Nürnbergin mestarilaulajat
Tannhäuser
Aida
Carmen
Ooppera on näiden perusteella hyvä laji. Nämä neljä ovat jopa niin mainioita että enpä juuri uskalla muihin tutustuakaan.
Mikä on paras ooppera
Joikhaaja
37
9228
Vastaukset
- Joikhaaja
mutta niiden mitättömyys noita vasten korostuu niin, ettei mitenkään jaksa katsoa ja kuunnella edes alusta loppuun. En uskalla katsella kuin näitä neljää yhä uudestaan ja uudestaan alusta loppuun. Ooppera se vasta on elämää suurempaa - tai ainakin siis nuo kaksi Wagnerin ja kaksi eri säveltäjien suurta mestariteosta.
- Sailbad Sinner
Joku yrittää nyt lietsoa väittelyä :) 1800-luvun Italiassa, ennen kuin Verdi dominoi koko kenttää, oopperasäveltäjien fanit tappelivat keskenään kuin potkupallohuligaanit nykyään. En aio sortua moiseen. Kuitenkin parhaiden oopperoiden listalle kuuluu ehdottomasti don Giovanni. Tämä on fakta, ei mielipide =:)
Tannhäuserin ottamista listalle minä kyllä ihmettelen. Ei sillä, että olisin paatoksellinen antiwagneriaani (Mestarilaulajat on yksi suosikkioopperoitani). Mutta Tannhäuserista paistaa liian selvästi läpi, että se on Wagnerin kouluesimerkki siitä, miksi italialainen korulaulanta on syntiä, jota edes paavi ei voi antaa anteeksi.
Bissen Automiehet on kiistaton mestariteos. Richard Strauss käytti sitä esimerkkinä hyvästä orkestroinnista (”älkää tutkiko Wagnerin partituuria, tutkikaa Carmenia”). Carmenin mestarillisuudesta vain yksi aspekti on se, että toreadori- ja mustalaismusiikki on integroitu oopperaan niin saumattomasti, että asiaa tuntematon luulee Bissen lainanneen espanjalaista kansanmusiikkia. Todellisuudessa asia on päinvastoin. Toreadori- ja mustalaismusiikki on Bissen keksintöä, johon hän tosin mallina käytti jonkun kuubalaissäveltäjän teoksia, ja musiikki oli aluksi espanjalaisille yhtä outoa kuin muillekin, mutta espanjalaiset omivat sen nopeasti omakseen. Tämä eksoottinen musiikki on integroitu Carmeniin paljon saumattomammin kuin mihin Tshaikovski pystyi Joutsenlammessa, jossa erimaalaiset tanssit ovat vain irrallisia näytösnumeroita.
Aida on kestosuosikkejani, tosin vuosien saatossa eri syistä. Nuorena poikana innostuin hengennostatuskohdista (1. näytöksen valakohtaus, 2. näytöksen juhlaparaati), mutta kolmannen näytöksen mystiikka meni yli hilseen. Nyt asia on päinvastoin; hengennostatuskohdat kuulostavat laskelmoidulta yleisönkosiskelulta ja kolmannen näytöksen mystiikka erinomaisen jännittävältä. Verdin grand-oopperoista asetan nykyään Otellon ja don Carloksen Aidan edelle. Tosin Desdemonan kohtalo on niin kolkko, että oopperan jälkeen tekee mieli katsoa loppukumarrukset, niin näkee että hän vain näytteli kuollutta. Carmenista sen sijaan voi sanoa, että "she had it coming".- Vha pieru
Itselläni on kokemusta livenä nähdyistä oopperoista neljältä eri vuosikymmeneltä. Kymmenkuntako heitä lienee vai tusina kaikkiaan? Savonlinna - Helsinki - Tallinna.
Don Giovanniin olin ostanut liput joitakin vuosia sitten. Kansallisoopperan uuteen taloon piti tutustuman tuon kovin kehutun oopperan myötä. Niin siinä sitten kävi, että poikani ja vaimoni serkku nuo liput käyttivät hyväkseen, meidän alkuperäisten halukkaiden maatessa sängyn pohjalla erinomaisen väkevän flunssan kourissa.
Don Giovanni tuli sittemmin nähdyksi muutama vuosi sitten Tallinnan Estonia-teatterin esityksenä. Hyvä yritys, ei kovinkaan kaksinen teho. Ooppera on niin monen tekijän summa! Mutta ilman muuta haluan nähdä tuon teoksen toistekin.
