avio-oikeus perintö

Avio-oikeuden poissulkeminen testamentissa ei estä perinnön saajaa myymästä, lahjoittamasta tai testamenttaamasta kyseistä testamentilla saatua omaisuutta puolisolleen. Kyse on VAIN avio-oikeudesta. Puolisolla ei siis ole ko. omaisuuteen avio-oikeutta, jolla on merkitystä avioerotilanteessa tai mikäli omaisuuden testamentilla saanut kuolee ja tehdään omaisuuden erottelu tai ositus aviopuolisoiden välillä.

eiköstäniin kirjoitti:

Avio-oikeuden poissulkeminen testamentissa ei estä perinnön saajaa myymästä, lahjoittamasta tai testamenttaamasta kyseistä testamentilla saatua omaisuutta puolisolleen. Kyse on VAIN avio-oikeudesta. Puolisolla ei siis ole ko. omaisuuteen avio-oikeutta, jolla on merkitystä avioerotilanteessa tai mikäli omaisuuden testamentilla saanut kuolee ja tehdään omaisuuden erottelu tai ositus aviopuolisoiden välillä.

Lue lisää

<< Avio-oikeuden poissulkeminen testamentissa ei estä perinnön saajaa myymästä, lahjoittamasta tai testamenttaamasta kyseistä testamentilla saatua omaisuutta puolisolleen.

Estää kyllä lahjoittamasta sekä estää tekemästä alihintaisen lahjanluonteisen kaupan.

QMR-671 kirjoitti:

<< Avio-oikeuden poissulkeminen testamentissa ei estä perinnön saajaa myymästä, lahjoittamasta tai testamenttaamasta kyseistä testamentilla saatua omaisuutta puolisolleen.

Estää kyllä lahjoittamasta sekä estää tekemästä alihintaisen lahjanluonteisen kaupan.

Lue lisää

Ei kyllä estä.

Olipa pitkä litania lakipykälineen kaikkiineen ja monikaan huomannut tuossa kysymyksessä ansaa joka oli se testamentti.

A) perinnöksi oli saatu testamentilla RAKENTAMATON tila ja testamentilla oli rajattu AINOASTAAN rakentamattoman tilan avioikeus, ei siis lahjoitusta tai muuta vastaavaa, ei edes testamenttausta.

B) A oli lahjoittanut tuosta tilasta puolet tulevalle aviopuolisolleen, eli se tuli lahjoituksen kautta B:n omaisuudeksi ja maksoi lahjaveron.

C) rakensivat yhdessä talon eli avioliiton aikana ja avioehtoa ei ollut, tuli avioero ja A, B omistivat kumpikin tilasta saman verran ja rakennetusta talosta, tasinkoa ei tarvita, koska molemmat omistaa saman verran, tila ja rakennus myyntiin, rahat fifti fifti, koska molemmat omistivat saman verran.

Testamentti on siitä jännä juttu, että se tulkitaan sanatarkasti ja määräyksineen ja lahjoituksesta ollut mitään määräystä kuin vain avioikeus ja RAKENTAMTTOMAN tilan tuotto.

Hassun helppo kysymys.

Lawetorder kirjoitti:

Olipa pitkä litania lakipykälineen kaikkiineen ja monikaan huomannut tuossa kysymyksessä ansaa joka oli se testamentti.

A) perinnöksi oli saatu testamentilla RAKENTAMATON tila ja testamentilla oli rajattu AINOASTAAN rakentamattoman tilan avioikeus, ei siis lahjoitusta tai muuta vastaavaa, ei edes testamenttausta.

B) A oli lahjoittanut tuosta tilasta puolet tulevalle aviopuolisolleen, eli se tuli lahjoituksen kautta B:n omaisuudeksi ja maksoi lahjaveron.

C) rakensivat yhdessä talon eli avioliiton aikana ja avioehtoa ei ollut, tuli avioero ja A, B omistivat kumpikin tilasta saman verran ja rakennetusta talosta, tasinkoa ei tarvita, koska molemmat omistaa saman verran, tila ja rakennus myyntiin, rahat fifti fifti, koska molemmat omistivat saman verran.

Testamentti on siitä jännä juttu, että se tulkitaan sanatarkasti ja määräyksineen ja lahjoituksesta ollut mitään määräystä kuin vain avioikeus ja RAKENTAMTTOMAN tilan tuotto.

Hassun helppo kysymys.

Lue lisää

Hassun helppoahan se on, kun ei vastaaja itse ymmärrä asiaa.

Tämä vastauksesi meni nimittäin täysin VÄÄRIN.

"C) rakensivat yhdessä talon eli avioliiton aikana ja avioehtoa ei ollut, tuli avioero ja A, B omistivat kumpikin tilasta saman verran ja rakennetusta talosta, tasinkoa ei tarvita, koska molemmat omistaa saman verran, tila ja rakennus myyntiin, rahat fifti fifti, koska molemmat omistivat saman verran."

Molemmat puolisot omistavat toki saman verran, mutta heidän avio-oikeuden alaiset omaisuutensa ovat eris suuruiset, koska rakentamaton tontti on testamentissa määrätty avio-oikeudesta vapaaksi (VO-omaisuutta). A on lahjoittanut B:lle puolet tästä tontista. A:n omistama osuus tontista on edelleen testamentilla määrätty avio-oikeudesta vapaaksi.

Toisin sanoen B:llä ei ole avio-oikeutta A:n omistamaan puolikkaaseen tontista (VO-omaisuutta), mutta hänen (B) itsensä omistama puolikas on avio-oikeuden alainen ja se otetaan huomioon omaisuuden osituksessa avioerossa.

Itse rakennus on avio-oikeuden alaista yhteistä omaisuutta, joten siltä osin tällä testamenttimääräyksellä ei ole vaikutusta tasinkoon.

Jos lahjakirja ja lainhuudatukset ovat kunnossa ja A ja B omistavat tilan puoliksi eli testamentilla ja sen määräyksillä voi pyyhkiä takapuoltaan ellei lainhuudatusta ole toteutettu ehdollisena tai lykkäävänä.
Itse taloon testamentin määräyksillä ei ole mitään merkitystä. On siis käytännössä aivan sama vaikka repisitte testamentin koska sen määräyksiä ei ole tähänkään saakka otettu huomioon.
Kaikki menee tasingon ja kunkin omaisuuksien mukaan. A ja B omistavat kaiken omaisuuden lähtökohtaisesti 50-50.

"A on siis vastoin testamentin "toivetta" lahjoittanut puolet saamastaan tilasta B:lle, ..."

Käsitykseni mukaan testamentissa ei ole ollut mitään "toivetta" koskien omaisuuden lahjoittamista. Testamentti on koskenut ainoastaan ja vain puolison avio-oikeutta.

"Kaikkien AP:n antamien tietojen perusteella puolisot omistavat sekä tilan että OK-talon yhdessä..."

Kyllä. Yhdessä rakennettu ok-talo on on yhteistä omaisuutta. Maapohjan osalta yhteisomistus on alkanut silloin, kun A lahjoitti B:lle siitä puolet. Avio-oikeus ei vaikuta avioliiton aikana puolisoiden omistussuhteisiin mitenkään.

"...eikä esille ole tullut mitään sellaista, että jokin osa omaisuudesta olisi avio-osuuden ulkopuolista."

A:n saaman tontin avio-oikeusluonne on poissuljettu perittävän testamentissa. Se ei lakkaa, vaikka A lahjoittaisi puolt tontista puolisolleen (tai kolmannellekaan osapuolelle).

"eikä kumpikaan osapuoli voi vedota enää kyseiseen A:n testamenttisaantoon."

Miten niin ei voi vedota? Tokihan A edelleen voi vaatia osituksessa vapaa-omaisuutensa huomioon ottamista em. testamentin mukaisesti. A:n oma puolisko tontista on avio-oikeudesta vapaata. B:llä sen sijaan ei ole lakiin perustuvaa oikeutta vaatia avio-oikeutta A:n testamentilla saatuun omaisuuteen, kun testamentissa B:n avio-oikeus on suljettu pois.

//Miten niin ei voi vedota? Tokihan A edelleen voi vaatia osituksessa vapaa-omaisuutensa huomioon ottamista em. testamentin mukaisesti. A:n oma puolisko tontista on avio-oikeudesta vapaata. B:llä sen sijaan ei ole lakiin perustuvaa oikeutta vaatia avio-oikeutta A:n testamentilla saatuun omaisuuteen, kun testamentissa B:n avio-oikeus on suljettu pois.//

Kerroin, että väitteesi on vähintäänkin ristiriitainen. Se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi olla oikeassa. Voit siis olla oikeassa ja minä väärässä.

Kysyt tuosta vetoamisesta.

