Paussi vetoihin

Mä en lopeta, koska voittojen tuomaa erektiota ei voita mikään.

Sehän on hienoa, jos pystyy halutessaan olemaan pelaamatta, mutta Kyösti ei ole jaksanut kokeilla betsausselibaattia, koska pienimuotoinen betsaaminen tuo jännitystä muuten tylsään elämään. Mikään ei ole parempaa kuin vedonlyöntivoitto, joka tulee viime hetken maalilla, juuri kun vedonlyöjä on luopunut toivosta. Kyöstihän pelailee yleensä korkeintaan vitosella päivässä, joten ei sellaisen summan häviäminen tietenkään jännitä yhtä paljon kuin jos panoksena olisi vaikka auto tai talo. Tämä nyt on tällaista tuulipukupuuhastelua, jota Kyösti harrastaa pienellä tappiolla. Välillä nasahtaa, yleensä ei, mikä on ihan ok. Ei Kyösti ole pitkään aikaan tuntenut häpeää tai suurta widudusta sen takia, että hävisi vedon. Joskus parikymppisenä pojankloppina ravintolassa Kyösti saattoi kavereiden yllyttäessä survoa hedelmäpeliin tai pokeriin parikin sataa markkaa illassa, mikä tuntui seuraavana aamuna krapulassa ihan karmealta. Ne RAY:n pelit ovat kyllä ihan vihonviimeisiä koukuttajia, koska niitä pelaavat yleensä kaikki luuserit ja vähävaraiset eläkeläiset, joiden nimenomaan ei pitäisi pelata. Kyösti lopetti niiden pelaamisen jo joskus vuosituhannen vaihteen aikoihin, eikä ole sortunut enää sen jälkeen. Niistä peleistä ei ikinä jää vähänkään pitemmässä juoksussa voitolle, mutta urheiluvedonlyönnistä voi jäädä, tai ainakaan ei häviä ihan jatkuvasti. Kyösti kyllä tietää, että vaikka hän on aika hyvä scouttaaja, hän on surkea betsaaja, koska pelailee liian pitkiä rivejä, ja sellaisia sarjoja, joista hän ei tiedä tarpeeksi. Jos Kyösti edes vähentäisi pelaamiaan kohteita puoleen ja tuplaisi panoksen, hän luultavasti pääsisi jopa plussan puolelle, mutta nykytyylillä on turha uneksia voitollisesta saldosta. Kyösti nyt kuitenkin filosofoi silleesti, että koska ei betsaamalla kuitenkaan koskaan vaurastu, niin turhapa sitä on edes yrittää, vaan tyytyä tähän mitättömään näpertelyyn, kjäh kjäh.