meistä jokainen puolustaa maatamme

Voihan sen vaikka sitten lailla säätää että jokaisen on osallistuttava maanpuolustukseen kun tositoimet rajan pinnassa alkavat. Sellaisilta jotka kieltäytyy palveluksesta sota-aikana, voisi evätä pääsy yhteiskunnan tarjoamiin pommisuojiin jolloin Hän mieluummin pommien alkaessa sataa valitsee palveluksen kuin kärvistelyn kotikellarinsa kanahäkissä.

Natsijohtaja Hermann Göring sanoi vankeudessa Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana, että massojen manipulointi on hyvin helppoa ja esitti siihen allaolevan hyvin yksinkertaisen reseptin. Hänen luulisi tienneen mistä puhui. Ja jos vähänkin ajattelee, huomaa kyllä että samaa reseptiä on käytetty menestyksekkäästi aivan viime aikoinakin.

"Of course the people don't want war. But after all, it's the leaders of the country who determine the policy, and it's always a simple matter to drag the people along whether it's a democracy, a fascist dictatorship, or a parliament, or a communist dictatorship. Voice or no voice, the people can always be brought to the bidding of the leaders. That is easy. All you have to do is tell them they are being attacked, and denounce the pacifists for lack of patriotism, and exposing the country to greater danger."

myös:
en.wikiquote.org/wiki/Hermann_Göring

Eli näyttää siltä ettei puolustustahdon synnyttämisessä paljon propagandaa tarvita. Siksi ammattiarmeija riittää aivan hyvin rauhan aikana. Kyllä sotatilanteen uhatessa saadaan helposti suurin osa puolustamaan maatamme, ei siihen tarvita mitään turhanpäiväistä varusmieskoulutusta. Sotakoneisto pitää vain olla sellaista että sitä on suhteellisen helppoa ja "turvallista" käyttää.

totuus ei pala napalmissakaan kirjoitti:

Natsijohtaja Hermann Göring sanoi vankeudessa Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana, että massojen manipulointi on hyvin helppoa ja esitti siihen allaolevan hyvin yksinkertaisen reseptin. Hänen luulisi tienneen mistä puhui. Ja jos vähänkin ajattelee, huomaa kyllä että samaa reseptiä on käytetty menestyksekkäästi aivan viime aikoinakin.

"Of course the people don't want war. But after all, it's the leaders of the country who determine the policy, and it's always a simple matter to drag the people along whether it's a democracy, a fascist dictatorship, or a parliament, or a communist dictatorship. Voice or no voice, the people can always be brought to the bidding of the leaders. That is easy. All you have to do is tell them they are being attacked, and denounce the pacifists for lack of patriotism, and exposing the country to greater danger."

myös:
en.wikiquote.org/wiki/Hermann_Göring

Eli näyttää siltä ettei puolustustahdon synnyttämisessä paljon propagandaa tarvita. Siksi ammattiarmeija riittää aivan hyvin rauhan aikana. Kyllä sotatilanteen uhatessa saadaan helposti suurin osa puolustamaan maatamme, ei siihen tarvita mitään turhanpäiväistä varusmieskoulutusta. Sotakoneisto pitää vain olla sellaista että sitä on suhteellisen helppoa ja "turvallista" käyttää.

Ei minun inttiaikani kyllä niin paljon epäonnistunut, ettei siitä mitään hyötyä olisi sotatilanteessa.

Meinaatteko ihan tosissaan, että kuka tahansa kadulta napattu ohikulkija osaisi heti ajaa ja huoltaa panssarivaunua, rakentaa digitaalisen viestiverkon johtamisyhteyksiä tai tehdä jotain muita nykyaikaisen sodankäynnin perustemppuja?

Täytyy muistaa, että osalle nykypäivän kaupunkilaisista ei edes tavallisen ruuvin aukeamissuunta ole selvä asia vaan nykyään armeijassa joudutaan sekin opettamaan rynnäkkökiväärin kohdistamiseen liittyen.