Käsitykseni mukaan testamentissa oli juurikin esitetty avio-oikeusmääräyksen muodossa "toive" eli sinällään ohje siitä, kenelle testaattori on tilan halunnut meneväksi. Tila on haluttu meneväksi testamentin saajalle ja kenties hänen rintaperillisilleen mutta kuitenkin pois lukien saajan avio-puoliso. Avio-oikeusmääräystä ei testamentissa olisi lainkaan mainittu, jos testaattori olisi halunnut tilan siirtyvän yhtä lailla sekä testamentin saajalle että hänen yhdelle tai useammalla puolisolleen.

Toisaalta poissulkevia ehtoja tai toissijais- ja sijaantulomääräyksiä testamentissa ei tiedetä olevan. Koska ek. ehtoja ja määräyksiä ei ole, luovutus on aviopuolisoiden kesken ollut sallittu, eikä edes vallinnanrajoituksia ole olemassa.

Kuten sanoin, tapauksessa toimitaan ja on toimittu kuin testamentissa ei "toiveita, ohjeita, määräyksiä tai tarkoitemääräyksiä" olisikaan.

Kysymykseni ristiriitaisuuteen kuuluukin: miten testamentin saaja (A) voi ensin olla noudattamatta testamentin avio-oikeusmääräystä (= lahjoitushetki), mutta sen jälkeen kuitenkin taas vedota testamentin avio-oikeusmääräykseen (= avioero ja ositus)? Noudattaako määräystä, vaiko ei noudattaa?

A siis on avio-oikeusmääräyksestä huolimatta lahjoittanut puolet tilasta aviopuolisolleen, mutta samaan määräykseen vedoton kieltäytyy (hypoteettisesti) antamasta osuuttaan osaksi avio-omaisuutta ja ositusta.

Oman käsitykseni mukaan A on luopunut oikeudestaan vedota testamentin avio-oikeusmääräyksen sanamuotoon, ja omaisuus on avio-oikeuden alaista. Liekö kirjallista dataa asian ympäriltä olemassa?

Blaa-Blaa-Blaa-Blaa kirjoitti:

//Miten niin ei voi vedota? Tokihan A edelleen voi vaatia osituksessa vapaa-omaisuutensa huomioon ottamista em. testamentin mukaisesti. A:n oma puolisko tontista on avio-oikeudesta vapaata. B:llä sen sijaan ei ole lakiin perustuvaa oikeutta vaatia avio-oikeutta A:n testamentilla saatuun omaisuuteen, kun testamentissa B:n avio-oikeus on suljettu pois.//

Kerroin, että väitteesi on vähintäänkin ristiriitainen. Se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi olla oikeassa. Voit siis olla oikeassa ja minä väärässä.

Kysyt tuosta vetoamisesta.

Käsitykseni mukaan testamentissa oli juurikin esitetty avio-oikeusmääräyksen muodossa "toive" eli sinällään ohje siitä, kenelle testaattori on tilan halunnut meneväksi. Tila on haluttu meneväksi testamentin saajalle ja kenties hänen rintaperillisilleen mutta kuitenkin pois lukien saajan avio-puoliso. Avio-oikeusmääräystä ei testamentissa olisi lainkaan mainittu, jos testaattori olisi halunnut tilan siirtyvän yhtä lailla sekä testamentin saajalle että hänen yhdelle tai useammalla puolisolleen.

Toisaalta poissulkevia ehtoja tai toissijais- ja sijaantulomääräyksiä testamentissa ei tiedetä olevan. Koska ek. ehtoja ja määräyksiä ei ole, luovutus on aviopuolisoiden kesken ollut sallittu, eikä edes vallinnanrajoituksia ole olemassa.

Kuten sanoin, tapauksessa toimitaan ja on toimittu kuin testamentissa ei "toiveita, ohjeita, määräyksiä tai tarkoitemääräyksiä" olisikaan.

Kysymykseni ristiriitaisuuteen kuuluukin: miten testamentin saaja (A) voi ensin olla noudattamatta testamentin avio-oikeusmääräystä (= lahjoitushetki), mutta sen jälkeen kuitenkin taas vedota testamentin avio-oikeusmääräykseen (= avioero ja ositus)? Noudattaako määräystä, vaiko ei noudattaa?

A siis on avio-oikeusmääräyksestä huolimatta lahjoittanut puolet tilasta aviopuolisolleen, mutta samaan määräykseen vedoton kieltäytyy (hypoteettisesti) antamasta osuuttaan osaksi avio-omaisuutta ja ositusta.

Oman käsitykseni mukaan A on luopunut oikeudestaan vedota testamentin avio-oikeusmääräyksen sanamuotoon, ja omaisuus on avio-oikeuden alaista. Liekö kirjallista dataa asian ympäriltä olemassa?

Lue lisää

Testamenttia tulkitaan tietystikin siten kuin testamentin tekijä on tahtonut ja tarkoittanut.

Testamentin koko sisältö ja mahdollinen muu tulkinta-aineisto ei ole meillä käytettävissä, joten tähän kysymykseen, minkä toit esiin, ei ole mahdollista lopultakaan antaa täsmällistä vastausta.

Testamentin tekijän toiveet eivät ole sitovia; esim. jos (keskinäisessä) testamentissa toivotaan, ettei lakiosaa vaadittaisi, se ei tarkoita, etteikö lakimääräinen perillinen saisi (lakiosuutta ylittävää) perintöosuuttaan myöhemmin, vaikka vaatisikin lakiosaansa heti ensimmäiseksi kuolleen puolison jälkeen. Tällainen testamenttimääräys voidaan kuitenkin ottaa testamenttiin ja siinä tapauksessa sitä noudatetaan lesken jäämistöä jaettaessa.

"Kysymykseni ristiriitaisuuteen kuuluukin: miten testamentin saaja (A) voi ensin olla noudattamatta testamentin avio-oikeusmääräystä (= lahjoitushetki), mutta sen jälkeen kuitenkin taas vedota testamentin avio-oikeusmääräykseen (= avioero ja ositus)? Noudattaako määräystä, vaiko ei noudattaa?"

Edellä sanomaani viitaten siis pitäisi voida olla jotakin tulkinta-aineistoa, että testamentin tekijä on tahtonut määrä niin, että avio-oikeuden poissulkevaan määräykseen ei vedota enää sen jälkeen, jos testamentin edunsaaja lahjoittaa testamentilla saamansa omaisuuden tai osan siitä. Kovin pitkälle testamentin tulkinnassa ei ole sallittua mennä, jollei testamentin teksti anna tulkintavaihtoehdolle jotakin, mihin nojata (=> sanarajaperiaate).

---- Tässä lopullinen totuus.----

Tuo lopullinen totuus oli perusteluja vaille ihan melkein totta.

//Tässä lopullinen totuus.//

Avio-oikeusmääräys on yleinen ja se tehdään useimmiten, jotta omaisuus säilyy suvussa. Myös avioeron sattuessa.

Avio-oikeus konkretisoituu vasta avioliiton päätyttyä suoritettavassa omaisuuden osituksessa, jossa määritetään kummallekin puolisolle kuuluva arvomääräinen osuus avio-oikeudenalaisesta omaisuudesta eli ns. avio-osa. Lähtökohtaisesti määräyksiä sisältävää omistusoikeustestamenttia koskevien tulkintasääntöjen mukaan saajalla on elinaikanaan oikeus määrätä siitä omaisuudesta, jonka hän on saanut testamentilla. Hän voi vapaasti luovuttaa tätä omaisuutta sekä vastikkeellisesti että vastikkeetta, jollei testamentista erityisesti muuta johdu.

Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Onko nyt kyseessä tarkoitemääräys, toissijaismääräys vaiko peräti purkava ehto? Tarkoitemääräyksistä on erotettava perittävän toiveet, joita voivat olla esimerkiksi ”toivon, ettei perinnöstäni riidellä” tai ”toivon, ettei lapseni vaadi lakiosaansa”.

Jos kyseessä on tarkoitemääräys ja sen täytäntöönpano on laiminlyöty, on kaikilla niillä joille täytäntöönpanosta saattaa tulla etua, oikeus ajaa siitä kannetta. Kanneoikeus on pesänselvittäjällä, testamentin toimeenpanijalla, leskellä, perillisellä ja yleisjälkisäädöksen saajalla. Kahden viimeksi mainitun jälkeläisillä on myös oikeus ajaa tarkoitemääräystä koskevaa kannetta. Myös perillisellä on kanneoikeus, vaikkei hänellä olisikaan osuutta pesään.

Testamenmtilla saadun omaisuuden vapaaseen luovuttamiseen ottaa analogian kautta toisenlaista kantaa Korkein oikeus 2007:21.

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2007/20070021

Asettelu: "A oli testamentissaan määrännyt, että hänen omaisuutensa oli ensiksi menevä täysin omistusoikeuksin hänen pojalleen B:lle ja B:n kuoleman jälkeen tämän rintaperillisille sekä ettei B:n puolisolla ollut avio-oikeutta tuohon omaisuuteen. Vähän ennen kuolemaansa B lahjoitti valtaosan omaisuudestaan puolisolleen. Kysymys siitä, oliko puoliso velvollinen palauttamaan B:n hänelle lahjoittaman omaisuuden arvon B:n pojalle."

