Kuinka ihminen voi olla niin rakastava ja hyvä, mutta toinen voi olla niin syvällisen julma. Meitä on todellakin erilaisia ihmisiä Kosmos eli Jumala sijoittanut tänne kurjalle mutta toisaalta rakkaudessa niin mahtavalle maapallolle. Mielestäni olen nyt vanhoilla päivilläni ymmärtänyt sen, että, kun tunnustat maailmassa piilevän mahtavan rakkauden ja samalla - ja erityisesti - tunnustat Kosmokselle, että kaikesta huolimatta on olemassa syvällistä julmuutta ja toisaalta rakkautta, niin elämäsi rakkaus purjehtii luoksesi, jonka Kosmos sinulle lähetti. Ei ole mitään elämää, jonka Kosmos ei voisi muuttaa hyväksi ulos syvimmästä kurjuudesta. Sitten olen vielä oppinut sen, että karman laki on välttämätön kuljettaessa kohti lopullista päämäärää eli Kosmosta eli Jumalaa eli Tosirakkautta: Sinulla on oikeus hyväksyä julmalle ihmiselle negatiivinen karman lain seuraamus, silloin rakastat häntä syvällisesti, sillä hän parantuu seuraamuksen myötä.
https://www.youtube.com/watch?v=Y7lmAc3LKWM
https://www.youtube.com/watch?v=Y7lmAc3LKWM
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen ollut lähes koko elämäni päähänpotkittava.
En ole tietääkseni tehnyt mitään väärää ketään kohtaan. Kerran teininä olin tilanteessa, jossa tein vastoin tahtoani ryhmäpaineessa. Senkin pyysin anteeksi. Siinä jätettiin yksi pois porukasta ja minutkin jätettiin useamman kerran.
Minun äänessä ja ulkomuododssa on jotakin sellaista, joka saa etenkin naiset pillastumaan. Tai ainakin ennen sai. Nyt olen varjo entisestä ja koitan olla poissa kaikkien näkösältä.
Miksi karma antaa minulle koko ajan pahaa ihmisten muodossa?
Asia meni jopa niin pitkälle, että eräs ammattilainen pahoinpiteli minut.
En jaksa kauan enää. Kuolema mielessä päivittäin.
Minä en usko sellaiseen karmaan, joka antaa ihmisille vallan rusikoida toisia. En arvosta tippaakaan itsensä korottamista, ja toisen kiusaamista, koska: "se ärsyttää minua" pelkällä olemassaolollaan. Kenestäkään ei tule jumalaa suhteessa toisiin ihmisiin, vaikka moni niin itsestään luulee. Toisilla on (tässä elämässä väliaikaista) valtaa enemmän kuin toisilla ja jotkut osaavat hyväksikäyttää taitojaan manipuloida ja vaikuttaa herkempiin. Sen uskon, että toisia alentava ja kiusaava kohtaa tekonsa jossain vaiheessa, oli se sitten karman aikaansaamaa tai jonkun muun. Minäkin olen pohtinut mikä vikana, kun aina elämässä vastaan tulee niitä, jotka sanoin tai teoin hyökkäävät kimppuun, vaikkei juuri heille ole varmasti mitään tehnyt. Nykyisin sellaisen tunnistaa jo melko pian ja usein hänen omassa elämässään on ollut kipukohtia, joihin toinen tahtomattaan sohaisee, tai sitten kiusaajalle koituu hyökkäyksestään jotain etua.
Karmalla ei ole kyllä tekemistä sen kanssa, kun joku antaa vallan pimeälle puolelleen, kateudelle, kaunalle, katkeruudelle, ahneudelle tai silkalle ilkeydelle. Pikemminkin voisi ajatella niinkuin minusta viisain maan päällä elänyt sanoessaan " anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät." Moni katuu myöhemmin eikä itsekään ymmärrä miksi lähti moiseen ja jokainen myös tekee virheitä. Vastuu teoista ei kuitenkaan ole tekojen kohteella. Ajattele sinulle hyvää tahtovia ihmisiä, sillä heitä on tuhatmäärin enemmän kuin noita, jotka pyrkivät mustaamaan mielesi teoillaan.