Mozart on ollut säveltäjänä kestosuosikkini läpi vuosikymmenien. Hänen musiikillaan tuntuu olevan sanottavaa ihmiselle kuin ihmiselle, vuosisadasta toiseen. W.A. piti kai itse itseään ennen muuta oopperasäveltäjänä - eikä suinkaan itävaltalais-saksalaisena, vaan italialaisena! Kansallisista ja ajallisista rajoista piittaamaton yleisnero joka tapauksessa.
Wagner ja Verdi ovat olleet kovassa kurssissa. Wagneriin en ole päässyt sisälle - tuo taiteenlaji vaatinee hurmahenkistä omistautumista. Ainoa lavalla näkemäni Wagner on Savonlinnan Lentävä hollantilainen (1982). Lienee helpoimmin sulavaa Wagneria, enkä toki pahana pitänytkään. Tokko kuitenkaan tässä elämässä pääsen koskaan Ring-tasolle?!
Verdiltä olen nähnyt La Traviatan jokunen vuosi sitten Kansallisessa. Sehän on (Trubaduurin ohella) varsinainen hittiparaati. Sain suunnilleen sitä mitä uumoilinkin. Odotan seuraavaa Verdi-pläjäystäni suurella mielenkiinnolla!
Seuraava oopperaelämykseni tulee olemaan G. Bizet'n "Automiehet". Esitys on tulevan viikonlopun sunnuntaina 20.2. - ja taas tuossa liikuttavassa Tallinnan Estonia-teatterissa! Positiivinen viritys on kuitenkin päällä näin etukäteen. - Joikhaaja
Kerrankin näillä palstoilla on sivistävää lukemista ja hyvää huumoria :)
- Joikhaaja
Vha pieru kirjoitti:
Itselläni on kokemusta livenä nähdyistä oopperoista neljältä eri vuosikymmeneltä. Kymmenkuntako heitä lienee vai tusina kaikkiaan? Savonlinna - Helsinki - Tallinna.
Don Giovanniin olin ostanut liput joitakin vuosia sitten. Kansallisoopperan uuteen taloon piti tutustuman tuon kovin kehutun oopperan myötä. Niin siinä sitten kävi, että poikani ja vaimoni serkku nuo liput käyttivät hyväkseen, meidän alkuperäisten halukkaiden maatessa sängyn pohjalla erinomaisen väkevän flunssan kourissa.
Don Giovanni tuli sittemmin nähdyksi muutama vuosi sitten Tallinnan Estonia-teatterin esityksenä. Hyvä yritys, ei kovinkaan kaksinen teho. Ooppera on niin monen tekijän summa! Mutta ilman muuta haluan nähdä tuon teoksen toistekin.
Mozart on ollut säveltäjänä kestosuosikkini läpi vuosikymmenien. Hänen musiikillaan tuntuu olevan sanottavaa ihmiselle kuin ihmiselle, vuosisadasta toiseen. W.A. piti kai itse itseään ennen muuta oopperasäveltäjänä - eikä suinkaan itävaltalais-saksalaisena, vaan italialaisena! Kansallisista ja ajallisista rajoista piittaamaton yleisnero joka tapauksessa.
Wagner ja Verdi ovat olleet kovassa kurssissa. Wagneriin en ole päässyt sisälle - tuo taiteenlaji vaatinee hurmahenkistä omistautumista. Ainoa lavalla näkemäni Wagner on Savonlinnan Lentävä hollantilainen (1982). Lienee helpoimmin sulavaa Wagneria, enkä toki pahana pitänytkään. Tokko kuitenkaan tässä elämässä pääsen koskaan Ring-tasolle?!
Verdiltä olen nähnyt La Traviatan jokunen vuosi sitten Kansallisessa. Sehän on (Trubaduurin ohella) varsinainen hittiparaati. Sain suunnilleen sitä mitä uumoilinkin. Odotan seuraavaa Verdi-pläjäystäni suurella mielenkiinnolla!
Seuraava oopperaelämykseni tulee olemaan G. Bizet'n "Automiehet". Esitys on tulevan viikonlopun sunnuntaina 20.2. - ja taas tuossa liikuttavassa Tallinnan Estonia-teatterissa! Positiivinen viritys on kuitenkin päällä näin etukäteen.Joskus hevimetallin ja popin täyttämässä nuoruudessakin klassisesta nimenomaan Wagnerin oopperamusiikki kolahti. Mutta ei sitten mikään muu ooppera käynyt vielä mielessä ollenkaan. Se Wagner kaiketi lähinnä muistutti heviä, joten ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää Bayreuthin mestarin sävähdyttäviä melodioita keskellä kaiken raskaan laulunkin ja hidastempoisen tarinankerronnan.