Vastaus: "Lahjoituksilla on huomattavilta osin tehty tyhjäksi Anni T:n testamenttiin sisältynyt toissijaismääräys. Lopputulos on ollut testamentin tekijän tarkoituksen vastainen. Lahjoituksilla on siten loukattu tähän toissijaismääräykseen perustuvaa Pekka T:n oikeutta."

Jos A avauksen mukaisesti lahjoituksellaan loukkaa testamenttia ja sen mahdollisia määräyksiä, lopputulos on testamentin tekijän tarkoituksen vastainen. Yhtäältä kaikilla niillä, joiden oikeuksia luovutus mahdollisesti loukkaa, on määräajassa oikeus ajaa kannetta ja toisaalta, jos kiinteää omaisuutta koskeva lahjakirja on allekirjoitettu ja kaupanvahvistajan oikeaksi todistamana ja lainhuuto myös B:n nimissä, vain vähän tai ei mitään on asialle tehtävissä.

Kiinteän omaisuuden luovutus tulee päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta.

Jos testamentin tekijä haluaa, että testamentattu omaisuus oikeasti on ja pysyy vain saajalla, testamentin pitää sisältää aito poissulkeva tai purkava ehto.

Avauksessa epäselväksi edelleen jää, miten testamentin saaja (A) voi ensin olla noudattamatta testamentin avio-oikeusmääräystä (= lahjoitushetki), mutta sen jälkeen kuitenkin taas vedota testamentin avio-oikeusmääräykseen (= avioero ja ositus)? Noudattaako määräystä, vaiko ei noudattaa?

Oman käsitykseni mukaan A on luopunut oikeudestaan vedota testamentin avio-oikeusmääräyksen sanamuotoon, ja omaisuus on avio-oikeuden alaista.

Blaa-Blaa-Blaa-Blaa kirjoitti:

//Tässä lopullinen totuus.//

Avio-oikeusmääräys on yleinen ja se tehdään useimmiten, jotta omaisuus säilyy suvussa. Myös avioeron sattuessa.

Avio-oikeus konkretisoituu vasta avioliiton päätyttyä suoritettavassa omaisuuden osituksessa, jossa määritetään kummallekin puolisolle kuuluva arvomääräinen osuus avio-oikeudenalaisesta omaisuudesta eli ns. avio-osa. Lähtökohtaisesti määräyksiä sisältävää omistusoikeustestamenttia koskevien tulkintasääntöjen mukaan saajalla on elinaikanaan oikeus määrätä siitä omaisuudesta, jonka hän on saanut testamentilla. Hän voi vapaasti luovuttaa tätä omaisuutta sekä vastikkeellisesti että vastikkeetta, jollei testamentista erityisesti muuta johdu.

Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Onko nyt kyseessä tarkoitemääräys, toissijaismääräys vaiko peräti purkava ehto? Tarkoitemääräyksistä on erotettava perittävän toiveet, joita voivat olla esimerkiksi ”toivon, ettei perinnöstäni riidellä” tai ”toivon, ettei lapseni vaadi lakiosaansa”.

Jos kyseessä on tarkoitemääräys ja sen täytäntöönpano on laiminlyöty, on kaikilla niillä joille täytäntöönpanosta saattaa tulla etua, oikeus ajaa siitä kannetta. Kanneoikeus on pesänselvittäjällä, testamentin toimeenpanijalla, leskellä, perillisellä ja yleisjälkisäädöksen saajalla. Kahden viimeksi mainitun jälkeläisillä on myös oikeus ajaa tarkoitemääräystä koskevaa kannetta. Myös perillisellä on kanneoikeus, vaikkei hänellä olisikaan osuutta pesään.

Testamenmtilla saadun omaisuuden vapaaseen luovuttamiseen ottaa analogian kautta toisenlaista kantaa Korkein oikeus 2007:21.

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2007/20070021

Asettelu: "A oli testamentissaan määrännyt, että hänen omaisuutensa oli ensiksi menevä täysin omistusoikeuksin hänen pojalleen B:lle ja B:n kuoleman jälkeen tämän rintaperillisille sekä ettei B:n puolisolla ollut avio-oikeutta tuohon omaisuuteen. Vähän ennen kuolemaansa B lahjoitti valtaosan omaisuudestaan puolisolleen. Kysymys siitä, oliko puoliso velvollinen palauttamaan B:n hänelle lahjoittaman omaisuuden arvon B:n pojalle."

Vastaus: "Lahjoituksilla on huomattavilta osin tehty tyhjäksi Anni T:n testamenttiin sisältynyt toissijaismääräys. Lopputulos on ollut testamentin tekijän tarkoituksen vastainen. Lahjoituksilla on siten loukattu tähän toissijaismääräykseen perustuvaa Pekka T:n oikeutta."

Jos A avauksen mukaisesti lahjoituksellaan loukkaa testamenttia ja sen mahdollisia määräyksiä, lopputulos on testamentin tekijän tarkoituksen vastainen. Yhtäältä kaikilla niillä, joiden oikeuksia luovutus mahdollisesti loukkaa, on määräajassa oikeus ajaa kannetta ja toisaalta, jos kiinteää omaisuutta koskeva lahjakirja on allekirjoitettu ja kaupanvahvistajan oikeaksi todistamana ja lainhuuto myös B:n nimissä, vain vähän tai ei mitään on asialle tehtävissä.

Kiinteän omaisuuden luovutus tulee päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta.

Jos testamentin tekijä haluaa, että testamentattu omaisuus oikeasti on ja pysyy vain saajalla, testamentin pitää sisältää aito poissulkeva tai purkava ehto.

Avauksessa epäselväksi edelleen jää, miten testamentin saaja (A) voi ensin olla noudattamatta testamentin avio-oikeusmääräystä (= lahjoitushetki), mutta sen jälkeen kuitenkin taas vedota testamentin avio-oikeusmääräykseen (= avioero ja ositus)? Noudattaako määräystä, vaiko ei noudattaa?

Oman käsitykseni mukaan A on luopunut oikeudestaan vedota testamentin avio-oikeusmääräyksen sanamuotoon, ja omaisuus on avio-oikeuden alaista.

Lue lisää

Blaa sotkee selvän asian. Testamentin toissijaismääräys on aivan eri asia kuin pelkkä avio-oikeuden pois suljenta. Jos testamentissa on vain viimeksi mainittu, siinä ei ole mitään tulkittavaa. Testamentinsaaja saa lahjoittaa perityn omaisuutensa kenelle haluaa, myös puolisolleen. Todella amatöörin suhmurointia.

uskottavaaei kirjoitti:

---- Tässä lopullinen totuus.----

Tuo lopullinen totuus oli perusteluja vaille ihan melkein totta.

Palsta on taas niin täynnä hölmölän väkeä, että ei tänne tee mieli mokomaa poppoota lakiasoissa opastamaan.

"Paljon sanoja, vähän villoja, voisi edellä olevista vaihtelevan tasoisista kommenteista todeta. Tässä lopullinen totuus:"

Mistähän sinä revit nuo tasingot tuohon? Kevätilmastako?
Siis huom, kumpikin omisti tilan/puolet ja puolet, johon rakennettu talo, omistus perustui lahjoitukseen A:lta B:lle koska testamentissa ollut pois sulkevaa määräystä lahjoittamisesta kuin ainoastaa avioikeus ja rakentamattoman tilan tuotto.

Avioero jolloin katsotaan molempien omaisuus ja tässä tapauksessa molemmat omistivat saman verran, joten tasinkoja ei tarvita.

Mutta jos A jää asumaan, on hän velvollinen tällöin lunastaan B:m osuuden.

"Blaa sotkee selvän asian. Testamentin toissijaismääräys on aivan eri asia" Huomioitahan kysymyksen ja oliko kysymyksessä mainintaa toissijaismääräyksestä kuin ainoastaan avioikeus ja RAKENTAMATTOMAN tilan tuotosta? AAAIVAN oikein, ei ollut joten case is closet.

Lawetorder kirjoitti:

"Paljon sanoja, vähän villoja, voisi edellä olevista vaihtelevan tasoisista kommenteista todeta. Tässä lopullinen totuus:"

Mistähän sinä revit nuo tasingot tuohon? Kevätilmastako?
Siis huom, kumpikin omisti tilan/puolet ja puolet, johon rakennettu talo, omistus perustui lahjoitukseen A:lta B:lle koska testamentissa ollut pois sulkevaa määräystä lahjoittamisesta kuin ainoastaa avioikeus ja rakentamattoman tilan tuotto.

Avioero jolloin katsotaan molempien omaisuus ja tässä tapauksessa molemmat omistivat saman verran, joten tasinkoja ei tarvita.

