Kun ihminen ihastuu tai rakastuu, niin tietysti tuntee himoa, ja sen tuloksena ihminen toimii kuin olisi psykoosissa tai onkin psykoosissa. Joten älkää hyvät ihmiset tehkö mitään isoja ratkaisuja, kun olette ihastuneita, rakastuneita, himoissanne.
Tämä viisaus pätee jokaisen kohdalla ja kantaa kauas.
Emilia Vuorisalmi "poksuttaa" ensimmäisenä lapsen, tuntematta edes lapsen isää. Psykoosi diagnoosi pitäisi antaa :D Vai onko joku tällainen "naisten kikka-kolmonen", jossa ne sitoo haluamaansa miestä itseensä. Ei ole koskaan koitunut hyväksi nämä "kikkailut", ei ole ikinä päättynyt hyvin, sen olen elämäni aikana huomannut. Se on yllättävän yleistä naisten keskuudessa ja vieläpä ihan "fiksutkin naiset" sitä tekee. Tosin fiksu ja fiksu, voi olla kouluttautunut jne. mutta ei se vielä sano, että ihminen olisi fiksu. Nimittäin jos ihminen aidosti luottaa itseensä, ei lähe tällaisiin "kikka-kolmosiin" mukaan. Puhumattakaan, jos on lojaali ja aidosti rehellinen ja sydämensivistystä.
Lopputulema: joko ihminen on täydessä psykoosissa, eli täyttä ymmärrystä vailla tai nainen käyttää "kikka-kolmosta", joka johtaa enemmin tai myöhemmin katastrofiin. Se on nähty niin moneen kertaan. Kierohan sellainen ihmisen täytyy olla, joten luottamuskaan ei kyllä kukoista hänen osaltaan.
Jokainen onneeksi kuitenkin kantaa omat hedelmänsä, halusi tai ei, tahtoi tai ei. Ei ole vaihtoehtoja. Monesti vaan se oma itsekkyys, epävarmuus, rahan tai vallan tai muun hyödyn tavoittelu vie mennessään.
Tämä viisaus pätee jokaisen kohdalla ja kantaa kauas.
Emilia Vuorisalmi "poksuttaa" ensimmäisenä lapsen, tuntematta edes lapsen isää. Psykoosi diagnoosi pitäisi antaa :D Vai onko joku tällainen "naisten kikka-kolmonen", jossa ne sitoo haluamaansa miestä itseensä. Ei ole koskaan koitunut hyväksi nämä "kikkailut", ei ole ikinä päättynyt hyvin, sen olen elämäni aikana huomannut. Se on yllättävän yleistä naisten keskuudessa ja vieläpä ihan "fiksutkin naiset" sitä tekee. Tosin fiksu ja fiksu, voi olla kouluttautunut jne. mutta ei se vielä sano, että ihminen olisi fiksu. Nimittäin jos ihminen aidosti luottaa itseensä, ei lähe tällaisiin "kikka-kolmosiin" mukaan. Puhumattakaan, jos on lojaali ja aidosti rehellinen ja sydämensivistystä.
Lopputulema: joko ihminen on täydessä psykoosissa, eli täyttä ymmärrystä vailla tai nainen käyttää "kikka-kolmosta", joka johtaa enemmin tai myöhemmin katastrofiin. Se on nähty niin moneen kertaan. Kierohan sellainen ihmisen täytyy olla, joten luottamuskaan ei kyllä kukoista hänen osaltaan.
Jokainen onneeksi kuitenkin kantaa omat hedelmänsä, halusi tai ei, tahtoi tai ei. Ei ole vaihtoehtoja. Monesti vaan se oma itsekkyys, epävarmuus, rahan tai vallan tai muun hyödyn tavoittelu vie mennessään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rakastumisen psykologialla ja nykytietämyksellä ei ole mitään tekeemistä psykoosin kanssa. Rakastumisessa saatetaan elää hurmiossa ja vaipua osittain aikaisemmelle kehitystasolla leikkien rakastuneena jopa lapsuuden leikkejä. Mutta mikään psykoosi se ei ole. Nyt aloittaja on kyllä lähtenyt ihan ihmealueille selittämään rakastumista.
