Joskus oli helppo kirjoittaa sinulle. Ajatuksia pyörii päässä, mietin mitä oikeasti haluat minusta. En halua tunkeilla kenenkään elämään ja mielestäni en ainakaan enää ole sitä tehnytkään. En halua rajoittaa sinua, enkä viedä vapauttasi. Ymmärrän, että tarvitset omaa tilaa paljon ja kyllähän minäkin omaa tilaa tarvitsen. Edelleen olen sitä mieltä, että kaikki mitä meidän välillä on, tulisi olla täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja luontevaa.
Olen huomannut, että olet aina puolustuskannalla minun seurassani. Olen sitä myös itse. Vaikea tilanne. Olisi helppoa olla seurassasi, jollei mitään ajatuksia ja tuntemuksia olisi. Ne tuovat niitä pelkoja ja jännitteitä, mitkä ahdistaa, kun ei niitä mitenkään voi ilmaista.
Nautin kuitenkin enimmäkseen seurastasi, ilahdun aina kun soitat, tai törmätään jossain.
Kuitenkin tapaamisten jälkeen, vaikka tyytyväinen olisinkin, kaivelee se sama asia, tunnetkohan mitään minua kohtaan. Eikä olo ole niin kovin hyvä.
Olen tyytynyt siihen, että annan sinun päättää kaikesta. Ja samalla tuntuu, että luovunkohan itsestäni.. Siis mietin, oletko niin kylmä, mitä ulospäin minua kohtaan välillä olet? Ja miksi haluat hallita niin paljon? Toisaalta ymmärrän sinua, elämänvaiheesi vuoksi. Toivon kuitenkin, ettet kuvittele minun haluavan sinulle muuta, kuin parasta.
Ymmärrän, että erostasi ei ole kauan aikaa. Voisi olla, että olet sen vuoksi myös niin tarkka pitämään niitä rajoja. Huomaan, kuinka nautit siitä, kun olet saanut oman kodin ja itsenäisyyden. Olen puolestasi iloinen siitä, onhan se hieno ja tärkeä asia.
Olen elämässä oppinut kestämään paljon ja ymmärrän eri ihmisiä. Mutta silti mietin, saanko minä olla aito itseni ajatuksineni ja tuntemuksineni sinun seurassasi? Tiedät kyllä mitä tarkoitan.
Olen huomannut, että olet aina puolustuskannalla minun seurassani. Olen sitä myös itse. Vaikea tilanne. Olisi helppoa olla seurassasi, jollei mitään ajatuksia ja tuntemuksia olisi. Ne tuovat niitä pelkoja ja jännitteitä, mitkä ahdistaa, kun ei niitä mitenkään voi ilmaista.
Nautin kuitenkin enimmäkseen seurastasi, ilahdun aina kun soitat, tai törmätään jossain.
Kuitenkin tapaamisten jälkeen, vaikka tyytyväinen olisinkin, kaivelee se sama asia, tunnetkohan mitään minua kohtaan. Eikä olo ole niin kovin hyvä.
Olen tyytynyt siihen, että annan sinun päättää kaikesta. Ja samalla tuntuu, että luovunkohan itsestäni.. Siis mietin, oletko niin kylmä, mitä ulospäin minua kohtaan välillä olet? Ja miksi haluat hallita niin paljon? Toisaalta ymmärrän sinua, elämänvaiheesi vuoksi. Toivon kuitenkin, ettet kuvittele minun haluavan sinulle muuta, kuin parasta.
Ymmärrän, että erostasi ei ole kauan aikaa. Voisi olla, että olet sen vuoksi myös niin tarkka pitämään niitä rajoja. Huomaan, kuinka nautit siitä, kun olet saanut oman kodin ja itsenäisyyden. Olen puolestasi iloinen siitä, onhan se hieno ja tärkeä asia.
Olen elämässä oppinut kestämään paljon ja ymmärrän eri ihmisiä. Mutta silti mietin, saanko minä olla aito itseni ajatuksineni ja tuntemuksineni sinun seurassasi? Tiedät kyllä mitä tarkoitan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huh, minäkö siinä kirjoitin?
Mielenkiintoinen kirjoitus..)
Älä kuulw yritä miellyttää häntä, ihan hiton turhaa, käyttää sua hyväksi mennen tullen.