Mutta jos A jää asumaan, on hän velvollinen tällöin lunastaan B:m osuuden.

"Blaa sotkee selvän asian. Testamentin toissijaismääräys on aivan eri asia" Huomioitahan kysymyksen ja oliko kysymyksessä mainintaa toissijaismääräyksestä kuin ainoastaan avioikeus ja RAKENTAMATTOMAN tilan tuotosta? AAAIVAN oikein, ei ollut joten case is closet.

Lue lisää

Omaisuuden ositus toimitetaan seuraavasti (laskelma lainattu Nolo123:lta edellä):

Tontin arvo=100.000 ja talon arvo=140.000.

A pitää/saa:
- puolikkaan tontista 50.000 (VO-omaisuutta)
- puolikkaan talosta 70.000
- A saa tasinkona B:ltä 25.000
B pitää/maksaa
- puolikkaan tontista 50.000
- puolikkaan talosta 70.000
- B maksaa tasinkona A:lle 25.000 (tai antaa 1/4:n tontista)
Avio-osa on (talo 140.000 B:n puolikas tonstista 50.000) : 2 = 95.000

"Avioero jolloin katsotaan molempien omaisuus ja tässä tapauksessa molemmat omistivat saman verran, joten tasinkoja ei tarvita."

Tarvitaan, jotta A:n omistama tontin puolikas, joka on avio-oikeudesta vapaata omaisuutta (VO) tulee huomioon otetuksi osituksessa.

"Mutta jos A jää asumaan, on hän velvollinen tällöin lunastaan B:m osuuden."


Ei joudu. Jos puoliso jää asumaan yhetisesti omistettuun asuntoon avioeron jälkeen, hän on velvollinen maksamaan korvausta asumisestaan entiselle puolisolle.

Esim. KKO 2000:114 (kyse avopuolisoista)
A ja B omistivat yhdessä asunnon. Välirikon vuoksi B muutti pois ja A jäi asumaan huoneistoon. Kun B ei ollut voinut käyttää asuntoa ja hänelle siten aiheutui haittaa ja vastaavasti A:lle asumisen jatkuessa pitempään taloudellista hyötyä siitä, että A yksin käytti yhteistä omaisuutta, A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvausta siihen saakka, kunnes asunto oli myyty.

Selkeästihän siinä on ilmaistu, että ei ole avio-oikeutta.
Eli avioliiton päättyessä, kuten aiemmassa kommentissakin on selkeästi selitetty, puolisolla ei ole AVIO-OIKEUDEN perusteella oikeutta saada tässä tapauksessa toisella ollutta omaisuutta.
Testamentin ko. ehto ei siis rajoita testamentin perusteella omaisuutta saaneen oikeuksia vaan tämän puolison oikeuksia. Omaisuuden saajalla on oikeus tehdä omaisuudellaan mitä lystää: lahjoittaa, testamentata, myydä tms. MUTTA jos testamentissa on ollut esim. toissijaismääräys eli edellemainitun lisäksi on ollut määräys vaikkapa että A perii ensin ja hänen jälkeensä B, niin silloin A ei voi esim. testamentata tai antaa ko. omaisuutta esim. puolisolleen.

Täällä jo yksi kirjoittaja selkeästi totesi, että hän on selvittänyt lopullisen totuuden. Se ei ole kuitenkaan totta, vaan totta on ainoastaan se, että riitatapauksessa asian voisi ratkaista vain tuomioistuinlaitos.

//Eikö olekaan itsestäänselvää, että puoliso ei peri testamentin jättäjän puolelta mitään? Testamentin saajako voi testamentin tulkinnasta riippumatta lahjoittaa vaikka koko saamansa omaisuuden puolisolleen?//

Oleellista asiassa on muutama kohta.

1. Lähtökohtaisesti määräyksiä sisältävää omistusoikeustestamenttia koskevien tulkintasääntöjen mukaan saajalla on elinaikanaan oikeus määrätä siitä omaisuudesta, jonka hän on saanut testamentilla. Hän voi vapaasti luovuttaa tätä omaisuutta sekä vastikkeellisesti että vastikkeetta, jollei testamentista erityisesti muuta johdu.

Jollei testamentista erityisesti muuta johdu. No johtuuko? Emme taida varmuudella tietää. Testamentin omistaja voi siis vapaasti päättää saamastaan omaisuudesta, ellei testamentti muuta määrää. Kyse on testamentin tulkinnasta, johon emme näillä tiedoilla voine vastata.

2. Kiinteän omaisuuden luovutus tulee päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta.

Ellei kukaan riitauta asiaa, luovutus eli nyt lahjoitus on ollut pätevä. Jos asia riitautettaisiin, jopa kiinteän omaisuuden luovutus voitaisiin riitauttaa. Jos luovutuksensaaja tietää, että hänet on testamentissa suljettu pois omaisuudesta, hän ei todellisuudessa voi ottaa lahjoitusta vastaan loukkaamatta mahdollisten oikeudenomistajien oikeuksia. Aviopuoliso tuskin voi avioliitossa vedota siihen seikkaan, että hän ei tiennyt testamentin sisällöstä, eikä hänen olisikaan tullut tietää.

//"Testamentin saajan nykyisellä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta tällä testamentilla saatuun omaisuuteen tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä niiden tuottoon."//

Voitaneen katsoa, että mahdollisella lahjoituksella loukataan jonkin toisen perillisen oikeutta. Tai sitten ei. Kuten sanottua, luovutus on tullut ja pysyy pätevänä niin kauan kunnes joku oikeuden omistaja riitauttaa asian.

Jotta ei jäisi epäselvyyttä siitä, mita testaattori on todellisuudessa tarkoittanut, sanamuodon pitäisi kuulua esimerkiksi seuraavasti:

"Testamentin saajan nykyisellä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta tällä testamentilla saatuun omaisuuteen tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä niiden tuottoon. Testamentin saaja ei saa luovuttaa tällä testamentilla saamaansa omaisuutta eikä sen sijaan tullutta omaisuutta puolisolleen lahjana, lahjanluonteisella kaupalla tai muuten vastikkeettomasti. Jos testamentin saaja toimii edellä kuvatun avio-oikeuden poissulkevan määräyksen vastaisesti, vastikkeeton luovutus on mitätön, ja testamentattu omaisuus menee ensisijaisen saajan sijaan toissijaiselle saajalle eli veljelleni."

Blaa-Blaa-Blaa-Blaa kirjoitti:

Täällä jo yksi kirjoittaja selkeästi totesi, että hän on selvittänyt lopullisen totuuden. Se ei ole kuitenkaan totta, vaan totta on ainoastaan se, että riitatapauksessa asian voisi ratkaista vain tuomioistuinlaitos.

//Eikö olekaan itsestäänselvää, että puoliso ei peri testamentin jättäjän puolelta mitään? Testamentin saajako voi testamentin tulkinnasta riippumatta lahjoittaa vaikka koko saamansa omaisuuden puolisolleen?//

Oleellista asiassa on muutama kohta.

1. Lähtökohtaisesti määräyksiä sisältävää omistusoikeustestamenttia koskevien tulkintasääntöjen mukaan saajalla on elinaikanaan oikeus määrätä siitä omaisuudesta, jonka hän on saanut testamentilla. Hän voi vapaasti luovuttaa tätä omaisuutta sekä vastikkeellisesti että vastikkeetta, jollei testamentista erityisesti muuta johdu.

Jollei testamentista erityisesti muuta johdu. No johtuuko? Emme taida varmuudella tietää. Testamentin omistaja voi siis vapaasti päättää saamastaan omaisuudesta, ellei testamentti muuta määrää. Kyse on testamentin tulkinnasta, johon emme näillä tiedoilla voine vastata.

2. Kiinteän omaisuuden luovutus tulee päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta.

Ellei kukaan riitauta asiaa, luovutus eli nyt lahjoitus on ollut pätevä. Jos asia riitautettaisiin, jopa kiinteän omaisuuden luovutus voitaisiin riitauttaa. Jos luovutuksensaaja tietää, että hänet on testamentissa suljettu pois omaisuudesta, hän ei todellisuudessa voi ottaa lahjoitusta vastaan loukkaamatta mahdollisten oikeudenomistajien oikeuksia. Aviopuoliso tuskin voi avioliitossa vedota siihen seikkaan, että hän ei tiennyt testamentin sisällöstä, eikä hänen olisikaan tullut tietää.

//"Testamentin saajan nykyisellä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta tällä testamentilla saatuun omaisuuteen tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä niiden tuottoon."//

Voitaneen katsoa, että mahdollisella lahjoituksella loukataan jonkin toisen perillisen oikeutta. Tai sitten ei. Kuten sanottua, luovutus on tullut ja pysyy pätevänä niin kauan kunnes joku oikeuden omistaja riitauttaa asian.