Huomauttaisin sen, että sellainen ihmisen seksuaalista pyrintöjä liippaava osa-alue kuin mania ei ole rakkaus vaan pikemminkin sairaudentila ja pakkomielle. Sellaisessa maniassa saatetaan kokea rakkaudellisia pyrkimyksiä, mutta ei välttämättä rakasteta sitä kohdetta vaan jotain omia halujaan. Joten jossain määrin rakkaudelliset funktiot ovat tekemisissä mielenterveyden kannalta, mutta suosisttelen lämpimästi lukemaan seuraavasta sen mitä psykoosi on.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi
Olen samaa mieltä tuossa, että silloin "hiljainen ihastuminen" on lähtenyt jo pakkomielteisille reiteille aivan omissa aivoissa.
Mutta kovin huolissaan oleville teineille, eli siis, teinihän on virallisesti 13-19 -vuotias henkilö.
Henkilö on "nuori" kun hän on 20-23 -vuotias. Aikuinen on vasta 24-vuotiaana, näin kansainvälisiä käsitteitä käyttäen.
Tämä palsta on kyllä aivan hyvä purkautumispalsta varmaankin joillekin "teineille" voi kirjoitella ja heille on iloista kun joku vastaakin kirjoitelmiin, sitten.
Tuossa pohdiskelin itse että, uhkapeliala, on ainakin sellainen ala missä jäät aina voitolle, tuli mitä tuli, joku pelaa aina rahapelejä, ja aina pelaaja häviää, jolloin kasinon pitäjä voittaa, poikkeuksetta ;)
"Fait Hope Love", olet täysin oikeassa. En nyt ihan tosissaan tieteellisesti tai faktaalisesti edes yrittänyt kirjoittaa, vaan kirjoitin teksin "mutkat suoriksi" periaatteella ja niin, että itse asia ei jää epäselväksi. Toisaalta ajatellen, että loppujen lopuksi lopputulos on sama, eli katastrofaalinen. Tämäkin on vähän hatusta tempastu juttu, mutta itse olen aika yksinkertainen ja yksikantaisesti ajattelen aina asioissa niin, että lopputulos ratkaisee, eli tavallaan tulos tai ulos -periaatteella :D Raakaa meininkiä, mutta loppujen lopuksi niinhän se menee. Koska abtrakteja asioita ja tunnelukkoja, henkisiä voimavaroja voi aina kasvattaa ja kehittää, venyttää ja uudistaa, mutta konkreettiset asiat on ja pysyy.
Ja nyt esimerkiksi näistä lapsijutuista ajattelin aika yksioikoisesti niin, että vaikka kaikki niin sanotusti menisi "hyvin". Olen elämässäni nähnyt, että nämä saimaiset lapsipoloiset sitten nuorena aikuisena sairastuu masennukseen tai henkisesti niin, että ei ole helppo elämä. No mikä siihen sitten johtaa? Lapsi aistii ja tuntee ilmapiirin enemmän kuin me pystymme edes käsittämään, tuntee tunneilmaston omissa nahoissaan jne. jne. joka sitten realisoituu nuorena aikuisena, kun lapsi on kasvanut "oman elämänsä alttarille" tai pääsemässä oman elämänsä alkuun, ilman vanhempien luomaa/synnyttämää ilmapiiriä/tunneverkkoa/ympäristöä.
Ei tietysti aina, ei tietenkään, mutta jos pelkästään minä tiedän 5 perhetapausta, jossa on käynyt juuri näin, niin ei se ihan sattumaa ole. Ja nyt puhun asioista, joista oikeasti olen perillä, enkä mistään "mutu-tuntuma jutusta". Tiedän tarkkaan missä on menty ja mihin ollaan matkalla. Koska minulle on puhuttu ja avauduttu niistä ja olen seurannut heidän elämänsä koko ikänsä ja tiedän just mitä on tehty ja mitä jätetty tekemättä. Tämän "näkemiseen ja ymmärtämiseen" tarvitaan vaan sellaista henkistä osaamista ja oivallusta, ymmärrystä ja elämistä, joka ei ole ihan vain opittavissa ja luettavissa oppikirjoista.