- St-Kilda
Hyviä ovat nuo neljä. Paras on tietysti hyvin subjektiivinen käsite. Minulle Wagnerin "Tristan ja Isolde" sekä Kokkosen "Viimeiset kiusaukset" ovat olleet niin järisyttäviä kokemuksia (varsinkin livenä), että en usko minkään niitä voittavan. Näiden jälkeen tuleekin sitten koko joukko muita tasavahvoja, erityisesti Verdi, Bizet, Puccini, Mozart.
Kirjallisuudessa mainitaan usein Figaron häiden olevan täydellisin ooppera. Kertakaikkiaan upeahan se onkin. Ehkä täydellisin, mutta ei aivan paras minun listallani.- Sailbad Sinner
"mainitaan usein Figaron häiden olevan täydellisin ooppera"
Toisen näytöksen finaali (n.20 min) onkin mahtavaa kehittelyä duetosta aina septettiin asti ilman resitatiivia. Mutta tämän hinta on sitten se, että ensimmäinen näytös on hyvin resitatiivipainotteinen; kaikki juonensäikeet pitää käynnistää resitatiivein, ja ne sitten purkaantuvat toisen näytöksen finaaliin. Don Giovanni on sikäli tasapuolisempi, että numeroiden suhde resitatiiviin on parempi ja resitatiivit on sijoitettu tasaisemmin.
Myös Figaron neljännen näytöksen alkua pidän aika köyhänä; siinä toissijaiset roolihenkilöt saavat kukin laulaa sorbettiaariansa, eivätkä päähenkilöidenkään aariat kovin kaksisia ole. Sanottakoon samaan hengenvetoon, että Figaron ongelmat pitää suhteuttaa siihen, kuinka loistokkaita kaksi muuta Mozart - da Ponte -oopperaa ovat. - St-Kilda
Sailbad Sinner kirjoitti:
"mainitaan usein Figaron häiden olevan täydellisin ooppera"
Toisen näytöksen finaali (n.20 min) onkin mahtavaa kehittelyä duetosta aina septettiin asti ilman resitatiivia. Mutta tämän hinta on sitten se, että ensimmäinen näytös on hyvin resitatiivipainotteinen; kaikki juonensäikeet pitää käynnistää resitatiivein, ja ne sitten purkaantuvat toisen näytöksen finaaliin. Don Giovanni on sikäli tasapuolisempi, että numeroiden suhde resitatiiviin on parempi ja resitatiivit on sijoitettu tasaisemmin.
Myös Figaron neljännen näytöksen alkua pidän aika köyhänä; siinä toissijaiset roolihenkilöt saavat kukin laulaa sorbettiaariansa, eivätkä päähenkilöidenkään aariat kovin kaksisia ole. Sanottakoon samaan hengenvetoon, että Figaron ongelmat pitää suhteuttaa siihen, kuinka loistokkaita kaksi muuta Mozart - da Ponte -oopperaa ovat.Näinhän se on, että Figaron häiden neljännen näytöksen alku on tylsähkö. Sen vuoksi se esitetäänkin joskus lyhennettynä (esim. Kansallisoopperan versiosta puuttuu aaria), eikä kokonaisuus siitä kärsi. Figarossa on kuitenkin huomattavasti enemmän upeita melodioita kuin Don Giovannissa. Figaro on myös yhteiskuntapoliittisesti verrattoman radikaali ja siksi erottuu muista ajan teoksista.
- Sailbad Sinner
St-Kilda kirjoitti:
Näinhän se on, että Figaron häiden neljännen näytöksen alku on tylsähkö. Sen vuoksi se esitetäänkin joskus lyhennettynä (esim. Kansallisoopperan versiosta puuttuu aaria), eikä kokonaisuus siitä kärsi. Figarossa on kuitenkin huomattavasti enemmän upeita melodioita kuin Don Giovannissa. Figaro on myös yhteiskuntapoliittisesti verrattoman radikaali ja siksi erottuu muista ajan teoksista.
”Figarossa on kuitenkin huomattavasti enemmän upeita melodioita kuin Don Giovannissa.”
Makuasia, Figarossa taitaa olla enemmän upeita aarioita, Don Giovannissa taas enemmän upeita yhtyekohtauksia. Figaron upeista melodioista hieno esimerkki tuli, kun kuulin radiosta Figarosta yhden dueton instrumenttiversiona. Kaksi tahtia sanoi: ”Mozart”, 10 tahtia sanoi: ”Figaro”, mutta instrumenttiversiona en pystynyt paikallistamaan tätä hienoa duettoa. Kotona piti tietysti kuunnella ooppera, ja siinähän se oli: ensimmäisessä näytöksessä Susannan ja Marcellinan kiistely siitä, kumpi saa olla kohteliaampi ja päästää toisen ensin ovesta. Lauluversiossa sanailu on niin hauskaa, että musiikin kauneus jää piiloon. - katsomassa käynyt
Sailbad Sinner kirjoitti:
”Figarossa on kuitenkin huomattavasti enemmän upeita melodioita kuin Don Giovannissa.”
