Tuntuu vaan niin säälittävältä ja epätoivoiselta haluta jonkun ihmisen elämääni sellaisen, jota voisi haluta olemaan niin kauan elämässä kuin henki pihisee. On niin vaikea uskoa saavani jotakin niin hienoa enää elämäänsä koska se vain ei enää tunnu niin yksinkertaiselta ja selvältä, niin ei ole tuntunut pitkiin aikoihin. Ehkä sitä on jo niin hyväksynyt sisimmässään sen ajatuksen ettei sellaista voi tapahtua. Olen vain niin vikainen ihminen kaikin puolin ettei sellainen tunnu hyväksytyltä kohdallani.
Onko sillä enää edes väliä
Tuntematon_Purkaa
5138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Tuntuu vaan niin säälittävältä ja epätoivoiselta haluta jonkun ihmisen elämääni sellaisen, jota voisi haluta olemaan niin kauan elämässä kuin henki pihisee. "
Siis, mitä? Ei tuossa ole mitään järkeä.
On siinä kyllä järkeä minun elämän tilanteessani tai no eihän tässä maailmassa mikään ole tietenkään järkeenkäypää jos tarkemmin ajattelee. Kuten kyseenalaistit niin sinulle sellainen ajatus on varmaankin sitten ehkä itsestäänselvyys mutta minulla ei ole vaikka niin haluaisikin.
Niin, sinäkin olet rakkauden arvoinen...
Samanlaisia ajatuksia aloittajan kanssa.
Olen kohta 40 vuotias nainen, joten tuntuu ettei aikaa enää ole.
Perhe ja oma rakas taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi.
Ei kannata kuluttaa aikaansa tänne, jos on tuon kaltaisia haaveita, vaan lähtee baanalle, sieltä se kultu löytyy. Nykynaiset tekee lapsensa just tuossa iässä eli sanoista tekoihin.