väärä diagnoosi

Mitä päässäni pyörii, niin olen viimeiset viikot ajatellut vain ihan perusasioita. Jos ei ole edes ajatuksia niin miten niistä kertoo lääkärille. Jos ei kertakaikkiaan tule ajatuksia edes mieleen. Jos olisin skitsofrenikko niin esim tv-sarjat jotka kertovat rikollisuudesta alkaisivat pelottaa. Tai rupeaisi varastelemaan. Unet ovat täysin tavanomaisia ja usein en muista unia vaan nukun vain eikä nukkuminen pelota yhtään. Ei ole kuoleman pelkoa. Ihmiset eivät pelota kun joku kävelee kadulla vastaan en ajattele että hän olisi minusta mitenkään kiinnostunut. Lääkärikäynnit ahdistaa enkä pidä polilla käymisestä enkä mistään lääketieteellisistä toimenpiteistä, näin on ollut aina eikä diagnoosi ole sitä muuttanut. Alkoholin käyttäjät pelottavat tämä johtuu isästäni joka joi kotona ja oli arvaamaton. Alkoholi aiheuttaa syvää ahdistuneisuutta enkä enää käytä sitä koska pieninkin sosiaalinen ilo alkoholista on mennyt pois. Huumeita en käytä. En halua sekoittaa päätäni. En käytä lääkkeitä koska nekin voivat aiheuttaa riippuvuutta. tupakoin paljon. Pelaan rahapelejä. En ole kiinnostunut seksiasioista. Mikä minua kiinnostaa on tiede ja historia.

Sairaudentunnottomuus on yksi varma merkki skitsofreniasta. Diagnoosi kun on tehty niin sen kieltäminen vain varmistaa diagnoosin oikeaksi.

Mielestäni minut on vain aivopesty uskomaan että olen joku muu kuin olen. Koska olin ehkä kuriton kakara. Tein asioita lapsena kuten varastin, ehkä olin lapsena väkivaltainen. Kaikki mitä olin on kokonaan unohtunut. Muistuu mieleen asioita mistä ei puhuta ne on kiellettyjä asioita. Rakennetaan kokonaan uutta maailmaa päänsisään. Kaikki asiat ovat ihan kuin jollekkin muulle kuin minulle. Tuntuu että tututkin ihmiset ovat muuttuneet eri ihmisiksi kuin olivat 20 vuotta sitten. Silloin tehtiin jotain asioita mitkä on tarkoituskin unohtaa. Nykyisin ei anneta mitään asioita. Ehkä tämä on aikuistumiskriisiä. Tuntuu vaan niin paljon siltä että muut tietää paremmin omat asiani ja ne salataan tarkoituksella. Itse syrjäytyy vain ja ei tee mieli tehdä mitään.

Puhun saatana suomea ja siitä väännetään perkele jotain muuta kuin mitä puhun ja tälläistä. Ei perkele.

Oikea puoli päästäni on ihan kuin jonkun toisen tahon valtaama. Haluan sen vain palauttaa itselleni ettei se puhu tyhmiä asioita. Sitten kun olen palauttanut oman pääni oikean puolen itselleni. Saan olla rauhassa. Eikä tunnu siltä että ihmiset joita en ole nähnyt sitten yläasteen puuttuisi kaikkeen sanomiseeni kokoajan. Lääkkeet eivät tepsineet tähän. Joten en käytä lääkkeitä. Eristän päästäni vasemman puolen ja koko kehon. Ja valtaan oikean puolen takaisin itselleni.

Nykyään asiat unohtuu heti. Mutta kun makaa kotona alkaa tulla joitakin ääniä korvaan mitkä höpöttää. Ja väittää etten saa omassa vuokrakämpässä tehdä asioita. Tämäntakia on joitakin negatiivisia ajatuksia. Ja olenkin muuttanut viimeisen viiden vuoden aikana kuusikertaa. Nyt olen vaihtanut kämppää joka vuosi.