Makuasia, Figarossa taitaa olla enemmän upeita aarioita, Don Giovannissa taas enemmän upeita yhtyekohtauksia. Figaron upeista melodioista hieno esimerkki tuli, kun kuulin radiosta Figarosta yhden dueton instrumenttiversiona. Kaksi tahtia sanoi: ”Mozart”, 10 tahtia sanoi: ”Figaro”, mutta instrumenttiversiona en pystynyt paikallistamaan tätä hienoa duettoa. Kotona piti tietysti kuunnella ooppera, ja siinähän se oli: ensimmäisessä näytöksessä Susannan ja Marcellinan kiistely siitä, kumpi saa olla kohteliaampi ja päästää toisen ensin ovesta. Lauluversiossa sanailu on niin hauskaa, että musiikin kauneus jää piiloon.Figarosta tuli mieleen, että kävikö kukaan kuuntelemassa Stadian proggista siitä? Oli mielestäni aika onnistunut opiskelijaproggikseksi, mitä muut ajattelivat?
- Sailbad Sinner
Nyt paremmalla ajalla voin selittää, mitä tarkoitin sillä, että Tannhäuser on Wagnerin kouluesimerkki italialaisoopperan korulaulannan synnillisyydestä. Ensin vähän historiaa. Wagner menetti hyvin nuorena sekä isänsä että isäpuolensa, eikä hän myöhempänäkään - eikä kukaan muukaan - saanut varmuutta siitä, kumpi oli hänen biologinen isänsä. Tämä lienee tärkein syy Wagnerin horjuvaan seksuaali-identiteettiin. Hänelle eivät kelvanneet neitsyet, vaan hän metsästi toisten miesten vaimoja, eikä hänen oopperoissaan ole montaakaan normaalia parisuhdetta, vaan useimmat miesten väliset suhteet ovat tavalla tai toisella kiellettyjä tai tuhoon tuomittuja. Lähimmäksi normaalia parisuhdetta päästään Mestarilaulajissa, jossa Walter saa laulukilpailun voitosta palkinnoksi Evan (jolle tosin on jätetty oikeus kieltäytyä, mutta jos hän kieltäytyy, ei hän saa naida ketään muutakaan).
Wagnerin äidin luona vieraili säännöllisesti kaksi musiikki-ihmistä. Toinen oli italialainen lihava kastraattilaulaja ja toinen oli pitkä komea säveltäjä Carl Maria von Weber. Nuorelta Wagnerilta ei kestänyt kauaa assosioida italialaista koloratuuria leivoksia mussuttavaan eunukkiin ja Weberin rehellisen koristelematonta musiikkia hänen komeaan ulkomuotoonsa.
Wagner oli jostain keksinyt, että teksti on maskuliinista ja musiikki feminiinistä ja *sen vuoksi* teksti on tärkeämpää kuin musiikki. Ei siis jostain sellaisesta syystä, että sanat välittäisivät enemmän tai selkeämpää informaatiota, vaan siksi että sanat ovat maskuliinista ja musiikki feminiinistä. (Sibeliuskin kirjoitti ensimmäiseltä Saksan matkaltaan jotain sen suuntaista, että naisellinen musiikki lähtee elämään vasta kun se hedelmöittyy miehestä, vaikka Sibelius myöhemmin korostikin absoluuttisen musiikin puolta.) Wagner kirjoitti itse libretot kaikkiin oopperoihinsa, eikä mikään muu ollut mahdollistakaan, koska libreton vastaanottaminen joltakulta toiselta olisi vastannut hänelle homoseksuaalista aktia vastaanottavana osapuolena. Koska siis teksti on tärkeämpää kuin musiikki, se ei saa hautautua musiikin liiallisen koristelun alle.
