Työn tekemisen ilo, mitä se on?

Olen metallialalla työskentelevä tuottavaa fyysistä työtä tekevä vajaa 5kymppinen ammatti-ihminen jonka työnkuvaan kuuluu komennushommat ympäri Pohjoismaita, joku palveluksiani käyttöönsä saanut on joskus sanonut että olen ammatissani huippusellainen. Käytän sitä kokemustani ja ammattitaitoani usein hyväkseni kun sovin työnantajieni kanssa työkeikoistani ja palkastani, jos emme pääse heti yhteisymmärrykseen niin vihjaisen että ota tilalleni halpa polakki ja kuse samalla omaan kenkääsi, et ole seuraavassa tarjouskilpailussa satavarmasti mukana. En tee työtäni enkä saa palkkaani puhumalla kuten monet nykypäivänä tekevät saadakseen elantonsa, juuri ne jotka eniten kyykytävät ja arvostelevat työttömiä, esimerkiksi politiikot kuten Kokoomuksen Juhana Vartiainen. Minulle nuo vartiaiset ja mykkäset ovat pääasiassa täysin turhia paskanjauhajia joita ilman minä tulen loppupeleissä toimeen mutta he eivät tule toimeen ilman minua koska jossain on oltava se joka heitä ja toki myös heidän halveksimiaan työttömiä elättää. Repesin nauruun kun keskustelin erään kovan porvariyrittäjän kanssa viime talvena Levillä, tämä järkiheitto hyypiö nieleskeli tyhjää kun sanoin hänelle etten tunne mitään pienintäkään lojaalisuutta ja kunnioitusta ketään työnantajiani kohtaan, he ovat minulle vain niitä joille olen myynyt työpanokseni ja jotka taas itse myyvät työpanokseni eteenpäin mahdollisimman kovalla hinnalla saadakseen vetää siitä välistä siivun itselleen, ei yhtään mitään muuta. Kysyin häneltä että onko hän niin uskomattoman röykeä jotta kehtaa väittää minulle että työntekijä merkitsee työnantajalleen mitään muuta kuin mahdollisuutta ansaita rahaa, kun työntekijästä ei ole enää mitään irtirevittävää niin hänen käy kuin tyhjän kossupullon, hänet heitetään pois sekä unohdetaan ja hankitaan uusi tilalle. En nauti työstäni pätkääkään, työni on minulle vättämätön paha, hulluhan se olisi jos pitkistä työmatkoista, epämääräisistä majoituksista, metelistä, kärystä, työn mukanaan tuomista fyysisistä riskeistä sekä rasituksesta nauttisi, ainoa motivaatio on se lisineen maksettu 4500-5000 euron bruttopalkka jonka saan komennuskeikoista. Jouduin juuri ennen joulua kouluttamaan erästä uutta insinööriä kun hän sanoi minulle että lähdet sitten uuden vuoden jälkeen Ruotsiin parin kuukauden keikalle voimalaitoksen turbiinia uusimaan. Kerroin hänelle että sinä kysyt kysymyksesi uudelleen ja tälläkertaa kysyt kohteliaasti hymyillen että voisinko mahdollisesti lähteä työkeikalle Ruotsiin ensi vuonna heidän työntekijänään. Sällin naama oli hetken sen värinen että jouduin kysymään tarvitseeko hän jotain apua vai meneekö kohtaus itsellään ohi. Vanhempi päälikkö tuli sanomaan että mitä olit taas sanonut kun inssin naama oli ollut koko loppupäivän rypyssä kuin norsun vittu, kerroin että kyllä kovinkin kapitalistikloppi nöyrtyy ja oppii ajanmyötä kun sitä ensin vähän kouluttaa tavoille. Duunarit, vaatikaa kunnioitusta työnantajiltanne eikä päinvastoin.