Minusta se tuntuu erityisen ahdistavalta, surulliselta ja alan epäröimään itseäni ja tekemisiäni joka tarkoittaa sitä että minun on normaalia vaikeampi saada tehdyksi yhtään mitään! Joka taas on jokseenkin myös masentavaa.
Näin pyhäpäivinä yksinäisyyden tunne nousee yleensä eniten pintaan kun en pääse olemaan tekemisissä työkavereideni kanssa.
Asun yksin koirani kanssa mutta tälläisinä päivinä sitä huomaa niin kaipaavansa sosiaalisuutta ja toisen ihmisen läheisyyttä. Vaikka vietin läheisteni kanssa mukavaa joulua niin heti omaan kotiin tullessani hiljaisuus, tyhjyys ja yksinäisyys alkaa kalvamaan. En malta odottaa että ylihuomenna pääsee taas töihin ja tunnen itseni jälleen tarpeelliseksi.
Rauhaisaa joulunaikaa kaikille! :)
Näin pyhäpäivinä yksinäisyyden tunne nousee yleensä eniten pintaan kun en pääse olemaan tekemisissä työkavereideni kanssa.
Asun yksin koirani kanssa mutta tälläisinä päivinä sitä huomaa niin kaipaavansa sosiaalisuutta ja toisen ihmisen läheisyyttä. Vaikka vietin läheisteni kanssa mukavaa joulua niin heti omaan kotiin tullessani hiljaisuus, tyhjyys ja yksinäisyys alkaa kalvamaan. En malta odottaa että ylihuomenna pääsee taas töihin ja tunnen itseni jälleen tarpeelliseksi.
Rauhaisaa joulunaikaa kaikille! :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Yksinäisyyden tunne on erilainen eri elämänvaiheissa. Varsinkin joskus ihmissuhteen päätyttyä yksinäisyys on tuntunut musertavalta. Tai kun joku hyvä ystävä on ollut käymässä ja lähtenyt pois ja olen tiennyt etten pitkään aikaan häntä näe.
Nykyään olen tottunut yksinäisyyteen ja viihdyn kissan kanssa. On paljon asioita joita on helpointa tehdä yksin. Esim. lukeminen ja netissä surffaaminen. Jos kotona on sotkuista, niin on mukavampaa olla siellä yksin kuin että joku porukka tulisi "tupatarkastusta" tekemään. :)
Hyvää joulun aikaa.
ihana kommentti. Hyviä pyhiä!
Tämä yksinäisyys on aika itse aiheutettua kun ei oikein muihin osaa luottaa ja muutenkin kiinnostuksen kohteet ovat niin vanhanaikaisia. Normaalisti olen hyvinkin sinut yksinäisyyteni kanssa kun töissä saa sosialisoida. Sitten tulee näitä juhlapyhiä kun joutuu siviilissä viettään niiden harvojen sukulaisten kanssa pitempiä aikoja. Sitä tuntee itsensä helvetin yksinäiseksi ja saan aina "kohtauksen" joka pistää minut hakemaan "sielunkumppania". Mutta koska en tiedä mistä moista edes lähtisi hakemaan, niin on vaan järkeiltävä, että ehkä yksin on kuitenkin ihan hyvä olla ja palata arkeen.
Yksinäisyys tuntuu ikävältä. Mulla ei ole oikeastaan ketään jota voisin pyytää viettämään vapaa-aikaa yhdessä.
Mutta toisaalta en tykkää myöskään olla töissä koska mulla on vain matalan statuksen hanttityö.
Joten en viihdy vapaa-ajalla enkä töissä..
Tiedän että mun pitäisi alkaa opiskella joku kiinnostava ammatti ja hankkia ystäviä ja parisuhde mutta se tuntuu aika korkealta vuorelta ylitettäväksi.
Heikko hanttityö on myrkkyä suhteille.
Valitettavasti tiedän jo kokemuksesta että näin on. Kun kerron treffeillä ammattini naisille niin reaktiot on aika pettyneitä. Nyt harmittaakin tosi paljon että ei tullut aikoinaan opiskeltua, koska nyt vasta näiden treffien myötä ymmärrän miten iso asia tuo koulutus on naisille.
Luin äskettäin, että joku mies oli testannut baarissa kahtena eri päivänä taktiikkaa, että oli toisena päivänä sanonut olevansa siivooja ja toisena päivänä lääkäri.
Vain toisena päivänä naiset olivat oma-aloitteisesti tarjonneet puhelinnumeroansa miehelle. Ja suhtautuminen mieheen oli vaihdellut tosi paljon ammatista johtuen.
Ja haluaisit sellaisen ihmisen vierellesi...? Noh, kukin taaplaa tylillään...
No jo on surkeaa nilitystä taas! Joku ei viihdy vapaalla eikä työssä. Toinen lukenut jotain humpuukia testiä baarissa tutustumiseen. Kolmatta v*tuttaa olla sukulaisten kanssa. Aloittaja viihtyy kissansa kanssa. Oikeesti! Olette kyllä melkoisia luusereita. Eikö kannattaisi tehdä asialle jotain konkreettista? Menkää ihmisten pariin, vaikka kuinka hatuttaisi!
no onneks sulla menee hyvin kun tulet tänne kertoon kaikille miten pitäisi elää ;) hyvää joulua vitun jonnepetteri ;P
No no poju. Älä nyt viedä hernettä nenuusi. Minä kerroin OMAN mielipiteeni. Sinä voit kertoa omasi. Ylläolevasta se ei ilmennyt
Aloittajahan kertoi viihtyvänsä KOIRANSA kanssa eikä kissan.
