AS-piirteet ja parisuhde

No niin, kaipaisin vinkkejä ja neuvoja tällaiseen asiaan. Olen jo useamman vuoden seurustellut miehen kanssa, jolla on mitä ilmeisemmin jonkinasteisia asperger-piirteitä. Hän on itsekin kertonut, että epäilee olevansa jonkintasoinen asperger, mutta hän ei ole kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi hakea asiaan diagnoosia/selvennystä.

Rakastan miestäni, mutta parisuhde ei todellakaan ole ollut helppo. Suurimmat ongelmat ovat tulleet siitä, kun mies ei ole tajunnut loukkaavansa minua tai on ollut sosiaalisesti todella tökerö. Toinen suuri ongelma ovat miehen hermot ja raivokohtaukset. Hän ei ole minua kohtaan väkivaltainen, mutta jos asiat eivät mene kuten hän on ajatellut, hän saa aivan älyttömiä kilareita. Nämä kilarit muistuttavat minua lähinnä viisivuotiaan uhmaikäisen kiukuttelusta -tavarat lentävät, mies hakkaa seiniä ja huutaa. Koen tämän sekä pelottavaksi että raskaaksi. Olemme puhuneet asiasta useamman kerran ja hän on luvannut yrittää hillitä itseään, mutta sitten taas tapahtuu jotakin ja tiuskiminen ja riehuminen alkaa.

Kolmas asia on sosiaalinen tökeröys ei minun vaan muiden ihmisten seurassa. Valitettavasti tilanne on mennyt siihen, että kaikki läheiseni eivät enää osoita illanviettokutsuja meille vaan pelkästään minulle. Tuntuu, että varsinkin jos paikalla on ihmisiä, joiden sosiaalista statusta/ammattia mies jotenkin arvostaa, niin hänestä tulee sosiaalisesti aivan käsittämättömän tökerö. Alkaa ihan hirvittävä besserwisseröinti ja luennointi, eikä keskustelusta tule mitään. Mies ei tajua, että eivät ihmiset kokoonnu yhteen kuuntelemaan, kun yksi (siis hän) luennoi jostakin asiasta. Ärsyttävintä tässä on, että mies siis todellakin viisastelee ja provosoi. Sanotaan, että juhlissa on vaikkapa ympäristötieteilijöitä - mies alkaa vänkäämään heidän kanssaan ja väittää heille, että tietää asioista paremmin kuin alaa opiskelleet ihmiset. Monilla menee häneen hermot ja minä häpeän silmät päästäni. En tiedä, mistä nimenomaan tämä piirre tulee, että hänen täytyy viisastella kaikkien alojen asiantuntijoille (tai siltä se ainakin kuulostaa) vaikka hän ei todellisuudessa tietäisi asiasta yhtään mitään. Sen vielä hyväksyisin, jos hän siis oikeasti tietäisi ko. asiasta jotain mutta useinmiten ei siis todellakaan tiedä. Hän ei tarkoita pahaa, mutta suurin osa ihmisistä kokee tämän ihan avoimena vittuiluna ja hän saa ihmiset kiivastumaan. Mies ei myöskään hymyile tai naura tai osaa muutenkaan ilmeillä tavalliseen tapaan, mikä varmasti lisää vaikutelmaa vittuilusta.

En tiedä, mitä tuollaisissa tilanteissa tekisin - en voi käydä jokaista vierasta läpi, ja kuiskata, että hän on sosiaalisesti vähän omalaatuinen eikä tarkoita pahaa. Voiko asperger-piirteinen kehittyä tällaisessa asiassa? Miehellä on onneksi omia ystäviä ja he ovat tottuneet häneen. Minun osaltani tilanne alkaa olla vähän se, että minun täytyy tarkkaan harkita, otanko hänet esimerkiksi työhöni liittyviin tapahtumiin mukaan.