Jotta ei jäisi epäselvyyttä siitä, mita testaattori on todellisuudessa tarkoittanut, sanamuodon pitäisi kuulua esimerkiksi seuraavasti:

"Testamentin saajan nykyisellä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta tällä testamentilla saatuun omaisuuteen tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä niiden tuottoon. Testamentin saaja ei saa luovuttaa tällä testamentilla saamaansa omaisuutta eikä sen sijaan tullutta omaisuutta puolisolleen lahjana, lahjanluonteisella kaupalla tai muuten vastikkeettomasti. Jos testamentin saaja toimii edellä kuvatun avio-oikeuden poissulkevan määräyksen vastaisesti, vastikkeeton luovutus on mitätön, ja testamentattu omaisuus menee ensisijaisen saajan sijaan toissijaiselle saajalle eli veljelleni."

Lue lisää

"Jos testamentin saaja toimii edellä kuvatun avio-oikeuden poissulkevan määräyksen vastaisesti, vastikkeeton luovutus on mitätön, ja testamentattu omaisuus menee ensisijaisen saajan sijaan toissijaiselle saajalle eli veljelleni."

Tämä pitäisi olla: Jos testamentin saaja toimii edellä määrätyn luovutuskiellon vastaisesti, vastikkeeton luovutus on mitätön, ja testamentattu omaisuus menee ensisijaisen saajan sijaan toissijaiselle saajalle eli veljelleni.

Tietysti tällainen ehto on puutteellinen, jos tarkoitus on säilyttää jokin tietty esine suvussa, koska se sallii kaupalla tai vaihdolla tehdyn luovutuksen. Useinhan sukutila haluttaisiin pitää suvussa, joten tällöin tulisi kieltää kaikenlainen mainitun jäämistöomaisuuden luovuttaminen kenellekään.

Sääntöperintö on kuitenkin perintökaaressa kielletty (PK 9:2,2), joten mitään jatkuvaa luovutuskieltoa perillisestä toiseen ei testamentilla voi saada aikaan.

Blaa-Blaa-Blaa-Blaa kirjoitti:

Täällä jo yksi kirjoittaja selkeästi totesi, että hän on selvittänyt lopullisen totuuden. Se ei ole kuitenkaan totta, vaan totta on ainoastaan se, että riitatapauksessa asian voisi ratkaista vain tuomioistuinlaitos.

//Eikö olekaan itsestäänselvää, että puoliso ei peri testamentin jättäjän puolelta mitään? Testamentin saajako voi testamentin tulkinnasta riippumatta lahjoittaa vaikka koko saamansa omaisuuden puolisolleen?//

Oleellista asiassa on muutama kohta.

1. Lähtökohtaisesti määräyksiä sisältävää omistusoikeustestamenttia koskevien tulkintasääntöjen mukaan saajalla on elinaikanaan oikeus määrätä siitä omaisuudesta, jonka hän on saanut testamentilla. Hän voi vapaasti luovuttaa tätä omaisuutta sekä vastikkeellisesti että vastikkeetta, jollei testamentista erityisesti muuta johdu.

Jollei testamentista erityisesti muuta johdu. No johtuuko? Emme taida varmuudella tietää. Testamentin omistaja voi siis vapaasti päättää saamastaan omaisuudesta, ellei testamentti muuta määrää. Kyse on testamentin tulkinnasta, johon emme näillä tiedoilla voine vastata.

2. Kiinteän omaisuuden luovutus tulee päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta.

Ellei kukaan riitauta asiaa, luovutus eli nyt lahjoitus on ollut pätevä. Jos asia riitautettaisiin, jopa kiinteän omaisuuden luovutus voitaisiin riitauttaa. Jos luovutuksensaaja tietää, että hänet on testamentissa suljettu pois omaisuudesta, hän ei todellisuudessa voi ottaa lahjoitusta vastaan loukkaamatta mahdollisten oikeudenomistajien oikeuksia. Aviopuoliso tuskin voi avioliitossa vedota siihen seikkaan, että hän ei tiennyt testamentin sisällöstä, eikä hänen olisikaan tullut tietää.

//"Testamentin saajan nykyisellä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta tällä testamentilla saatuun omaisuuteen tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä niiden tuottoon."//

Voitaneen katsoa, että mahdollisella lahjoituksella loukataan jonkin toisen perillisen oikeutta. Tai sitten ei. Kuten sanottua, luovutus on tullut ja pysyy pätevänä niin kauan kunnes joku oikeuden omistaja riitauttaa asian.

Jotta ei jäisi epäselvyyttä siitä, mita testaattori on todellisuudessa tarkoittanut, sanamuodon pitäisi kuulua esimerkiksi seuraavasti:

"Testamentin saajan nykyisellä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta tällä testamentilla saatuun omaisuuteen tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä niiden tuottoon. Testamentin saaja ei saa luovuttaa tällä testamentilla saamaansa omaisuutta eikä sen sijaan tullutta omaisuutta puolisolleen lahjana, lahjanluonteisella kaupalla tai muuten vastikkeettomasti. Jos testamentin saaja toimii edellä kuvatun avio-oikeuden poissulkevan määräyksen vastaisesti, vastikkeeton luovutus on mitätön, ja testamentattu omaisuus menee ensisijaisen saajan sijaan toissijaiselle saajalle eli veljelleni."

Lue lisää

Blaan olisi jo syytä lopettaa blaalaamisensa, niin hölmöä tekstiä kuin täälläkään ei kovin usein näe.

Blaan naurettava ehto ("Testamentin saaja ei saa luovuttaa tällä testamentilla saamaansa omaisuutta eikä sen sijaan tullutta omaisuutta =>puolisolleen<= lahjana, lahjanluonteisella kaupalla tai muuten vastikkeettomasti.) on testamentinsaajan henkilökohtaiseen elämään puuttuvana mitätön. Puolisolleen siis ei saisi lahjoittaa, mutta veli mustalaiselle saa!!! Ei tokkiinsa.

Mutta mikään ei näköjään järkytä Blaan uskoa siihen, että avio-oikeuden poissulkeminen muka estää ko. omaisuuden lahjoittamisen. No, uskollaan jokainen tulee autuaaksi.

Nolo123 kirjoitti:

Blaan olisi jo syytä lopettaa blaalaamisensa, niin hölmöä tekstiä kuin täälläkään ei kovin usein näe.

Blaan naurettava ehto ("Testamentin saaja ei saa luovuttaa tällä testamentilla saamaansa omaisuutta eikä sen sijaan tullutta omaisuutta =>puolisolleen<= lahjana, lahjanluonteisella kaupalla tai muuten vastikkeettomasti.) on testamentinsaajan henkilökohtaiseen elämään puuttuvana mitätön. Puolisolleen siis ei saisi lahjoittaa, mutta veli mustalaiselle saa!!! Ei tokkiinsa.

Mutta mikään ei näköjään järkytä Blaan uskoa siihen, että avio-oikeuden poissulkeminen muka estää ko. omaisuuden lahjoittamisen. No, uskollaan jokainen tulee autuaaksi.

Lue lisää

//Blaan olisi jo syytä lopettaa blaalaamisensa, niin hölmöä tekstiä kuin täälläkään ei kovin usein näe. Testamentinsaaja saa lahjoittaa perityn omaisuutensa kenelle haluaa, myös puolisolleen. Todella amatöörin suhmurointia. //

Kiitos, Nix-Nax aka 00530 aka se-ja-se-ja-se, kannanotostasi.

Ihmettelen suuresti, miten tuollaisella asenteella kenenkään sydän voi kestää noinkin pitkään kuin sinulla. Yritä jälleen kerran rauhoittua, vanha mies.

//Puolisolleen siis ei saisi lahjoittaa, mutta veli mustalaiselle saa.//

Rasistinen kannanotto.

Kyse oli avio-oikeusmääräyksen täsmentämisestä, ei mistään muusta. Muut asiat tulee käsitellä erikseen, luulisi sinunkin jo sen verran vähäisen kokemuksesi pohjalta asiasta ymmärtävän.

//Mutta mikään ei näköjään järkytä Blaan uskoa siihen, että avio-oikeuden poissulkeminen muka estää ko. omaisuuden lahjoittamisen. No, uskollaan jokainen tulee autuaaksi. //

Tietäisit mistä on kysymys, jos olisit malttanut lukea keskusteluja läpi. Sinulla ei ole riittänyt kärsivällisyys koskaan lukea asioita läpi puhumattakaan siitä, että tunnustaisit joskus omat virheesi.

Testamentin sisältö ei ole nyt tulkittavissa. Voimme kuitenkin hyvin arvata, että testaattori on halunnut tilan tai sen tilalle tulevan omaisuuden pysyvän A:lla. A on siitä huolimatta lahjoittanut puolet tilasta puolisolleen B.

