Mikä tuntuu pahimmalta???

Oma säälittävyyteni. Tunne.

Totuus kuitenkin on toinen. Jos en kelpaa jollekin, se tarkoittaa vain, ettei se minullekaan kelpaisi, koska tärkeintä on yhteinen tunne ja molemminpuoliset syyt suhteen syntymiselle.

Turhaa ja tyhmää tämä huonouden tunne. Jos ei nappaa, niin ei. En tosin tiedä miten se on. Valmistaudun pettymykseen, koska en kestä kovia iskuja.

Hänen välinpitämättömyytensä :(

Se että hän piti minua todennäköisesti kirjoittaja "PPP":nä ja sinä punapäällejokamuisto raivohulluna.. ja sekoili irl sen takia varmaan nämä asiat näin.

tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Yksinäisyys ja läheisyydenpuute.

Ihmistä vailla joka samalla aallolla.

Kun en voi asua lähempänä perhettäni.välillä itken kun tulen läheisteni ja perheeni luota.itken aika usein ikävästä.

Terveyden menettämisen tuomat ristiriidat.

Se ettei saanut jatkaa rakkaimassa työpaikassa. Sen jälkeinen aika on pilannut kaiken. Millään muulla ei ole nyt merkitystä kuin päästä sinne takaisin töihin.

Se kun vahingossa potkaisee sängyn-, pöydän ' tai tuolinjalkaan, varpaisiin sattuu niin maan perusteellisesti.

Eläminen tuntuu pahimmalta olisi parempi jos en olisi olemassa.

Se, että ennen niin kiva ja eloisa mies on juuttunut soittamaan yhtä levyä. Käyttäytyy rumasti ja kohtelee minua(kin) kuin kuonaa. Olen pettynyt, että ystävyytemme näyttää kadonneen. Pidän hänestä silti.

Se kun on lähes aina sairaslomalla. Syö itsetuntoa kun ei pysty käymään töissä. Koen itseni todella epäonnistuneeksi.

Se outo tunne, että sen ihmisen kanssa olisi ehkä ollut mahdollista olla onnellinen.

Se sattui tosi paljon kun yritin tunkea syfiliksen runtelemaa vehjettäni sisääsi. Oikein silleen vihlaisi.

Se tuntuu pahimmalta, kun todella rakastaa ja haluaa jotain ihmistä ja ei saa edes sormenpäällä koskea häneen.

Orpous, suvun petokset yhen pimppalooran ja toinen kyrsänpätkän takia, muka-kunnon-ihmisten etovat maailmankatsomukset ja moraalikäsitykset, joista vielä kehtaavat kokevat naurettavaa (jaw-dropping) bourgeois ylemmyyttä (?!), vallitsevat käytännöt ja toimintatavat monissa viranomaisissa. Koulujen ideologiat ja käpykuppikaartit, osattomuus. Näin päällimmäisenä ykskaks.

kun läheiset ihmiset valehtelevat .ei jaksa niitä satuja kuunnella.

Eniten sattuu, kun mun on pakko tappaa tunteeni...etten mee enempää rikki, säröillä, kietoudun Jeesuteippiin

Ainainen pettymys. Hän on suorastaan nero tuottamaan pettymyksiä minulle. Joka helvetin kerta.

Se kun tajuaa, ettei ole pitkässä suhteessaan ollut koskaan todella onnellinen. Pieniä onnenhetkiä kyllä, rakkauttakin kai, kaikki asiat päällisin puolin hyvin, mutta liikaa vaikeita asioita vuosien varrella, ei todellista yhteyttä, ei mitään avoimuutta, että siitä voisi edes puhua. Arki rullaa ja tässä ollaan niin kiinni, ettei irtikään pääse, eikä ehkä haluakaan.
Kaiken lisäksi ajatukset harhailee toisaalla, ja sydän ei saa rauhaa, kun ei tiedä, mitä se toinen ajattelee. Ei ole ohimenevää, koska kulkenut mukana aina. Ei tunnistusleikkejä. Kunhan tuskaani puran, kun ei ole ketään, kelle voisin puhua tästä.

Se kun toinen ensin sanoo: "Olet rakas". Sitten alle viikossa ei ole mistään tunteista enää mitään tietoakaan. Se sattuu ja satuttaa.

Se, kun ei pysty unohtamaan. Se, kun maailma ei armahda minua ja pyyhi sinua mielestäni. Miten se nyt vielä edes olisi ollut mahdollistakaan. Se, kun tietää, että vaikein on vielä edessä. Eläminen käytännössä ilman.

Se, kun ei voi antaa itseään täysin sille, jolle pitäisi ja joka sen kyllä ansaitsisi. Se kun katsoo, koskettaa ja nauraa eikä tunnu ihan oikealta. Se, kun ei muka pysty päästämään vapaaksi.

Se, kun edes vapaana ei voisi olla toisen, ei oikein millään tavalla. Se, kun se mitä on, ei tunnu riittävän. Miksi sitä muuten näin kaipaisi, tahtoisi toisen ääntä kuulla ja painautua lähelle?

Se, kun on jo niin kauan.