Tannhäuserin ensimmäisessä näytöksessä on hyvinkin mielenkiintoista musiikkia, mutta tapahtumapaikkana on Venusvuori (tai -kukkula), paheiden pesä. Toisessa näytöksessä on laulukilpailu, jonka aiheena on puhtaan rakkauden kuvaaminen. Laulukilpailun suojelijana on ylhäinen Elisabet. Wolfram aloittaa ja vertaa puhtaan rakkauden kokemusta lähteen ihailemiseen kaukaa. Tannhäuser ihmettelee, miksi pitää tyytyä ihailemaan, kun lähteestä voisi juodakin. Kun lähdettä käytettiin rakkauden symbolina, niin siitä juominen tietysti tarkoittaa sukupuoliaktia. Tämän katsotaan herjaavan Elisabetia niin, että Tannhäuser joutuu pyhiinvaellusmatkalle pyytämään armoa paavilta. Viimeinen näytös on musiikillisesti äärimmäisen askeettinen, kun Tannhäuser kertoo pyhiinvaellusmatkaltaan, jolla paavi, joka armahti laumoittain syntisiä, ei voinut antaa anteeksi hänen herjaansa. Koska Tannhäuserin synti liittyy Venusvuoren (1. näytöksen) mielenkiintoiseen musiikkiin, niin syntyy assosiaatio, että koristeellinen musiikki on syntiä, jota edes paavi ei voi antaa anteeksi.
Tannhäuserin (siis oopperan) tärkein kohta on sen symboliikan ymmärtäminen, että lähteestä juominen tarkoittaa sukupuoliaktia ja Elisabetin herjaamista. Jos tämä jää ymmärtämättä, ei koko oopperassa ole päätä eikä häntää. Ja se tietysti jäisi ymmärtämättä, jos monimutkainen symboliikka haudattaisiin koloratuurin alle. Mutta tulos on se, että oopperan loppupuoli on sitten äärimmäisen askeettinen. Niinpä sitten koko oopperasta tulee sen asian julistamista, että liian koristeellinen musiikki ei saa haudata tekstiä alleen.- tupla-Tannhäuser
mielipuoli se Wagner oli, seinähullu ja erittäin epämiellyttävä suuruudenhullu monomaanikko.
- Joikhaaja
vaivannäöstä ja mielenkiintoisesta artikkelista. Minä ymmärrän vain hyvää musiikkia - taidemusiikkia ! Mutta niinhän se teksti eli libretto sanoisin, on parasta oopperassa :)
- Oprah
paras ooppera on Aida
- Carsten05
Vaikea kysymys, mutta jos pitäisi vastata mitä tulee musiikin kauneuteen ja koskettavuuteen niin sanoisin että omasta mielestäni La Bohème ja siinä erityisesti Rodolfon aaria.
- rakastan oopperaa
Totta turiset. La boheme on kauneudessaan aivan uskomaton. Itse rakastan Mimin ja Marcellon duettoa. Ah...
- Carsten05
rakastan oopperaa kirjoitti:
Totta turiset. La boheme on kauneudessaan aivan uskomaton. Itse rakastan Mimin ja Marcellon duettoa. Ah...
Mukavaa että olet samaa mieltä...
Muutkin Puccinin oopperat ovat hyvät, mutta tämä vie voiton. - Joikhaaja
Katselin levyltä Puccinin La Bohemen esityksen vuodelta 1988, jossa oli äärimmäisen hieno puvustus ja lavastus sekä tähtenä sentään Pavarotti. Tasaista esitystä kaikin puolin. Ei ollut puuduttavaa missään vaiheessa jos kohta ei ollut myöskään erityisen kuuluisia highlights -juttuja, mitä kunnon suuresityksissä usein on nähty :)
- Carsten05
Joikhaaja kirjoitti:
Katselin levyltä Puccinin La Bohemen esityksen vuodelta 1988, jossa oli äärimmäisen hieno puvustus ja lavastus sekä tähtenä sentään Pavarotti. Tasaista esitystä kaikin puolin. Ei ollut puuduttavaa missään vaiheessa jos kohta ei ollut myöskään erityisen kuuluisia highlights -juttuja, mitä kunnon suuresityksissä usein on nähty :)
Ok, kuulostaa hyvältä! Luulenpa melkein että olen nähnyt tuon esityksen telkkarissa - mutta siitä on kyllä monta vuotta. Tai sitten se on joku toinene esitys; onhan P tehnyt monta. Sen Pavarottin laulaman aarian minulla on cd-levyllä ... mutta se on varmaan eri esitys. P ei aina loista - ei enää ainakaan kun ikää on karttunut.
Jussi Björling laulaa tuon roolin ja aarian upeasti myös. Niin kun varmaan moni muukin:-) - sångare
Carsten05 kirjoitti:
Ok, kuulostaa hyvältä! Luulenpa melkein että olen nähnyt tuon esityksen telkkarissa - mutta siitä on kyllä monta vuotta. Tai sitten se on joku toinene esitys; onhan P tehnyt monta. Sen Pavarottin laulaman aarian minulla on cd-levyllä ... mutta se on varmaan eri esitys. P ei aina loista - ei enää ainakaan kun ikää on karttunut.
