Jos äiti tuntee itsensä nollaksi, siis ei miksikään, niin hänellä ensin on normaalia suuremmat odotukset lapsiaan kohtaan ja jos ne eivät toteudu, lapsetkin ovat nollia kuten hän itse. Odotukset nousevat korkealla alussa, mutta ne romahtavat yhtäkisti kuin tulivatkin. Kaikessa muussakin sama aaltoliike toistuu, ensin korkealla ja sitten ojanpohjalle. Heikkoitsetuntoisen ja tietämättömän äidin odotukset ovat aina joko aivan liian suuret tai aivan liian pienet. Äiti on siis ennakkoluuloinen lapsiaan kohtaan. Hän luulee että lapsi kohoaa korkeuksiin kuin raketti ja poksahtaa siellä äidin kunniaksi, mutta koska yleensä niin ei tapahdu vaan menestys, siis pienikin menestys asioissa, on työn tulosta, äiti pettyy ja ruttaa lapsensa kasaan. Ei siitä lapsesta mitään tullut. Menestyminen tapahtuu harvoin yksin, takana on yleensä joukko joka tukee, auttaa ja kannustaa. Tälläistä narsistinen nollaäiti ei osaa. Hän luulee että se kaikki työ kuuluu yksinomaan lapselle ja siinä sivussa lapsi vielä palvelee hänetkin. Hän odottaa lapselta ihmetekoja ja pettyy kun lapsi ei kykene niihin. Narsistiäidistä kaikki on niin suoraviivaista, menet vain ja menestyt, vaikka reppusi on tyhjä. Jos et menesty, olet nolla. Nollaäiti kertaa 10lapsi on edelleenkin vain pelkkä nolla.
Nolla kertaa nolla on nolla
Nollanollanolla
762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No nyt tuli asiaa.
Onpa sinulla ollut onneton äiti. Mene eteenpäin elämässäsi, äläkä vatvo vanhoja asioita. V*ttuako niistä hyödyt? Marttyyrin kruunuako tavoittelet?
Olet surkea kirjoittelija, terve.vaanmenoa. Mitä sa oikein tavoittelet? Trollikuninkaan titteliä?
Totuus ei pala tulessakaan.
Niin, tuon lauseen oon monesti kuullut täällä aiemminkin.
Olettekohan yksi ja sama henkilö ?
Äidin ilkeily oli lapsesta asti alistamista, ilkeilyä, nöyryytystä. Ettei susta voi tulla mitään kun olet niin huono. Vanhemmat ei olisi missään tapauksessa halunnut että menen lukioon. Kun hekään ei olleet käyneet mitään kouluja. Menin kuitenkin.
Minulla oli myös aina kirja käden ulottuvilla, koska halusin lukea. He eivät voineet sietää sitä. Tosin äiti on ottanut asian haltuun toteamalla että kyllä minä olen sairas, tyhmä ja hullu ja se on kirjojen syy.
Vähän niinku sellasta, et turha koittaa kyllä äiti voittaa meininkiä. Ja aina oikeessa se oli olevinaan, vaikka oikeesti tietotaito oli niukkaa. Yhenlaista alistamista sekin, että vaan äiti osaa kaiken, ihan kädestäpitäen ottaa vaikka hillopurkin kädestä, kun sitä ei hänen mielestään kukaan muu osaa oikein jääkaappiin panna. Ja isä sitten samassa alistusnuorassa, ei ihme, et ratkesi ryyppäämään. Siksi lähdin tuosta ahdistavasta kodista pois heti, kun kykenin.