Muistoja ja asiaa eläimistä.

"Hunksz"
Ohhoh!!
Omillasko sormilla nuo tekstit vetäsit?
Mukava kirjotus, täytyy sanoa.

Koita nyt pitäyttää nuo tuommoset sormet vähän pidempään,
niin voit muillakin ilahduttavilla lauseilla palstalaisia viihdyttää.

Saat ylös-suuntautuvan peu-kun.
Siis jos joku viittis ystävällisesti sen mun puolestani tällätä.

Hunksz
Mukava muistelosi. Tuli mieleeni, kun 14-vuotiaanaa huristelin naapurinpojan Soliferilla, jossain on mustavalkoinen kuvakin, kun istun satulassa.
Tuo Karjalan karhukoira on ihastuttava koira. Eikös tullut ikävä, kun koira myytiin.

Heikunkeikku kirjoitti:

"Hunksz"
Ohhoh!!
Omillasko sormilla nuo tekstit vetäsit?
Mukava kirjotus, täytyy sanoa.

Koita nyt pitäyttää nuo tuommoset sormet vähän pidempään,
niin voit muillakin ilahduttavilla lauseilla palstalaisia viihdyttää.

Saat ylös-suuntautuvan peu-kun.
Siis jos joku viittis ystävällisesti sen mun puolestani tällätä.

Lue lisää

Mihin hiiteen se Heikku Sinun toinen viestisi katosi, ehdin sen juuri lukea ja vastakin piti.
Ei ymmärrä.

eppu2 kirjoitti:

Mihin hiiteen se Heikku Sinun toinen viestisi katosi, ehdin sen juuri lukea ja vastakin piti.
Ei ymmärrä.

En minäkään ymmärrä miksi mun kirjoitus poistettiin.
Tai sitten Sheriffi/Luotsi suutahti mulle tuola toisessa ketjussa ja vetäs mun kommentin veks.

Ei haittaa. Ei se kummonen tarina ollut.
Olis mulla takaplakkarissa varastossa paljon muitakin eläimiin liittyviä juttuja, mutta en taida rohjeta ainakaan tällä erää niitä kirjoittaa, etteivät nekin poisteta.

Se vielä pitää sanoa, että Sääntöjen vastaisia juttuja en tänne naputtele.

eppu2 kirjoitti:

Hunksz
Mukava muistelosi. Tuli mieleeni, kun 14-vuotiaanaa huristelin naapurinpojan Soliferilla, jossain on mustavalkoinen kuvakin, kun istun satulassa.
Tuo Karjalan karhukoira on ihastuttava koira. Eikös tullut ikävä, kun koira myytiin.

Lue lisää

"eppu2"

En ole koskaan, en ole vieläkään hyödyttömien koti-eläinten ystävä.
Kotini oli sähkö-asentajan ja valtion virka-naisen yhdistelmä.
-
Koirasta olin ylpeä paljon myöhemmin.
Se oli sokea ja kuuro, mutta ajoi Hirveä siltikin, jääden auton alle kohtalokkaasti.
-
Mutta ei, en osannut ikävöidä sitä.
Minun lemmikkejäni olivat nuorena itse-rakennettavat lento-koneitten pienois-mallit.
13-vuotiaaseen asti.
Sitten alkoivat toiset tarinat.
Sota-historia sekä pullistuvat puserot.

H.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

En ole koskaan, en ole vieläkään hyödyttömien koti-eläinten ystävä.
Kotini oli sähkö-asentajan ja valtion virka-naisen yhdistelmä.
-
Koirasta olin ylpeä paljon myöhemmin.
Se oli sokea ja kuuro, mutta ajoi Hirveä siltikin, jääden auton alle kohtalokkaasti.
-
Mutta ei, en osannut ikävöidä sitä.
Minun lemmikkejäni olivat nuorena itse-rakennettavat lento-koneitten pienois-mallit.
13-vuotiaaseen asti.
Sitten alkoivat toiset tarinat.
Sota-historia sekä pullistuvat puserot.

