Suomettuneisuus vain pelkkä myytti?

Kyllä suomettumista on tänäkin päivänä ja se ilmenee siinä että ihmiset ei vou elää niin vapaasti ja vapaamielisesti kuin haluaisi. Ja jos yrittää puuttua siihen ,halutaankin ajaa maasta heti pois. Se on niin syvällä joittenkin suomalaisten mielissä. Verrata voi ihmismieliä aina kun juttelee ulkomaalaisten kanssa ja ihmetellä asiaa,aika suuresta joukkopsykoosista on kysymys,mutta se pelasti Suomen kommunistien miehitykseltä. Jenkit tosin pitää sitä petturuutena mutts minkäs teet,eivät koskaan ymmärtäneet ,eivätkä ymmärrä tänäpäivänäkään sitä,kekkoslaisuutta.
Jos kylmän sodan aikaan kokoomus olisi ollut jo vallassa,NL olisi vallannut Suomen aikoja sitten ja kenties syttynyt sen seurauksena kolmas maailmansota ja nyt jo kenties jo neljättä pukkais.
Se mistä aseet oli,ei ollut mitään merkitystä ainoastaan sillä oli mihin suuntaan niitä aiottiin käyttää mahdollisessa suursodassa,se vain oli NL:n vaatimus,mihin YYA sitoi Suomen.

Asehankinnat lännestä olivat hyvin tiedoissa jo YYA-aikana.
Oli periaate, kolmannes idästä, toinen lännestä ja kolmas kotimaasta.
Lisäksi oli otettava huomioon Pariisin rauhansopimus, josta NL piti tiukasti kiinni.

"Jos kylmän sodan aikaan kokoomus olisi ollut jo vallassa, NL olisi vallannut Suomen aikoja sitten ja kenties syttynyt sen seurauksena kolmas maailmansota ja nyt jo kenties jo neljättä pukkais."

Hölynpölyä. Nytkin oli välillä ongelmia kaupassa ja muussa kanssakäymisessä. Oli noottikriisi ym.
Kokoomus pidettiin sivussa vain NL:n rauhoittamiseksi. Siellä myös syntyi oma K-linjansa, joka oli hyvin NL-myönteinen.
Kyse oli vain siitä, että presidentti Kekkonen saneli hallitusten kokoonpanon ja hän ei luottanut kokoomuspoliitikkoihin.

<<Täällä on nyt paljastunut, että YYA-Suomi osti merkittävän määrän aseita länsivalloilta, jopa NATO-maa Englannilta.>>

Suomi osti 1950-60 -luvulla 2. MS:n aikaista ylijäämäkalustoa eli useita kymmeniä Comet -panssareita ja siitä modifioitua Charioteer -panssareita.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Comet_(panssarivaunu)

Comet-vaunuja hankittiin muun muassa Suomen puolustusvoimille 1950-luvulla; Suomessa ne säilyivät käytössä vuoteen 1970 asti, ja varastoista ne poistettiin vasta vuonna 2007.

https://en.wikipedia.org/wiki/Charioteer_(tank)

Finnish Army bought 38 "Charioteer Mk VII Model B" by 1960, and they remained in use until 1979. The tanks were stored until 2007 when they were auctioned off.



Samoin Suomen ensimäiset suihkukoneet, Vampire harjoitushävittäjät, oli Englannista. Samoin Gnat -harjoituskoneet / hävittäjät.

https://fi.wikipedia.org/wiki/De_Havilland_Vampire

https://fi.wikipedia.org/wiki/Folland_Gnat_Mk.1

Tarkkispoika jaksaa taas tarjota vakio-aloituksiaan, jotka ovat silkkaa puppua!

Suomettuneisuuden aika 70-luvulla oli fakta ja se ilmeni Suomessa monella tasolla!

