Sinä olet, Samppanjaa
sisältä hedelmäinen,
vivahteissa valon,
värisi on vaihtuvaa
Sinä olet, primitiivinen
kuohuviinin,
kuorestas kuplivaa
vaan sydämes ain fiini
Sinussa on tuoksu,
viinin aito aromi,
se erityinen sellainen,
mahdotonta vastustaa.
Niin ja minä olen juoppo.
sisältä hedelmäinen,
vivahteissa valon,
värisi on vaihtuvaa
Sinä olet, primitiivinen
kuohuviinin,
kuorestas kuplivaa
vaan sydämes ain fiini
Sinussa on tuoksu,
viinin aito aromi,
se erityinen sellainen,
mahdotonta vastustaa.
Niin ja minä olen juoppo.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Jeees, kyllä saat olla juoppo, tässä yhteydessä. Et muuten , et sinä, en minä.
Osaat sinä runoilla. . .oikeesti. Ymmärrätköhän itsekään kuinka hyvin. Ne pitää laittaa kansiin. . Iloksi.. minulle. . Muille
Joo, oli oikein hyvä runo!
Tuli hei tämmöinen vanha runoni mieleen:
KESÄKISSA
Otasitko minut kesäkissaksi
silitäisit kuonosta hännänpäähän
niin että turkkini tulta löisi
Niin.....kyllähän minä jo sitten
... syksyllä pärjäisin...
.
Kissoilla on omat metkunsa,
hyrinöistä parempi se on bongata,
bonjata se muuten retkunsa.
kaunis, ihana, vastustamaton on kielesi. onnellinen hän, joka on vallannut mielesi.
He kiitos, hyvää uutta vuotta kaikille.
Kun tunteiden tapaturmasta,
sattuvat ajatukset,
oikein hyvin toisiinsa osumaan,
niin niistä syntyy kipinä.
ps. taisit hymyillä minulle
niinpä taisin hymyillä, sen jälkeen en enää
Ehtaa mielistelevää hevonkakkaa ja perinteiset ooh vastustamaton on kielesi´ omakehut päälle. Oisko elämän hankkiminen mitään
Heh :D
Taivaan tähden valo,
muistuttaa meitä menneestä,
näkyy niissä valon mennyt aika.
Vaan emme voi tietää,
onko tähti sammunut tuo,
vai vieläkö se valoa suo.
Tosin mitä väliä sillä on,
kun et luokseni kuitenkaan tuu.
Miksi hän ei tule luoksesi?
niin eihän se vastapäivään mahdollista ole
:'(
tai jos heräisimme kuolleina vanhuksina ja nuorenisimme vuosi vuodelta, kunnes päätteeksi syntyisimme, minne?
Elä sakkolihaa ei kannata.
”me too”
kun katsoin puoli hameen paljastavia pakaroitasi, ajattelin minä myös,
kun katsoin kaula-aukkosi uteliaita rintojasi, ajattelin minä myös,
kun katsoin tiukkoihin saappaisiin asennettuja sääriäsi, ajattelin minä myös,
kun kutsuit luoksesi katseellasi ja kiihotit äänelläsi, ajattelin minä myös,
kun katsoin sinua vielä kerran, mietin ”me too” ja kävelin pois,
jos ehkä huomenna en olisi niin ahdistava.
Jaa. No koeta kestää.
Kaunis kattaus. Shamppanjaa laseissa ja pöydässä kaikki herkut. Kynttilät palaa. Hyvää musiikkia.
Sinun vieraillesi.
Eikä se haittaa vaikka muutama lautanen liikaa. Onhan kuitenkin ajatus..ja kattaus.
Masennuksellani olikin hyvä tarkoitus,
koska sinä tulitkin, piristit, nostit.
Yöllä valolla on aina omat heijasteensa ja hehkunsa,
valon loisteessa pimeässä oleminen vaatiikin jo sitten jotain erityistä synkkyyttä,
vaan onhan noistakin meille varjot helposti huomattavissa.
Sellainen sinä olet.
olin lukko, jonka halusit avata,
ja kun sait minut auki,
säihkähdit ja lukitsit, kunnes taas avasit, suljit.
sitten halusit minulla itsesi sulkea ja avata,
ja taas lukita avata, kunnes aloin hajota,
näin toimineena olin sinulle lopulta tarpeeton.
