Onko yli seitenkympistä koskaan yllättäny silmänräpäyksessä ihastuminen uuteen ihmiseen ? " kuin salama taivaalat "
Koin todella oudon tunteen,
edessäni seisoi ihminen
hänestä säteili inhimillinen sympaattinen lämmin persoona,
kuin unelma josta ikäni olen haaveillu,,
se oli todella outojuttu,
kuin joskus nuorena voi kokea salama rakastumisen,
se kohtasi nyt vanhana yllättäin, tietenkää en näyttäny mitä koin sillähetkellä, olin kuin viilipytty, asiallinen kuten aina normaalistiki,
mutta kotona mietin pääni puhki kuinka tunteesta pääsen eroon,
pelkäsin että se kestää taas vuosia,
raastavaa kiduttavaa koska se on mahdoton toteutua,
joten pakenen teen kaikkeni että muistikuva katoaa
en tahdo tuntea rakkautta joka ei ole mahdollista,
---
ihmttelen
enkö olekkaa vielä kuollut
koska tommoset tunteet voi yllättää,
olen kymmeniä vuosia jo luullu ettei elämässä ole enään yhtikäs mitää minulle annettavaa,
ei muuten olekkaan,
kuin vain minun sailaiset tunnekuohuni,
jotka joskus yllättäin pulpahtaa pintaan,
rakkaus on tuskaa tuottava tunnekuohu,
sitä tuskaa ei näin vanha halua enään kokea oikeesti,
vai haluaako joku teistä.
minä pakenen,
tai jos kohde ei itse satu kokemaan samaa
ja sinnikkästi toteuta haavettaan,
se onki sitten eri juttu,
sitten menisi mietintään,
Koin todella oudon tunteen,
edessäni seisoi ihminen
hänestä säteili inhimillinen sympaattinen lämmin persoona,
kuin unelma josta ikäni olen haaveillu,,
se oli todella outojuttu,
kuin joskus nuorena voi kokea salama rakastumisen,
se kohtasi nyt vanhana yllättäin, tietenkää en näyttäny mitä koin sillähetkellä, olin kuin viilipytty, asiallinen kuten aina normaalistiki,
mutta kotona mietin pääni puhki kuinka tunteesta pääsen eroon,
pelkäsin että se kestää taas vuosia,
raastavaa kiduttavaa koska se on mahdoton toteutua,
joten pakenen teen kaikkeni että muistikuva katoaa
en tahdo tuntea rakkautta joka ei ole mahdollista,
---
ihmttelen
enkö olekkaa vielä kuollut
koska tommoset tunteet voi yllättää,
olen kymmeniä vuosia jo luullu ettei elämässä ole enään yhtikäs mitää minulle annettavaa,
ei muuten olekkaan,
kuin vain minun sailaiset tunnekuohuni,
jotka joskus yllättäin pulpahtaa pintaan,
rakkaus on tuskaa tuottava tunnekuohu,
sitä tuskaa ei näin vanha halua enään kokea oikeesti,
vai haluaako joku teistä.
minä pakenen,
tai jos kohde ei itse satu kokemaan samaa
ja sinnikkästi toteuta haavettaan,
se onki sitten eri juttu,
sitten menisi mietintään,
Vastaukset 4
Vanhimmat
rakastuminen!
- Voimakkaita ja katoamattomia ovat muistotkin, hänen yllättävä kosintansa järisytti maailmani.
Ja hänen kaunis kuvansa intin aikaan 1958 on niin liikuttavan kaunis, ja niin nuoren pojan kuva! Katselen sitäkin joskus, mutta enää en itke, vaikka luulin itkun jatkuvan aina. kun syöpä vei hänet.
Olen kiitollinen, että sain yli neljä vuosikymmentä olla hänen ja meidän lastemme ja sitten lastenlastenkin kanssa. Ja heidän kanssaan saan olla vieläkin. Kiitokseni Luojalle!
On sattunut, parikin kertaa. Vastapuoli on tuntenut samaa. Tiedän, että jompikumpi taas lähtee, mutta nyt on hyvä.
Kyllä vanhakin voi rakastua, se on vaan harvinaista, kaikki on koettu,
vanhukset ovat yleensä tunneköyhiä, tunteet ovat jäätyneet vuosien myllerryksessä umpijäähän,
kokemuksesi on harvinaista herkkua.
Kyllä, ihastua voi yksilöön, joka silmää ja mieltä ilahduttaa. Yksilöllistähän on miten vereitä olemme vastaanottamaan signaaleja, mitä toinen lähettää tiedostamattaan.
Harkinta seuraa jo itsestään, tunnekuohukaan ei enää saa syöksymään suhteeseen, vastuuntunne toista kohtaan nousee ratkaisevaksi.
Ei halua tunnesitein lyhyeksi jäävää aikaa toista satuttaa. Omat tunteet voi jokaisella silti olla rikastuttavia ja onnellistuttaviakin.