Riemuvuoden sanoma

Jeesus oli palannut kiusausten korvesta Galileaan. Siellä hän opetti synagogaan tulleita. Häntä tultiin kuulemaan ja hänestä puhuttiin kaikkialla.
Jeesus saapui kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Tapansa mukaan hän meni sapattina synagogaan. Synagogajumalanpalveluksessa luettiin tavallisesti kaksi tekstiä, toinen Mooseksen kirjoista ja toinen profeetoista

Tapana oli, että joku kuulijoista luki nämä tekstit. Jeesus kutsuttiin lukemaan teksti, joka oli profeetta Jesajan kirjasta.

Katseet tekstinlukijaan

Lukukappaleessa kerrottiin ennustuksena Messiaasta ja hänen teoistaan: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia.” (Jes. 61:1–2.)

Luettuaan tekstin Jeesus istuutui. Kaikki loivat katseensa kiinteästi häneen, olihan hän heille kaikille tuttu. Lapsuudestaan saakka hän oli asunut heidän parissaan. Hän oli kotikylän, heidän kylänsä, poika.

Mitä hän sanoisi heille? Tottahan hän täälläkin tekisi jonkin ihmeteon. Ihmisten odotukset olivat suuret, mutta samalla ehkä ennakkoluuloiset.

Tänään toteutunut kirjoitus

”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Jeesus julisti heille, että todellinen riemuvuosi on nyt puhjennut. Juuri täällä, Galileassa, ja juuri nyt se on tapahtunut. Tunnelma oli käsinkosketeltava.

Vielä kun kuulijoiden korvissa soivat luetut sanat, Jeesus julisti, että nyt Raamatun kirjoitukset toteutuvat ja ovat täällä totta: köyhät saavat kuulla hyvän sanoman, vangit päästetään vapaiksi, sokeat saavat näkönsä ja sorretut päästetään vapauteen. Todellinen riemuvuosi on juuri nyt.

Mooseksen lain mukaan joka viideskymmenes vuosi oli riemuvuosi, jolloin kaikki velat pyyhittiin pois ja maan annettiin kasvaa vapaasti vähävaraisten hyväksi. Tämä kaikki oli totta: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Kuulijat antoivat hyvän todistuksen Jeesuksen puheesta. He kiittelivät hänen sanojaan, jotka olivat ahdistuneille armon sanoja. Sanat koskettivat heidän sydäntään. Niissä oli rakkauden sävy.

Mutta sanoja oli liian tuttu, kotikylän poika. ”Eikö tuo ole Joosefin poika?” Sanat eivät kelvanneet heille uskottavaksi. Jeesus joutui sanomaan: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.”

Mitä meille sanotaan tänään?

Uskonasioissa tunnetaan vain yksi ajan määre: tänään. Huomisesta emme tiedä. Onko meillä huominen päivä elettävänä? Emme tiedä elämämme pituutta.

Onko meillä huomenna armon sanoma kuultavana? Onko huomenna Jumalan valtakunnan lähettiläitä lähellämme ja heidän myötään hyvä sanoma armolliselta Jumalalta? Onko huomenna enää mahdollisuutta parannuksentekoon?

Emme tiedä huomisesta päivästä. Siksi tänään on tärkeä kuulla, mitä meille sanotaan.

Vapautuksen sanoma kutsuu

Jeesus kuulutti kirkkoväelle riemuvuoden sanomaa, vapautuksen sanomaa, joka oli tänään totta hänen kuulijoillensa. Armahduksen ja anteeksiantamuksen sanoma on hänen valtakuntansa pääsanoma. Jeesus tuli päästämään kaikki syntien kahlitsemat ja synnin sitomat vapaiksi.

Vielä tänään Jeesus kuuluttaa omiensa välityksellä tätä riemuvuoden viestiä. Syntinen saa kuulla Armahtajan sanat: ”Poikani, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

Jumalan kansa julistaa anteeksiantamuksen sanomaa ristillä henkensä antaneen Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Älä takerru julistajien halpaan, ehkä tuttuunkin muotoon, kuten Nasaretin synagogan ihmiset, vaan usko.