Ote 1:
Herään lauantaiaamuna noin klo 6, väsyttää, suussa maistuu eilinen juopottelu. Koetan sängyssä loikoillen muistella edellistä iltaa lähiöpubissa, näköjään nainen ei tarttunut tällä kertaa mukaan. Alkaa tekemään taas mieli ottaa nousuhumala, vaan tajuan että kello on noin vähän. Kipaisen jääkaapilla, josko sinne olisi jäänyt hiukan edellisen illan juomia. Eipä ole. Katselen levottomana kelloa, aika mataa hitaasti, ei nukuta enää. Minuutit ja tunnit matelevat tuskastuttavasti. Päätös on tehty: vaikka on lauantai ja vapaapäivä töistä, en mene kaupungille kauppakierroksille vaan lähiöpubin auetessa suoraan sinne aamubisselle. Vihdoin kello lyö 9 ja pubin ovi avautuu. Lisäkseni sinne pyrkii sisään pari äijää. Rumba voi siis jatkua, hyvästi selvä päivä. Tunnin - parin päästä kapakassa on jo parisenkymmentä dokaajaa, osa melkoisessa kännissä. Juttua piisaa, turina käy, heitän nousuhumalan vallitessa herjaa tuntemattomien lippalakki-tuulipuku-tyyppien kanssa -minä, kunniallinen virkamies. Kas kas, yllättäen pubiin saapuu kolme nuorehkoa naista, aika rennon oloisia tupakan ketjupolttajia, remuavia, ronskeja, tyypillisiä lähiöiden yksinhuoltaja-sosiaaliapu-naisia. Lyöttäydyn seuraan, huumori lentää. Saan naiset nauramaan, siirrytään nurkkapöytään. Tilaan kaikille kaljat, juttu eikun lisääntyy ja muuttuu kovaäänisemmäksi. Taustalla soi jukeboksista kotimainen iskelmä, Irwiniä väliin. Ulkona paistaa aurinko, sisällä hämyisää ja savuista. Ajan kulu unohtuu. Kun katson välillä kelloa, se onkin jo pitkällä iltapäivällä. Naiset ovat lähdössä yhden heistä kämpälle juomaan kotitekoista olutta. Saan suostuteltua yhden heistä jäämään lupaamalla tarjota kaljat pubissa sekä jotain suolapalaa. Alkuillasta alkaa filmi pätkiä, vaan se havainto on, että mennään naisen kanssa hänen asunnolleen. Järkyttävä sekasotku asunnossa, käyn siellä suihkussa. Syödään makaronilootaa, ja juodaan kaupasta ostetut oluet. Teen rohkean kähmimisesityksen, nainen on leikissä mukana, sänkyhommiksi menee, fiilis korkealla. Onneksi oli kumit mukana, tajuan. Pyytelen naista seuraksi loppuillaksi pubiin, ei jaksa lähteä. Ei kun kengät jalkaan, menoksi. Pubissa on alkanut karaoke. Porukkaa tupa täynnä, sankka savu, laulu raikaa väärässä nuotissa, porukka mölyää ja kälättää. Tuopposia menee, fiilis jees vaikka alkaa jo pirusti väsyttämään. Filmi katkoo välillä, vaan kun virkistyy, lisää juotavaa. Tiskillä tilaava vanhempi nainen hymyilee ja katsoo, hymyilen takaisin ja lyöttäydyn seuraan. Juttelen vissiin jo jotain tyhmää koska pian hän häipyy miesporukkaan takapöytään. Noh, laulu raikaa ja kalja virtaa valomerkkiin saakka...
Ote 2:
Herään oudossa paikassa. Nousen seisomaan, missä olen. Pieni betoninen koppero, paksu rautaovi. Tajuan lopulta, putkassa. Katson vaatteitani, paita veressä. Mitä olen tehnyt. Tuskanhiki tulee pintaa, mieli huutaa apua. Ahdistaa, pelottaa. Vanha viina maistuu suussa, mietin kuumeisesti mitä eilen tapahtui, missä olin. En muista. Lopulta poliisi tulee ovelle, käskee mukaansa. Pian alkaa kuulustelu, kauheita asioita. Vakuutan että en tiedä mitään, en muista mitään, olen syytön, päästäkää minut pois! Minut talutetaan takaisin kopperoon muistelemaan asioita. Aika kuluu ja kuluu.
Ote 3:
Palaveri päättyy, juttelen ryhmäkavereiden kanssa. Kävelen autolleni, laitan cd:n soimaan, katson taustapeiliin. Mietin menneisyyttä, ennen AA:ta. Olen onnellinen, elän, hallitsen itseni, siis olen. Kiitän raittiista päivästä!