Molo-tovin cock-tail kirjoitti:

Voihan sen vaikka sitten lailla säätää että jokaisen on osallistuttava maanpuolustukseen kun tositoimet rajan pinnassa alkavat. Sellaisilta jotka kieltäytyy palveluksesta sota-aikana, voisi evätä pääsy yhteiskunnan tarjoamiin pommisuojiin jolloin Hän mieluummin pommien alkaessa sataa valitsee palveluksen kuin kärvistelyn kotikellarinsa kanahäkissä.

"Voihan sen vaikka sitten lailla säätää että jokaisen on osallistuttava maanpuolustukseen kun tositoimet rajan pinnassa alkavat."

Siis kyllä varmasti porukkaa saadaan, mutta sen kouluttaminen, varustaminen ja järjestäytyminen vie erittäin kauan aikaa. Jokainen, joka hiemankin tietää mobilisoinnin kestämisestä tajuaa tämän=)

totuus ei pala napalmissakaan kirjoitti:

Natsijohtaja Hermann Göring sanoi vankeudessa Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana, että massojen manipulointi on hyvin helppoa ja esitti siihen allaolevan hyvin yksinkertaisen reseptin. Hänen luulisi tienneen mistä puhui. Ja jos vähänkin ajattelee, huomaa kyllä että samaa reseptiä on käytetty menestyksekkäästi aivan viime aikoinakin.

"Of course the people don't want war. But after all, it's the leaders of the country who determine the policy, and it's always a simple matter to drag the people along whether it's a democracy, a fascist dictatorship, or a parliament, or a communist dictatorship. Voice or no voice, the people can always be brought to the bidding of the leaders. That is easy. All you have to do is tell them they are being attacked, and denounce the pacifists for lack of patriotism, and exposing the country to greater danger."

myös:
en.wikiquote.org/wiki/Hermann_Göring

Eli näyttää siltä ettei puolustustahdon synnyttämisessä paljon propagandaa tarvita. Siksi ammattiarmeija riittää aivan hyvin rauhan aikana. Kyllä sotatilanteen uhatessa saadaan helposti suurin osa puolustamaan maatamme, ei siihen tarvita mitään turhanpäiväistä varusmieskoulutusta. Sotakoneisto pitää vain olla sellaista että sitä on suhteellisen helppoa ja "turvallista" käyttää.

Korostan sitä, että kyse ei ole siitä etteikö porukkaa saataisi vaan se, että kuinka kauan näiden kouluttaminen kestäisi? Nykyaikainen sota ei odota sitä, että toinen saa joukkoja koulutettuja..ja sillon ei mikään parin divisioonan palkka-armeija riitä.

totuus ei pala napalmissakaan kirjoitti:

Natsijohtaja Hermann Göring sanoi vankeudessa Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana, että massojen manipulointi on hyvin helppoa ja esitti siihen allaolevan hyvin yksinkertaisen reseptin. Hänen luulisi tienneen mistä puhui. Ja jos vähänkin ajattelee, huomaa kyllä että samaa reseptiä on käytetty menestyksekkäästi aivan viime aikoinakin.

"Of course the people don't want war. But after all, it's the leaders of the country who determine the policy, and it's always a simple matter to drag the people along whether it's a democracy, a fascist dictatorship, or a parliament, or a communist dictatorship. Voice or no voice, the people can always be brought to the bidding of the leaders. That is easy. All you have to do is tell them they are being attacked, and denounce the pacifists for lack of patriotism, and exposing the country to greater danger."

myös:
en.wikiquote.org/wiki/Hermann_Göring

Eli näyttää siltä ettei puolustustahdon synnyttämisessä paljon propagandaa tarvita. Siksi ammattiarmeija riittää aivan hyvin rauhan aikana. Kyllä sotatilanteen uhatessa saadaan helposti suurin osa puolustamaan maatamme, ei siihen tarvita mitään turhanpäiväistä varusmieskoulutusta. Sotakoneisto pitää vain olla sellaista että sitä on suhteellisen helppoa ja "turvallista" käyttää.

Ei siitä mitään tule, jos suuri joukko kouluttamatonta porukkaa heitetään sotimaan. Tulee vain turhia ruumiita omalle puolelle ja vihollinen jyrää läpi. Jonkinlaista taktista näkemystä ja opittua yhteistyökykyä pitää olla, vaikka aseet olisi kuinka kehittyneitä.

