Siitä ajatuksesta, että teitä ei tullutkaan?
Kuinka hyvin olet päässyt
Vaivaakoasia
57633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Ei tule niin ei tule. Toiselle on oikeus jatkaa elämää. Jos toista rakastaa on onnellinen toisen puolesta vaikka hänellä olisi toinen mies. Ei niiden onneaj pidä uhota. Jos rakastaa toivoo toiselle vilpittömästi parasta nyt ja aina.
No mä en ole vielä luovuttanut, vaikka ei se tätä menoa kyllä kovin todennäköistä ole.
Ei ehkä meitä mutta lapsi siitä silti tuli
Olen onnellinen hänen puolestaan. Vaikka joskus ikävöinkin häntä.
Elämässä on vain mentävä eteenpäin ja nähtävä uusia vaihtoehtoja koska menneisyyteen ei voi tuijottaa.
Sitä on vaikea edelleen niellä että muut ihmiset sotkeentuivat asiaan tavoilla joita en edes tarkalleen tiedä. Se harmittaa jos kaikessa oli kyse siitä eikä niin että nainen teki ihan oikeasti itsenäisen päätöksen suhteeni.
Olen laittanut hyllylle lepäämään. 😊 Kyllä kait se vielä voi toteutua, en mieti sitä juuri nyt.
Autotallin vai pokaalihyllyn?
Kalterillisen ja äänieristelevyin vuoratun kellarihuoneen kiinteälle teräshyllylle laitoin hänet hetkeksi lepäämään.
Kovilla ammuit. On ainakin poissa silmistä. Toivon mukaan häviää mielestäkin.
Ihmeen helposti. Ehkä uusi rakkaus on auttanut siinä.
Vaivaa. Tai ei niinkään se, että meitä ei tullut vaan se, että olisin halunnut viettää hänen kanssaan aikaa enemmän ja tutustua häneen. Se mahdollisuus taisi mennä tai ei sitä tainnut ollakkaan.
Sanonpa suoraan että jos et yritä itse niin on ihan oma moka.
Se mahdollisuus syntyy vain siitä että asialle tekee jotakin. Se että sattuma vaikuttaa asiaan tai vaikka on nainen eikä muka voi lähestyä ovat tekosyitä joita parhaillaan kadut.
Se sinua harmittaa, ellei toinen ollut varattu tai sinä olit varattu ja oli sellainen este.
Muuten harmittelet ihan itseäsi.
Sinkku olen ja yritin kyllä. Aina ei sekään auta.
Hei, sitten teit parhaasi. Ei sille sitten mitään mahda ja anna hänen mennä. Toivottavasti tuo "yrittäminen" tarkoitti että teit selväksi että haluat tutustua.
Itse tein saman vähän aikaa sitten ja kyllä se helpotti kun ajattelen että tein asian eteen kuitenkin jotain enkä jäänyt "tuleen makaamaan". OIisiko pitänyt tehdä jotain muuta tai toimia aiemmin? En tiedä, mutta noilla mennään.
Vaivaa, En ole vielä päässyt vaivasta lainkaan.
Kirjoitan Diaryä itselleni. Yksinäni elelen. En ole mennyt muihin.
Kaivoin kuvansa sähköisestä ronskiksesta, katsoin sitä.
Onneksi en ollut tyhjentänyt roskista vielä.
välillä vaivaa....jos saisimme mahdollisuuden vielä,olisin sitä valmis kokeilemaan
Se olisi kivaa. Kokeiltaisiin vielä, minulla on tunne, että välttäisimme ne virheet mitä teimme.
ota yhteyttä jos kiinnostaa
Kunpa olisikin noin yksinkertaista.
jos se on ongelmallista niin sitten ei kannata todellakaan
Niin siksi en otakaan yhteyttä. Minun käteni ovat tässä sidotut. Hänelle on sopivaa ottaa minuun, mutta minulle ei ole sopivaa ottaa häneen nyt yhteyttä.
no se on oikeasti ihan kauheeta,ettei pysty näkemään vaikka haluis....jos nyt olisit hän ja vielä haluaisit nähdä....haluat pitää siis.........no enpä sano tässä että mitä.....
toivon,että törmäisimme jossain...uskon kyllä,että osaisimme välttää ne aikaisemmat virheet....olemmehan jo vanhempia ja viisaampia :D ;D
Hän pystyy ottamaan minuun yhteyttä halutessaan. Joten ei hänen tarvitse törmäämistä odottaa, jos ei siis halua.
Olet oikeassa, että ei ole mitenkään kiva olo kun haluaisi nähdä, muttei voi. Mutta minä en nyt voi tehdä tälle mitään, se on hän, jolla on langat käsissään.
pitäs saada tietää ,haluaako hän juuri sitä että ottaisin yhteyttä,sit voisin ottaakin....
jos törmäämme vilkuta vihreää valoa,ni otan sit heti yhteyttä :D
Voi sinua :) Jospa miettisit itse mitä sinä haluat. Ja toimit sen mukaan sitten. Jos haluat ottaa yhteyttä ja hän ei ole varattu. Niin ota yhteyttä, eihän siinä mitään ongelmaa ole.
Jos taas hän on varattu niin älä ota.
mikäs se sun syysi sit on ,ellet oo varattu jos kädet on niin sidottu.....??