H.

Lue lisää

Ja naikkosia olet ikäsi jahdannut, nuorena mopolla ja nyttemmin netissä, halvat on huvisi.

lirkku.soikoon kirjoitti:

Ja naikkosia olet ikäsi jahdannut, nuorena mopolla ja nyttemmin netissä, halvat on huvisi.

Noinkin voi ajatella.
Etenkin jos on ikänsä vertaillut Bensan hintaa omaan hintaansa.

H.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

En ole koskaan, en ole vieläkään hyödyttömien koti-eläinten ystävä.
Kotini oli sähkö-asentajan ja valtion virka-naisen yhdistelmä.
-
Koirasta olin ylpeä paljon myöhemmin.
Se oli sokea ja kuuro, mutta ajoi Hirveä siltikin, jääden auton alle kohtalokkaasti.
-
Mutta ei, en osannut ikävöidä sitä.
Minun lemmikkejäni olivat nuorena itse-rakennettavat lento-koneitten pienois-mallit.
13-vuotiaaseen asti.
Sitten alkoivat toiset tarinat.
Sota-historia sekä pullistuvat puserot.

H.

Lue lisää

Eikös kotisi ollutkaan k u l t t u u r i k o t i?
Sähköiskuunko asentaja-isäsi kuukahti? Ja äitisi virkaansa nuupahti?

Eipä se työ valtion mappivaraston hoitajana kovin kulttuurillista ole. Tylsää luettavaa ne mapit.
(Siivoojaparka voinee kertoa mopeista).

Nostalginen-huomautus kirjoitti:

Eikös kotisi ollutkaan k u l t t u u r i k o t i?
Sähköiskuunko asentaja-isäsi kuukahti? Ja äitisi virkaansa nuupahti?

Eipä se työ valtion mappivaraston hoitajana kovin kulttuurillista ole. Tylsää luettavaa ne mapit.
(Siivoojaparka voinee kertoa mopeista).

Lue lisää

Heta-Leena ei ole syyllinen siihen mikä minä olen.
Eivätkä myöskään kuolleet vanhenpani.
Joten jospa keskittyisitte haukkumaan vain minua.
Ettekä syyttömiä.
-
Minua voi lukea kuten ketä tahansa palstalla.
Kannattaa kuitenkin varoa, kehen avullani haukkunsa kohdistaa.

H.

hunksz kirjoitti:

Heta-Leena ei ole syyllinen siihen mikä minä olen.
Eivätkä myöskään kuolleet vanhenpani.
Joten jospa keskittyisitte haukkumaan vain minua.
Ettekä syyttömiä.
-
Minua voi lukea kuten ketä tahansa palstalla.
Kannattaa kuitenkin varoa, kehen avullani haukkunsa kohdistaa.

H.

Lue lisää

Jospa sinäkin käsittelisit samoin ottein kaikkia avullasi haukkuja jakavia. Toisia saa ja toisia ei.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

En ole koskaan, en ole vieläkään hyödyttömien koti-eläinten ystävä.
Kotini oli sähkö-asentajan ja valtion virka-naisen yhdistelmä.
-
Koirasta olin ylpeä paljon myöhemmin.
Se oli sokea ja kuuro, mutta ajoi Hirveä siltikin, jääden auton alle kohtalokkaasti.
-
Mutta ei, en osannut ikävöidä sitä.
Minun lemmikkejäni olivat nuorena itse-rakennettavat lento-koneitten pienois-mallit.
13-vuotiaaseen asti.
Sitten alkoivat toiset tarinat.
Sota-historia sekä pullistuvat puserot.

H.

