niin siis miten se tapahtui, sanoiko joku teitä läskiksi ja aloitte laihdutta vai mistä kaikki alkoi?
miten saitte anoreksianne?
: (
122652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihmisten vuoksi se alkoi. varsinaisesti kukaan ei sanonut minua läskiksi leikikästä pilkkaa lukuun ottamatta. sanoinhan minäkin leikilläni toisille aina "mennään läski!", mutta kaikki tiesivät että se oli leikkiä eivät ottaneet tosissaan. mutta minä otin sen sisimmässäni kuitenkin tosissani. pystyinhän minä niitä alipainoisia ja pienrakenteisia kavereitani läskeiksi leikillä sanomaan, kun ne tiesivät etteivät sitä millään ole. minä sen sijaan tiesin olevani se raskaampi. muut olivat niin laihoja, niin pieniä, niin kauniita... olin normaalipainon ja alipainon rajalla, mutta halusin näyttää kaikille. ei vaan KOSTAA kaikille niille laihoille keijukaisille. laihdutin, laihdutin, laihdutin.. se alkoi karkkilakolla, puolivegetaarisuudella, veden juonnilla ja nyt olen siinä pisteessä että oksennan ja olen syömättä vuorokausia putkeen.. ihmiset huomauttelevat että olen laihtunut. ja siinä minä virnistän heille vahingoniloisesti ja ajattelen, "odottakaas vain, tämä on vasta alkua.."
vahingossa mä tähän ryhdyin, reilu 10 vuotta sitten(nyt oon melkein 24v). Aloitin lenkkeilyn koiran kanssa, ensin kerran päivässä, sitten kaks, kolme, neljä kertaa. Lopulta jätin koiran pois kun se ei enää jaksanut. Sit kun huomasin miten paljon mua ihailtiin kun olin laihempi, rupesin säännöstelee ruokaani. Kaikki liha, leipä yms jätin pois. Nykyään syön jo lihaakin joskus.
Pro ana liikkeen löysin vasta 6 vuotta sitten. Se on tavallaan ollut pelastukseni, sieltä löytyy vinkit ja keinot miten pysyä suht terveenä myös alipainoisena. Et ei se pelkästään paha asia ole.
Hoidossa oon ollut kaksi kertaa, mut aina oon aloittanut uudelleen. Tää on mun tapani elää. En ymmärrä miksei tätä voida hyväksyä, kuten hyväksytään kaikki muutkin "ikuiset laihduttajat"
Tällä palstalla näkee paljon terveiden ajtuksia anoreksiasta jotka ei pidä paikkansa. Tää on muutakin kuin laihuutta. Vois sanoo, et mulle tää on niinkuin joku uskonto, ehkäpä. Ja syyt tähän on paljon syvemmällä kuin muotilehtien sivuilla. Ei kukaan sairastu pelkästään nykyajan naisihanteen takia.
Mä oon miettiny,et miks ihmeessä laihojen/anorektikkojen ei voitais vaan antaa olla. Miks aina huomautellaan siitä etten syö? Ei kai kukaan sano lihavalle (anteeks nyt vaan) että älä syö enää? Lihavuus on ihan yhtä epäterveellistä,jos ei epäterveellisempääkin.
Kylässä käymisestä on tullut tuskaa,aina tyrkytetään pullaa ynm.. herkkuja,ja jos yrittää kieltäytyä niin tulee joko saarna tai paheksuvia katseita. :/
Mua ärsyttää jyös se yleinen luulo,että anorektikot on jotenki tavallista lahjakkaampia,hyviä koulussa ynm.. Varmasti näin onki suuren osan kohdalla. Ei mun. Mä en ole mitenkään kauheen hyvä koulussa,uusinnoissa olen käynyt useammankin kerran.
Anteeksi,ei ollut tarkoitus saarnata. :)
12-vuotiaana pitkän vatsataudin jälkeen huomasin mahan pienentyneen. Siitä asti oon aina vain yrittäny laihduttaa.
Tähän asti vakavin vaihe oli, kun 16-vuotiaana kesällä aloin, vahingossa minäkin, pyöräillä n. 30 km, juosta tunnin lenkin ja tehdä päälle vielä lihaskuntoa. Enkä syönyt juuri muuta kuin ruisleipää ja hedelmiä. Laihduin hirveesti ja kuukautiset jäi pois pitkäksi aikaa. Sen jälkeen oon aina hieman pyöristyttyäni aloittanut laihduttamisen uudestaan. En koskaan ole ollut edes normaalipainon keskivaiheilla, vaan aina siellä alarajoilla, laihtumisvaiheissa hyvinkin alipainoinen. Hoidossa en oo koskaan ollut, vaikka nyt tajuan että jossain vaiheessa olisin hyvin voinut joutua.