Jussi Björling laulaa tuon roolin ja aarian upeasti myös. Niin kun varmaan moni muukin:-)kuollut jo mutta ruohosen seppo elää ja puuskuttaa yhä ja laulaa varmasti roolin jos vain hinnasta sovitaan - ja laulaa niin mimit kuin rodolfotkin!
- richard
Nyt on päässyt unohtumaan suosikkilistalta Richard Strauss, joka sävelsi monta loistavaa oopperaa! Mun bojot menee Richardin koko tuotannolle.
- höpönassu
Mun bojot menee Mozartin ja Schubertin oopperoille, jotka oli 2 merkittävintä saksalaisen oopperan mestaria. Wagner ei siis ollutkaan ylivertainen, vaikka sitkeät huhut niin väittävät. Carmenissa on paljon hienoa musiikkia mutta myös latteuksia, joihin on jo kyllästynyt kurkkua myöten.
- Schuster
höpönassu kirjoitti:
Mun bojot menee Mozartin ja Schubertin oopperoille, jotka oli 2 merkittävintä saksalaisen oopperan mestaria. Wagner ei siis ollutkaan ylivertainen, vaikka sitkeät huhut niin väittävät. Carmenissa on paljon hienoa musiikkia mutta myös latteuksia, joihin on jo kyllästynyt kurkkua myöten.
Der Spiegelritter
Des Teufels Lustschloss
Adrast
Fernando
Claudine von Villa Bella
Die Freunde von Salamanka
Die Bürgschaft
Die Zauberharfe
Die Zwillingsbrüder
Sacontala
Das Zauberglöckchen
Alfonso und Estrella
Die Verschworenen oder Der häusliche Krieg
Rüdiger
Fierrabras
Der Graf von Gleichen
Sophie
Vielä kun joskus näkisi ja kuulisi yhtäkään noista missään esitettävän.
Vaan kun ei.
Miksikähän? - säv. opiskelija
Schuster kirjoitti:
Der Spiegelritter
Des Teufels Lustschloss
Adrast
Fernando
Claudine von Villa Bella
Die Freunde von Salamanka
Die Bürgschaft
Die Zauberharfe
Die Zwillingsbrüder
Sacontala
Das Zauberglöckchen
Alfonso und Estrella
Die Verschworenen oder Der häusliche Krieg
Rüdiger
Fierrabras
Der Graf von Gleichen
Sophie
Vielä kun joskus näkisi ja kuulisi yhtäkään noista missään esitettävän.
Vaan kun ei.
Miksikähän?...Weberniäkään missään soiteta ja kovin merkittävä ja nerokas säveltäjä on kyseessä. Sitä soitetaan, mikä uppoaa suurille massoille jo itsessään elitistisessä taidemusiikkikulttuurissakin. Jos tämä kaveri tykkää Schubertin oopperoista niin tykätköön. On mukavaa kun joku kaapii hieman pintaa syvemmältä!
- Schuster
säv. opiskelija kirjoitti:
...Weberniäkään missään soiteta ja kovin merkittävä ja nerokas säveltäjä on kyseessä. Sitä soitetaan, mikä uppoaa suurille massoille jo itsessään elitistisessä taidemusiikkikulttuurissakin. Jos tämä kaveri tykkää Schubertin oopperoista niin tykätköön. On mukavaa kun joku kaapii hieman pintaa syvemmältä!
Anton Webern on aivan yhtä helppo unohtaa kuin Alban Berg ja Arnold Schönbergkin.
Siihen, ettei näitä herroja juuri soiteta, on ilmiselvät syynsä. - Sailbad Sinner
Schuster kirjoitti:
Anton Webern on aivan yhtä helppo unohtaa kuin Alban Berg ja Arnold Schönbergkin.
Siihen, ettei näitä herroja juuri soiteta, on ilmiselvät syynsä.Alban Berg on huomattavasti merkittävämpi oopperasäväeltäjänä kuin muut tässä mainitut modernistit (Webern, Schönberg). Lulua ja Wozzeckia esitetään varsin säännöllisesti, toisin kuin Webernin ja Schönbergin teoksia.