Lue lisää

H
Ei ne kaikki lemmikkieläimetkään ihan hyödyttömiä ole. Koiraa ja kissaa silittäessä verenpaine laskee.
Monelle niistä löytyy hyvä ystävä joka lohduttaa. Niiden kautta luodaan kontakteja. Maalla, kissa pitää hiirikannan kurissa, koira osallistuu karjan ajoon, metsästykseen.
Ymmärräm kyllä, jos vaan ei joistan eläimistä pidä.
En itsekään ottaisi esim. käärmettä tai rottaa kotiini lemmikiksi.
Poika kun oli pieni, rakenteli autojen pienoismalleja.

Mutta.kun.et kirjoitti:

Jospa sinäkin käsittelisit samoin ottein kaikkia avullasi haukkuja jakavia. Toisia saa ja toisia ei.

Palstalla liihoitteleva UFO ei ole minusta kiinnostava.
Etenkin kun musta-nikkiset kirjoittavat useimmiten typeryyksiä.
Ensin Thaimaa ja sitten Lehmän Maidon-valkoinen iho.

H.

hunksz kirjoitti:

Palstalla liihoitteleva UFO ei ole minusta kiinnostava.
Etenkin kun musta-nikkiset kirjoittavat useimmiten typeryyksiä.
Ensin Thaimaa ja sitten Lehmän Maidon-valkoinen iho.

H.

Lue lisää

Kun kiinnostamaton musta-nikkinen mollaa avullasi/kauttasi sini-nikkistä etkä sinä ole moksiskaan, siinä sulle UFOA.

eppu2 kirjoitti:

H
Ei ne kaikki lemmikkieläimetkään ihan hyödyttömiä ole. Koiraa ja kissaa silittäessä verenpaine laskee.
Monelle niistä löytyy hyvä ystävä joka lohduttaa. Niiden kautta luodaan kontakteja. Maalla, kissa pitää hiirikannan kurissa, koira osallistuu karjan ajoon, metsästykseen.
Ymmärräm kyllä, jos vaan ei joistan eläimistä pidä.
En itsekään ottaisi esim. käärmettä tai rottaa kotiini lemmikiksi.
Poika kun oli pieni, rakenteli autojen pienoismalleja.

Lue lisää

"eppu2"

Kuten Gandalf aikoinaan sanoi(J.R.R.Tolkien)
"Kaikki kyyneleet eivät ole pahasta."
-
Pitää vain osata päättää, kenenkä menetyksestä/tappamisesta itkeä?
Omasta tappajastaan vai omista Hiiristään.

H.

Sitten, kun rakennettiin se varsinainen navetta, mihin mahtui enemmän eläimiä, oli meillä myös Kaunikki-niminen lehmä.
Erilaisia luonteita niitä löytyy lehmistäkin.
Nykytutkijat sanovat, että lehmällä on myös älliä.

Nii, mikähän, kyllä minä muistan, kun katselin keittiön ikkunasta sitä touhua, kun ulos ei saanut silloin mennä, touhusivat siinä navetan edessä.
En minä kyllä ymmärtänyt yhtään mitä se tarkoitti.

Siinä hommassa oli kyllä jotain mystistä, mummolassa meidätkin komennettiin muualle, silloin kun salkkusonni tuli paikalle. Sitä mystisyyttä lisäsi tätini, joka kiikutti kiiruusti aina silloin navettaan pesuvadillisen lämmintä vettä ja pyyhekin oli aina niin somasti siinä vadin reunalla.
Meidän lasten 'muualla' oli tallissa. Tallin ja navetan välisessä seinässä oli ikkuna ja sieltä sitä kateltiin ja ihmeteltiin, sen jälkeen oltiin kun ei olisi oltukaan, 'muuallahan' meidän piti olla.

maissiiii kirjoitti:

Siinä hommassa oli kyllä jotain mystistä, mummolassa meidätkin komennettiin muualle, silloin kun salkkusonni tuli paikalle. Sitä mystisyyttä lisäsi tätini, joka kiikutti kiiruusti aina silloin navettaan pesuvadillisen lämmintä vettä ja pyyhekin oli aina niin somasti siinä vadin reunalla.
Meidän lasten 'muualla' oli tallissa. Tallin ja navetan välisessä seinässä oli ikkuna ja sieltä sitä kateltiin ja ihmeteltiin, sen jälkeen oltiin kun ei olisi oltukaan, 'muuallahan' meidän piti olla.