>>Tää on mun tapani elää. En ymmärrä miksei tätä voida hyväksyä, kuten hyväksytään kaikki muutkin "ikuiset laihduttajat"
Tällä palstalla näkee paljon terveiden ajtuksia anoreksiasta jotka ei pidä paikkansa.>>
Enpä olisi sitä itse paremmin voinut sanoa. Tapa elää, en minä tästä luovu, koska olo on hyvä näin, alipainoisena mutta kuitenkin suht terveenä. Ei alipainoisen, jatkuvan laihduttajan elämän tarvitse mitenkään kurjaa olla niin kuin monet tuntuvat luulevan.
Teille kaikille, jotka ihmettelette, miksi ei voida antaa olla. Kuten jo tuosta ajatuksestannekin käy ilmi, ette ole vielä pahimmassa vaiheessa sairautta. Totuus kuitenkin on, että anoreksia on usein kuolemaan johtava sairaus. Siksi puututaan, ne pullaa tyrkyttävät vanhemat ajattelevat teidän parastanne, mutta tekevät sen tietämättömyyttään väärin. Toinen totuus on se, että anoreksia on henkinen sairaus, ei fyysinen, vaikka se fyysisenä näyttäytyykin. Ihminen laihtuu, liikkuu, ei syö ja oksentaa, mutta ajatus omasta kehosta on vääristynyt ja se on se sairauden henkinen puoli. Tämä henkinen puoli pitää saada kuntoon, ei vain paino nousemaan. Ymmärrän teidän ajatuksenne oikein hyvin ja kukaan ei voi vakuuttaa, että olisi parempi olla lihavampi, kun itse näkee peilistä lihavamman ihmisen kuin onkaan. Toivon teille kaikkea hyvää ja toivottavasti sairautenne ei kaikessa kauheudessaan näyttäydy teille ollenkaan, tai jos sairaus on jo puhjennut, saatte siihen avun mahdollisimman pian!
Teidän kaikkien selityksien alla on että teillä on surkea itsetunto! Lopettakaa ihmeessä tuollainen itsensä tappaminen ja hakeutukaa hoitoon! Jos ette itse pysty niin käskekään jonkun toisen viedä teidät sinne!
Toi on tosi lapsellista ja sairasta! Te kaikki varmasti olette olleet hienoja ihmisiä ihan normaaleita ja aivan hyväksyttäviä. Miksi teette tuollaista itsellenne?
Elämästä pitää vain osata oppia nauttimaan.
Tsemppiä kaikille niille jotka kärsivät tuosta sairaudesta. Toivottavasti pääsette hoitoon ja ymmärrätte että laihduttaminen kuolemansairaaksi ei tuo onnellisuutta.
Sanoit että "Toi on tosi lapsellista ja sairasta! Te kaikki varmasti olette olleet hienoja ihmisiä ihan normaaleita ja aivan hyväksyttäviä. Miksi teette tuollaista itsellenne?".. Ihmettelen suuresti kuinka voit edes sanoa moista. Anorektikot ovat siinä määrin hienoja ihmisiä missä muutkin, vaikka ovat erinäköisiä. Ottaen huomioon että kaikki täällä ovat erinäköisiä. Itse olen ylipainoinen ja minulla on anoreksiaa sairastava ystävä. Hän on aivan ihana ihminen kaikesta huolimatta!! Että minusta sinä voisit kyllä olla hiljaa!
...ja muutkin LUUT! Siis se tuntuu ulkopuolisesta pahalta katsoa, kun ihminen nayttaa "kavelevalta luurangolta"!
Ehkä teidän ei anneta olla siks, koska jotku pelkää, että te kuolette. Ja kyllä muuten ihan varmaan ylipainoisillekkin sanotaan, ettei sais syödä enempää.
Lahjakkuus koulussa ei riipu painosta. Minä en ainakaan kuvittele anorektikoiden olevan koulussa keskitasoa perempia. Minä en kuvittele sitä kenestäkään muista, kuin niistä, jotka ottavat koulunsa tosissaan.
joka kirjoittelee lapsettomuus-palstalle?
En ole varma oliko tämä nyt minulle osoitetu vai nimimerkille säde, mutta jos minulta kysyt, en ole se sama psykologi, joka joka palstalla nähtävästi mainostaa itseään ja vastailee ties mihin kysymysiin. Joten olen psyk.yo tästä lähtien, jos johonkin jotain kirjoitan.
Eli oltko säde sama henkilö, joka kirjoittelee lapsettomuus-palstalle?