Nyt ensi kerralla, kun tapaan, tiedän, minä olen kysyvä nimesi.
Minäkin tein niin. Ihmiset voivat olla pohjimmiltaan epätietoisia toisen tunteista ja epävarmoja omasta kelpaavuudestaan. Joskus niinkin, ehkei hän ole sellainen, vaan on itsetietoinen. Kumpi parempi, en tiedä jos lopputulos on sama .
Kuitenkin maalauksellisen kiehtova,
salaperäisesti kiinnostava, rakkaustarina.
Sellainen sinä olet, mutu.
Nöpönen, söpönen, kultainen niin mutunen.
Mut ei voi mitään, et ole hän, kun et nimeäkään tiedä. Mikä lie heitukka on sun haavenaine.
Kuulehan prinsessa,
huulillasi vallitsee lumous,
jo pelkkä lumon hallussapito on luvaton,
ja lumottelusta voit saada tuhannen vuoden taika unet.
Tiedänhän minä prinssi hyvä sen, sanojesi luoman lumouksen. Elän vuoksesi taikaa tuhannen ja yhden yön satujen. Niin lumotuksesi hullaannuttaa naisen kuin naisen mutu, mutunen.
En mitään, en ketään hullaa,
varo sanojas sulosuu,
muista talvisin se on sun,
vaikea kätkeä säteitäs,
kiharasi kun avautuu,
paljastuu niistä salaisuus.
Voi, mies vaalea, olet miesten aatelia!
Uni vain karkaa silmistäni, vaivun hetken mietteisiini...
Olet mystiikkaa, salaisuus minulle.
Ei ihme että karkaa, niin minäkin mustasukkaisuuttani hänenä,
kun haluiasi ihastuneena katsella ja lueskella ajatuksiasi,
uni meinaan.
Hei kiitos, sinussa on hunajaa.
Voi tätä imartelumme määrää ;)Mitäpä jos lopettaisimme teeskentelyn. Minä en taida olla hunajaa, olen tulta ja tappuraa.
Ikävöitkö sinä häntä? Haluatko joskus kirjoittaa suoraan hänelle vai teetkö jo niin?
Minä ikävöin. Hän ei ollut täydellinen. Häntä ei vain voinut korvata kukaan muu. Jostain syystä hänen käytöksensä loukkasi minua paljon, vaikka hän oli vapaa tekemään, mitä huvittaa. Tuntui siltä, että jäi selityksen velkaa minulle ja minä myös hänelle. Ehkä kuvittelen, ehkä en.
Ikävöin, kirjoittaisin,
jos siis osoitteen tietäisin.
Tulelle on annettava ilmaa,
saa se tappuran hehkumaan, sen saa,
estämään synnyttämästä häkää,
sitä näkymättömän myrkkyisää.
Niin joo. Suora katse sydämeen.
Tiedätkö miksi prostiuoidut pitävät duunareista?
Heidän kanssa asiat hoituvat mutkattomammin. Ei tarvitse miettiä noita henkisiä juttuja; sensitiivisyyttä, toisen huomioimista ja sen sellaista muuta tarvetta.
Olen prostituoitu.
Niin mutunen, oon duunari, mut se on työni.
Rakas en löytänyt ääntäsi,
nukut nyt niin kauniisti,
kevyttä hellää untasi,
kun heräät,
sinulla on taas se rakkauden katse,
jotta voin maistaa henkesi,
on minun tunnettava tunteesi,
huulesi, rintasi, otsa poimujesi sadut,
noiden korvakorujen lehtien värinä,
ne soi kyllä kevyesti,
mut sydämes ei ole tyyni,
sun vieras ei ytimeesi näe, ei järkytä sua duuni,
mun sydämeni pelkää, mut vapise ei luuni,
niin tärisen kuin rikollinen, kun vapautta mut huuli,
vaan rakkautta tahdotko kuulla se?
Sydämein läikähti, ilosta hypähteli
Kuulin rakkaan minua kutsuvan
Ääni soljui lävitseni, virtaili kuin lämmin vesi ihollain.
Seurasin jälkiään, jokaiseen sovitin jalkani.