Tuo vaihe oli taloudellisesti menestyksekäs, mutta henkisesti katastrofi. Alkaen 50-luvulta ja huipentuen 70-lukuun naapurin painostus ja puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin leimasi kaikkea toimintaa Suomessa! Naapuri päätti sisäpolitiikassamme presidentin henkilöstä, hallitusratkaisuista ja yksittäisistä politiikoista. Jotkut puolueet eivät olleet koskaan mukana ja toiset aina... vaalimenestyksestä riippumatta. Jouduimme alistumaan sensuuriin ja itsesensuuriin! Naapuri puuttui jopa historiaamme, kirjallisuuteemme ja TV-ohjelmien sisältöön!

Jukka Tarkka: Suomettuneisuuden määritelmä

”Suomettumisen olemus oli tunnepitoista kuvitelmaa siitä, että suurvaltaa miellyttämällä ja omaa nöyryyttä korostamalla se saataisiin tekemään jotain sellaista, jota se ei rationaalisin perustein tekisi.

Suomettuminen oli ’sinisilmäistä’, mutta samalla laskelmoitua roolipeliä. Sitä pelattiin uutterasti, vaikka läheskään aina ei ollut varmaa, näyttivätkö roolit uskottavilta niiden silmissä, joille niitä näyteltiin. Suomettuminen oli Neuvostoliiton oletettujen intressien mielistelevää ennakointia, joka menee ohi normaalin omaan etuun perustuvan reaalipolitiikan yli ja ohi. Suomettuminen ei siis ollut enää politiikan sisältöä vaan sen tarkoituksellista paisuttelua. Sen takana oli illuusio siitä, että alastoman keisarin vaatteiden kehuja kyllä palkitaan, kunhan pitää huolen siitä, että keisari näkee, kuulee ja tunnistaa ylistäjänsä.

Suomettuminen on ulkopolitiikalla tehtyä sisäpolitiikkaa. Se ei vaikuttanut todennäköisesti siihen asiaan, johon sillä sanottiin vaikutettavan, nimittäin Neuvostoliiton suhtautumiseen Suomeen. Ellei se sitten aiheuttanut lievästi säälivää hymyilyä Kremlin perimmäisissä kammareissa.”

Olemattoman kannatuksensa omaavat Venäjän vihaajat kävivät taas pastaamassa luetteloitaan "suomettuneisuudesta", jotka ovat naurettavaa pötyä. Mitään suomettuneisuutta ei ole koskaan ollutkaan, vaan se oli vain propagandaa, jota Tarkkis-Jukat ja muut toistelevat saadakseen rahaa.

Neuvostoliitto ei puuttunut Suomen kauppapolitiikkaan eikä varustautumiseen, vaan kauppaa käytiin kaikkien maiden kanssa ja aseita ostettiin, mistä haluttiin. Katkerat oppositio-pojut vaan valittaa, kun kansa ei halunnut heitä hallituksiin.

USA tapatti vihollisiaan tuhansittain, Neuvostoliiton kanssa käytiin tuottoisaa kauppaa ja harrastettiin kulttuurivaihtoa, jossa kummankin maan kansat tutustuivat toisiinsa.

Näin me miellytimme Neuvostoliittoa - IS listasi!
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288336698515.html