Hyvä ystävä. Negatiivisen karman lisäksi on ns. omaa karmaa. Omassa karmassa olet itse suunnitellut elämän suunnitteluvaiheessa itsellesi sinua kasvattavia negatiivisia kokemuksia ja siitä voi olla kyse tapauksessasi. Syynä negatiivisiin kokemuksiin on se, että vanha totuus astuu silloin esille: Vastakohta opettaa. Siis kokemasi tuska ja sen ominaisuudet opettavat sitä voimallisesti mikä tuonpuoleisessa on totta eli loistava elämä taivasmaailmoissa. Kun koet negatiisisia asioita, jotka tässä unielämässä uskot todeksi opitkin sen vastakohtaa eli todellisuutta tuonpuoleisessa ( rakkausmaailmassa ). Myös muutenkin erilaiset kokemukset materiaalisessa elämässä opettavat viisautta, joka ilmenee tuonpuoleisessa sitten aikanaan. Sitten on niin, että on mahdollista, että olet alkuperäisen pahuuden uhri, eli jotkut ovat tahtoneet sinulle kuvaamaasi kohtaloa ja itse olet elämän suunnittelussa hyväksynyt tapahtumat ja Jumala järjestää kaiken toteutuvaksi. Ala vaan ajatella kysymyksin Jumalalle, että mikä on kohtalosi syy ja vastauksia tulee ( hitaasti ) muista, että kaikki päättyy aikanaan ja Jumala kertoo miksi kaikki tapahtui. Asiassasi varmaankin auttaa filosofia: Googleta Ontologinen Idealismi. Koeta myös saada käsiisi tri Paul Bruntonin kirja Yliminän viisaus ( nettidivarista ehkä saa ). Sinun on tutkittava uskontoja myös jonkin verran. Mainitsemastani omasta karmasta puhu Jose Stevens kirjoissaan ( Michael kirjat ). Itse kävin hyvin lähellä kuolemaa oman käden kautta, mutta tietous minulle aiheutuneiden tapahtumien syistä pelasti minut kuolemalta. Muista, että kaikki paha on kirjattu ylös ja kaikki asiat saavat seurauksensa, ehkä vasta tulevassa elämässä ja uhrina sinä kuitenkin saat voiton. Se, että olet tehnyt havaintoja ja kyselet, että miksi kaikki tapahtui on ehkä elämäsi ratkaisun alku. Älä tee mitään pahaa itsellesi, sillä se on henkisyyden mukaan paha virhe ja on ihmisiä, jotka haluavat sinun elävä. Tsemppiä.
Yksi kysymys kuitenkin... Kirjoitat "omasta karmasta", jonka ihminen olisi itse suunnitellut elämän suunnitteluvaiheessa kasvattaviksi negatiivisiksi kokemuksiksi. Siinä "omassa karmassa" on vain ainakin minun näkemykseni mukaan yksi pieni ongelma.
Se, että ihminen olisi edeltä käsin suunnitellut itselleen jonkin kasvattavan kokemuksen, tarkoittaisi, että ihminen ymmärtäisi tuon kokemuksen merkityksen ja vaikutuksen jo ennestään. Toisin sanoen: Kuinka kummassa ihminen osaisi entuudestaan arvioida kyseisen karman vaikutuksen, jos hän kerran nimenomaan tarvitsisi tuon tapahtuman tuomaa opetusta. Omituinen ajatus sekin, että ihminen entuudestaan osaisi suunnitella elämänsä, ja sitten kuitenkin tarvitsisi opetusta, jonka kyseinen suunniteltu elämä tuo.