Lue lisää

Kyllä sitä maalla näki yhtä ja toista.
Muistan, kun sikaa lahdattiin, ei kyllä tarvinnut käskeä pois.
Juoksin lujaa peräkamarin sänkyyn ja peitin korvat tyynyllä ja paruin sika parkaa.

eppu2 kirjoitti:

Kyllä sitä maalla näki yhtä ja toista.
Muistan, kun sikaa lahdattiin, ei kyllä tarvinnut käskeä pois.
Juoksin lujaa peräkamarin sänkyyn ja peitin korvat tyynyllä ja paruin sika parkaa.

Lue lisää

Meillä oli taas kerran joulupossu kasvamassa (oli muuten haettu sikalasta, jossa ammuttiin viimeinen sika, joulun aikaan teeeveessä tulleessa ohjelmassa nimeltä (Kylä).

Se sika oli vallaton koko elämänsä. Viime lahtikin meni sillä vähän pieleen ja se pääsi karkuun ja juoksenteli pitkin pihaa, sen perässä ensin pyssymies ja sitten appiukkoni ämpärin kanssa.

Muutaman ringin ne juoksivat peräkanaa, katsoin ikkunasta ja jotenkin huvitti, kun kuvittelin, että appiukkoni ämpärissä olisi ollut jauhoja, vallan väärässä järjestyksessä lahtaajat mielestäni sian perässä juoksivat.

Viimein se sika väsähti ja lumikinoksessa tavoitti viimeisen hetkensä. Sitten selvisi, että ämpäri olikin sian verta varten, eikä minään houkutusämpärinä. Eli oikea oli juoksujärjestys.

Ja äitini juotti vastasyntyneelle vasikalle käskystä puolitettua maitoa, mutta sen verran että vasikkaripeu juoksi häntä suorana ripulia ruikatin pitkin pihaa. Kun ei kukaan sanonut kuinka paljon sa antaa.

Ja kerroin naapureille pienenä jotta meidänpä mummolan navetassa on sellainen lehmä jolla on musta suu eikä yhtään hammasta, ja se paskantaa siellä navetassa.

siilenämää kirjoitti:

Ja kerroin naapureille pienenä jotta meidänpä mummolan navetassa on sellainen lehmä jolla on musta suu eikä yhtään hammasta, ja se paskantaa siellä navetassa.

Näköjään poistettu Sinun eka viesti ja mun vastaus, on tää yhtä pirua, kun ihan tavalliset asiajutut poistetaan ja sotketaan koko keskustelu.
Tuumasin, että lapsi näkisen sen kissajutun noin, se oli ihan loogista häneltä.
Sitten tuosta puolitetusta maidosta kysyin, että onko sama kun joppi tai kurri, muistelen, että sitä juotettiin vasikoille.

eppu2 kirjoitti:

Näköjään poistettu Sinun eka viesti ja mun vastaus, on tää yhtä pirua, kun ihan tavalliset asiajutut poistetaan ja sotketaan koko keskustelu.
Tuumasin, että lapsi näkisen sen kissajutun noin, se oli ihan loogista häneltä.
Sitten tuosta puolitetusta maidosta kysyin, että onko sama kun joppi tai kurri, muistelen, että sitä juotettiin vasikoille.

Lue lisää

Joo, huomasin. Ihan asiallinen teksti, mitähän sääntöjen vastaista niissäkin oli? Jirkaintoinen vissiin, kravatti tai helmet liian tiukalla tai nuttura :).

Juu, kyllä aikuisia hymyilytti kun lapsi kertoi kissasta :). Puolitettu maito oli vissiin sellaista että siitä oli otettu rasvaa vähemmäksi? Vähän niin kuin kurri, joppi-sana en ole ikinä kuulut?