Minäkin yritän muutaman kerran vuodessa tehdä tuttavuutta Lulun, tuon naispuolisen don Giovannin kanssa. Joka kerralla Bergin musiikki aukeaa paremmin ja paremmin, mutta en vieläkään voi väittää sitä erityisen nautittavaksi. Tai sanotaan niin, että Lulun musiikki vetoaa vain älylliseen puoleeni mutta ei pysty laukaisemaan sellaisia älyllisen tason ohittavia tunnepitoisia reaktoita joita Mozartin, Verdin tai Puccinin oopperat saavat aikaan. (Jos joku nyt kiinnostuu Lulun hankkimaan dvd:nä, niin ainoa järkevä vaihtoehto on Christine Schäferin esitys. Se toinen, Laura Aikin, sisältää vain Bergin musiikkia, mutta ei Cerhan suorittamaa oopperan loppuunsävellystä. Berg nimittäin ehti säveltää vain kaksi näytöstä kokonaan mutta viimeisestä vain luonnoksia. - säv. opiskelija
Schuster kirjoitti:
Anton Webern on aivan yhtä helppo unohtaa kuin Alban Berg ja Arnold Schönbergkin.
Siihen, ettei näitä herroja juuri soiteta, on ilmiselvät syynsä....nyt menee mutkat suoriksi. Mielestäni vertaukseni oli ihan hyvä. Bergiä ja Schönbergiä kyllä soitetaan, Weberniä ei juurikaan. Nämä kolme säveltäjää olivat merkittäviä ja nerokkaita. Heitä ei voi unohtaa. Vaikkei Weberniä soiteta, hän on yksi tutkituimmista säveltäjistä. Ja kyllä Bergin Lulu ja Wozzeck menee minun rankinglistassani oopperoiden kärkisijoille. Niin kaunista musiikkia, että kyynelkanavat kostuu. Ja niin on monet perinteisemmätkin teokset. Kehotan syventymään Wienin uuden koulukunnan estetiikkaan paremmin!
- St-Kilda
Sailbad Sinner kirjoitti:
Alban Berg on huomattavasti merkittävämpi oopperasäväeltäjänä kuin muut tässä mainitut modernistit (Webern, Schönberg). Lulua ja Wozzeckia esitetään varsin säännöllisesti, toisin kuin Webernin ja Schönbergin teoksia.
Minäkin yritän muutaman kerran vuodessa tehdä tuttavuutta Lulun, tuon naispuolisen don Giovannin kanssa. Joka kerralla Bergin musiikki aukeaa paremmin ja paremmin, mutta en vieläkään voi väittää sitä erityisen nautittavaksi. Tai sanotaan niin, että Lulun musiikki vetoaa vain älylliseen puoleeni mutta ei pysty laukaisemaan sellaisia älyllisen tason ohittavia tunnepitoisia reaktoita joita Mozartin, Verdin tai Puccinin oopperat saavat aikaan. (Jos joku nyt kiinnostuu Lulun hankkimaan dvd:nä, niin ainoa järkevä vaihtoehto on Christine Schäferin esitys. Se toinen, Laura Aikin, sisältää vain Bergin musiikkia, mutta ei Cerhan suorittamaa oopperan loppuunsävellystä. Berg nimittäin ehti säveltää vain kaksi näytöstä kokonaan mutta viimeisestä vain luonnoksia.Modernisteista puheen ollen, löytyykö E. W. Korngoldille yhtään kannattajaa? Hänen musiikkinsa on ollut taas jonkin verran esillä medioissa.
- Joikhaaja
St-Kilda kirjoitti:
Modernisteista puheen ollen, löytyykö E. W. Korngoldille yhtään kannattajaa? Hänen musiikkinsa on ollut taas jonkin verran esillä medioissa.
Sitähän kuuntelee ja katselee nautinnokseen kuin elokuvaa. Televisiossahan Kuollut kaupunki esitettiin viime vuonna. Oikein hyvä.. Kirjastossa näkyi olevan tämä DVD:llä ja on ollut kiusaus sekin vielä lainata.
- Sailbad Sinner
St-Kilda kirjoitti:
Modernisteista puheen ollen, löytyykö E. W. Korngoldille yhtään kannattajaa? Hänen musiikkinsa on ollut taas jonkin verran esillä medioissa.
Minultakin löytyy tämä Angela Denoke - Torsten Kerl -esitys, ei paha. Oopperan musiikillinen yleisvaikutelma pitkälti samankaltainen kuin Straussin Nainen ilman varjoa, vaikka Straussin teos juoneltaan onkin tietysti paljon symbolisempi ja abstraktimpi. Korngold taisi jäädä yhden oopperan mieheksi, siirryttyään enimmäkseen elokuvasäveltäjäksi.
