Nolla kertaa nolla on nolla

Jos äiti tuntee itsensä nollaksi, siis ei miksikään, niin hänellä ensin on normaalia suuremmat odotukset lapsiaan kohtaan ja jos ne eivät toteudu, lapsetkin ovat nollia kuten hän itse. Odotukset nousevat korkealla alussa, mutta ne romahtavat yhtäkisti kuin tulivatkin. Kaikessa muussakin sama aaltoliike toistuu, ensin korkealla ja sitten ojanpohjalle. Heikkoitsetuntoisen ja tietämättömän äidin odotukset ovat aina joko aivan liian suuret tai aivan liian pienet. Äiti on siis ennakkoluuloinen lapsiaan kohtaan. Hän luulee että lapsi kohoaa korkeuksiin kuin raketti ja poksahtaa siellä äidin kunniaksi, mutta koska yleensä niin ei tapahdu vaan menestys, siis pienikin menestys asioissa, on työn tulosta, äiti pettyy ja ruttaa lapsensa kasaan. Ei siitä lapsesta mitään tullut. Menestyminen tapahtuu harvoin yksin, takana on yleensä joukko joka tukee, auttaa ja kannustaa. Tälläistä narsistinen nollaäiti ei osaa. Hän luulee että se kaikki työ kuuluu yksinomaan lapselle ja siinä sivussa lapsi vielä palvelee hänetkin. Hän odottaa lapselta ihmetekoja ja pettyy kun lapsi ei kykene niihin. Narsistiäidistä kaikki on niin suoraviivaista, menet vain ja menestyt, vaikka reppusi on tyhjä. Jos et menesty, olet nolla. Nollaäiti kertaa 10lapsi on edelleenkin vain pelkkä nolla.