Lääkäri kirjoittaa itsestäni aina että ei ulkoisia spykoosin merkkejä jalan steppausta ja sen mitä itse sanon eli ei mitään. Ei hän itsekkään juuri mitään puhu. Asiat menee omalla painollaan. Puhutaan siitä mitä on tehty ja onko nautittu alkoholia. Nukunko kotona ja nukunko yksin. Ei palata aikaan misssään kohdassa miksi tähän diagnoosiin ollaan tultu. Ei edes kysytä sitä miksi olin niin usein pahalla tuulella joka tuli esiin käytöksestäni. Sitten luetellaan peruslääkkeet mitä nyt yleensä on. Joka asiassa tulee esille että olin jo valmiiksi menetetty tapaus ja mitään ei ollut ikinä. Vaikka lapsuudessa oli myös hyviä hetkiä. Vanhemmatkin vain hokevat samaa että on ollut vähän masentunut ja en ole oma itseni. Missään ei tule edes esille että olisi mitään radikaalia muutosta ikinä edes ollut. Kun ei ole ikinä vanhempien kanssa mitään keskusteltu niin en keskustele nytkään. Vaikea sanoa kun ikinä ei ole tämän kummempaa ollut. Asiat on ihan samalla tavalla kuin aina. Vaikka kyllä mulla on selkeä käsitys maailmasta, mutta tämä tilanne rajoittaa sosiaalista käytöstäni. Tuntuu kuin olisin ollut aikaisemminkin hoidon piirissä vaikka kaikki todisteet kertovat että olen ollut vasta 5 vuotta hoidon piirissä. Mitään muuta ei ole kuin se että asia on näin. Ei ole mitään todisteteita että olisin tehnyt mitään ennen kuin 2012.

En saa lääkehistoriaani mistään. Ne on kokonaan unohdettu. Sain ennen diagnoosia koko lääkehistoriani ja se mahtui kolmelle sivulle. Vaikka muuta on ollut se on varma. Kukaan ei puhu itsestäni minulle mitään vaikka he varmasti muistavat ja tietävät enemmän. Koska vihjaillaan asioita mitä en itse muista.

Tuollainen vihjailu on kyllä ikävää,jos voisivat sanoa suoraankin.Mitäköhän sinulle on tapahtunut?Oletko kysynyt suoraan? Mikä sinua eniten vaivaa tilanteessasi? Yksinäisyys?Lääkitys? Stigma ? Mikä?Muistin menetys?

ei oo mitään selitystä tälle. tulee päähän infoo että pitää alkaa kirjottaa niin kirjotan vaan. nyt kun luin mitä olin kirjottanut niin se on ihan erilailla taas mun päässä. Ei ehkä ole edes eletty sitä elämää mitä olen kuvitellut eläväni ja silti siitä revitään kaikki johtolankat mitä on.

Perus ajatus on se että mulla ei ole edes mitään mielisairautta. Ajattelen että olen nukkumassa. Joku toinen jolla kenties on jotain ongelmia on jossain ja saa yhteyden päähäni. Annan hänen luultavasti käyttää jonkun laista pankkia tai tietopankkia koska unitilassani ostan aina samat tavarat mitkä luultavasti ovat jo minulla. Yritetään ottaa pois liikaa kontrolointia tilanteeseen poistamalla omat ärsykkeet. Kyse on ehkä kirurgisesta toimenpiteestä koska tavarat ovat niin perustavaroita. Tuntuu liian mukavalta juoda kahvia ja polttaa tupakkaa. Sosiaalisesta ryypiskelystä ei saa kiksejä. Nukkuminen on jotenkin erikoista. Tuntuu että sängyssä on välillä muitakin kuin itse. Joku rikas ihminen omassa päässäni tietysti on kaiken yläpuolella ja käskee kirjoittaa tälläistä tänne. Ehkä olen sokeutunut ja en tajua sitä. Välillä tuntuu että naapurit selvästi puhuvat minulle tutuista asioista. En muista vetäneeni itseäni millekkään tripille. Luulisin että huumeidenvetäjillä on vähän samanlaista kun minulla. Mutta uskon että olen vain nukkumassa.
Kaikki on liian tuttua. Muistaa ulkoa mitä joku sanoo. Hokee sitä ennen sitä päänsisällä.
Tämä on ihan normaalia unta. Olen ehkä nähnyt aikaisemmin sellaista unta mikä ei ole normaalia.
Ennen näin unia missä olin koulussa, en ollut riittävän hyvä. Tämä oli jollekkin nyt todella tärkeä asia. Itse olen nukkunut sillä tavalla että menen nukkumaan ja en muista vähään aikaan mitään sitten jatkan.