* Suomen kielellä ei ollut saatavana ainoatakaan kirjaa Neuvosto-Karjalan kehityksestä, Ukrainasta, Kaukasiasta, Keski-Aasiasta, Neuvostoliiton juutalaisista tai Puolan 1960-luvun juutalaisvainoista. Kaikista näistä julkaistiin kyllä kirjoja Ruotsissa.
* Neuvostoliiton toisinajattelijoiden lukuisia kirjoja ei suomennettu. Niitä olivat esim. Andrei Amalrikin Pysyykö Neuvostoliitto vielä vuonna 1984?, Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Andrei Saharovin kirjat ja Vladimir Bukovskin poliittista psykiatriaa käsitellyt Raportti punaisesta talosta.
* Tammen päätöksestä olla julkaisematta Nobel-palkitun Alexandr Solzhenitsynin Vankileirien saaristo -kirjaa kerrottiin paljon ulkomailla. Ruotsalaisen kustantajan julkaistua kirjan suomeksi poisti mm. Turussa Centrum-tavaratalo sen myynnistä. Turun kaupunginkirjasto osti kirjaa yhden kappaleen, kun muita Solzhenitsynin kirjoja oli ostettu kutakin 40-50 kappaletta. Kustantaja jätti suurmenestyskirjan osat kolme ja neljä julkaisematta väitetyn painostuksen vuoksi.
* Josif Stalinin hirmuvaltaa kuvaavat englantilaisen Robert Conquestin perusteokset kuten Suuri pakkosiirto jätettiin julkaisematta.
* Helsingin Sanomat julkaisi loppukesästä 1975 englantilaisuutisen Neuvostoliiton satovahingoista. Tiedonantaja-lehti väitti kirjoitusta neuvostovastaiseksi. Pian Yleisradion kirjeenvaihtaja Aarre Nojonen selosti televisiouutisissa lainehtivien viljavainioiden edessä tilannetta paljon valoisammaksi.
* Uusi Suomi julkaisi huhtikuussa 1971 artikkelin Baltian kysymys nykypäivän maailmassa. Neuvostoliiton asiainhoitaja jätti kirjallisen vastalauseen "provokatiivisesta ja neuvostovastaisesta artikkelista" ja vaati ulkoministeriltä, ettei tällainen toistu.
* Finlandia-talon avajaiset pidettiin joulukuussa 1971. Siellä piti esittää Jan Novakin kappale Ignis pro Ioanne Palach. Kyse oli ylioppilas Jan Palachista, joka teki polttoitsemurhan Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen. Taistolaisen kansanedustaja Mirjam Vire-Tuomisen eduskuntakyselyn jälkeen sävellystä ei esitetty.
* Ulkoministeriön kehotuksesta Donin kasakoiden konsertti Finlandia-talossa peruutettiin 1972, koska konsertti osui melkein Neuvostoliiton lokakuun vallankumouksen juhlapäiväksi. Donin kasakat olivat USA:ssa asuvia pakolaisia.
* Kokoomuksen kansanedustaja Ilkka Suominen paheksui tammikuussa 1976, että Uusi Suomi oli lainannut Economist-lehden artikkelia Lännen kommunistit uhkaavat Moskovaa.
* Ulkoministeri Ahti Karjalainen ehdotti hallituksen kokouksessa 19. joulukuuta 1973, että Yleisradion toimilupaan lisättäisiin määräys, joka velvoittaisi viralliseen ulkopolitiikkaan. Asiaa selvittämään asetettiin ministerivaliokunta.
* Heinäkuussa 1973 Helsingissä pidätettiin hallituksen yöistunnon jälkeen liettualainen pakolainen Uldis Grava ja hänen ryhmänsä. Grava oli onnistunut tunkeutumaan täällä vierailleen Neuvostoliiton ulkoministerin Andrei Gromykon puheille. USA:n ulkoministeri vaati ryhmän amerikkalaisten vapauttamista, mutta he eivät suostuneet lähtemään, ennen kuin koko ryhmä pääsi vapaaksi.
* Kesällä 1975 Uldis Grava ja muu ryhmä palasi Helsinkiin Etykin huippukokoukseen. Heidät pidätettiin jo lentoasemalla.
* Helsingin piispa kielsi pääsiäisenä 1975 romanialais-amerikkalaista, 14 vuotta Romaniassa vankilassa istunutta pastori Richard Wurmbrandia puhumasta pääkaupungin kirkoissa. Päätöksellä ei ollut "mitään tekemistä ulkopolitiikan kanssa", mutta kirkon piti piispan mukaan harrastaa vain "kokoavaa toimintaa" eikä puoluepolitiikkaa. Presidentin kansliapäällikön puututtua asiaan Wurmbrand sai kiellon myös Oulussa. Helsingin piispa vieraili samana kesänä Neuvostoliitossa kirkollisessa valtuuskunnassa. Pääsiäisenä 1976 Wurmbrand ei saanut puhua Turun konserttitalossa eikä Espoon Dipolissa.
* Kansandemokraattinen Uusi Nainen veti lokakuussa 1968 takaisin koko painoksensa. Lehteen oli päässyt juttu, jossa torjuttiin Tsekkoslovakian miehityksen puolustelu.
* Insinööriuutiset erotti 1973 päätoimittajansa, kun lehdessä kerrottiin 40:n ruotsalaisen lehden kertoneen neuvostosotilas Ivan Moisejevin kuolemasta kidutuksen jälkeen.
* Neuvostoliiton pääkonsuli yritti estää Ahvenanmaalla mielisairaalan ylilääkärin nimittämisen. Pääkonsulin mukaan hakija oli kiitellyt Chilen junttaa yleisönosastoissa ja tunsi sympatioita kiinalaisia kohtaan.
* Neuvostoliiton omistama Teboil toi huoltoasemilleen Maljutka-nimisiä jollia. Ne eivät läpäisseet turvallisuustestiä, mutta merenkulkuhallitus muutti määräyksiään. Viranomainen selitti, että neuvostojollaa pitääkin verrata pikemminkin pelastusliiveihin.
* Tullihallitus totesi lokakuussa 1974 neuvostoliittolaisessa tonnikalassa kolme kertaa sallittua enemmän elohopeaa. Lausuntokierroksella toinen lääkintohallituksen virkamies totesi, että myrkyllistä kalaa saadaan myydä. Pääjohtajan mielestä kiellon lätkäissyt ensimmäinen esittelijä oli tulkinnut raja-arvon "liian teoreettisesti".