Kuvattu lahjoittaminen on ollut mitä ilmeisimmin testaattorin tahdon vastainen. A on toiminut kuin testamentissa ei avio-oikeusmääräystä olisikaan.

Jos B haluaa, että koko tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta, mihin A voisi vedota? Miten A voisi vedota testamenttiin, jonka vastaisesti hän on itse toiminut?

Väitteeni mukaan koko tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta eli myös B:llä on avio-oikeus A:n omistamaan puolikkaaseen tilasta.

Nolo123 kirjoitti:

Blaan olisi jo syytä lopettaa blaalaamisensa, niin hölmöä tekstiä kuin täälläkään ei kovin usein näe.

Blaan naurettava ehto ("Testamentin saaja ei saa luovuttaa tällä testamentilla saamaansa omaisuutta eikä sen sijaan tullutta omaisuutta =>puolisolleen<= lahjana, lahjanluonteisella kaupalla tai muuten vastikkeettomasti.) on testamentinsaajan henkilökohtaiseen elämään puuttuvana mitätön. Puolisolleen siis ei saisi lahjoittaa, mutta veli mustalaiselle saa!!! Ei tokkiinsa.

Mutta mikään ei näköjään järkytä Blaan uskoa siihen, että avio-oikeuden poissulkeminen muka estää ko. omaisuuden lahjoittamisen. No, uskollaan jokainen tulee autuaaksi.

Lue lisää

Hyvä että tulit paikalle nix_nax. Sinulle on pari kysymystä.

Vanhan maakaaren aikaan kiinteistön luovuttamiseen tarvittava suostumus piti olla kahden esteettömän henkilön todistama. Nyt uuden maakaaren aikana riittää, että suostumus luovuttamiseen on kaupanvahvistajan vahvistama. Avauksen tapauksessa A on luovuttanut B:lle puolet tilasta avio-oikeusmääräyksen estämättä. Pitääkö nyt lahjakirjassa olla sekä kahden esteettömän todistajan nimet että kaupanvahvistajan nimet vai riittääkö pelkkä kaupanvahvistajan nimi?

Sinulla on aviovarallisuusjärjestelmästä ja lakimiehien kertomana varmasti hyvinkin tiedossa se, että niistä ositustapauksista, joihin liittyy avio-oikeusmääräyksen sisältänyt oikeustoimi, enemmistötapauksiin (jopa 2/3 tapauksista) liittyy perinnön, lahjan tai testamentin avio-oikeusluonteeseen liittyvä kiista. Ovatko nämä kiistat mielestäsi seurausta (1) näistä avio-oikeusmääräyksistä, joissa toisen puolison saama perintö on osituksessa katsottu avio-oikeuden ulkopuoliseksi omaisuudeksi, vai (2) siitä, että toinenkin puoliso tekee vaatimuksen oman vastaavan perintönsä katsomiseksi samalla tavalla avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi?

Kiitos avusta.

Blaa-Blaa-Blaa-Blaa kirjoitti:

//Blaan olisi jo syytä lopettaa blaalaamisensa, niin hölmöä tekstiä kuin täälläkään ei kovin usein näe. Testamentinsaaja saa lahjoittaa perityn omaisuutensa kenelle haluaa, myös puolisolleen. Todella amatöörin suhmurointia. //

Kiitos, Nix-Nax aka 00530 aka se-ja-se-ja-se, kannanotostasi.

Ihmettelen suuresti, miten tuollaisella asenteella kenenkään sydän voi kestää noinkin pitkään kuin sinulla. Yritä jälleen kerran rauhoittua, vanha mies.

//Puolisolleen siis ei saisi lahjoittaa, mutta veli mustalaiselle saa.//

Rasistinen kannanotto.

Kyse oli avio-oikeusmääräyksen täsmentämisestä, ei mistään muusta. Muut asiat tulee käsitellä erikseen, luulisi sinunkin jo sen verran vähäisen kokemuksesi pohjalta asiasta ymmärtävän.

//Mutta mikään ei näköjään järkytä Blaan uskoa siihen, että avio-oikeuden poissulkeminen muka estää ko. omaisuuden lahjoittamisen. No, uskollaan jokainen tulee autuaaksi. //

Tietäisit mistä on kysymys, jos olisit malttanut lukea keskusteluja läpi. Sinulla ei ole riittänyt kärsivällisyys koskaan lukea asioita läpi puhumattakaan siitä, että tunnustaisit joskus omat virheesi.

Testamentin sisältö ei ole nyt tulkittavissa. Voimme kuitenkin hyvin arvata, että testaattori on halunnut tilan tai sen tilalle tulevan omaisuuden pysyvän A:lla. A on siitä huolimatta lahjoittanut puolet tilasta puolisolleen B.

Kuvattu lahjoittaminen on ollut mitä ilmeisimmin testaattorin tahdon vastainen. A on toiminut kuin testamentissa ei avio-oikeusmääräystä olisikaan.

Jos B haluaa, että koko tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta, mihin A voisi vedota? Miten A voisi vedota testamenttiin, jonka vastaisesti hän on itse toiminut?

Väitteeni mukaan koko tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta eli myös B:llä on avio-oikeus A:n omistamaan puolikkaaseen tilasta.

Lue lisää

"Voimme kuitenkin hyvin arvata, että testaattori on halunnut tilan tai sen tilalle tulevan omaisuuden pysyvän A:lla. A on siitä huolimatta lahjoittanut puolet tilasta puolisolleen B.

Kuvattu lahjoittaminen on ollut mitä ilmeisimmin testaattorin tahdon vastainen. A on toiminut kuin testamentissa ei avio-oikeusmääräystä olisikaan.

Jos B haluaa, että koko tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta, mihin A voisi vedota? Miten A voisi vedota testamenttiin, jonka vastaisesti hän on itse toiminut?"

Voi hyvä tavaton minkälaista höpötystä! Älkaa ihmiset uskoko tuota Blaa-hömppänää. Tai tehtää miten haluatte, omapa on sitten häpeänne.

"Tai tehtää miten haluatte, omapa on sitten häpeänne."

Kannattaa ottaa varmasti silloin asiasta oman juristinsa kanssa selvää.

Muistanko oikein, että sinä Nax Nax aka 00530 olet sama vanha, aggressiivinen ja katkera mies, joka jossakin vaiheessa kehotit testamenttien unohtamiseen, repimiseen ja polttamiseen, koska seuraukset ovat niin vähäiset; väitit että ottolapsi ei voi olla rintaperillinen; väitit että oikeus lakiosaan ei voi siirtyä lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään; väitit että jos testamentin saaja luopuu testamentistaan, sijaantulijoina eivät ole rintaperilliset, vaan osuus palaa pesään jne....

Voiko tuollaiseen henkilöön virheineen luottaa? Tuskin.

Väitteeni mukaan koko tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta eli myös B:llä on avio-oikeus A:n omistamaan puolikkaaseen tilasta. Nix Nax voi yrittää esittää muuta.

Mutta kysykää omalta juristiltanne, jos asia on tärkeä!

Blaa-Blaa-Blaa-Blaa kirjoitti:

"Tai tehtää miten haluatte, omapa on sitten häpeänne."

Kannattaa ottaa varmasti silloin asiasta oman juristinsa kanssa selvää.

Muistanko oikein, että sinä Nax Nax aka 00530 olet sama vanha, aggressiivinen ja katkera mies, joka jossakin vaiheessa kehotit testamenttien unohtamiseen, repimiseen ja polttamiseen, koska seuraukset ovat niin vähäiset; väitit että ottolapsi ei voi olla rintaperillinen; väitit että oikeus lakiosaan ei voi siirtyä lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään; väitit että jos testamentin saaja luopuu testamentistaan, sijaantulijoina eivät ole rintaperilliset, vaan osuus palaa pesään jne....

Voiko tuollaiseen henkilöön virheineen luottaa? Tuskin.

Väitteeni mukaan koko tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta eli myös B:llä on avio-oikeus A:n omistamaan puolikkaaseen tilasta. Nix Nax voi yrittää esittää muuta.

Mutta kysykää omalta juristiltanne, jos asia on tärkeä!

Lue lisää

Kyllä nix_nax on sama kaveri. Häntä on kuvattu narsistiksi, jolla on mielenterveysongelmia. Virheen myöntämistä on koskaan turha odottaa henkilöltä joka on vuosikausia terrorisoinut foorumia.

Nix nax väitti joskus, että näyttövelvollisuus on siviilijutuissa aina kantajalla, jollei poikkeus johdu lain säännöksestä.

Hän väitti myös että maistraatista saa testamenttiin todistajat, ja että nimet testamentissa ovat vain pelkät nimet (ignoroi siis koko todistusklausuuliin testamentin pätevyyden kannalta).

Paljon hyvää hän saanut aikaan, mutta myös paljon huonoa. Ei kannata sokeasti luottaa häneen.