Luulen että itse en mene harhoihin koskaan. Tai ne osaavat sitten puhua ja tehdä mitä vaan. Pystyy tällälailla kontroloimaan omaa päätään. Mulla on esim ollut pitkään tosi yksinäistä. Mutta tuntuu siltä että täällä asuu muitakin. On tuttu tunne ja se riittää. Mitä sitä puhumaan. Oletan että nämä tutut tunteet eivät ole totta. Pitää kirjoittaa tämä tänne koska lääkäri ei osaa antaa mitään ärsykkeitä. Olen tavallaan hoitaja ja lääkäri itse. Hoidan päänsisäistä asiaa. Välillähän jossain sanotaan ettei saa tälläistä kirjottaa, mutta kirjoitan sen silti koska päässä ei ole pyörinyt moneen vuoteen mitään muuta. Realistinen maailma tuntui viimeksi varmaan yläasteella sen jälkeen on ollut tälläistä ihmettelyä.

Kaikki viat on tullut vasta ekan sairaalajakson jälkeen. Siis nämä että alkaa muistamaan ihmisiä jostain muusta yhteydestä misssä ei edes ollut ennen sairaalajaksoa. Syytetään etten ole se ihminen joka olen. Että mun pitää silti jaksaa ajatella heidän ongelmiaan koko ajan. Silloin kun en ajatellut heidän elämäänsä. Ajattelin isäni ongelmia. Nyt kun isä ei enää juo enkä itse juo. Niin äänet ja kuvat jotka tulevat kun silmät sulkee alkavat syyttää. Tulee sellaisia ajatuksia että olen pikkulapsi. En tietenkään ole. olen 31-vuotias. En ajattele vanhoja kaverisuhteita yläasteelta mutta ne ovat koko ajan mielessä. Itse katkaisin välini kavereihin. Ahdistus oli silloin suurta. Isä sanoi aina humalassa että olemme täysin identtiset ihmiset ja meillä on samat ongelmat. Ongelma oli se että isä ajatteli että koko kunta vihaa häntä tai hän kuolee krapulaansa. Hän haukkui aina että olen läski. Ei ole ikinä kehittynyt mitään omakuvaa. Mieli hakee täysin fiktiivisiä suhteita ja kaikkea mihin kulutan kaiken aikani kun koetan nujertaa asiat kuten että olisin jumala tai joku yliluonnollinen henki joka on tehnyt mahdolliseksi koko maailman synnyn. Että pystyisin omalla ajattelullani muuttamaan asioita. Tai että muut ovat riippuvaisia siitä mitä itse teen. Mielessä on sellaista että omistaisin kaikki maailman rahat ja valtiot. Olen niin kauan saanut pidettyä nämä asiat poissa, mutta diagnoosin jälkeen asiat on vaan noussut esille että tuntisin kaikki henkilöt maailmasta. Kännissä olen jutellut näitä sekavia juttuja. Lääkkeet kuulemma vaikuttavat vähintään kuvitteellisiin ystäviini. Tämä on tehty tämä tunne koska en mene tähän harhaan tai kuvittele selvinpäin olevani mitään. Olen torjunut tälläiset asiat mutta kun on kotona niin ei päässä pyöri koskaan muuta kun nämä asiat.

Sama vika, kun joss otilla käy, niin aina paasaus alkaa polttamisen lopetuksesta. No, ei sitten viitti käyä kun vaiva ois ollu muualla.

