sovitteko yhteen?

Luulin että sovimme, mutta erehdyin pahemman kerran.

Hän käyttäytyy ikäänsä nähden teinisti. Luulin hänen olevan ikätasoaan ja saavani itselleni ja omalle henkiselle kehitykselleni vastetta ja haastetta, toisesta ikätasoani olevasta vähän erilaisella elämänhistorialla...

Jouduin toteaan että sainkin elämääni teinipojan, joka ei vastaa ikätasoaan. Tekee tyhmyyksiä ja kaipaa vielä äitiä laittamaan hänen huonolle käytökselle rajoja. Teinipojan joka kaipaa elämäänsä tyttöä jonka kanssa saa elää vapaassa suhteessa. Teinipojan joka haluaa mennä maita ja mantuja ilman sitoutumista ja paikoilleen asettumista.

Itse etsin ihmistä jonka kanssa voisi asettua aloilleen. Lopettaa sen seikkailun ja jännityshakuisen elämän. Ostaa oman asunnon, muuttaa yhteen. mennä naimisiin, perustaa perheen. Jonkun joka on vakaa ja turvallinen kuin kallio ja jonka rakkauteen ja läsnä oloon voi luottaa.

Erehdyin luulemaan häntä sellaiseksi, sensijaan sain huomata hänet ihmiseksi joka kaipaa vapautta, useita ihastuksia ja nopeasti vaihtuvia naissuhteita, menoa ympäri suomea ja jatkuvaa kulkuri elämää seikkailuineen. Ikisinkkuun siis törmäsin. Ihmiseen joka ei jaa kanssani samoja haaveita elämästä vaan kaipaa vielä vapautta ja irtosuhteita., suurine ihailija joukkoineen.
Ihminen joka kaipaa sellaista ei ole vielä valmis vakiintuneeseen suhteeseen joten hän oli täysin vääränlainen ihminen minulle.

Jouduin tekemään raskaita päätöksiä hänen ja meidän suhteen. Vaati kipua ja kyyneliä minulta, mutta pelastan itseni ja hänet huonolta suhteelta. Hän on onnellisin vapaana jotta saa toteuttaa sitä mitä todellisuudessa kaipaa ja minä taasen saan jälleen olla vapaa löytään sen joka minut tekee onnelliseksi. Miehen jolle olen ykkönen ja joka haaveilee samoista asioista kuin minä.

Yleensä minun ikäiseni jo haaveilevat sellaisesta ja minunkin lähipiirin miehet ovat monesti minulle niistä jutelleet haluten minut siihen kuvaan, joten oli yllätys että hän jonka minä olisin halunnut osaksi elämäni haaveita on niin teinimäinen vielä omissa haaveissaan..

emme tavoittele samoja asioita. Minulle ei riitä seikkailut, jännitys, kulkurielämä ja suuret ihailija joukot ja hänelle taasen minun haaveni ovat liian ahdistavan tylsiä. Hän tylsistyisi ja tukehtuisi siinä maailmassa josta minä haaveilisin.

Hän on liian nuori vielä mieleltään ja käytökseltään. Luulen että 12 vuotta nuoremmista löytyisi hänelle suhteeseen sopivampia. Minä ja muut hän oman ikäiset vaativat jo liian suuria suhteiltaan.

Aikamoista riitasointua ja korvien ja silmien kirvelyä. En tietysti enää tässä vaiheessa oikein muuta osaisi odottaakaan uusilta ihmisiltä.

Sovitaaan hyvin yhteen.

Se on jännä miten joku haluaisi vapaata suhdetta itselleen, jotta voisi edelleen harrastaa seksiä monien kanssa, mutta ei sallisi sitä toiselle. Ei, tämä toinen olisi sitten h***a! Sitten ihmetellään kun ollaan yksin kun tyttöystävä jätti salapanojen ollessa niin tärkeitä. Eli mikä on tärkeintä?

Tunnet varmaan hyvin kyseisen henkilön kun osasit tuollaisen tarinan kirjoittaa?

Siksihän mä sitä kaipaankin.

mitä parisuhteeessa olevat täälä selvittää---painukaa nyt vyttyy!!

Tiedä häntä, ainakaan pitkällä tähtäimellä.

Hetkisen vaikutti soivan sopivasti yhteen. Sitten kuvaan tuli epäsointu ja sen pituinen se...... Hän näppäilee kitaraa toisten seurassa....

1812- alkusoitto.

Hän antautuu musiikin lumoihin ja tekniikka toimii kuin automaatti.Kadenssin voisi sanoa olevan enemmän kuin kohdallaan.

soita kitaraa rämpyttele kyllä me tontut tanssitaan

Kylläkylläkyllä, hän on rumpu ja minä basso