Blaa-Blaa-Blaa-Blaa kirjoitti:

"Tai tehtää miten haluatte, omapa on sitten häpeänne."

Kannattaa ottaa varmasti silloin asiasta oman juristinsa kanssa selvää.

Muistanko oikein, että sinä Nax Nax aka 00530 olet sama vanha, aggressiivinen ja katkera mies, joka jossakin vaiheessa kehotit testamenttien unohtamiseen, repimiseen ja polttamiseen, koska seuraukset ovat niin vähäiset; väitit että ottolapsi ei voi olla rintaperillinen; väitit että oikeus lakiosaan ei voi siirtyä lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään; väitit että jos testamentin saaja luopuu testamentistaan, sijaantulijoina eivät ole rintaperilliset, vaan osuus palaa pesään jne....

Voiko tuollaiseen henkilöön virheineen luottaa? Tuskin.

Väitteeni mukaan koko tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta eli myös B:llä on avio-oikeus A:n omistamaan puolikkaaseen tilasta. Nix Nax voi yrittää esittää muuta.

Mutta kysykää omalta juristiltanne, jos asia on tärkeä!

Lue lisää

Kun Blaa:ta ovat täysin hukassa niin avio- kuin perintöoikeuden alkeet, ei tällaisen henkilön kanssa ole mitään motiivia ryhtyä keskusteluun: ajanhukkaa. Keskivertolukijat ovat täällä kovin heikoilla, kun heillä ei ole edellytyksiä arvioida kommenttien luotettavuutta. Maksullisen asiantuntijan puoleen kääntyminen on sen tähden usein paikallaan.

Nolo123 kirjoitti:

Kun Blaa:ta ovat täysin hukassa niin avio- kuin perintöoikeuden alkeet, ei tällaisen henkilön kanssa ole mitään motiivia ryhtyä keskusteluun: ajanhukkaa. Keskivertolukijat ovat täällä kovin heikoilla, kun heillä ei ole edellytyksiä arvioida kommenttien luotettavuutta. Maksullisen asiantuntijan puoleen kääntyminen on sen tähden usein paikallaan.

Lue lisää

Ditto.

Blaa-Blaa-Blaa-Blaa kirjoitti:

"Tai tehtää miten haluatte, omapa on sitten häpeänne."

Kannattaa ottaa varmasti silloin asiasta oman juristinsa kanssa selvää.

Muistanko oikein, että sinä Nax Nax aka 00530 olet sama vanha, aggressiivinen ja katkera mies, joka jossakin vaiheessa kehotit testamenttien unohtamiseen, repimiseen ja polttamiseen, koska seuraukset ovat niin vähäiset; väitit että ottolapsi ei voi olla rintaperillinen; väitit että oikeus lakiosaan ei voi siirtyä lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään; väitit että jos testamentin saaja luopuu testamentistaan, sijaantulijoina eivät ole rintaperilliset, vaan osuus palaa pesään jne....

Voiko tuollaiseen henkilöön virheineen luottaa? Tuskin.

Väitteeni mukaan koko tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta eli myös B:llä on avio-oikeus A:n omistamaan puolikkaaseen tilasta. Nix Nax voi yrittää esittää muuta.

Mutta kysykää omalta juristiltanne, jos asia on tärkeä!

Lue lisää

Höpö höpö"Kannattaa ottaa varmasti silloin asiasta oman juristinsa kanssa selvää.
"

Testamentin määräys sulkee pois avioikeuden, muttei lahjoittamisoikeutta, testamentin tekijän on testamentissaan ilmaistava tahtonsa, sanotaanhan testamenttia viimeisen tahdon ilmaisuna ja kysymyksessä on selkeästi esitetty vain yksi määräys, eli ei ole avioikeutta testamentilla saatuun rakentamattomaan tilaan, tuottoon ja nyt kun A on lahjoittanut tilasta puolet B:lle (ei olisi edes tarvinnut, jos oli tarkoitus turvata omistusoikeus taloon koska talo rakennettu tilalle avioliiton aikana niin syntyy taloon avioikeus ja nyt kun tilasta on tasan puolet lahjoitettu B.lle, niin molemmilla on tällöin omaisuutta saman verran eli aviooikeutta ei ole A:n omistamaan puolikkaaseen koska testamentin määräys ja joka koski koko tilaa ja nyt kun ei enään ole kuin puolet, niin siitä huolimatta testamentin määräys koskee tällöin loppupuolikasta, koska se ei enään määrää lahjoitettua osaa. Yksinkertaista.

Sitten tuohon sinun loppuun, sen verran, että määrittele ensin itsellesi sanan rinta ja sen merkitys asia yhteydessä, samoin kuin monen nimenä oleva otto, esim otto automaatti.

Perintökaaren mukaan ottolapsi ei ole perillisasemassa samassa asemessa kuin on rintaperillinen, ottolapsella ei ole oikeutta lakiosaankaan, vaan hänellä on oikeus ainoastaan testamentattuun omaisuuteen, eli siihen jos hänelle on testamentattu.

Lue perintökaari, väittele sitten vasta.

Lawetorder kirjoitti:

Höpö höpö"Kannattaa ottaa varmasti silloin asiasta oman juristinsa kanssa selvää.
"

Testamentin määräys sulkee pois avioikeuden, muttei lahjoittamisoikeutta, testamentin tekijän on testamentissaan ilmaistava tahtonsa, sanotaanhan testamenttia viimeisen tahdon ilmaisuna ja kysymyksessä on selkeästi esitetty vain yksi määräys, eli ei ole avioikeutta testamentilla saatuun rakentamattomaan tilaan, tuottoon ja nyt kun A on lahjoittanut tilasta puolet B:lle (ei olisi edes tarvinnut, jos oli tarkoitus turvata omistusoikeus taloon koska talo rakennettu tilalle avioliiton aikana niin syntyy taloon avioikeus ja nyt kun tilasta on tasan puolet lahjoitettu B.lle, niin molemmilla on tällöin omaisuutta saman verran eli aviooikeutta ei ole A:n omistamaan puolikkaaseen koska testamentin määräys ja joka koski koko tilaa ja nyt kun ei enään ole kuin puolet, niin siitä huolimatta testamentin määräys koskee tällöin loppupuolikasta, koska se ei enään määrää lahjoitettua osaa. Yksinkertaista.

Sitten tuohon sinun loppuun, sen verran, että määrittele ensin itsellesi sanan rinta ja sen merkitys asia yhteydessä, samoin kuin monen nimenä oleva otto, esim otto automaatti.

Perintökaaren mukaan ottolapsi ei ole perillisasemassa samassa asemessa kuin on rintaperillinen, ottolapsella ei ole oikeutta lakiosaankaan, vaan hänellä on oikeus ainoastaan testamentattuun omaisuuteen, eli siihen jos hänelle on testamentattu.

Lue perintökaari, väittele sitten vasta.

Lue lisää

"Perintökaaren mukaan ottolapsi ei ole perillisasemassa samassa asemessa kuin on rintaperillinen, ottolapsella ei ole oikeutta lakiosaankaan, vaan hänellä on oikeus ainoastaan testamentattuun omaisuuteen, eli siihen jos hänelle on testamentattu.

Lue perintökaari, väittele sitten vasta."

Tuossa oli oikeaa vain viimeinen kappale eli sen kirjoittaja olisi tullut ensin lukea perintökaaren ao. säännös. Se kuuluu näin (PK 7:1):

"Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen.

Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta."

Lawetorder kirjoitti:

Höpö höpö"Kannattaa ottaa varmasti silloin asiasta oman juristinsa kanssa selvää.
"

Testamentin määräys sulkee pois avioikeuden, muttei lahjoittamisoikeutta, testamentin tekijän on testamentissaan ilmaistava tahtonsa, sanotaanhan testamenttia viimeisen tahdon ilmaisuna ja kysymyksessä on selkeästi esitetty vain yksi määräys, eli ei ole avioikeutta testamentilla saatuun rakentamattomaan tilaan, tuottoon ja nyt kun A on lahjoittanut tilasta puolet B:lle (ei olisi edes tarvinnut, jos oli tarkoitus turvata omistusoikeus taloon koska talo rakennettu tilalle avioliiton aikana niin syntyy taloon avioikeus ja nyt kun tilasta on tasan puolet lahjoitettu B.lle, niin molemmilla on tällöin omaisuutta saman verran eli aviooikeutta ei ole A:n omistamaan puolikkaaseen koska testamentin määräys ja joka koski koko tilaa ja nyt kun ei enään ole kuin puolet, niin siitä huolimatta testamentin määräys koskee tällöin loppupuolikasta, koska se ei enään määrää lahjoitettua osaa. Yksinkertaista.

Sitten tuohon sinun loppuun, sen verran, että määrittele ensin itsellesi sanan rinta ja sen merkitys asia yhteydessä, samoin kuin monen nimenä oleva otto, esim otto automaatti.

