Näetkö mies minusta sen

Sehän riippuu miten olette tekemisissä toistenne kanssa?

Ihmisten käytöstä voi tulkita moneen eri suuntaan. Esimerkiksi osasta naisista voi nähdä jonkinlaista "ohimenevää ihastelua" jonka tietää olevan niin pitkään voimassa kun näytät heille sitä hyvää puoltasi. He eivät edes halua nähdä mitään mahdollisia vikoja ja huonoja puolia koska sillä hetkellä se lumous häviää.

Ihminen joka taas on ihastunut tai rakastunut on niin omiassa tunteissaan kiinni että on sokea omalle käytökselleen ja miten toiset voivat sitä tulkita.

Ei se niin selvää ole.

Voi hemmetti näitä juttuja. Tämä voi koskea ketä vain. Yhdestä naisen tunteet kyllä tiedän . En ole kyllä se mies johon sinä . Olet aikaisemminkin puhunut tästä?

Näen kohta tuon suklaat

Milloin viimeksi olet nähnyt tätä miestä?

Parempi olla omaitsensä alusta asti kun vetää jotain roolia.Aikuinen ihminen ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen. Mutta jos on samansuuntaiset elämänarvot ja tulevaisuuden suunnitelmat on se hyvä pohja ponnistaa .

Näin ihanan s miehen :)

Minäkin olen sinuun, mutten uskalla luottaa mihinkään merkkeihin sinussa.

Kyllähän sitä joidenkin kehonkielestä näkee, että herättää positiivisia tuntemuksia. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, haluaako toinen oikeasti mitään sen enempää.

Voisin olla vaikka aloittaja nainen. Ehkä en silti ihan rakkaudesta puhuisi.. mies on A-mies 😉

Sinä siellä jossain. Olet upea, ihanaja haluan sua ihan kamalasti. Miksen voi saada sua... miksi tää nyt vaan menee näin..

Jos tunnistaisin

Ihminen tekee päätelmiä toisesta ihmisestä paljon nonverbaalisin keinoin. Joten varmasti niin miehet kuin naisetkin näkee paljon toisista ihmisistä ilman sanoja tai sanoista huolimatta-

"JOPA YLI 90 PROSENTTIA VIESTINNÄSTÄ SANATONTA"

Tietenkin omat toiveet, tunteet ja oma minäkuva heijastuu tulkintoihin mitä muista tekee.
Ne ja huono itsetuntemus saattavat vääristää kykyä ymmärtää ja tulkita toisia oikein.

Myös oma käytös saattaa heijastua toisten käytökseen josta sitten itse vetää äkkinäisiä päätelmiä huomaamatta tarkistaa että onko se oma mieliala ehkä tänään jotenkin masentuneen vetäytyvä taikka kiukkuinen josta toisten käytös voisi johtua. Ihmiset kun usein peilaavat toisiaan.

Itsellä jos on huono päivä ja aamulähtenyt käyntiin huonosti saatan olla aika vaisu ja tehdä hommia itsekseni pysytellen hiljaisena ja muista etäämmällä omissa mietteissäni. Vaikken itse huomaa ehkä käytösmuutostani tavanomaisesta niin muut huomaavat että:

tänään tuo ihminen ei halua olla meidän kanssa. Tänään se ei puhu meille kuin lyhyitä lauseita ja vetäytyy sitten omiin oloihin.

Muut alkavat peilaan käytöstä eli antavat sitten olla rauhassa ja vähän varovaisesti tulee lähelle ja miettivät uskaltaako tuolle puhua. Saattavat miettiä onko tuo suuttunut jostain vai mikä nyt on.

Tällaisissa tilanteissa minäkuvaltaan heikot ajattelevat heti että nyt se on suuttunut ja vihaa minua. minussa on nyt jotain vikaa taikka "mikä vee toikin on olevinaan " eli minäkuvan heikkouden takia kokevat tarpeekseen puolustautua vaitonaista syrjään vetäytyvällä mielialalla olijaa vastaan varuiksi.

Paremmalla minäkuvalla olijat ajattelevat että sillä on nyt jotain murheita. Jokin painaa nyt sen mieltä. Mitähän nyt on sattunut ja saattavatkin tulla pyörimään lähettyville ja hakeutuun läheisyyteen vain sanoakseen läheisyydellä että oon tässä jos haluat puhua ja näen ja välitän.

Sama ihastuksen tulkitsemisessa toisista. Itse olen parhaimmillani hyvinkin ystävällinen, nauravainen, hymyilen paljon, juttelen ja huolehdin, kyselen ja annan kehujakin jos on aihetta. Se usein tulkitaan väärinkin jos kyseessä minuun ihastunut vastapuoli. Olenkin joskus aika masentuneena sanonut jollekin joka ei minua uskonut kun sanoin että en ole ihastunut häneen että "kaippa minun pitää alkaa oleen sulle kusipää jotta uskot... en kyllä haluaisi kun siitä tulee pahamieli." Ystävällisyyteni ja luonteeni iloisuus tulkitaan väärin.

Minä myös keskustelen uteliaana aina tietyssä mielialassa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen utelias luonne enkä katso ikää, sukupuolta, kansallisuutta, ulkonäköä tms. Juttelen sille joka tykkää jutella mulle ja tutustun ilman sen kummallisempaa selitystä taustalla. En kaavaile mitään suhdetta tms sillä. Mutta toiset tulkitsee senkin väärin, josta johtuen olenkin yrittänyt alkaa tökerömmän oloiseksi enkä enää aloita jutustelua vastakkaisensukupuolen kanssa

Kyllähän hyvin itsensä tuntevat ja sinut itsensä kanssa oleva aika hyvin varmaan tulkitsee muita nonverbaalisesti, mutta se edellyyttää tasapainoa itsensä kanssa ja järkevyyttä.

Itse näen kyllä eron ihastuneen miehen ja ei minuun ihastuneen välillä. Niistä ensimmäinen on itsekkyys. Minuun ihastunut toimii epäitsekkäästi ja minuun ei ihastunut tuuppii minua jorpakkoon ja itsensä on kaikken tärkein,. Minä nousen tärkeäksi vain jos minulla on jotain mitä hän haluaa

Tietty sitten on nää katseet sun muut jutut muita merkkejä

Jos s on varattu ja tai kunnes kyttääminen loppuu ja asiat selviää ja mitä paljastuu, mitkä alkoi ties kuinka monta vuotta sitten, niin kyllä upea olet. Enkä meinaa sinua tässä pahalla. Mutten silti voi uskoa että olet hän.

Olen tosi huono tunnistaan itseäni näistä viesteistä. Useimmiten.

Yhdelle miehelle tämä. Olet upea, ihana ja olen korviani myöten suhun ihastunut ja rakastunut. Ne tunteet työnnän nyt tuonne sydämen sopukoille ja jätän sinne. En enää näytä, enkä kerro ikinä mitä tunnen. Keskityn nyt muihin asioihin kuin tunteisiini.

Voi olla, mutta sitä en mitenkään voi nähdä netin kautta että oletko kukaan jonka olen koskaan tavannut.

Joo, näen mun X-men kyvylläni, että olet ihastunut ja juuri ihastumassa minuun. Oikein läähätä tuhiset, kun minua ajattelet, löyhkäät näköjään jo ihan kiimalta ja nännisi ovat kovat sekä kasvosi punoittavat jo. Kun me nyt tullaan näkemään, niin alat heti puremaan huultasi ja haromaan hiuksiasi.