"Suomessa Solženitsynin kirjoja aikaisemmin julkaissut kustantamo Tammi torjui kohutun suomennoksen Vankileirien saaristo julkaisemisen ulkopoliittisista syistä. Tammessa tiedettiin kirjan olevan poliittista räjähdysainetta heti, kun oli tutustuttu sen englannin- ja ruotsinkielisiin käännöksiin. Kirjan pelättiin vahingoittavan Suomen virallista neuvostoystävällistä ulkopolitiikkaa vuonna 1974. Tällöin elettiin kaikkein voimakkainta suomettuneisuuden aikaa, jolloin lehdistö ja myös kirjakustantamot taipuivat itsesensuuriin aiheissa, joiden oletettiin olevan Neuvostoliitolle kiusallisia.

Tammi joutui painostuksen alaiseksi ja luopui hankkeesta. Pääministeri Kalevi Sorsa oli ruotsalaisen kustantajan Wahlström & Widstrand:n kustantajan Per Gedinin muistelmien Förläggarliv mukaan sanonut Hellemanille: "Tämä ei tietenkään ole painostusta, vaan kustantaja päättää itse julkaistako vai ei. Hän antoi myös ymmärtää, ettei tätä keskustelua heidän välillään ollut koskaan käyty."

"USA tapatti vihollisiaan tuhansittain, Neuvostoliiton kanssa käytiin tuottoisaa kauppaa ja harrastettiin kulttuurivaihtoa, jossa kummankin maan kansat tutustuivat toisiinsa."

Tyypillinen Neukkulan ja Puolan välinen "kulttuurivaihto" tapahttui kesväällä 1940!