Sydämein tiesi jo varhain,
ennenkuin silmäin avautuivat sinun minua esiin kutsuvan
Tartun käteesi, käännyn puoleesi,
olen kauan kulkenut, olen niin väsynyt ystäväin.
Jos hetkeksi minua lohduttaisit, kyyneleeni pyyhkisit. Niin sinua lohduttaisin, huulesi kostuttaisin, lämpöä antaisin. On niin kylmä maailmassa.
Sinun sydämesi liikahti minua kohden.
Sydän kertoi, että lämpö on lähellä, se on lähekkäin. Se on sydämessä, sen sykkeessä.
Tahdon kuulla rakkaudesta, tahdon kuulla sen sinulta. Kunpa vapautuisi huulesi lämpimässä.
Tahdon olla se hyväilevä katse, joka huulesi irrottaa toisistaan, hymyilemään, kertomaan.
voi Kiitos,
sinulla on kauniit sormet,
hymyilevät sellaiset,
loihtivat poskiin kuopat salaiset,
maistaa kun, voisinpa pisaran,
kieleltäsi mesimarjaisen,
unelmiisi juopuen.
Mies vaalea, vanha tuttuni palstalta, kettu karhun ystävä :)
Etkö vieläkään ole tavoittanut armastustasi? Voisit olla uutterampi. Et tee tarpeeksi hänen eteensä. Eihän tuossa ole edes yritystä, jonka voisi näppäimiltäsi lukea. Ei rakkautta, ei kiihkoa, ei mitään. Olet huono stuntti tälle näytelmälle nyt, hyvin huono. Hyvästi vaalea kuvatus!
No, hyvää uutta vuotta sitten! :)
Mikä lie heitukka mielessään
https://youtu.be/OA3ditHlnuw
Hyvin kaunista mies vaalea, sinä olet -
Oletko Kaija Koo?
Vinkkinä sivulliselta:
Jokainen meistä voi löytää sisältään pehmeästi pohdiskelevan ja lämpimästi tuntevan pienen kaijan ❤️
"Sä sanoit,
että haluut olla mä
Olla joku jonka ei tarvii pelätä
Mut sä et kaikkea tiedä"
En aina näe lukea kirjoituksiasi
Ehkä puhut rakkauden kielellä hänelle nyt.
Minä vain avaan sydämiä täällä, olen sellainen, en este kenenkään rakkauden :)
Minä lähden nyt, kun sydän auki rakkauden, kyynelten tulla, tunteiden
Minä ystävällinen olento vain
Karkaat, minuako pelkäät,
miksi hylkäät,
karttaas et nää,
sun selkääs piirretty on se.
nytkö aijoit sen vain peitetää,
kukaan ei nää,
mut ikävää,
etkö tarviikkaan ystävää.
https://www.youtube.com/watch?v=FVFUgCFEUio
En minä mihinkään mene..kunhan hyvästelen varmuuden vuoksi ;)
Kettu repolainen. Aina kun näen jotain oranssin punaista, tiedän, sinä se jolkotit tien poikki - häntä kainalossa.
Voisin ystävänä silitellä viiksikarvojasi ja kosketella pehmeää turkkiasi. Voisin painaa pääni turkkiasi vasten. Siinä olisi hyvä meillä ystävinä olla. Luotan, että olet melko hyvä kettu kyllä!
kivenpi kettu ku rotta
tottakai kainalossa
kaunis pörröhän muuten
jäädä vois alle auton
Anteeksi, tämä on niin outo asetelma... tunnut tutulta ja kuitenkaan en tiedä, kuka olet. Et sinä minua kaipaa, kaipaisitpa. Jos kaipaisit, varmistaisit, kuka olen.
Olisitpa kaivattuni, en voisi olla ystäväsi, koska ystävää kohtaan ei tunneta näin.
Sinä olet hyvä mies, hyvä ihminen, hyvä rakastaja, hyvä lähimmäinen, hyvä työntekijä, hyvä kaikessa. En keksi ketään parempaa, mistäkö tiedän, en tiedäkään. En ole kokeillut. Toivon vain, että olisin sun omasi.