Ei tämäkään kirjoitus ole mitään teidettä tai tieteellisesti tutkittu ja todettu, niin kuin ei täällä 24:lla ole tapana:D eikä edes tarkoituskaan. Täällä heitetään vain tuntemuksia ja omia kokemuksia ilmen sen enempää tieteellistä varmuutta mistään mihinkään. Korkeintaan empiiristä tutkimusta on harrastettu.
"Ei tämäkään kirjoitus ole mitään teidettä tai tieteellisesti tutkittu ja todettu, niin kuin ei täällä 24:lla ole tapana:D eikä edes tarkoituskaan. Täällä heitetään vain tuntemuksia ja omia kokemuksia ilmen sen enempää tieteellistä varmuutta mistään mihinkään. Korkeintaan empiiristä tutkimusta on harrastettu."
No sanotaan, että minulla on joululta neljä nuorta sukulaisparia tarkastelun kohteena. Kolme heistä on onnellisia yhdessä ja he ovat kihloissa. Kahdella parilla on jopa yhteisiä lapsi ja toisella on lisää tulossa. Ilmeisesti joskus tulevaisuudessa he menevät naimisiin, kunhan joutavat. Kolmaskin yhdessä asuva pari saattaa mennä naimisiin myös lähikesinä ja heillekin yhteiset lapset ovat mahdollisia. Neljäs pari ei ole kihloissa, mutta sukulaismies ilmoitti sen jouluna, että ehkä he menevät naimisiin ensikesänä, kun muut eivät saa sellaista aikaiseksi vaan ovat monia vuosia kaikki kihloissa. Jos tekisin suuria empiirisiä havaintoja näistä neljästä parista ja yleistäisin he merkitsemään jotain suurempaa todellisuutta - tekisin väärin totuudelle ja todellisuudelle. Sen sijaan mielestäni saa palstan ylläpidon sallimissa rajoissa kertoa näistä sukulaisista esimerkkeinä, jos haluan kertoa jotakin. Olen vain vastaan sitä, että jonkinlaisista käytännönesimerkeistä tehdään esimerkiksi tässä aloittajan tekemän psykoosin suhteen suuria johtopäätöksiä aivan holtittomaksi. Kertokaa esimerkkejä, mutta älkää vetäkö niistä mitään suuria johtopäätöksiä todellisuuden luenteesta?
Ja mitä tulee näin yleensäkin lapsiin ja lapsen kehitykseen, niin se on niin monisäikeinen juttu, että ei ainakaan minun ymmärrys riitä mihinkään. Sen verran ymmärrän ja olen elämässäni nähnyt/kokenut, josta olen kyllä aika lailla varma, enkä ihan heti muuta mieltäni, saa aika hyvin perustella, että mieleni muuttuu, mutta asiaan: LAPSI OPPII JA OTTAA OPIKSEEN JO TIEDOSTAMATTA VAMNEHMPIENSA, KODIN ILMAPIIRIN JA YMPÄRISTÖNSÄ OPIT NIIN, ETTÄ EI SITÄ VÄLTTÄMÄTTÄ ITSEKKÄÄN TIEDOSTA, MUTTA KUITENKIN NIIN, ETTÄ VANHEMPIEN ÄIDIN JA ISÄN ESIMERKKI on ja pätee. sieltä se lähtee.
Lasten ja nuorten kanssa äidin, isän, läheisen aikuisen ESIMERKKI on se, mikä loppujen lopuksi ratkaisee. Näin ajatellen, jopa äidin tai isän kierous, epärehellisyys, kaksinaimoralismi "voi periytyä" ja usein se jää lapsen vakiovarusteisiin, ellei lapsi ole henkisesti valaistunut niin paljan tai valaistu jossain kohtaa niin paljon, että ymmärtää "katkaista siivet opituilta menneiltä tavoilta".
Onko ihme, että huomiohakuisesta vnhemmasta kasvaa huomiohakuinen lapsi/nuori? Ei tietenkään aina. Tai yrittäjäperheen lapsi tietää, mikä on työnteko ja mihin se kantaa? Aika usein yrittäjävanhempien lapset todellakin tietävät, että työ on se, jonka varaan pitää laskea, ei onneen tai sattumaan, puhumattakaan liiselämään.