Tuntuu kuin täällä mun kämpässä olis joku toinen henkilö mun kanssa. Ja juttelen sen kanssa. Se on ihan yhtä virallinen henkilö kuin minäkin. Elämme täällä yhdessä mutta en näe toista henkilöä. Jaamme kaiken päässämme. Muiden mielestä en syö ollenkaan, enkä ole tehnyt mitään vääriä asioita vaan he ovat tehneet nämä asiat. Ne väittävät että olen aliravittu. Omasta mielestäni painan 140 kg ja olen laihtunut 25 kg. Myös se poliklinikka missä käyn havaitsee itseni olevan erittäin lihava. Poliklinikka havaitsee ne ongelmat mitä itsekkin koen. Jotkut on joskus vihjailleet ettei näin olisi ja tämä on jäänyt päähän soimaan. Alkaa miettiä että onkin joku muu. Tuntuu kuin itsestä keskusteltaisiin joka paikassa. Lopulta ne asiat mitä on itse kokenut ovat aika pieniä asioita. Olen ollut agressiivisella päällä pitenpään, mutta en ole ketään lyönyt kunnolla. En ole vetänyt huumeita. Olen juonut alkoholistisesti yksin. Ja tämän takia suuruuden hulluus on täyttänyt alkoholistien pienen lisäkkeen. Kuitenkin järjen ääni on suuri ja tuomitsee oman käytökseni. Agressiivisuus johtui siitä että koin että minusta vihjailtiin asioita. Asiat on selvinneet ja se oli vain joku sekaannus. Kun on paljon sekaannuksia menee sekaisin. Tuntuu että valvotaan kaikkea mitä teen koko ajan. En ole omasta mielestäni ikinä ollut missään muualla kuin muutamassa kunnassa suomessa. Elin ihan normaalia elämää silti tultiin kertomaan asioita mitä en todellakaan ollut kokenut itselleni edes tapahtuneen. Tätä oli usein. Syytettiin kaikenlaisista asioista.

Entä jos tosiaan olenkin oikeasti hyvin menestynyt ja monipuolinen toimija. Pystyn unissani tekemään tällästä. Käsittelemään asioita. On joku peli missä on mielisairautta. Ajatus sitoo päätä, aikaisemmin oli vain tuska siitä tuleeko joku mun päälle. En ehkä hahmota omaa tilannetta. Voi olla että en tarkoituksella kuule enkä näe muita ihmisiä siellä missä olen. Näen myöhemmin heidät jossain muualla. Tai he ovat muunlaisia kuin olen tottunut näkemään. Vähitellen olen samaistunut tälläiseen ajatukseen ja viha yhteiskuntaan on lähtenyt pois. Näissä luuloissa on se huono puoli että juuri kukaan ei voi luulla asioita enää samalla tavalla vaikka kuvittelisi ne vaikka piirrokseen lähes tulkoon samalla tavalla. Se on persoonallinen tunne omissa aivoissa mitä on. Jotkut varmasti kuvittelevat itsensä johonkin roolihahmoon. itse kuvittelen itseni tavalliseen tyyppiin millä on ongelmia. Välillä tuntuu hyvin samalta kuin muista ihmisistä ja tuntee harmitusta koska haluaa kuitenkin olla oma itsensä. Ennen oli häpeän tunne niin suuri, ettei kehdannut mennä mies lääkärille. Nyt ei ole enää niin kovaa tuskaa omasta itsestä. Ehkä jopa pitää itseään normaalina jolla on ongelmia.

Pakko sanoa sinulle,että kyllä noilla jutuilla varmaan lyödään leima otsaan:( Uskon kyllä monilla olevan erikoisia ajatuksia,mutta myös pelisilmää pitää ne omana tietonaan tilanteissa,joissa niitä ei kannata tuoda julki.Kuten lääkärissä,poliisissa,passitarkastuksissa,no missään...