Ukko kirjoitti:

Ei siitä mitään tule, jos suuri joukko kouluttamatonta porukkaa heitetään sotimaan. Tulee vain turhia ruumiita omalle puolelle ja vihollinen jyrää läpi. Jonkinlaista taktista näkemystä ja opittua yhteistyökykyä pitää olla, vaikka aseet olisi kuinka kehittyneitä.

No niinhän nytkin oltaisiin tekemässä. Mitä sellaista taktista näkemystä ja yhteistyökykyä muka puolen vuoden pakkopullaleirillä oppii mitä ei oppisi tosipaikan tullen viikossa?

Että ala sä vaan tupakkakeuhko-Ukko rakentamaan paniikkihuonetta ja kiireesti ennen kun robotit tulee koputtamaan kotiovellesi. Roger roger.

Robot warfare FEB 11, 2005

DAVID L ULIN reflects on the prospect of Swords as a major weapon

LAST month, the US Army unveiled what may be the future of war: 1m-tall robotic 'soldiers', outfitted with tank tracks, night vision and mounted automatic weapons capable of firing more than 300 rounds at a burst.

Known as Swords (Special Weapons Observation Reconnaissance Detection Systems), these battle bots are on the leading edge of a new kind of warfare in which - or so the argument goes - troops will one day remain hidden (and, presumably, protected) while engaging the enemy by remote control.

The army intends to deploy 18 Swords units to Iraq next month or in April, marking the first time robots have been used to fight and kill human beings one on one.

If you grew up on science fiction, the idea of robot soldiers strikes a chilling chord.

Killer droids, after all, have long been speculative-universe staples, potent symbols of the dangers of technology, of what happens when machines go wrong.

In Karel Capek's 1920 play RUR (Rossum's Universal Robots), which introduced 'robot' to the vernacular - automatons rise up to wipe out the human race.

In Blade Runner, renegade cyborgs stage a bloody mutiny and flee to Earth.

Robotic armies rampage by the screenful in George Lucas' Star Wars films.

CYBERNETIC FUTURE

And then, of course, there is the Terminator series, in which robots, designed to look and smell like people, infiltrate human encampments to execute rebel leaders without mercy or remorse.

This is the cybernetic future at its most apocalyptic: a world in which our high-tech weapons turn on us, just as we always feared they would.

The fear resonates. Why else would Swords designers feel compelled to reassure us, as they did last week, that their robots are not autonomous terminators, but function only at the command of humans who must identify targets via video before giving the electronic OK to shoot?

On a certain level, the developers of Swords make a valid argument: These are not smart weapons, but surrogates for soldiers in the field.

It's hard to quarrel with any tool that might make soldiers safer, and if nothing else, a robot warrior will never have to worry about inadequate armour or supplies.

Yet something more disturbing is at work, a sense of wilful disassociation, as if, with enough distance, we might remove ourselves from what war is.

Here too the military mimics Hollywood. For Star Wars, it's been reported, storytellers relied on battle bots to take the blood out of the on-screen killing and render moral questions moot.

A similar logic fuels the ban on photos of flag-draped coffins - if we don't see them, they're not there. And it's no stretch to suggest that Swords, and other high-tech weapons now being developed by the Pentagon's Defense Advanced Research Projects Agency, will further sanitise our point of view.

DEADLY EFFICIENCY

What can't be sanitised, however, is the robot's deadly efficiency; remove the human from the weapon, and problems like recoil and breath control are eliminated, allowing the robot to hit a coin-sized target at 300m.

In one test, a Swords scored 70 out of 70 bull's-eyes. Thirty or so years ago, the composer John Cage proposed a different sort of battle strategy: Take the heads of warring nations, give each a 25kg sack of horse manure, lock them in a room, and let them fight it out.

It's a quixotic notion, but at least it takes into account a human element - the idea that war cannot be waged without a price.

As for the Swords units, what does it say about us that this is how we use our creativity - to invent robots that offer more efficient ways to kill?

How can we be so disconnected that we refer to people as 'targets', whether they are enemies or civilians, too indistinct to identify through the garble of a video display?