Perintökaaren mukaan ottolapsi ei ole perillisasemassa samassa asemessa kuin on rintaperillinen, ottolapsella ei ole oikeutta lakiosaankaan, vaan hänellä on oikeus ainoastaan testamentattuun omaisuuteen, eli siihen jos hänelle on testamentattu.

Lue perintökaari, väittele sitten vasta.

Lue lisää

"Perintökaaren mukaan ottolapsi ei ole perillisasemassa samassa asemessa kuin on rintaperillinen, ottolapsella ei ole oikeutta lakiosaankaan, vaan hänellä on oikeus ainoastaan testamentattuun omaisuuteen, eli siihen jos hänelle on testamentattu."

Nuku hyvä ihminen nyt humalasi pois!

Ja millähän tavalla tämä muka liittyi ap:n kysymykseen? Aivan eri asia.

Kuten toinen jo totesi, tässä yksi "tietäjä" taas puhuu mitä puhuu, lainkaan ymmärtämättä, missä asian pihvi on. Näitähän täällä riittää, luuloviisaita.

"Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että avopuolisoiden yhteistaloutta purettaessa avopuolisolla ei ollut oikeutta saada toiselta avopuolisolta hyvitystä isänsä tekemän rakennustyön perusteella"

Ilmankos kaikenlaiset ehdot on nykyisin suosittuja. Isästä on varmasti tuntunut mukavalta tehdä 1200 tuntia ilmaista työtä lapsensa entisen avopuolison hyväksi. Ammattikirvesmiehen liksalla tappio on kymmeniä tuhansia.

justjoonäin kirjoitti:

Ja millähän tavalla tämä muka liittyi ap:n kysymykseen? Aivan eri asia.

MIllähän tavalla?

"Korkeimmassa oikeudessa oli käsillä mielenkiintoinen tapaus, sivuaa aihetta, ei toki ole sama."

Vaivaako lukihäiriö?

ottoperillinen kirjoitti:

MIllähän tavalla?

"Korkeimmassa oikeudessa oli käsillä mielenkiintoinen tapaus, sivuaa aihetta, ei toki ole sama."

Vaivaako lukihäiriö?

Mielenkiintoinen toki, mutta ei sivua aihetta laisinkaan.

Luuloviisaus vaivaa, ehkä lukihäiriökin, tuon kirjoittajaa.

Nolo123 kirjoitti:

Mielenkiintoinen toki, mutta ei sivua aihetta laisinkaan.

Luuloviisaus vaivaa, ehkä lukihäiriökin, tuon kirjoittajaa.

Kukaan ei kirjoittanut sinulle mitään. Hus, mene matkoihisi.

justjoonäin kirjoitti:

"Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että avopuolisoiden yhteistaloutta purettaessa avopuolisolla ei ollut oikeutta saada toiselta avopuolisolta hyvitystä isänsä tekemän rakennustyön perusteella"

Ilmankos kaikenlaiset ehdot on nykyisin suosittuja. Isästä on varmasti tuntunut mukavalta tehdä 1200 tuntia ilmaista työtä lapsensa entisen avopuolison hyväksi. Ammattikirvesmiehen liksalla tappio on kymmeniä tuhansia.

Lue lisää

" Isästä on varmasti tuntunut mukavalta tehdä 1200 tuntia ilmaista työtä lapsensa entisen avopuolison hyväksi."

Katsot asiaa toispuoleisesti. Olisi entisen puolison ollut "mukava" maksaa appiukkonsa talkootyöstä korvausta, kun oletti sen olevan maksuton etu.

puhuuasiaa kirjoitti:

" Isästä on varmasti tuntunut mukavalta tehdä 1200 tuntia ilmaista työtä lapsensa entisen avopuolison hyväksi."

Katsot asiaa toispuoleisesti. Olisi entisen puolison ollut "mukava" maksaa appiukkonsa talkootyöstä korvausta, kun oletti sen olevan maksuton etu.

Lue lisää

Olisivat ostaneet työn maksulliselta kirvesmieheltä 40 e/h. Appiukon omaa hyvyyttä ja tyhmyyttä.

A:n myös todella näppärä avustaja toteasi testamentista, että siinä ei ole A:lle määrätty luovutuskieltoa. Siten A voi vedota testamentin avio-oikeutta koskevaan määräykseen edukseen, koska hän ei ole toiminut testamenttimääräysten vastaisesti.

A on avioerosta sekaisin kuin seinäkello, mutta näppärä avustajakin jätti vastaamatta peruskysymykseen: miten testamentin saaja (A) voi ensin olla noudattamatta testamentin avio-oikeusmääräystä (= lahjoitushetki), mutta sen jälkeen kuitenkin taas vedota testamentin avio-oikeusmääräykseen (= avioero ja ositus)?

B:n avustajan vaatimuksesta testamentti ja sen tarkoitemääräykset puretaan auki. A tosin on saattanut hädissään jo repiä koko testamentin, ja vain lainhuudatus on jäljellä.

Sekava Blaas e jaksaa toitottaa luulotuksiaan. Näppäryys ei nyt auta, kun asian on selvä kuin pläkki. Avioehto EI estä lahjoittamasta ehdon alaista omaisuutta kenelle tahansa. vaikka ukko/akka mustalaiselle, joten ei se estä lahjoittamasta myöskään aviopuolisolle.

Kaiakenlaisia kovakalloisten hölmöyksiä täällä saakin luettavakseen, jos tänne viitsii pistäytyä.

Nolo123 kirjoitti:

Sekava Blaas e jaksaa toitottaa luulotuksiaan. Näppäryys ei nyt auta, kun asian on selvä kuin pläkki. Avioehto EI estä lahjoittamasta ehdon alaista omaisuutta kenelle tahansa. vaikka ukko/akka mustalaiselle, joten ei se estä lahjoittamasta myöskään aviopuolisolle.

Kaiakenlaisia kovakalloisten hölmöyksiä täällä saakin luettavakseen, jos tänne viitsii pistäytyä.

Lue lisää

Kiitos kannanotostasi ja mielipiteestäsi, Nix-Nax. Mitään muuta tekstisi ei olekaan, sillä kaikilla "tarinoitasi" seuranneilla on tiedossa, että sinä olet hyvin epäluotettava tietolähde. Sinä keksit tarvittaessa asioita ja puolustat vääryyksiä ja jopa suoranaisia lainvastaisuuksia.

Parempaa vihjettä täällä ei voi kukaan antaa kuin sen, että tärkeässä asiassa kannattaa kääntyä pätevän juristin puoleen. Jos Nix-Naxin neuvoja olisi aina noudattanut, tie leivättömän pöydän ääreen olisi käynyt itse kullekin tutuksi. Ei kannata valita lakiasioissa sihteerin neuvoja, jos juristinkin neuvot ovat saatavavilla.

B-B-B-B kirjoitti:

Kiitos kannanotostasi ja mielipiteestäsi, Nix-Nax. Mitään muuta tekstisi ei olekaan, sillä kaikilla "tarinoitasi" seuranneilla on tiedossa, että sinä olet hyvin epäluotettava tietolähde. Sinä keksit tarvittaessa asioita ja puolustat vääryyksiä ja jopa suoranaisia lainvastaisuuksia.

Parempaa vihjettä täällä ei voi kukaan antaa kuin sen, että tärkeässä asiassa kannattaa kääntyä pätevän juristin puoleen. Jos Nix-Naxin neuvoja olisi aina noudattanut, tie leivättömän pöydän ääreen olisi käynyt itse kullekin tutuksi. Ei kannata valita lakiasioissa sihteerin neuvoja, jos juristinkin neuvot ovat saatavavilla.

Lue lisää

Uskokoon ken haluaa tämän Blaa-diletantin puheita. Mahtoiko lopultakaan ymmärtää edes sitä, että hänen puheensa avioehdosta lahjoituksen estävänä olivat puuta heinää? Tuskinpa.

Nolo123 kirjoitti:

Uskokoon ken haluaa tämän Blaa-diletantin puheita. Mahtoiko lopultakaan ymmärtää edes sitä, että hänen puheensa avioehdosta lahjoituksen estävänä olivat puuta heinää? Tuskinpa.

Lue lisää

Minulla olisi sinulle yksi kysymys, Nix-Nax.

Sinä kun olit omien puheittesi mukaan sihteerinä tai vastaavana apulaisena melko pitkäänkin ja tapasit välillä myös juristeja, niin opitko koskaan kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä?

Joo, hyvä testamentti tarkoituksiisi.

Mutta yleensä kun testamentilla annetaan omaisuutta jollekin, niin avio-oikeuden poissulkevalla ehdolla ei haluta rajata saajan oikeuksia. Testamentin tekijä ei vain halua antaa testamentattua omaisuutta saajan puolison hyväksi, jos se avioero sittenkin tulee. Siihen tarkoitukseen riittää hyvin pelkkä avio-oikeutta koskeva testamenttimääräys.