Nykyään eläintutkimus on mennyt paljon eteenpäin ja tosiaan eläimillä on paljon älliä ja taitoja, joita ihmisellä ei ole.
Mitäpä ne kertoisikaan, jos osaisivat ihmisen kieltä käyttää.
Muistanpa vasikan, nimeltä Mansikki, se kun vietiin autoon, itkin vielä 3kk jälkeenkinpäin sängyssäni. Äite siinä ihmettelemään, mikä on? sain pyrskähdettyä, että kun se Mansikki vietiin.
Sitten minulla oli kana, jota toiset hyljeksivät. Pelastin sen aina syliini, annoin sille nimeksi Kesyylä.

Hevonen toi hirven heinäkuorman alla, siis miten se sinne oli joutunut ja miksei juossut metsään?

Niimpä, kun itselle ikää tulee, on minullakin käynyt mielessä, että kumpikohan ensin lähtee, kissa vai minä.
Myös sitä olen ajatellut, että jos vielä olen voimissani, jos kissa lähtee ensin, niin hirviänkö enää ottaa karvakaveria.
Nähtäväksi jää.

Kirjoitin, mutta joku taas luutii täällä.

Bengalitikku kirjoitti:

Kirjoitin, mutta joku taas luutii täällä.

Pätkii, vähän väliä, ei pääse palstalle ollenkaan, välillä viestit ei meinaa lähtee ja joskus tulee tuplana.

eppu2 kirjoitti:

Pätkii, vähän väliä, ei pääse palstalle ollenkaan, välillä viestit ei meinaa lähtee ja joskus tulee tuplana.

Näin on ollut jo jonkin aikaa meilläkin, välillä ei sivut avaudu lainkaan.

"k-kotton"
Aijaa, en tiennytkään, että sulla on semmoset kintut, jotka mielellään potkupallon syrjää tökkii.
Ootko sitä sorttia, joka vahtaa televisioruutua, kun jalkapalloa näytetään?

Kyllä minäkin nuorena kaupunkilikkana menin innokkaasti eläinten luo, kun maalle mentiin.
Suorastaan "asuin" navetassa tai leikin vuohien kanssa.
"Maalla on niin mukavaaaaa" vai miten siinä yhes laulussa laulettiin. Yhdyn tuohon lauseeseen.

En tiedä mikä minussa on vikana, mutta suoraan sanottuna lehmät eivät ole koskaan oikein musta tykänneet. Vai ovatko vaistonneet, että minä pikkusen niiden sarvia pelkään.
Nuorena vasikat oli yes, mutta tosiaan isoot sarvipäät hieman kauhistutti.

Lehmät ovat kuulemma herkkiä. Muistan vaan, kun menin ekoja kertoja mieheni kotitilalle, jossa oli iso navetta monine lehmineen. Oli lypsyaika ja menin katsomaan lypsyä. Anoppi ei ensin viitsinyt (kehdannut tai malttanut) käskeä minua pois, mutta lopuksi mainitsi, että maitoa ei tule, kun lehmä vahtaa vaan mua. Ihmettelin, mutta anoppi sanoi, että herkät lehmät eivät anna mainoa, jos paikalla on joku vieras.
Enpä tiedä pitääkö paikkaansa. Kun en ole mikään lehmien asiantuntija.

Vuohien kanssa samaisessa paikassa leikin ihan satasella. Miten tavattoman leikkisiä ne ovatkaan. Mestarikämpijöitä. Piilokeikki oli niiden lempileikki.
Pienet kilit, voi herttileijaa sentäs. Voiko olla ihanampia otuksia.

Hevosestakin olis juttua, vaan en nyt ala pidentämään tekstiä.
Oman mokani takia (sama paikka) sain hevosesta melkein vihamiehen. Siis vihahevosen.
Harmi vaan, kun lapsena harrastin ratsastusta muutaman vuoden ajan ja olisin kovastikin voinut sen hevosen kanssa hevostella.

k-kotton
Kun ajelee pidempää matkaa, tulee havainneeksi kesäaikaan, ettei ole enää lehmiä laiduntamassa, niinkuin ennen. Juurikaan ei näy.
Nykyäänhän on sitten näitä maatilamatkailupaikkoja, missä voi eläimiin tutustua.
Uusiakin lajeja, kuten laamat ja strutsit.