Viimeksi kun olimme tekemisissä, hän ei ollut sinkku. En tiedä miten asiat on nyt, mutta oletan tietenkin, että varattu edelleen. Siksi en mene tunkeilemaan, mutta en myöskään pistäisi pahakseni jos hän kääntäisikin katseensa minun suuntaani. Käteni siis sidotut.
On vain yksi ihminen jonka kanssa olen halunnut ruveta tutustumaan paremmin ja olla yhdessä loppuelämän ajan, mutta en tiedä vieläkään ajatteleeko hän samalla tavalla.
Kuka mitä missä ja milloin?
Aivan piristäviä pohdintoja, kuten joidenkin tyttöjen laittamia kysymyksiä, galluppeja lempikukista ja jne... on muodostunut sellainen juttu että laitan aina niille takaisin vaativia kysymyksiä pohdintaan.
Veli pelasi joulun aikaan jotain ristisanatehtävää, minulta tietysti kysyi apua kun olen niin militaristi että, mikähän pistooli tähän sopisi tähän ruudukkoon, aloin ajattelemaan heti että: sopiiko ulkomaalaisia asevalmistajien nimiä siihen ruudukkoon, sitten ajatelmat että ehkä joku flare-gun tai sellainen: starttipistooli sopi siihen :D
En ole päässyt ollenkaan yli.
En kovin hyvin. Jokin sisällä vielä jänkää lopullista hyväksymistä vastaan.
En edes ajatellut niin pitkälle, haluan vain nähdä häntä ja jutella. Sekin riittää tällä hetkellä. Ihmeen tarvitsisin jos pitemmälle uskaltautuisin.
Minä en ole oikeen tiennyt onko kiinnostunut vaiko ei, onko varattu vaiko ei.
En tiedä mitä ajatella. Tyhjä olo. Uskon vahvasti kuitenkin että jos kaksi ihmistä on tarkoitettu toisilleen he myös saavat toisensa. Toivon niin.
Noinhan se menee jos on oikein fatalisti. Joskus vaan pitää kohtaloakin hieman avittaa.
Olo kuin Miikkulaisella
https://youtu.be/M9x52lMMk1g
Noh... Tuntuu että elämässä ei ole enää millään oikeastaan väliä. Voisin vaikka huomenna kävellä jokeen ja mikään ei muuttuisi.
Mistä tiedät ettei teistä voi mitään tulla? Onkohan ex:äsi? Jos on niin kannattaa miettiä, että on varmaan syyt miksei suhde, vaikka olisi vuosien tai vuosikymmenien mittainen ei toiminut. Kantsii myös miettiä, että jos syynä olisi yksipuoliset tunteesi niin eihän sellaisella rakkaudella ole mitään merkitystä. Jos ei oo kimpassa ollut niin en ymmärrä miksei voi tulla (tietty toisenkin täytyis tykätä).
Älä kuitenkaan kävele. Kyllä se siitä helpottaa. Kieltämättä itselläni välillä sama tunne, mutta joskus taas on onnen hetkiä muualta.
Alkaa tuntua siltä ettei jaksa enää. Muutenkin asiat elämässä menneet aivan päin helvettiä ja sitten päälle tämäkin. Tekis mieli vaan tappaa ittensä
Hyvinpääsis eroon kun ottas järjen käyttöön, mutta kun sydän pistää hanttiin......
Päivä päivältä etäännyn enemmän. Ja näen nyt sen kaivatunkin ihan eri valossa kuin aiemmin. Lähinnä sitä kyseenalaistaa miten tuollaiseen on voinut joskus niin ihastuakin. Syytänkin hormonejani, jotka selvästi hakivat tyypillistä apinamiestä, kun itse kaipasin jotain muuta... mitä ei enää näkynytkään...
Meinaatko Teistä???
Monenmoista tarinaa. Joskus pitää olla rohkea. Toisinaan se kannattaa toisinaan ei mutt silloinkin saa yleensä asioihin jonkinlaisen varmuuden ja suunnan.
Elämän ohitustie onkin käsittämätön, jos sitä rukoillen kuljetaan.
Edelleen: mikset pistä viestiä. Et siis rakasta... ethän halunnut nähdäkään.
En voi, en enää tiedä mitä laittaa. Halusin nähdä sua liikaa, sehän se ongelma. Yritän enää vaan ravistaa itseäni irti, vaikka sattuukin..
yöidiootit ne on taas ollu elementissään, se on elämä hulvattoman helppoo sillon kun vieraan ihmisen takii sattuu. hehkis sentään.
Olipa paskamainen kommentti!
Sehän oli totta ja pelkkää realismia, miksi sinusta jokainen ei saa sanoa täällä mielipidettään, miksi pitäisi hyysätä ihmisiä joilla ei ole sen vertaa todellisuudentajua että ymmärtäisivät mitään, että muka tunnetaan jokainen kirjoittaja. Täällä on sana vapaa myös eri mieltä oleville.
Kyllä kaikki tietää.
Täällä vaan on sellainen tapa että viesteihin vastataan kuin vastattaisiin omalle kaivatulle. Samalla kyllä tiedostetaan se ettei voi tietää kenen kanssa keskustelee.
Numeron kyllä löydät jos haluat.
Tavallaan olen tiennyt sen aina, mutta lähiaikoina olen oikeasti alkanut sen tajuamaan. Epämiellyttävä ajatus kertakaikkiaan. Mutta enpä voi väkisin ketään seuraani pakottaa.
100 prosenttisesti.
Oon ihan ok...