Sinun paha olosi nyt vaan purkaantuu näin täällä. Sairaalaan joutuminen ja "hoito" voi olla tosi traumaattista.Hoitajat ovat alipalkattuja ,aliarvostettuja ja ylityöllistettyjä ja voivat tämän lisäksi olla muuten vain inhottavia ihmisiä. Mielenterveyspotilas saa usein kokea hoitajien vihan ja katkeruuden. Sellainen järkytys,kun sairaalaan joutuu ja hoitajat ja potilaat käyttäytyvät arvaamattomasti ja sitten lätkäistään diagnoosi ja pakkolääkitään neurolepteillä ym. pää sekaisin.Eihän se nyt mitään auta ja lääketeollisuus haluaa lääkkeensä myytyä.

Minä ainakin ymmärrän miksi vointi menee huonompaan sairaalassa. Muistan jutelleeni toisten potilaiden kanssa,että sairaalasta pääsee pois,kun tajuaa,että pitää olla hiljaa ja nyökytellä ja tajuaa,että siellä ei mikään asia muutu.Tajuaa,että täältä on pakko hakeutua pois,tämä ei johda mihinkään.
Siellä ei monikaan omahoitaja keskustele potilaansa kanssa,jos ei sitä vaatimalla vaadi. Loppujen lopuksi on sama oletko hoitajille jutellut vaiko et,koska he kirjoittavat täysin mielivataisesti keksimänsä jutut sinusta. Tavallaan on parempi,että et juttele,koska jos olet tilanteessa kuvitellut hoitajan ymmärtäneen ja olleen vaikkapa vielä empaattinen ja sitten herkkänä ihmisenä myöhemmin luet potilashistoriastasi,että hoitaja onkin vaan ajatellut omiaan,ei ole kuunnellut ja kirjoittaa rumia sinusta,niin se herkälle ihmislle ahdistavaa.Tarkoitan vaan,että kun luen valheita itsestäni niin ainakin voin huokaista helpotuksesta,kun olen ollut hiljaa eikä minulla ole mitään kuvitelmaa,että minua olisi alunperinkään uskottu,ymmärretty ja yritetty auttaa.
Siis järkytyn kauheasti heidän mielivaltaa ja vihaa ja väliinpitämättömyyttään jne. jne. ,mutta toisaalta jos muistan pitää turpani kiinni niin kokemus ei ole ihan niin lamaannuttava,kun en ole altistanut itseäni oikeasti heidän kiusaamiselle. Siitä tulikin mieleen,että pitäiskö perua lääkärinaika?
Pakko sanoa sulle sldj8ijhu ,että sun kirjoitukset ovat sekavia .Itse varmaan tajuat ne täydellisesti,mutta ne eivät kyllä tuossa muodossa ihan aukea kauhean helposti.Luen ne joskus myöhemmin ajatuksen kanssa.Hoitohenkilökunnalla ei ole aikaa ,joten jos tuollaista puhut,niin se on diagnoosia ja piikkiä.Ei ne mieti,mikä sulla on ja miksi ja voisiko sua auttaa:(

Mitä silloin 2012 tapahtui?

Luin nuo kaikki sun jutut .Kirjoitat ehkä hiukan liian hypähdellen asiasta toiseen.Onko sulla nyt joku akuuttikriisi ? Mitä lääkkeitä ne sulle ehdottelee? Syötkö yhtään mitään lääkkeitä?
Jos et pelkää etkä ole kenellekään vaarallinen,niin miksi pitäisi syödäkään?Vai oletko taas alkanut juomaan? Oletko sinä ylipainoinen oikeasti vai kuvitelmissasi? Nyt en pysynyt kärryllä.Ylipainoinen ihminenkin voi olla ,jos jättää syömättä. Tai jos syö laadutonta moskaa,jossa ei ole ravinteita.
Mun mielestä noi sun tekstis kyllä kuulostavat jonkinlaiselta psykoottiselta breikiltä,että oon kyllä vähän huolestunut susta.Jos sä jotakuta lyöt niin sitten ne vie sut mielisairaalaan.Harkitse nyt vähän.Mistä lääkkeeistä ne sulle puhuu??

No et ota niitä. Se on niin yksinkertaista. Oletko vajaa vai Asperger tai jotain?