Heikunkeikku kirjoitti:

"k-kotton"
Aijaa, en tiennytkään, että sulla on semmoset kintut, jotka mielellään potkupallon syrjää tökkii.
Ootko sitä sorttia, joka vahtaa televisioruutua, kun jalkapalloa näytetään?

Kyllä minäkin nuorena kaupunkilikkana menin innokkaasti eläinten luo, kun maalle mentiin.
Suorastaan "asuin" navetassa tai leikin vuohien kanssa.
"Maalla on niin mukavaaaaa" vai miten siinä yhes laulussa laulettiin. Yhdyn tuohon lauseeseen.

En tiedä mikä minussa on vikana, mutta suoraan sanottuna lehmät eivät ole koskaan oikein musta tykänneet. Vai ovatko vaistonneet, että minä pikkusen niiden sarvia pelkään.
Nuorena vasikat oli yes, mutta tosiaan isoot sarvipäät hieman kauhistutti.

Lehmät ovat kuulemma herkkiä. Muistan vaan, kun menin ekoja kertoja mieheni kotitilalle, jossa oli iso navetta monine lehmineen. Oli lypsyaika ja menin katsomaan lypsyä. Anoppi ei ensin viitsinyt (kehdannut tai malttanut) käskeä minua pois, mutta lopuksi mainitsi, että maitoa ei tule, kun lehmä vahtaa vaan mua. Ihmettelin, mutta anoppi sanoi, että herkät lehmät eivät anna mainoa, jos paikalla on joku vieras.
Enpä tiedä pitääkö paikkaansa. Kun en ole mikään lehmien asiantuntija.

Vuohien kanssa samaisessa paikassa leikin ihan satasella. Miten tavattoman leikkisiä ne ovatkaan. Mestarikämpijöitä. Piilokeikki oli niiden lempileikki.
Pienet kilit, voi herttileijaa sentäs. Voiko olla ihanampia otuksia.

Hevosestakin olis juttua, vaan en nyt ala pidentämään tekstiä.
Oman mokani takia (sama paikka) sain hevosesta melkein vihamiehen. Siis vihahevosen.
Harmi vaan, kun lapsena harrastin ratsastusta muutaman vuoden ajan ja olisin kovastikin voinut sen hevosen kanssa hevostella.

Lue lisää

Muistuipa mieleeni, kun kerran halusin koitta lypsämistä.
Niin vaan kävi, että ei oudoille käsille lehmä maitoa antanut, huitoi vaan hännällään.
Ei minusta lypsäjää tullut, vaikka maalainen olen vieläkin sisimmältäni, suuren osaa elämästäni kaupungeissa asuneena.
No koneethan ne nykyään senkin homman hoitaa, ei tarvi, kun asetella.
Meillä ei ollut hevosta, muuta kun joskus lainassa naapurilta. Talliosuus oli kyllä navetan perällä. Joskus siellä oli sikoja.

eppu2 kirjoitti:

Muistuipa mieleeni, kun kerran halusin koitta lypsämistä.
Niin vaan kävi, että ei oudoille käsille lehmä maitoa antanut, huitoi vaan hännällään.
Ei minusta lypsäjää tullut, vaikka maalainen olen vieläkin sisimmältäni, suuren osaa elämästäni kaupungeissa asuneena.
No koneethan ne nykyään senkin homman hoitaa, ei tarvi, kun asetella.
Meillä ei ollut hevosta, muuta kun joskus lainassa naapurilta. Talliosuus oli kyllä navetan perällä. Joskus siellä oli sikoja.

