Keskustelin tänään itseni kanssa. Kerroin asioita itselleni ääneen ja jostain alitajunnasta sanoin tällaisen lauseen "Masennustani ei olisi, jos kokisin oloni turvallisemmaksi elämässä.". Heräsin oikein noiden sanojen jälkeen. Lueskelin turvattomuuden tunteesta täälä netissä ja olen joutunut lapsuudessani pelkäämään niin burnoutista kärsivän äidin ilkeitä sanoja, kuin pahassa teini-iässä raivoavaa isoveljeä.
Pelkään intiimiyttä ja helliä tunteita, en tykkää, kun minua kosketetaan. Ahdistun tietynlaisten ihmisten seurassa. Raha-asiat ja oma terveys aiheuttavat jatkuvaa huolta, vaikka ei ole mitään hätää oikeasti. Pelkään, että lemmikilleni käy jotain tai en pidä siitä tarpeeksi huolta. Olen alati varuillani, että kohta sattuu. En myöskään luota muihin ihmisiin. En kerro heille asioita, koska pelkään, että he kertovat niitä selkäni takana eteenpäin.
Voiko tuo myrkyllinen ajanjakso lapsuudessani todella pilata elämäni nyt 20-vuotiaana?
Pelkään intiimiyttä ja helliä tunteita, en tykkää, kun minua kosketetaan. Ahdistun tietynlaisten ihmisten seurassa. Raha-asiat ja oma terveys aiheuttavat jatkuvaa huolta, vaikka ei ole mitään hätää oikeasti. Pelkään, että lemmikilleni käy jotain tai en pidä siitä tarpeeksi huolta. Olen alati varuillani, että kohta sattuu. En myöskään luota muihin ihmisiin. En kerro heille asioita, koska pelkään, että he kertovat niitä selkäni takana eteenpäin.
Voiko tuo myrkyllinen ajanjakso lapsuudessani todella pilata elämäni nyt 20-vuotiaana?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kokenut lapsuudessani aivan samoja asioita kuin mitä sinulle on tapahtunut. On erittäin lohdullista, että olet löytänyt polun, jo noin nuorena niiden käsittelemiseen. Sinulla on mahdollisuus saada tunne-elämäsi, ja muut elämää rajoittavat tekijät oikeille raiteilleen jo hyvin nuorena. Voisinkin käyttää niistä sanaa, "kasvukivut"normaaliin aikuisuuteen liittyvä prosessi. Minä olen samassa tilanteessa vasta nyt. Minulla meni asioiden kirkastumiseen 47-vuotta . Vasta näin vanhemmalla iällä minulle on alkanut selviämään, mikä oli se suunnaton pelko, ja turvattomuuden tunne joka lukitsi tunne elämäni. Mikään ei tuntunut miltään, kuvioon tuli hyvin varhaisessa vaiheessa alkoholi , ja sekakäyttö. Minut pelasti silloin, että tulin nuorena isäksi ja päätin avioitua lapsen äidin kanssa. Mikään rakkausavioliitto se ei ollut. Lapsuudenkodissa ei näytetty tunteita, joten en osannut näyttää niitä omille lapsillekaan, joita alkoi siunaantumaan. Koen, että olen ollut huono isä, ja se vaivaa minua suunnattomasti. Minulla on ollut onni, että sain nuorena hyvän työn, ja pystyin elättämään perheeni aina. Puutetta ei ollut. Työpaikalla katsottiin aika paljon läpi sormien alkoholin käyttöä, asia joka ei enää olisi mahdollista, sain pitää työni 35-vuotta?Vaikka tunsin olevani ,myös huono työntekijä. Koulutin lapseni , ja heille on työtä riittänyt. Kaikesta huolimatta he ovat pärjänneet hyvin, tunnevammaisesta, "läsnäolevasta "isästä huolimatta. Jos en oikein väärin arvaa olet nainen? Olet jo pitkälle eheytymisen tielle pääseenä hyvissä lähtökuopissa, että otat vain loppukirin. Yrität tavoittaa hyvän psykologian ammatti-ihmisen, ja hänen kanssaan yhdessä ratkotte ongelmasi. Sinun täytyy vain aukaista kaikki hanat, ja annat tulla ulos patoutuneet tunteet, ei haittaa, vaikka paperinenäliinoja kuluisi vinopino. Voisin kirjoittaa, kuinka äärimmäisen tiukoilla olin joskus, pelastuin varmalta kuolemalta monta kertaa, mutta enkeleitä on. Uskon niin, se onkin jo toinen juttu. Voimia ja jaksamista sinulle!
Pääsin keskivaikean masennuksen vuoksi sairaalaan . Minulle tehtiin hyvin laaja psykologinen testaus. Hallitsevina oireina epävarmuus ja turvattomuus, kuului loppulausunto. Sinua on torjuttu lujaa, jossakin elämänvaiheessa kertoi tutkija. Oli täysin oikeassa ,näin on tapahtunut . Turvaton koti lapsena oli jättänyt aran ja turvattoman ihmisen. Selvisin kuitenkin ja nyt olen "selvillä vesillä". Sinäkin kun tiedostat asian on helpompi kestää ja voittaa . Pääsit nuorena asian ytimeen , itse olin lähemmäs 50-v ennen kuin kirkastui. Voimia sinulle.