Täällä menee sekaisin. Kenenkään ei pitäisi kaipailla täällä näin epätoivoisesti. Viestintä jättää tulkinnan varaan niin paljon. On vain sanat ja toiveet. Kaikki se surullinen haaveilu.
Kettu on kaunis eläin minusta. Viekas ja nokkela. Monella tapaa kiehtova, en ihmettele, että se seikkailee niin paljon suomalaisissa kansan saduissa :)
Hei Nainen nyt kettu on ruokatunnilla, niin nälkäinen että haluaisi syödä sinut kokonaan.
Ai ku punaiseksi turkkini värititkin kaunokirjailijatar.
Ihan vietävän viehättävä,
elämän käsikirjoittaja,
sellainen sinä olet.
Pelkää en sinua,
pelkään tunteitasi,
jotka aaltojen lailla,
kuljettavat haaveita,
yhä lähemmäs unelmia,
lailla laineiden,
luo toiveiden.
Ihmisellä on aisti, kuulo, näkö, haju ja tunto,
kun kirjoitat, kuulen sydämesi sävelen,
näen silmissäsi toiveet,
tuoksut Amor Cacharel,
niin kuin oisit mun haavenainen ”heitukka”,
siks tuntuu että kupeeni värisevä lehti,
tuo puuttuva luuni olisi yhä lähempänä tässä.
Tosin enhän tiedä nimeäsi, olenhan kettu,
siksi kai olen vain vedetön ranta, joka ei huuhtoudu.
Mies, tiedät sulattelevasi minut näin täysin. Olet kyllä miellyttävin kannibaali, johon koskaan olen törmännyt. No itse suunnittelin haukkaavani sinut päivälliseksi, joten...
Pelosta.
Pelkään itsekin; tunteita, läheisyyttä, nielaistuksi tulemista. Pelkään, että ketun turkki on tosi pehmeä ja kaunis. Pelkään, että pitäisin ketusta ja eniten sitä, että kettu pitäisi minusta, joten on hyvä, etten tiedä, ketun nimeä. Siitä huolimatta on erikoista, että minulla on rauha sydämessä tästä asiasta, siis pelosta huolimatta.
Kuten tiedät, vesi ei kysy keneltäkään, mihin rantaan se aaltoilee. Ei se mitään, voi sitä padota.
Hyvin kaunis turkki sinulla, se tuntuu ihan oikealta, voiko se olla totta. Luulin, että vain saduissa.
Onko sadut totta, totta kai totta, olethan sinä mun Ruusunen, niin etkös olekkin?
Tietenkin eihän niitä muuten pystyisi lukemaan, kertomaan.
Nehän olisivat vain pelkkiä ajatus helmiä,
mielessä liikkuvia toden jäljitelmiä,
mutta ne on luotu mielikuvista,
vapautettu ajatus ahtaista luvista.
Haaveita, unelmia, rakkauden kuvitelmia,
ilman satuja ei olisi sinua, ei minua,
ei meidän kahdenvälisiä suudelmia.
Alkaa tuntua minusta, että tykkää sinusta,
siksi,
kirjoitin näin sinulle.
Miksi rakastan runoja, siksi tiedätkö,
kun sinut on luotu niihin välimerkiksi,
pysähdyn väliin lauseiden, mietin sinua,
lopuksi rakastun, ajattelen sinua.
Olen sun Ruusunen,
tuhannen vuotta nukuin, sinua odotin.
Tulit ja suutelit, sinetin osa täyttyi puuttuvin.
Tämän sadun tiesin, sydämeen silmiin, kun katselin.
Sinä olet pisteeni, sinuun päätyn, pysähdyn.
Olet pilkku lauseiden, jatkuvien toiveiden.
En tiedä, miten muuten eläisi,
jos sykettäs en sydämelläin tuntisi.
Tuntuu oikealta, hyvältä, harvoin tuntuu niin.
Ei ehdi pelottaa, kun saa lukea satua ihanaa.
Hyvä, lämmin, pehmeä on turkki ketun lempeän.
Tulisinko tuolillesi,
laitautuisi lähellesi,
vierellesi peitollesi.
Kysyi velmu veijari,
kelmisti kettu kesyi,
viekkaasti tuttu väsyi.
Turkillasi lämmittäisit,
viiksilläsi kutittaisit,
alahan jo möyriä,
pitkä sääri velli häntä,
et noin helposti helli häntä.