Lue lisää

Joo ei mustakaan olisi lypsäjäksi ollut edes kokeilumielessä, vaikka kuinka kovaa eläimistä aina olen tykännytkin.
Kyllä mä oon aivan varma, että jotakin epämiellyttävää minussa on lehmien mielestä, koska kun anoppi sanoi, että tuo lehmä tuossa ei ole ollenkaan koskaan vihainen, että kyllä sitä voi mennä taputtamaan. Noh, eipäs sitä saanut kun pikkusen kättä ojennettua lehmän päähän päin, niin se jo yritti sarvillaan puskea.
Haisin varmaan epämiellyttävän kaupunkilaiselta. Tai Max Factor meikkivoide toi lehmien nenässä mieleen hirmu pahan ihmisen:)

Mutta kaikki muut eläimet ihastuu minuun. Tämä on totisinta totta. Linnutkin, jotka ovat varsin arkoja, niin nekin kesyyntyy helposti, jos alan niitä sillä tavalla "kouluttamaan".

Kirjoitit, että hevonen oli teillä naapurilta lainassa. Ratsastitko sillä vai työhönkö se lainattiin?
Hevosista olen aina tykännyt valtavasti. Mun kotitalon lähellä (ehkä 400-500 metrin päässä) oli ratsastustalli. Hevosia oli paljon ja siellä kävin lähes päivittäin. Ratsastustunti oli aina lauantaisin, mutta usein ratsastin myös arkena.
Sitten oli aika pitkä paussi ratsastuksesta, kunnes aikuisena uudestaan innostuin. Innostuin maastoratsastuksesta ja teinkin pitkiä reissuja hevosen kanssa maastossa.

Nyt kun oon tämmöseksi muoriksi ryhtynyt:), niin ratsastus ei enää viehätä. Pääsiskö sitä enää hevosen selkäänkään. Tikapuilla meno menis jo niin noloksi jutuksi, että ei sitä viittis semmoseen ryhtyä:)

Heikunkeikku kirjoitti:

Joo ei mustakaan olisi lypsäjäksi ollut edes kokeilumielessä, vaikka kuinka kovaa eläimistä aina olen tykännytkin.
Kyllä mä oon aivan varma, että jotakin epämiellyttävää minussa on lehmien mielestä, koska kun anoppi sanoi, että tuo lehmä tuossa ei ole ollenkaan koskaan vihainen, että kyllä sitä voi mennä taputtamaan. Noh, eipäs sitä saanut kun pikkusen kättä ojennettua lehmän päähän päin, niin se jo yritti sarvillaan puskea.
Haisin varmaan epämiellyttävän kaupunkilaiselta. Tai Max Factor meikkivoide toi lehmien nenässä mieleen hirmu pahan ihmisen:)

Mutta kaikki muut eläimet ihastuu minuun. Tämä on totisinta totta. Linnutkin, jotka ovat varsin arkoja, niin nekin kesyyntyy helposti, jos alan niitä sillä tavalla "kouluttamaan".

Kirjoitit, että hevonen oli teillä naapurilta lainassa. Ratsastitko sillä vai työhönkö se lainattiin?
Hevosista olen aina tykännyt valtavasti. Mun kotitalon lähellä (ehkä 400-500 metrin päässä) oli ratsastustalli. Hevosia oli paljon ja siellä kävin lähes päivittäin. Ratsastustunti oli aina lauantaisin, mutta usein ratsastin myös arkena.
Sitten oli aika pitkä paussi ratsastuksesta, kunnes aikuisena uudestaan innostuin. Innostuin maastoratsastuksesta ja teinkin pitkiä reissuja hevosen kanssa maastossa.