http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/katyn/rentola.php

Puolalaisten sotavankiupseerien teloituksilla näyttää olleen oma hyytävä yhteytensä talvisotaan. Talvisodan syttyminen nimittäin herätti Neuvostoliitossa kysymyksen, mistä saataisiin tilaa suomalaisille sotavangeille, joita odotettiin huomattavia määriä. Sotavankileireille syntyi tilaa mm. luovuttamalla Saksalle ne puolalaiset vangit, jotka olivat kotoisin Saksan miehittämästä osasta Puolaa.i Mutta tarve oli edelleen huomattava, sillä jo talvisodan toisena päivänä sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berija käski pikaisesti varustaa uusia tiloja kaikkiaan 26500 sotavangille, joita odotettiin Suomen rintamalta.ii NKVD:n sotavankihallinnon resursseihin kohdistui huomattava uusi rasitus, jolloin ryhdyttiin miettimään keinoja päästä entisistä eroon. Talvisodan syttymisen kärjistämässä tilanteessa puolalaisten upseerien vapauttaminen ei tietenkään voinut tulla ratkaisuna kyseeseen, päinvastoin, Neuvostoliiton kommunistipuolueen politbyroo päätti 3. joulukuuta, että kaikki Neuvostoliiton hallitsemilla alueilla olleet puolalaiset kantaupseerit vangittaisiin, myös ne, jotka olivat jääneet vangitsematta Itä-Puolan valtaamisen yhteydessä syyskuussa.

NKVD ja Neuvostoliiton sotilasjohto olivat talvisodan syttyessä marraskuussa 1939 tehneet suunnitelman 26 500 suomalaisen sotavangin sijoittamisesta kuuteen eri vankileiriin. Miehittämässään Puolassa Neuvostoliitto päätti vangita upseerit 3. joulukuuta 1939.

Talvisota ei mennyt Neuvostoliiton kannalta kuten piti eikä suomalaisvankeja tullut odotetusti, mutta muun muassa professori Kimmo Rentolan taannoisen artikkelin mukaan ”kohtalon pyörä oli jo lähtenyt pyörimään”. Toisaalta Johnssonin kirja ei kuitenkaan mainitse mitään esimerkiksi siitä tiedosta, että esimerkiksi tammikuussa 1940 Josif Stalin oli puhunut Suomen armeijan valiojoukkojen eliminoimisesta niin että vain naiset, lapset ja vanhukset jäisivät jäljelle.

Lähtikö Katynin murhien prosessi liikkeelle talvisodan takia – ensin ehkä tilan tekemiseksi odotetuille suomalaisvangeille, sitten kenties kostoksi puolalaisille? Historioitsijat ovat viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana pohtineet tätä.

Tosiasiallinen päätös puolalaisten murhista tehtiin ehkä helmikuun 1940 alussa. Murhapäätös allekirjoitettiin siis 5. maaliskuuta.

Johnssonin mukaan ”ei tietenkään voida sulkea pois mahdollisuutta että Stalin ja (Lavrenti) Berija pohtivat yhä myös suomalaisten sotavankien tulevaisuutta”.

Katynin yhden leirin päällikkö Grigori Korytov oli kirjoittanut Moskovassa pidetyn kokouksen jälkeen ”huhuttavan sellaista, että meidän pitäisi puhdistaa maaliskuussa leirit, jotta saataisiin tilaa suomalaisille vangeille”.

”Kysymys Suomen talvisodasta ja odotettavissa olevien sotavankien suuresta määrästä liittyy kuitenkin jollain tavalla vankileirien tyhjentämiseen ja puolalaisupseerien teloittamiseen ja on luonnollisesti läheisessä yhteydessä myös keskusteluun siitä, milloin murhapäätös tehtin”, kirjassa todetaan.

Peter Johnssonin mukaan ”mitään hypoteeseja vahvistavaa asiakirjaa ei kuitenkaan tunneta” ja yhteyttä ei voi pitää muuna kuin spekulointina.

”Ketkä kävivät haudoilla?”
Kirja kertoo myös Helsingin yliopiston patologian professori Arno Saxénista (1900-1952). Hän osallistui 1943 määrättynä oikeuslääketieteellisenä asiantuntijana valtuuskuntaan, joka kävi tutkimassa hautoja ja antoi lausunnon, jonka muka murhat todennäköisesti tehtiin keväällä 1940 Katynin ollessa Neuvostoliiton miehittämä.

Kirjan mukaan professori ”joutui sodan jälkeen Suomeen tulleen neuvostoliittolaisen valvontakomission ankaran painostuksen kohteeksi”. Venäläiset vaativat häntä suoraan tai peitellysti uhkaillen peruuttamaan näkemyksensä.