Kuulehan kettusein... velmuilijan elkeet sulla ihan selvästi :D
Tämän tiedänkin ketusta, mutta sinä et tiedä sitä minusta, että vaikka sanoilla hellisinkin, en ole ollenkaan höveli ;)
Mukavaa päivää kettuveijari!
Niin ja piti sanomani, että kivaa jos rivillä, parilla joskus palstalla nakkaat
Palataan taas kettu-kulta,
suukon saisit multa,
mutta kun ujostuttaa niin kovin ja taidankin siksi mennä piiloon...
ehkä löydät rohkeamman kettunaaraan, jonka kannat loistokaaraan, temput siellä teet pimeällä, hauskaa on niin sulla ja hällä ; )
Minä kuljen ohuella jäällä,
aaltoillen tunteet sydämen päällä
Tunteeni ovat hauraat ja somat
Ei sovi niihin pelit kovat
Siksi nyt palstan uumeniin katoan, pus kii kettupoika <3
miehelle
https://youtu.be/FVFUgCFEUio
Miten kestää epävarmuutta? Se on pahinta. Minua pelottaa niin kovasti, että rikon sinua, rikot minua. Kunpa auttaisit, mutta miten voisit, kun en pysty paikallani olemaan, pelko laittaa mielessä poistumaan. Rakasta minut eheäksi jos pystyisit. Miten pystyisit? Sinä pelkäät juuri tätä ja minä aiheutan tätä.
Tunteesi ovat niin kauniit ja somat,
oi kunpa ne olisivat myös minun omat,
kun rakkaus on niissä keväällä heräävä,
niiden vierellä, voisin olla kerääjä.
”Minä kuljen ohuella jäällä,
aaltoillen tunteet sydämen päällä
Tunteeni ovat hauraat ja somat
Ei sovi niihin pelit kovat”
Peili on vain heijaste, kuva ei se oikea,
katsos neito oma, jää on kova,
on se silti vain pelkkä pinta,
jonka rikkomisesta on maksettava hinta.
”Siksi nyt palstan uumeniin katoan, pus kii kettupoika <3”
En minä ketään puske, sydäntäsi kosken,
kuin virran koski, tuo jääpadon sulavan loiske.
Sydän, kenen se on...
Tunne on yhteinen. Tiedätkö, mikä on outoa. Se, kun juttelee läheisesti toiselle intiimejä asioita tietämättä toisesta oikeastaan yhtään mitään. Juttelee, kaipaa, toivoo, odottaa. Kahjoa, mutta melko luontevaa.
Lukiessani kirjoitustasi. Ensimmäinen sana, joka tuli mieleeni, oli rakas ;D
Sinä olet sellainen kirjoitustesi perusteella sellainen, mulunen :)
https://www.youtube.com/watch?v=l5R8jS0RGcs
”Etkö tunne minua, etkö kuule kun huudan
Sydän hakkaa en löydä sanoja
Tule selittämättä, katso ja kosketa
Etkö tunne tätä samaa janoa”
Ok, et tiedä, kuka hän on tulkitsen.
Kirjoitin älä lähde vielä pois. Enhän mitään voi jos lähdet kuitenkin. Sinua kaipasin.
Minne minä menisin,
senkö tietäisin,
niin viereltäs heräisin.
https://www.youtube.com/watch?v=bRoQf4MgQHU
https://youtu.be/HWjCStB6k4o Matkusta ajassa ihan rauhassa, en kaipaa muuta kuin sielujen sympatiaa.
Ehken ole aivan noin pyhimys, että pelkkää maailman rauhaa täällä tavoittelisin ;)
No onpa hän ihmeellinen.
Silhouette,
Saisinpa sinut uskomaan,
et kohtalo saa huijaa sua,
et ei mua ole olenkaan.
https://www.youtube.com/watch?v=clfRh9BHr70
Sellainen sinä olet.
Muistan hiuksesi otsallasi,
muistan pirteän lantiosi,
leikiten mukaan lähtien,
viettelit ajatukset, saman tien,
muistan, keinuit tanssien,
muistan, tunteet tulen liekkien,
onneksi dementia minut pelastaa.