- mikki hiiri
Schuster kirjoitti:
Der Spiegelritter
Des Teufels Lustschloss
Adrast
Fernando
Claudine von Villa Bella
Die Freunde von Salamanka
Die Bürgschaft
Die Zauberharfe
Die Zwillingsbrüder
Sacontala
Das Zauberglöckchen
Alfonso und Estrella
Die Verschworenen oder Der häusliche Krieg
Rüdiger
Fierrabras
Der Graf von Gleichen
Sophie
Vielä kun joskus näkisi ja kuulisi yhtäkään noista missään esitettävän.
Vaan kun ei.
Miksikähän?ei niitä kuitenkaan tyydyttävästi esitettäisi; monet ovat katkelmia ja keskieuroopassa esitetään mm. Fierabrasia ja Der Graf von Gleichenia ja siellä sun täällä A ja E:tä. Yksinäytöksisistä Schreier on johtanut Die Verchworenenia parodia rossinista, ja Claudinea, josta on 2 tuhoutunut jne.tiedä, taikaharppu on esitetty konsertissa Italiassa. Lisää levytyksiä vaan ja äkkiä ennen kuin kuolen nälkään. Paholaisen lystilinnan haluaisin ja heti.
- höpönassu
säv. opiskelija kirjoitti:
...Weberniäkään missään soiteta ja kovin merkittävä ja nerokas säveltäjä on kyseessä. Sitä soitetaan, mikä uppoaa suurille massoille jo itsessään elitistisessä taidemusiikkikulttuurissakin. Jos tämä kaveri tykkää Schubertin oopperoista niin tykätköön. On mukavaa kun joku kaapii hieman pintaa syvemmältä!
Kiitos kannustuksesta ja myötätunnosta.
- höpönassu
Schuster kirjoitti:
Anton Webern on aivan yhtä helppo unohtaa kuin Alban Berg ja Arnold Schönbergkin.
Siihen, ettei näitä herroja juuri soiteta, on ilmiselvät syynsä.On vai, minä soitan, ja tykkään schönbergistä; mooses und Aaron-oopperasta
- Tristan
Sailbad Sinner kirjoitti:
Alban Berg on huomattavasti merkittävämpi oopperasäväeltäjänä kuin muut tässä mainitut modernistit (Webern, Schönberg). Lulua ja Wozzeckia esitetään varsin säännöllisesti, toisin kuin Webernin ja Schönbergin teoksia.
Minäkin yritän muutaman kerran vuodessa tehdä tuttavuutta Lulun, tuon naispuolisen don Giovannin kanssa. Joka kerralla Bergin musiikki aukeaa paremmin ja paremmin, mutta en vieläkään voi väittää sitä erityisen nautittavaksi. Tai sanotaan niin, että Lulun musiikki vetoaa vain älylliseen puoleeni mutta ei pysty laukaisemaan sellaisia älyllisen tason ohittavia tunnepitoisia reaktoita joita Mozartin, Verdin tai Puccinin oopperat saavat aikaan. (Jos joku nyt kiinnostuu Lulun hankkimaan dvd:nä, niin ainoa järkevä vaihtoehto on Christine Schäferin esitys. Se toinen, Laura Aikin, sisältää vain Bergin musiikkia, mutta ei Cerhan suorittamaa oopperan loppuunsävellystä. Berg nimittäin ehti säveltää vain kaksi näytöstä kokonaan mutta viimeisestä vain luonnoksia.Lulu on torso.
Musiikkidraamana se ei toimi, on yksivakainen, vailla kontrasteja ja loppuu ihan dorkasti, vähän töksähtäen ja höntisti.
- Händeli
Kova ehdokas.
- Der Leiermann
mukana ruohosen seppo on ihania ja parhaita oopperoita. Ihan kaikkein ykkösparhaat on kuitenkin Franz Leharin riipaisevat ja kipeänkoskettavat Hymyn maa ja Mustalaisrusinat. Ja Straussin kuulaan kirkastunut Lepakko (Nahkhiirmees). Ne on suurenmoisia ja ylittämättömiä kaikki. Ne muodostavat muodostavat maailman oopperataiteen ehdottoman, ajattoman huipentuman. Kaikissa niissä on myös pääroolin ja useammankin roolin laulanut ruohosen seppo.
- varpaat
Muistuttaisin Kalevi Ahon hyönteisoopperasta. Sitä kelpasi kuunnella, vaikka lavastajan keksimät valotehosteet saivat pelkäämään migreeniä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa216484Malmin tapaus on järkyttävä
Kolme ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi nuoren tytön tavalla, jota ei meinaa uskoa todeksi. Mikä voisi olla oikeampi5552251- 1471837
- 821214
HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa971012- 72960
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.74886Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E10823- 30814
Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon145747