Niin, kokeneemmat eli vanhemmat sielut opastavat ja mikäli on kyseessä opissa pitkälle ehtinyt saa hän itse valita kokemuksiaan. Vasta sitten, kun kaiken kamaluuden kokee materialistisessa maailmassa ( usein materialistisin luuloin ) syntyy riittävä vaikutus sieluun ( persoonan kautta ). Itse olin mitä hirvittävimmässä raa´assa tuskassa kunnes lopulta irtaannuin suurimmalta osin materialismista. Materialismi tarkoittaa Materialistista dialektiikkaa, joka on siis oppi siitä, että tajunnan ( tai tietoisuuden kuvien ) ulkopuolella on yleensä materiaalinen maailma, joka tosiasiallisesti on tajuntakuvien maailma myös, mutta entiteetti uskoo sen olevan materiaalinen. Itse uskon vain Idealismiin, joka tarkoittaa sitä, että vain tietoisuus on todellista ( ja on olemassa versio, että vain tuntemukset kaikkeudessa ovat mahdollisia so. tosiolevaisia, oppi mentalismista ). Elämä on kuin uni ( kuten buddhalaiset sanovat ) ja sen vastakohta on kylmässä materiassa eläminen, joka ei siis todellisuudessa ole totta. Henkistä ihmistä on vaikea saada kokemaan tuskaa ( eri syistä kuin materialistisia ihmisiä, se kyllä joskus onnistuu ) ja juuri suurin tuska saadaan materialismissa irti ja nyt sitten täytyy muistaa, että aika on vain kuvitelmaa ja ajattomuus on totuus, silloin elämän eläminen ja suunnittelu on mahdollista yht´aikaa. Koetun tuskan vastakohta on ilo, joka siis syvällisimmin opitaan maallisten kokemusten vuoksi ja sen ja kaiken muun maallisen vastakohta on eläminen korkeassa autuudessa taivasmaailmassa ja se tuska siis pitää itse kokea ja vasta sitten syntyy opetusvaikutus. Toki kaiken päämääränä on Tosirakkaus eli siihen yhtyminen, joka tarkoittaa Jumalaan yhdistymistä. On tultava kokemuksiltaan täydelliseksi ennen kuin Jumalaan voi yhdistyä ( tämä on valaistuminen ). Todettakoon vielä, että ihmiselämä on entiteetin tietoisuuden muistelutila ( siksi voidaan antaa tarkkoja ennustuksia ).
Fundeerausta täällä. Olen aidosti yllättynyt! :)
On olemassa erilaisia henkisiä polkuja, eikä mikään niistä ole huonompi toista. On suuri erehdys luulla tietävänsä kaikkeuden tiet. Siinä asettuu asemaan, joka ei ihmiselle kuulu. On myös monenlaista ymmärrystä samasta asiasta. Mitään niistä ei voi aliarvioida. "Kukoistakoon ruusu ristilläsi."
Tärkeimmät asiat ovat yksinkertaisia. Meillä kaikilla on oppimista suhteessa toisiin ihmisiin ja samalla kasvamisen paikkoja. Kun korulauseiden ja sivistyksen kuorrutus jossain tilanteessa katoaa, pitkälle itseään kehittänyt, tietoinen ja valaistunutkin henkilö voi paljastaa olevansa siimmässään aivan samanlainen itsekkäästi ajatteleva olento kuin muutkin . Ihmistä vaanii jossain määrin oman arvonsa nostaminen muiden yläpuolelle, kun hän on saanut maistaa jotain erityistä. Monenlaisia teitä ja tienviittoja on valittavana ja monenlaiset rämeet talsittava. Olisiko valittavana olevien teiden verkosto kuin hedelmätarha, jossa puut tunnetaan hedelmistään?
Hedelmistään puu tunnetaan on hyvä valintaperuste. Silti sillä varauksella, että jos puhutaan ihmisen ottamista toimintakeinoista, niin kaikki keinot eivät ole sallittuja. Minkään polun kulkijoilla. Jos ihminen ajetaan kovin ahtaalle, on luonnollista puolustautua. Senhän voi joku nähdä myös jonkinlaisena epäonnistumisena.
