Seurustelen elämäni aikana kolmatta kertaa. Kaikki ovat olleet pitkiä suhteita, kestoltaan useita vuosia eli ei siis mitään pikajuttuja, vaan jokaiseen suhteeseen olen alkanut sillä mielin, että ne kestäis lopun elämän. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka miten yritän, en saa suhdetta kestämään. Nyt toivon, että tämä kolmas pitkä suhde kestäisi kuolemaamme asti. Mieheni on samaa mieltä. Silti olen välillä huolissani,miten saan arjen tuntumaan siltä, että sitä kannattaa jatkaa, miten saan siihen vaihtelua ja mielekkyyttä.
Kysynkin teiltä, kokeneet konkarit, miten te teette sen. Kun ensimmäinen vuosi on ihanaa rakastumista, kuten toinenkin, se kolmas vuosi on koetinkivi. Kun siitä on päästy yli, ei sekään tarkoita mitään. Edellinen suhteeni katkesi viiden vuoden jälkeen. Nyt minulle on tullut joku kauhu nykyisessä suhteessa, että aina kun tulee joku tietty raja täyteen, miten tästä eteenpäin. yritän olla ajattelematta elämää jotenkin suorituskeskeisesti tai etappimaisesti. Se on kuitenkin hassua, että useat suhteet etenevät eri ihmisillä samalla tavalla. Eletään siis ne tietyt vaiheet. Miten siis tämän tavallisen kivan arjen ja seesteisen elämän saisi kestämään ja jatkumaan vuodesta toiseen. Tiedän, ettei se ole mahdotonta, sillä näenhän itsekin elämää ympärilläni, että joillakin se toimii ja toisilla ei. Tätä nykyistä suhdetta ei haluaisi menettää. Se on elämässäni kaikki kaikessa. Olen aina tehnyt suhteen eteen kaikkeni, myös niissä aiemmissa, jotka siis menivät karikoille. Tosin niissä mies ei ollut kovin sitoutunut enää kolmen neljän vuoden yhdessäolon jälkeen. Mikä siis neuvoksi? Emme ole naimisiin menneet, mutta jos joskus mennään, en haluaisi olla kavattamassa avioerotilastoja omalta osaltani. Ilokseni voin tähän loppuun todeta, että avioerojen määrä on taittunut jo parin viime vuoden kuluessa hiljalleen laskuun, joten se on hyvä merkki se.
Kysynkin teiltä, kokeneet konkarit, miten te teette sen. Kun ensimmäinen vuosi on ihanaa rakastumista, kuten toinenkin, se kolmas vuosi on koetinkivi. Kun siitä on päästy yli, ei sekään tarkoita mitään. Edellinen suhteeni katkesi viiden vuoden jälkeen. Nyt minulle on tullut joku kauhu nykyisessä suhteessa, että aina kun tulee joku tietty raja täyteen, miten tästä eteenpäin. yritän olla ajattelematta elämää jotenkin suorituskeskeisesti tai etappimaisesti. Se on kuitenkin hassua, että useat suhteet etenevät eri ihmisillä samalla tavalla. Eletään siis ne tietyt vaiheet. Miten siis tämän tavallisen kivan arjen ja seesteisen elämän saisi kestämään ja jatkumaan vuodesta toiseen. Tiedän, ettei se ole mahdotonta, sillä näenhän itsekin elämää ympärilläni, että joillakin se toimii ja toisilla ei. Tätä nykyistä suhdetta ei haluaisi menettää. Se on elämässäni kaikki kaikessa. Olen aina tehnyt suhteen eteen kaikkeni, myös niissä aiemmissa, jotka siis menivät karikoille. Tosin niissä mies ei ollut kovin sitoutunut enää kolmen neljän vuoden yhdessäolon jälkeen. Mikä siis neuvoksi? Emme ole naimisiin menneet, mutta jos joskus mennään, en haluaisi olla kavattamassa avioerotilastoja omalta osaltani. Ilokseni voin tähän loppuun todeta, että avioerojen määrä on taittunut jo parin viime vuoden kuluessa hiljalleen laskuun, joten se on hyvä merkki se.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin saisitte jotain todellista ja yhteistä mistä pitää kiinni.?