J.K. Paasikivi kertoo päiväkirjassaan 6.3.1943, miten valvontakomission neuvonantaja tuli kysymään ”ketkä kävivät Katynin haudoilla ja kuka oli kutsunut heidät”. Mauno Pekkala ja Urho Kekkonen kannattivat Johnssonin kirjan mukaan Saxénin ”puhdistamista” pois yliopistosta.

Saxén ilmoitti 1952 USA:n senaatille olevansa valmis tulemaan komitean kuultavaksi asiasta. Sitä ennen hän matkusti Sveitsiin, jossa kuoli sydänkohtaukseen.

Puolan hallitus antoi Arno Saxénille 2007 postuumisti komentajakunnan ansioristin panoksestaan totuuden paljastamiseksi ja dokumentoimiseksi Katynin murhista.

Entäs rajaloikkarit ja turvapaikan hakijat?

Suomi palautti n. 200 Suomeen loikannutta ja rajan yli päässyttä ryssää takaisin ja kaikki tietää mikä siellä odotti.

Ny ei muka voida palauttaa Ruotsista tulleita kävelijöitä takaisin...

Kokoomuksen takia Suomen talous on romahtanut ja velka kasvanut yli satakertaiseksi, se yritetään salata ja niinistökin valehtelee että näin ei olisi...

Suurin ongelma ollut kokhallituksien aikana että ulkomvelkaa syydetään miljardeittain yritysten ja ökytuloisten veronalennuksiin ja näin rahat häviää roistojen taskuihin veroparatiiseihin. Esim mooseksen hallituksen jäljiltä ulkomaanvelka oli supistettu n. miljardiin

Oikeistossa henkisen vararikon kärsineet lapualaiset yrittävät vääntää normaalit hyvät suhteet neukkulaan todisteiksi suomettumisesta. Heille kun ainoa tapa suhtautua itänaapuriin on viha, raivo, valehtelu ja sodan hautominen. Jos siitä poikkeat niin olet suomettunut stallari joka haluaa, että Venäjä miehittäisi Suomen.

Niin sairasta porukkaa, että ihan oksettaa.

Suomessa kaikki oli vapaata kuten, että:
- ilmestyivät aivan vapaasti CIA:n pamfletti Valitut Palat ja oma propagandalehtisemme Kansa taisteli
- oikeistolehdet kuten Uusi Suomi, Karjalainen yms. herjasivat N-liittoa puhuen venäläisistä pelkästään ryssä-nimellä
- äärioikeistopoliitikot Junnila ja Ehrnroth pauhasivat valtion televisiossa ja istuivat Eduskunnassa kenenkään kieltämättä tai toimintaa estämättä
- Vankileirien saaristo ja Puskipa vasikka tammeen ilmestyivät Suomessa ilman, että kukaan yritti sitä estää. Painoksia ei takavarikoitu
- oikeistolaisia ei erotettu työpaikoistaan, ei pahoinpidelty eikä muilutettu kuten oikeisto teki omana suomettuneisuusaikanaan ennen sotia

Tässä vähän alkua eli oikeiston toiminta YYA-aikana Suomessa oli kymmeniä kertoja vapaampaa kuin mitä oli vasemmistolla ennen sotia. Sekö on kurjuutta ? Kurjuutta saattoi olla se kun työväki sai täydet ihmisoikeudet ja poliittiset oikeudet kuten länsimaisessa demokratiassa kuuluukin.

YYA-aikana Suomen oikeisto ja koko yhteiskunta toimivat paljon vapaammin ja vapaammassa ilmapiirissä kuin mitä USAn vasemmisto ja työväki toimivat järjestämien vainojen McCarthyn aikana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Joseph_McCarthy

Mihinkäs suuntaan tässä kumarrettiin ja mihin pyllistettiin?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauma-Repola_Oceanics

<<Rauma-Repola Oceanics oli Rauma-Repola Oy:n vedenalaistekniikkaryhmä, sittemmin tytäryhtiö, joka vuoden 1987 lopussa toimitti Neuvostoliiton tiedeakatemialle MIR-1 ja MIR-2 -sukellusalukset.