Koska täysin tutut ihmiset suhtautuvat eri tavalla ja jatketaan tätä stooria. Toista historiaa on eletty mutta ei niin kauaa kun ajatellut. Sopeuduttu tilanteeseen jossa ei ole oma itse. Alkaa muistaa mikä on oikea historia. Mitä on tehnyt. Tälläinen elämä palvelee nyt toisia. Se on vähän kuin työtä. Todisteet puuttuvat täältä. kaikki on järkeisttety toisille. Ehkä en ole koskaan edes ollut suomessa vaikka koen suomen. Kauheasti kaikkea mitä pitää huomioida. On kerrottu miten asiat on mutta silti siihen ei ikäänkuin saa uskoa.

Kun oikein muistan omat asian en tunne kuuluvani mitenkään siihen perheeseen mitä historiani edustaa vaan se jonkun muun ja tämä asia tulee jatkuvasti esiin myös todellisuudessa. Siihen ei saa missään nimessä uskoa. On toinen puoli. Ne on ikäänkuin täysin toisin päin todellisuudessa.

Hei,

Kirjoitat, että samaistut masennusoireista kärsivien kanssa ja hyvä, että olet lähtenyt hakemaan apua. Koet saavasi väärän diagnoosin, mutta lääkäri on katsonut, että sinulla ilmenee vähintään kaksi oiretta viidestä ja sen mukaan tehnyt diagnoosin.

"Skitsofrenian diagnostiset määritelmät eli kriteerit ovat vuosikymmenien kuluessa jonkin verran vaihdelleet ja muuttuneet. Nykyisen määritelmän mukaan skitsofrenian diagnoosi edellyttää, että henkilöllä on ilmennyt vähintään kuukauden ajan ainakin kaksi sairaudelle ominaisista viidestä oiretyypistä:

Harhaluulot
Aistiharhat
Hajanainen puhe (esimerkiksi toistuva selvä puheen syrjähtely tai epäyhtenäisyys)
Pahasti hajanainen tai outo käytös tai selvämotorinen jäykkyys tai kiihtyneisyys (katatonia)
Ns. negatiiviset eli puutosoireet (tunneilmaisujen selvä latistuminen, puheen selvä köyhtyminen tai tahdottomuus).
Näiden oireiden lisäksi skitsofrenian diagnoosin edellytyksenä on, että sairastuneen sosiaalinen toimintakyky on merkittävästi heikentynyt ja että tämä toimintakyvyn heikentyminen on kestänyt yhtäjaksoisesti muutaman kuukauden ajan."

Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.kotip_artikkeli=dlk00148&p_hakusana=skitsofrenia

Suosittelemme, että otat yhteyttä omaan lääkäriin ja keskustelet hänen kanssaan omista tuntemuksista ja siitä vääryydestä, mitä koet tästä diagnoosista.

Tsemppiä jatkoon!

joo mutta kyse on siitä etten ole edes se potilas joka siellä käy. siitä on todisteet. muo ei oo täällä suomessa ollenkaan. käyn ehkä jossain muualla hoitamassa jotain muuta.

Kyllä tämän unta täytyy olla. Koska nämä neuvoo ikäänkuin sovittujen kuvioiden perusteella, mutta oma järki ei tule esiin. mikä on.

https://www.bridgestorecovery.com/blog/the-dangers-of-mental-health-misdiagnosis-why-accuracy-matters/
Niitä vääriä diagnooseja on pilvin pimein. Sinulla ei tietenkään ole mitäänä valtuuksia mihinkään, koska olet se harhainen potilas. Minulle ei koskaan edes kerrottu mitään diagnoosista, vaikka kolme vuotta avohoidossa kävin. Mutta ihan kätsää lääkärille - eipähän tule tahroja cv:hen. Aina voi tulkita kaiken omaksi edukseen.

Juu todennäköisesti et saa muutosta. Olet lääkärin ja hänen todennäköisen ystävänsä ylilääkärin kontrollissa. Jos lääkäri kirjoittaisi, että hän on ollut väärässä, niin kai ymmärrät mitä se hänen uskottavuudelleen tekisi.

Arvoitus. Mikä erottaa noidan luudasta ja kissan aidosta noidasta?