M-nainen, tunteeni sinua kohtaan

Näin sinut salilla 23. päivä, kun tulin treenaamaan. Olin varautunut siihen, että saattaisit olla lomalla kotimaisemissa ja saattaisimme törmätä toisiimme. Olin miettinyt jo omaa tunnereaktiotani sinun näkemiseen. Tulin pukuhuoneesta salin puolelle ja siinä sinä olit, venyttelemässä juomapaikan luona. Annoin katseeni kiertää nopeasti ja huomasin erään vanhan tuttavani polkemassa crosstraineria. Hän huomasi myös minut ja tervehti iloisesti. Vilkaisin sinuun ja vilkutit leveä hymy kasvoillasi minulle. Nyökkäsin vastaukseksi ja kiinnitin huomioni vanhaan tuttavaani. Viime näkemästämme oli sentään yli vuosi, joten hänen kuulumisensa olivat sinua kiinnostavampia, etenkin kun näkemisesi aiheutti vain hyytävän kylmän tunteen minussa. Kuin hyytävän kylmä nousuvesi olisi nuossut hetkessä sisälläni, hukuttaen viimeisetkin elossa olleet ristiriitaiset tunteeni sinua kohtaan.

En tuntenut iloa enkä surua näkemisestäsi. En tuntenut vihaa, tai katkeruuttakaan sinua kohtaan. Tunsin pelkkää kylmyyttä ja saalistajan, tai tappajan lujaa päättäväisyyttä toteuttaa tekonsa; tehdä viikon kovimman treenin.

Et tullut juttelemaan, etkä halaamaan niin kuin yleensä tapasi oli. Ehkä ymmärsit sanomattakin, että olet minulle enää pelkkä kuriositeetti ja salituttu, niin kuin suurin osa salilla kävijöistä. Niin käy ihmisille, jotka yrittävät käyttää hyväkseen ystävyyttäni, pettävät luottamukseni, tai valehtelevat minulle. Heistä tulee ilmaan haihtuvia muistoja minulle. Mutta sinun tuoksusi leijuu vielä ympärilläni, eikä suostu irrottamaan. Siitä sinä olet erikoinen ja siksi sinua rakastin.