oon ihastunut yhteen jätkään ,joka taitaa olla ujo, niiku mäki!
Ikävä kyllä en tiedä, mitä hän ajattelee minusta?
Enkä uskalla tehä alotetta, yritän aina olla sillai et en ees huomais sitä, vaik ollaa samas koulussa..vaik kuiteski meiän katseet kohtaa.
(ite, oon ujo sen takia,ku on loukattu niin monta kertaa..)
Ikävä kyllä en tiedä, mitä hän ajattelee minusta?
Enkä uskalla tehä alotetta, yritän aina olla sillai et en ees huomais sitä, vaik ollaa samas koulussa..vaik kuiteski meiän katseet kohtaa.
(ite, oon ujo sen takia,ku on loukattu niin monta kertaa..)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pakko uskaltaa, tai sit saat vaan jäädä unelmoimaan. Et voi tietää sen ajatuksia muuten kuin että kysyt. Vaikka se vaikeeta onkin, niin yritä jotenkin tehdä se alote. Tekstiviesti? Se on helpointa ujoille :)
ei taia onnistuu mult... vaik kuin haluisin.
OOn kuullu,et se on tosi ujo, ja kans mun ikänen eli 18... baareis en sitä tapaa,ku käy eri paikkakunnalla,ku mä.. ja se kaupunki on iso, joten jos vaik menisin baarii,ettii sitä, ni en varmaa löytäs...
No pelothan voitetaan tunnetusti vain ne kohtaamalla. Vaikka vaikuttaisit kuinka hölmöltä juttunesi, kun yrittäisit ottaa hänen kontaktia, niin se kannattaa. Mieti jos tämä poika tulisi "väkisin" juttelemaan sinulle, vaikka simpukoiden sielunelämästä, niin etkö olisi otettu? Ei sen mitä sanot tarvitse olla mitään kauhean älykästä, kunhan se osoittaa pojalle, että olet kiinnostunut. Yksi askel johtaa toiseen ja ehkä poikakin uskaltaisi ottaa kontaktia suhun. Eli aivot nollille ja menoks.
No, itse en elä niinkuin opetan. Mulla on pikkasen sama tilanne täällä työpaikalla. Kun ihastus tulee lähelle niin menee ihan lukkoo, niin kuin kävi just äsken. Vaihdetaan vaan nopeasti katseita ja kun katseet kohtaa niin tunne vatsassa on sanoinkuvaamaton.
No siinä tapauksessa unoha koko juttu. Jos se on parempi niin?
Mutta ei voi elää elämää pelkäämällä kaikkea..
"laiturille", ottaa nenästä kiinni, sulkea silmät ja hyvpätä. Sen kummempia miettimättä. Seuraava kerta jo huomattavasti helpompi :-)
Ja Ps. Kaikki sen opettelee.
entiiä,mikä mua siinä pelottaa... kai se et menetän kasvoni,jos sitä ei kiinnosta..
miks kaiken pitää olla niin helvetin vaikeeta..?
ja ku ymmärtäs ton jätkien sielunelämän,ni seki helpottas vähän!
iiikk..
Itse olin aivan umpiujo teininä. Löysin sitten tosi mielenkiintoisen työpaikan lehdestä, mutta oli asiakaspalvelua... No, eihän sellaista työtä sopinut umpiujon ajatella :-) ! Ystäväni vain totesi minulle, että sillähän siitä ujoudesta eroon pääsee. Ja niin pääsi. Opin todella pitämään muista (vieraistakin) ihmisistä, sekä myös huomaamaan, että todellakin olemme kaikki samanlaisia, jokaisella omat kompastuskivensä. Sen jälkeen ei ole tarvinnut toisia ihmisiä ujostella. Oli sitten "tavis" tai "julkku" :-).Ja huomasin, että ihmissuhteista (ja elämästä) saa näin paljon enemmän irti, kun ei itse turhaan rajoita itseään.
Ja kasvojen menetyksestä; tuskin! Enemmän voi harmittaa joskus 10 tai jopa 50 vuoden päästä kaikki mahdollisuudet, jotka olet jättänyt käyttämättä! Ja mahdollisesti elämä elämättä... Se olisi todella kurjaa. Usein ne hyvin pienet päätökset muokkaavat elämäämme eniten. Ja liian usein niistä ne tekemättä jättämiset. Ja vielä, todennäköisesti sitä toistakin ihmistä pelottaa samat asiat...
Itsekkään en vielä aina täysin ymmärrä miesten sielunelämää, aina välillä tulee outoja yllätyksiä, mutta niin kai se on aina toisten ihmisten kanssa? Ei muuta kuin sekaan vaan :-) !