Surely we lose something by all this disengagement. It's easy to be ruthless from a distance; less so when you see the whites of someone's eyes.

If there's no potential for human cost, how do we calculate our humanity, how do we show anything resembling restraint? And without restraint, are we even fully human anymore?
- LAT-WP.

aasiantuntija kirjoitti:

Että ala sä vaan tupakkakeuhko-Ukko rakentamaan paniikkihuonetta ja kiireesti ennen kun robotit tulee koputtamaan kotiovellesi. Roger roger.

Robot warfare FEB 11, 2005

DAVID L ULIN reflects on the prospect of Swords as a major weapon

LAST month, the US Army unveiled what may be the future of war: 1m-tall robotic 'soldiers', outfitted with tank tracks, night vision and mounted automatic weapons capable of firing more than 300 rounds at a burst.

Known as Swords (Special Weapons Observation Reconnaissance Detection Systems), these battle bots are on the leading edge of a new kind of warfare in which - or so the argument goes - troops will one day remain hidden (and, presumably, protected) while engaging the enemy by remote control.

The army intends to deploy 18 Swords units to Iraq next month or in April, marking the first time robots have been used to fight and kill human beings one on one.

If you grew up on science fiction, the idea of robot soldiers strikes a chilling chord.

Killer droids, after all, have long been speculative-universe staples, potent symbols of the dangers of technology, of what happens when machines go wrong.

In Karel Capek's 1920 play RUR (Rossum's Universal Robots), which introduced 'robot' to the vernacular - automatons rise up to wipe out the human race.

In Blade Runner, renegade cyborgs stage a bloody mutiny and flee to Earth.

Robotic armies rampage by the screenful in George Lucas' Star Wars films.

CYBERNETIC FUTURE

And then, of course, there is the Terminator series, in which robots, designed to look and smell like people, infiltrate human encampments to execute rebel leaders without mercy or remorse.

This is the cybernetic future at its most apocalyptic: a world in which our high-tech weapons turn on us, just as we always feared they would.

The fear resonates. Why else would Swords designers feel compelled to reassure us, as they did last week, that their robots are not autonomous terminators, but function only at the command of humans who must identify targets via video before giving the electronic OK to shoot?

On a certain level, the developers of Swords make a valid argument: These are not smart weapons, but surrogates for soldiers in the field.

It's hard to quarrel with any tool that might make soldiers safer, and if nothing else, a robot warrior will never have to worry about inadequate armour or supplies.

Yet something more disturbing is at work, a sense of wilful disassociation, as if, with enough distance, we might remove ourselves from what war is.

Here too the military mimics Hollywood. For Star Wars, it's been reported, storytellers relied on battle bots to take the blood out of the on-screen killing and render moral questions moot.

A similar logic fuels the ban on photos of flag-draped coffins - if we don't see them, they're not there. And it's no stretch to suggest that Swords, and other high-tech weapons now being developed by the Pentagon's Defense Advanced Research Projects Agency, will further sanitise our point of view.

DEADLY EFFICIENCY

What can't be sanitised, however, is the robot's deadly efficiency; remove the human from the weapon, and problems like recoil and breath control are eliminated, allowing the robot to hit a coin-sized target at 300m.

In one test, a Swords scored 70 out of 70 bull's-eyes. Thirty or so years ago, the composer John Cage proposed a different sort of battle strategy: Take the heads of warring nations, give each a 25kg sack of horse manure, lock them in a room, and let them fight it out.

It's a quixotic notion, but at least it takes into account a human element - the idea that war cannot be waged without a price.

As for the Swords units, what does it say about us that this is how we use our creativity - to invent robots that offer more efficient ways to kill?

How can we be so disconnected that we refer to people as 'targets', whether they are enemies or civilians, too indistinct to identify through the garble of a video display?

Surely we lose something by all this disengagement. It's easy to be ruthless from a distance; less so when you see the whites of someone's eyes.

If there's no potential for human cost, how do we calculate our humanity, how do we show anything resembling restraint? And without restraint, are we even fully human anymore?
- LAT-WP.

Pakkohan niitten on kehitellä tollasia kun niiden sotilaat ei osaa muuten mitään.