Herään lauantaiaamuna noin klo 6, väsyttää, suussa maistuu eilinen juopottelu. Koetan sängyssä loikoillen muistella edellistä iltaa lähiöpubissa, näköjään nainen ei tarttunut tällä kertaa mukaan. Alkaa tekemään taas mieli ottaa nousuhumala, vaan tajuan että kello on noin vähän. Kipaisen jääkaapilla, josko sinne olisi jäänyt hiukan edellisen illan juomia. Eipä ole. Katselen levottomana kelloa, aika mataa hitaasti, ei nukuta enää. Minuutit ja tunnit matelevat tuskastuttavasti. Päätös on tehty: vaikka on lauantai ja vapaapäivä töistä, en mene kaupungille kauppakierroksille vaan lähiöpubin auetessa suoraan sinne aamubisselle. Vihdoin kello lyö 9 ja pubin ovi avautuu. Lisäkseni sinne pyrkii sisään pari äijää. Rumba voi siis jatkua, hyvästi selvä päivä. Tunnin - parin päästä kapakassa on jo parisenkymmentä dokaajaa, osa melkoisessa kännissä. Juttua piisaa, turina käy, heitän nousuhumalan vallitessa herjaa tuntemattomien lippalakki-tuulipuku-tyyppien kanssa -minä, kunniallinen virkamies. Kas kas, yllättäen pubiin saapuu kolme nuorehkoa naista, aika rennon oloisia tupakan ketjupolttajia, remuavia, ronskeja, tyypillisiä lähiöiden yksinhuoltaja-sosiaaliapu-naisia. Lyöttäydyn seuraan, huumori lentää. Saan naiset nauramaan, siirrytään nurkkapöytään. Tilaan kaikille kaljat, juttu eikun lisääntyy ja muuttuu kovaäänisemmäksi. Taustalla soi jukeboksista kotimainen iskelmä, Irwiniä väliin. Ulkona paistaa aurinko, sisällä hämyisää ja savuista. Ajan kulu unohtuu. Kun katson välillä kelloa, se onkin jo pitkällä iltapäivällä. Naiset ovat lähdössä yhden heistä kämpälle juomaan kotitekoista olutta. Saan suostuteltua yhden heistä jäämään lupaamalla tarjota kaljat pubissa sekä jotain suolapalaa. Alkuillasta alkaa filmi pätkiä, vaan se havainto on, että mennään naisen kanssa hänen asunnolleen. Järkyttävä sekasotku asunnossa, käyn siellä suihkussa. Syödään makaronilootaa, ja juodaan kaupasta ostetut oluet. Teen rohkean kähmimisesityksen, nainen on leikissä mukana, sänkyhommiksi menee, fiilis korkealla. Onneksi oli kumit mukana, tajuan. Pyytelen naista seuraksi loppuillaksi pubiin, ei jaksa lähteä. Ei kun kengät jalkaan, menoksi. Pubissa on alkanut karaoke. Porukkaa tupa täynnä, sankka savu, laulu raikaa väärässä nuotissa, porukka mölyää ja kälättää. Tuopposia menee, fiilis jees vaikka alkaa jo pirusti väsyttämään. Filmi katkoo välillä, vaan kun virkistyy, lisää juotavaa. Tiskillä tilaava vanhempi nainen hymyilee ja katsoo, hymyilen takaisin ja lyöttäydyn seuraan. Juttelen vissiin jo jotain tyhmää koska pian hän häipyy miesporukkaan takapöytään. Noh, laulu raikaa ja kalja virtaa valomerkkiin saakka...
Ote 2:
Herään oudossa paikassa. Nousen seisomaan, missä olen. Pieni betoninen koppero, paksu rautaovi. Tajuan lopulta, putkassa. Katson vaatteitani, paita veressä. Mitä olen tehnyt. Tuskanhiki tulee pintaa, mieli huutaa apua. Ahdistaa, pelottaa. Vanha viina maistuu suussa, mietin kuumeisesti mitä eilen tapahtui, missä olin. En muista. Lopulta poliisi tulee ovelle, käskee mukaansa. Pian alkaa kuulustelu, kauheita asioita. Vakuutan että en tiedä mitään, en muista mitään, olen syytön, päästäkää minut pois! Minut talutetaan takaisin kopperoon muistelemaan asioita. Aika kuluu ja kuluu.
Ote 3:
Palaveri päättyy, juttelen ryhmäkavereiden kanssa. Kävelen autolleni, laitan cd:n soimaan, katson taustapeiliin. Mietin menneisyyttä, ennen AA:ta. Olen onnellinen, elän, hallitsen itseni, siis olen. Kiitän raittiista päivästä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Syödään makaronilootaa, ja juodaan kaupasta ostetut oluet. Teen rohkean kähmimisesityksen, nainen on leikissä mukana, mutta sänkyhommat ei tahdo oikein sujua...herään aamuyöllä lattialta ja vetelen puoliksi juotuja huoneenlämpöisiä kaljoja katsellen vessan hammastahnaroiskeisesta peilistä pöhöttyneitä kasvojani..ei yhtään naurata"
Suurin piirtein minun elämänikin oli ennen AA:ta..harmi vaan että tulee ehkä liian harvoin katsottua sitä taustapeiliä, mutta kirjoituksesi muistutti minua ainakin nyt siitä että katsoin taustapeiliin ja arvomaailmanikin ehkä muuttui vähäksiaikaa.Kiitos Raittiista Päivästä!!