Kirkon talous vakaalla pohjalla?

Tuossa on oikeansuuntaista ajattelua, mutta yksi iso muuttuja puuttu.

Tarkoitan kirkon eläkemenoja. Kirkko on yksin vastuussa eläkkeelle jäävien työntekijöidensä eläkkeistä. Noin kolmannes tästä vastuusta on kartutettuna eläkevakuutuksiin. Kaksi kolmannesta tulevien eläkkeiden rahoittamisesta vielä puuttuu. Osittain tätä vajetta maksetaan vakuutussijoitusten tuotoilla ja osittain keräämällä työssä olevalta kirkon henkilöstöltä eläkevakuutusmaksuja.

Ongelma syntyy siitä, että niitä eläkkeelle jääviä on tulojen huvetessa paljon enemmän, kuin eläkevakuutusmaksua maksavia. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa kirkon tulopuolesta menee eläkevajeen kattamiseen. Tästä taas seuraa, että yhä harvemman eläkkeelle jäävän tilalle voidaan palkata uusi työntekijä. Lopputulos on sellainen syöksykierre, jossa tulopuoli kutistuu ja menopuoli kasvaa. Kirkolla on verotusoikeus, minkä vastineena edes konkurssi ei tarjoa ulospääsyä kurjimuksesta.

"Käytän reaalisuureita, eli yleinen hintojen nousu on jätetty pois." -> "Muut menot eivät kasva"

Olet rajannut yhden kirkon onkelmista pois. Muut menot kasvavat, mikä tuottaa onkelmia tulopuolen sakatessa.

Kirkon talous on hitaassa laskukierteessä, joka näyttää jatkuvan hamaan tappiin ja josta kertoo viimevuosien jatkuvat sopeutusuutiset. Seurakunnat käyvät yt neuvotteluja, henkilöstöä vähennetään, kirkollisveroa nostetaan, omaisuutta myydään, palveluja karsitaan, palveluiden hintoja nostetaan, seurakuntia yhdistetään, jne. Tulot ja menot on pystytty pitämään balanssissa vain mittavilla toimenpiteillä. Tulopuolen jatkaessa tasaista laskuaan ennen pitkää kirkon järjestelmä ajautuu kriisiin. Eikä ensin välttämättä tule taloudellinen kriisi, vaan jatkuvat leikkaukset ja loputtomiin edessä näkyvä alamäki uhkaa lamaannuttaa koko kirkon organisaation, myös jäsenistö voi kokea tilanteen samoin ja jättää uppoavan laivan massoittain. Tilanne voi näyttää olevan toistaiseksi kirkon hallinnassa, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta kuin kirkon hallinnassa.

Et ottanut huomioon kirkon kiinteistömenoja. Remontteja tulee, rahat menee. Millä perustelet palvelun parantumista?

Menojen jakautuminen suhteessa 65% - 35% tuskin myöskään on vakio vaan muuttuu vuosittain.

Kun kirkon ja seurakuntien hiipuvaa taloutta yritetään epätoivoisesti paikata monin eri keinoin tulee eteen monenlaisia kirkolle uusia haitallisia kuvioita, kunten Vantaan vuokratonttien hinnankorotus osoittaa.

https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/595148-vantaan-seurakunnat-lehtisaarelaisten-aloittamasta-oikeusprosessista-olemme

Mihin tämä 2% ero perustuu, pahimpana tulevana vuonna se tulee olemaan yli 15%.

Kirkon keskusrahaston reilulla miljardiomaisuudella voi hetkellisesti rahoittaa talousmenoja kiinteistöpuolella ja suorittaa tarvittavat korjaukset. Mutta sitten sekin varaomaisuus on syöty. Se tasapainoittaisi taloutta luultavasti muutaman vuoden ajan ja antaisi seurakuntien tasapainottaa oman taloutensa ja vähentää henkilöstöä.

Ei kirkolla hätää ole.

<< Kirkon kulut jakaantuvat 65% henkilöstömenoihin ja 35% muihin menoihin. Muut menot eivät kasva, mutta henkilökunnan palkat kasvavat samaa tahtia kuin yleinen palkkataso. >>

No jaa, eiköhän nuo muutkin menot kasva samaa tahtia.

<< Samoin kirkollisveron kertymään vaikuttaa jäsenmäärän kehitys. 2016 jäsenmäärä väheni 1,2%. Arvioidaan kirkon kannalta pessimistisesti, että tämä kiihtyy 2 %:iin, koska eroaminen keskittyy nuoriin ja nämä jättänevät kiihtyvässä määrin lapsiaan kastamatta. >>

Tässä oletuksessa tuottaa virhettä se, että eroajat ovat pääosin hyvätuloisemmasta päästä, siis työssä käyviä nuorehkoja ihmisiä. Eläkettä saavat pysyvät kirkossa kuin tatti kunnes pistetään multaa suuhun (ja eläkkeelle siirtyy joka vuosi suhteellisesti suuri määrä kirkon jäseniä; palkansaajien kirkkoonkuuluvuus vähenee nopeammin). Näin muodon tuon jäsenmäärän vähenemisen vaikutus talouteen on suurempi kuin itse jäsenmäärän pudotus. Tätä voidaan tarkastella seurakuntien saamasta verotuksen jako-osuudesta. Se laskee vuodessa sellaiset 2-4 %. Tämä on siis se, miten paljon vähemmän seurakunnat saavat kokonaisveropotista vuosi vuodelta. Toki tähän vaikuttaa hienoinen kuntaverotuksen kiristyminen, mutta siis tuon verran seurakunnat jäävät perään. Ei taida siis 2 % riittää edes nykytilanteessa mikä tulee kirkon talousnäkymiin.