Kun on elänyt jo täällä monta vuosikymmentä niin on ehtinyt kokea kaikenlaisia tunteita, myös yksinäisyyttä. On ollut aikoja jolloin on ollut ympärillä ihmisiä, mutta on kokenut olevansa ulkopuolinen ja orpo. Sitten on taas aikoja jolloin elää ja asuu yksin niin kuin tällä hetkellä ja viihtyy yksin ja nauttii oman pesän hiljaisuudesta. Jos rakastettu jättää niin onhan se orpo ja ontto olo, samoin jos läheinen kuolee tai muuttaa kauas ja tietää että nähdä enää kuin joskus ja tietää että etäsisyys erottaa ja vieraannuttaa. Minulla ei oikeastaan ole tällä hetkellä ketään sukulaista joka erityisesti kaipaa ja haluaa pitää usein yhteyttä, mutta sitten on tullut läheisiä ystäviä ventovieraista ja jotka ovat kuin omaa perhettä. On ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä jopa 30 - 40 vuotta ja myös somen kautta on tullut ystävyyssuhteita. En koe tällä hetkellä olevani yskin. Minulle riittää että tapailen näitä ystäviäni silloin tällöin ja että heitä on siellä ja täällä.
Se tuntuu tosi pahalta, alkanu epäilemää että on kaikkien hylky jo??? koittanu kaikilla tapaa saada uusia ystäviä, mutta tuloksetta, meilikavereita on 4kpl, mutta niitä todellisia ystäviä tarkotaan sellasilla henkilöillä jotka soitta sulle ja kysyy" hei,miten voit"? niitä ei ole. vaikeaa tuntuu olevan mitä vanhemmaksi tulee ja asun nyt melko pienellä paikka kunnalla vielä., aika epä sosiaalisia tuntuu olevan??
Yli 7 vuotta lähes erakkoelämää kerrostaloyksiössä.
Ikävä kyllä tähän on jo tottunut.
Kiinnostais tietää kun ero tulee pitkistä parisuhteista useammin kuin yhden kerran elämässä, eikä niistä jäänyt lapsia, eikä lemmikkejä ja siinähän ehtii tietysti tutustua ex:ien sukulaisiin ja tuttaviin että korostuuko yksinäisyytenne erojen jälkeen vai onko tuttavuuksista apua ettekä tunne olevanne yksinäisiä? Mulla korostuu yksinäisyys ja mietityttää seuraavan kumppanin etsintä sen takia.
Siinä juuri onkin ikävä puoli, kun toisen osapuolen ystävät tulevat "yhteisiksi" ja omat vanhat jäävät vähemmälle tai pois kokonaan. Näin luulisin käyvän etenkin miehillä, että vanhat ystävät jäävät.
Eron jälkeen mies onkin sitten kuin tyhjän päällä. Vanhat kaverit ovat menneet ehkä naimisiin ja heillä on omat, muuttuneet kuvionsa.
Naiset yleensä tässä osaavat pitää puoliaan ja pitävät yhteyttä kaiken aikaa vanhoihin, joten yhdessäolo ja ero oli vain yksi sivuraidejakso elämässä ja edeltävä kuvio jatkuu.
Mies on tässäkin häviäjä.
Samanlaiselta tuntuu kuin kysyjästäkin ja silloin yrittää keksiä miten pääsee vertaistensa pariin.
Tuntuu mahtavalta. No problem.
Hyvää uuttavuotta tv Juha82.
Olkaa vahvempia. Eroittukaa enemmä massasta.
Olkaa rohkeita.
ASpergerit voi olla myös rohkeita. Tän kaiken voi kääntää päälaelle eli oma arkuus /asperger voi kääntää voitoksi itselleen = omanlaista käänteispsykologiaa, itsensä psyykkays.
Kannattaa!
No on ihme luusereita. Että mies on tyhjän päällä ja naiset voittajia. Mitä ihme valtataistelua pitäisi olla? Minä olen voittaja kun voin pitää yhteyttä eron jälkeen exän sukulaisiin, ukko on häviäjä kun ei voi pitää jne. Painukaa hevonv*ttuun mokomat kyökkifilosofi ja alkakaa elämään oikeaa elämää ennen kuin suuri niittomies tulee- ja se tulee varmasti- olitpa oikeassa tai väärässä. Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi
Juhlapyhinä korostuu.
Oletteko yksinäiset tutustuneet toisiin yksinäisiin? Itse haluaisin auttaa ja tutustua muihin yksinäisyyttä kokeneihin, kun tiedän miltä se tuntuu, enkä haluaisi kenenkään kokevan sellaista. En vain ole vielä löytänyt sopivaa kanavaa, kun haluaisin tehdä sen vapaamuotoisemmin kuin jonkun virallisen tahon koulutuksella. Enkä ainakaan tiedä tuntevani ketään yksinäistä