kuolema on kylmä

heidi 83 kirjoitti:

mulla on niin kylmä.makaan aloillani ja kuuntelen kehoni hidastuvaa verenkiertoa.ei jaksa enää hengittää..ajatteleminenkin saa uupuneeksi. nousen ylös seinästä kiinni pitäen, etten putoaisi, kadottaisi tätä elämää ja heräisi huomaten kaiken olleen turhaa.olen ylhäällä mutta jossain mieleni sisällä näen itseni makaamassa siinä valkoisessa peitossa, jonka alta tuskin erotan itsestäni muuta kuin kaksi tummaa silmää.haluan syödä,vielä ei ole liian myöhäistä,ajattelen.minun on pakko syödä.sitten muistan että se on turhaa sillä en enää pysty syömään..on mennyt liian kauan aikaa, kehoni on jo kerennyt muuttumaan,sopeutumaan hitaaseen nääntymiseensä.otan lasin ja lasken siihen vettä.lasi tuntuu niin raskaalle kädessäni,vesi niin kylmältä lasin läpi.olen jäässä.yritän nostaa käteni edes saadakseni juoda vettä mutta samassa lasi putoaa kädestäni ja hajoaa tuhansiin pieniin osiin veden levitessä palasten sekaan.sirpaleet tuovat onnea.otan niistä yhden ja näen sen pinnasta itseni,mutta se mitä näen ei ole tässä ja nyt vaan näen kuvan itsestäni makaamassa valkean ja niin hyvin asetellun peiton alla.silmät kiinni. otan toisen palan lattialta ja näen siinä saman näyn.kerään ne kaikki palat lattialta ja kuin yhteisestä käskystä ne kääntyvät minun puoleeni ja ne itkevät.ne itkevät minun pienuuttani ja heikkouttani. veriset kyyneleet valuvat lasipalojen reunoista.niin paljon surua ja tuskaa ne näkevät puolestani.otan isoimman palasen käteeni ja katson siihen muodostuvaa kuvajaistani. näen tytön niin pienen ja surullisen. silmät kiinni se makaa nyt punaisen peiton alla vuodattaen punaisia kyyneleitään joita kukaan ei enää näe.henkäys ja kuva on poissa,niin kuin on kaikki muukin jolla joskus on ollut merkitystä.tämä on illuusio tämä on elämä ja sen elämän takana on vain pieni ihminen itse.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä