Muistaakseni sanoin olevani turha ja tarpeeton.

Sä vastasit heti että et ole Veera. Tiesit että tänne oli sännännyt lauma ulkolaisia tutkijoita sorkkimaan ja tiiraamaan mitä musta voisi vapaasti kaupallistaa. Annoit kaiken tämän tapahtua. Heitit mulle nimiä muka rakentavan keskustelun hengessä vaikka heitit ne ihmispolot mulle kuin luun koiralle ja aloin pureskelemaan sitä settiä luiden repimisen ohessa.
Virtuaalitodellisuudessa olen yksin ja arkitodellisuudessa olet ainoa joka tsemppaa yksinäistä kuoleman tähteä kohti lopullista onnellisuutta. Neljä tasoa. En tiedä mitään niistä.
Olen meidän kaikkien vaatekaappiin asettunut yleisvaaran aiheuttaja, ihmiskunnan pahin vitsaus sitten sen ja sen. Mitä tässä enää odotetaan ? Kuolemaaniko? En valitettavasti osaa antaa tarkkaa hetkeä. Haluatte siellä autonomisessa akateemisessa yhteiskunnassanne pilkkoa minut ja myydä paloja itäään ja länteen. Ettekö yhtään häpeä? Minä luen teitä kuin avointa kirjaa.
Ikävää että kenenkään ei voi luottaa. Jari sinuun luotin ja siihen yhteiseen hyvään eli vihaan joka meitä kahta ajaa eteen päin. Kuolema niille jotka tekivät meistä meidät.