Nyt kun oon tämmöseksi muoriksi ryhtynyt:), niin ratsastus ei enää viehätä. Pääsiskö sitä enää hevosen selkäänkään. Tikapuilla meno menis jo niin noloksi jutuksi, että ei sitä viittis semmoseen ryhtyä:)

Lue lisää

Se potkupalloinnostus oli siihen aikaan, varmaan olin saanut pallon.
Mieluummin silti katson jalkapalloa kun jääkiekkoa.
Oli minulla kauan siteen hevonen, isältä peritty.
Isä oli vähän huonoa ikäluokkaa, savotoi hevosen kanssa. Olisi voinut koneellistaa sen homman aiemmin, ne ei ole ihmisen eikä hevosen hommia.
Isä kerkes hankkia nuoren hevosen, joka sitten jäi minulle. Se oli minulla varmaan kymmenen vuotta. Tein minä sillä töitäkin. Jouluaattona se pantiin reen eteen, ja haettiin joulukuusi. Alkukesästä sillä laitettiin muutama aari perunaa. Hyvin se niistä suoriutui. Sitä ei työksi lueta, kun tyttöset kävi ratsastamassa sillä.
Vuohta en ole nähnyt, enkä muista, että olisin elävää sikaakaan nähnyt.
Muistan, kun olin poikasena isän mukana puunajossa, tie oli jo sula, ja reki jäi sinne metsään. Minä ratsastin sieltä kotiin. Vastaan tuli turisti linja-auto, ne ihmiset vilkutti minulle.

Heikunkeikku kirjoitti:

Joo ei mustakaan olisi lypsäjäksi ollut edes kokeilumielessä, vaikka kuinka kovaa eläimistä aina olen tykännytkin.
Kyllä mä oon aivan varma, että jotakin epämiellyttävää minussa on lehmien mielestä, koska kun anoppi sanoi, että tuo lehmä tuossa ei ole ollenkaan koskaan vihainen, että kyllä sitä voi mennä taputtamaan. Noh, eipäs sitä saanut kun pikkusen kättä ojennettua lehmän päähän päin, niin se jo yritti sarvillaan puskea.
Haisin varmaan epämiellyttävän kaupunkilaiselta. Tai Max Factor meikkivoide toi lehmien nenässä mieleen hirmu pahan ihmisen:)

Mutta kaikki muut eläimet ihastuu minuun. Tämä on totisinta totta. Linnutkin, jotka ovat varsin arkoja, niin nekin kesyyntyy helposti, jos alan niitä sillä tavalla "kouluttamaan".

Kirjoitit, että hevonen oli teillä naapurilta lainassa. Ratsastitko sillä vai työhönkö se lainattiin?
Hevosista olen aina tykännyt valtavasti. Mun kotitalon lähellä (ehkä 400-500 metrin päässä) oli ratsastustalli. Hevosia oli paljon ja siellä kävin lähes päivittäin. Ratsastustunti oli aina lauantaisin, mutta usein ratsastin myös arkena.
Sitten oli aika pitkä paussi ratsastuksesta, kunnes aikuisena uudestaan innostuin. Innostuin maastoratsastuksesta ja teinkin pitkiä reissuja hevosen kanssa maastossa.

Nyt kun oon tämmöseksi muoriksi ryhtynyt:), niin ratsastus ei enää viehätä. Pääsiskö sitä enää hevosen selkäänkään. Tikapuilla meno menis jo niin noloksi jutuksi, että ei sitä viittis semmoseen ryhtyä:)

Lue lisää

Kyllä se oli työhevonen. Traktorit yleistyivät myöhemmin.
En ole koskaan ratsastanut. Ei ole tullut tilaisuuksia, kun oli nuori.
Äiti kertoi, että aikoinaan kun hevonen tuotiin sodasta kotiin, kun se tuli pihaan, se seisahtui siihen ja suuret kyyneleet valuivat sen silmistä. (olen kait kertonut tämän ennenkin)

Ennen hevoset olivat peltotöissä, kuljetuksessa, metsätoissä, sodassa, monessa ihmisen apuna.
Sitten alkoi tulla koneet ja syrjäytti hevosen.
Yhtenä kesänä meillä oli kaneja lainassa tädiltä, ihan vaan ihmisten iloksi.
Talveksi ne palautettiin, koska siellä oli niille lämmin oma tila.