<< Laskemalla ilmenee, että tämä ehto saavutetaan esimerkiksi, jos kirkollisveroa nostetaan vuosittain vajaalla prosentilla ja henkilöstöä vähennetään prosentilla. Pidän epätodennäköisenä, että tämän suuruinen verojen nousu aiheuttaisi suurempaa eroamista, sillä jotkin seurakunnat ovat korottaneet kirkollisveroaan jopa 10%, eikä tästä tietääkseni ole kovin mittavaa eroamista aiheutunut. >>

Niin no, joka vuosi 30 seurakuntaa nostaa veroaan 10 %. Kyllähän se aika reipas on - ja joskus siihen tulee välttämättä katto, jolloin ihmiset ajattelevat, että "nyt saa maksaminen riittää".

<< Henkilökunnan vähentäminen vuosittain prosentilla samalla kun jäsenmäärä vajoaa kahdella prosentilla puolestaan tarkoittaa yhä enemmän henkilökuntaa per seurakuntalainen >>

Taitaa mennä niin, että henkilökuntaa per seurakuntalainen ei todennäköisesti kuitenkaan nouse tulevaisuudessa. Pieni laskupaine ennemminkin on olemassa.

<< henkilökuntaa per seurakuntalainen (ja täten oletettavasti parempaa palvelua...). >>

Tässä taitaa olla se suurin oletustesi sudenkuoppa: vaikka laskennallisesti suurta muutosta ei työntekijät per seurakuntalainen luvussa tapahtuisikaan, niin seurakunnan palveluja käyttää aivan älyttömän pieni prosentti kaikista seurakuntalaisista. Palveluiden kysyntä ei siis taida muuttua mutta niiden maksajien pohja rapautuu. Kirkostahan nimenomaan eroavat ne ihmiset, jotka ovat viimeksi käyneet kirkossa viisi vuotta sitten yksissä häissä - eikä sekään edellyttäisi kirkkoon kuulumista. Seurakuntien tilaisuuksissa tai jossain seurakunnan palvelussa tuskin käy kovin moni eroa harkitseva tai ylipäätään Jumalaan uskomaton.

<< Tiettyä sopeuttamista (kirkollisveron nostoa ja/tai henkilöstön vähentämistä) talous siis vaatii, mutta tämä lienee helposti saavutettavissa. >>

Aina se kuitenkin jostain kirpaisee kun väkeä joudutaan vähentämään. Ensimmäiset 5 vuottahan se voidaan hoitaa helpohkosti vaikka määräaikaisia vähentämällä, mutta sitten kun kaikki ikään kuin liikkuvat on käytetty, joudutaan kipeisiin leikkauksiin. Toki eläköityminen pelastaa vähän, mutta välillä eläköityvän sijalle tarvittaisiin uusi henkilö, jos palvelutaso pitäisi säilyttää. Kai se eläkkeelle jäävä jotain hommaa teki seurakunnassa ennen eläköitymistään. Se loppuu, jos korvaajaa ei tule. Toki olen sitä mieltä, että kun kerran esim. kasteiden määrä on vähentynyt viidessä vuodessa 10000, niin kyllä se aivan varmasti vähentää pappien töitä - ja näin ollen myös pappien lukumäärä pitäisi vähentyä vastaavasti. Kenkää vaan !

Tiedät kuitenkin varmasti, että mikään yhtiö ei katsoisi kovin hyvillä mielin tulevaisuuteen, jos joka vuosi tulisi prosentin reaalinen supistuminen talouteen. Sitä kestää jokusen vuoden, mutta sitten kun tulee 10 vuotta, 15 vuotta täyteen koko ajan kurjistuvaa taloutta, niin kyllä siinä tulee hätä käteen. Kirkko itsekin ennustaa, että taloustilanne alkaa jokusen vuoden kuluttua tuntua oikein toden teolla.

<< Lisäksi kirkko nauttii käsittääkseni kohtuullisesta omaisuuden arvonnoususta. >>

Juuh, onhan kirkolla omaisuutta, joka ei ihan heti lopu. Toki tietysti sitä pitäisi sitten myös myydä, jos sen aikoo rahaksi vaihtaa.

<< Oikea tilanne on siis pikemminkin parempi kuin huonompi, kuin mitä tässä yksinkertaisessa laskussa on esitetty. >>

Taisi mennä toisin päin: vähän heikommalta se näyttää kuin oletuksesi, mutta mutta, eihän kirkon talous mitenkään heti kaadu. Massia riittää kyllä vuosiksi vuosiksi eteenpäin. Hiljaksiinsa tuo laitos vaan rapautuu kun rahoituspohja hupenee.

Arvelen samansuuntaista kuin aloittaja. Jos vain kirkko saa työntekijämääränsä tasaiseen laskuun, ei sillä pitäisi olla ongelmia vuosiin. Lisäksi SOTE tuo kivan lisäpotin verotuksen vuoksi.

Veroista:

Tälle vuodellehan Turun srk-yhtymä nosti veroa 1 % -> 1,25 %. Tampereella vero pysyi 1,25 prosentissa jossa se on ollut vuosikymmeniä.

Tuloksena Turussa erosi lähes 50 % vuotta 2016 enemmän, Tampereella määrä itse asiassa laski vajaat 2 %. Toisaalta Turussa eroaminen vilkastui jo alkuvuodesta, jolloin korotuksesta ei kai voinut olla tietoa; taas toisaalta ei vilkastuminen noin paljon ollut.

Uskon kuitenkin, ettei erotason muutos ole pysyvä.