Halukkaita epäonnistumisen näkijöiksi luultavasti riittää ja teitpä kuinka tahansa, asiat osataan kääntää täysin päinvastaisiksi tai hämmentää harmaaksi seokseksi. Siksi onkin tärkeää, ettei ihmisen arvo ja oikeutus olemassaoloon lopulta ole kiinni kanssaihmisten häilyvistä näkemyksistä. Vallankäytön avulla tosin hänen päivistään voidaan saada raskaita ja vaikeita, jopa tuhota lähes kaikki, mutta sisimmässään hän voi silti tietää, vaikkei välttämättä tuntea, ihmisten toimien rajallisuuden ja Kaikkivaltiaan kannattamassa kun pohja meinaa pettää.
Joku saattaa kaviourallaan mennä hyvinkin pitkälle tehdäkseen toisesta selvää, mutta vallankäytölläkin on alku ja loppu. Piina voi tuntua päättymättömältä, mutta jonakin päivänä tuo ihminen vain siirtyy toisaalle, eikä useinkaan pahalla, vaan saaden hyviä asioita elämäänsä, tai sitten oma tie voi johdattaa toisaalle. Tosin seuraava, vielä taitavampi kohdattava voikin olla jo innovaatioineen oviaukossa odottamassa, tuhanten juonten mestarihan osaa käyttää ihmisluontoa hyväkseen. Pyhä Henkikin opastaa tehdessämme vääriä valintoja, mutta opetukseen liittyy aina rakkaus vajavaista ihmistä kohtaan, totuus ja armo itse korjattavasta asiasta tinkimättä. Ilta on aamua viisaampi ja uusi päivä voi tuoda jotain hyvääkin.
Puhutaanko karvoista? Vaikka naisen karvoista.
Karmanlaki on okkultismiä, ei todellisuutta.
Silloin kun itse uskoin moiseen potaskaa, niin valitettavasti otin erääseen ennustajaeukkoon yhteyttä kirjeitse, hän luetteli ummetus ja lammet erilaisia elämiä
Joita mukaan olen missäkin elänyt, ihmettelin niitä, koska esim. en usko et kyseisiä ammatteja oli edes olemassa 'kuvitelluina' aikoina esim. Puheterapeutti, ja se oli n. 2-3 elämää sitten , (n.200-250v.) kaikesta tuosta potaskaa tai oon sanottuna irti Jeesuksen nimessä ja veressä, koska olin mukana okkultismissä, mut oon vapaa siitä.
Itse kohtasin omien vaikeuksien kautta elävän Jumalan, niin et hän näytti minulle kuinka täydellisesti hän tuntee minut, jopa ne ajatukset, joista kukaan ei tiennyt eikä huomannut, kun elin itsetuhoajatuksistasi, hänen armosta elän tänäänkin.
Joten kun vuosien kautta olen saannut elää ja nähdä kuinka raamattu on totta, vaikken kaikkea ymmärrä, sen verran olen jo nähnyt et tiedän et nekin joita en käsitä
ajallaan Herra ne avaa.
Joten ei kosmos, ei karma vaan elävä Jumala Jeesuksessa Kristuksessa on voimissaan ja antaa apuna ja johdatuksessa jokaiselle joka häntä avuksi huutaa hädissään ja tai haluaa oppia tuntemaan onko hän totta niinkuin sanotaan ja haluaa seurata häntä
Niin kohdellaan toisia kuten toivotaan itseämme kohdeltavan. Rehellisesti ja suoraan. Sillä saadaan sitä rakkautta ja hyvinvointia elämään. Vedättämällä Valehteluilla tai muullatavoin saadaan myös itselle huono omatunto ja itsetunto josta seuraa harhainen uskomus toisista ihmisistä. Jos rakastetaan jotain se kerrotaan sille ja jos vastaan ei saa rakkautta on se vain hyväksyttävä. Ja jos vaan jatkaa toisen kiusaamista ei tuo itsellekkään hyvää milläänlailla. Puhua me osataan jopa sivu suumme niin sanotusti. Mutta rehellisyydellä löydämme sen hyvän olon tunteen ja sihteilut toisiimme. Oli kyse ystävyydestä tai rakkaasta.