1980-luvulla suomalainen Rauma-Repola Oceanics toimitti teknisesti erittäin kehittyneitä Mir-sukellusveneitä Neuvostoliiton tiedeakatemialle tutkimuskäyttöön, eikä saanut myydä niitä länteen. Neuvostoliitto oli alun perin tilannut alukset Kanadasta, mutta siellä suunniteltu tekninen ratkaisu ei ollut täyttänyt tilaajan vaatimuksia.[1]

Mirien toimittamisesta Neuvostoliittoon nousi kova häly ja suomalaiset joutuivat selittelemään toimintaansa Pentagonissa saakka. Oceanics-yhtiö purettiin pian toimituksien jälkeen ja vuorineuvos Tauno Matomäen mukaan syynä oli yksinomaan Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n painostus.<<

---

Entäs Dumellin tietokonekaupat Neukkulaan? Vanhat VAX /PDP- ja Mini-VAX 750 - koneet olikin yhtäkkiä kuumaa kamaa.

----pahansuopaa ja kateellista panettelua Kekkosen johtamalle Suomelle, joka kasvoi ja menestyi kohoten maailman kärkeen monilla aloilla.-----

Nythän ollaan euroalueen huonoiten menestyvä kansantalous. Se siitä menestystarinasta.

Vuoden 1958 yöpakkaskriisin jälkeen Neuvostoliitolla oli vuosikymmenien ajan viimeinen sana Suomen hallitusratkaisuihin ja sitä kautta ote koko yhteiskunnan kehitykseen.[17] Neuvostoliitto nimitti tietyt suomalaiset puolueet ja poliitikot ”neuvostovastaisiksi”. Näitä puolueita ja poliitikkoja ei siten päästetty johtaviin asemiin vaalituloksesta riippumatta. Suomettuminen johti siihen, että moni porvarillinenkin poliitikko pyrki ”neuvostoystävälliseksi” eli luottamuksellisiin suhteisiin Neuvostoliiton kanssa.

Yksilötasolla suhteita hoidettiin siten, että Neuvostoliiton suurlähetystö järjesti merkittäville suomalaisille poliitikoille oman kontaktihenkilön, jonka Aarno Laitinen nimesi kirjassaan Tamminiemen pesänjakajat ”kotiryssäksi”. Kutsu Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystön vuosittain Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen vuosipäivänä 7. marraskuuta järjestämälle vastaanotolle merkitsi julkista osoitusta virallisella linjalla olemisesta, ja siitä kilpailtiin. Myös elinkeinoelämässä arvostettiin hyviä idänsuhteita suuryritysten johdossa. Merkittävää idänkauppaa käyvien suomalaiskonsernien toimitus- tai pääjohtajia kutsuttiin idänkaupan vuorineuvoksiksi tai kriittisesti asiaan suhtautuvien piirissä punaisiksi vuorineuvoksiksi.

Tätä kautta Neuvostoliitto pystyi vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan taatakseen Suomen pysymisen puolueettomana YYA-sopimuksen määrittelemällä tavalla. Neuvostoystävällisiä ryhmittymiä muodostui eri puolueisiin. Kokoomuksessa tätä edustivat remonttimiehet, Keskustapuolueen vasemmistosiipenä tunnettu K-linja, SDP:n uusvasemmisto 1970-luvulla, SKP-SKDL:ssä taistolaiset ja Ruotsalaisessa kansanpuolueessa janssonilaiset keskustaporvarit. Vastakkaista nopeaa länsi-integraatiota korostaneet ryhmät olivat Kokoomuksen oikeistosiipi, Kokoomuksesta ja Ruotsalaisesta kansanpuolueesta lohjennut Perustuslaillinen oikeistopuolue, SDP:n asevelisosialistit sekä tannerilaiset ja Keskustapuolueen oikeistosiipi, niinkutsuttu musta tusina.