hei!olen käyttänyt poikaani 5 vuotiaana psygologilla.hän on vilkas,liikkeessä jatkuvasti,mutta välillä myös tosi rauhallinen ja kuuliainen.kerhossa oli syksyllä ongelmia kun täti ei saanut poikaa pysymään paikoillaan kauan.testit meni keskitasoisesti,mutta todella vilkas ei keskity tehtäviin,ei jaksa kuunnella,hutaisee hommat,puhuu päälle...itse olen huomannut esim.isoilla syntäreillä niin ottaa itselleen semmoisen tappelu roolin,itse ajattelen että poika ei oikein osaa vielä pyytää leikkiin,niin se menee sitten yli.mitä vinkkejä olisi?psygologi ei ainakaan sanonut mitään että pitäisi totaalisesti huolestua,eikä ainakaan diagnosoinut mitään ahdh:ta.tuntuu vain että muiden vanhempien silmissä ei osattais pitää tarpeeksi kuria.
5 vuotis psygologin testeistä
minna
182859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen tätä asiaa joutunut opiskelemaan oman lapseni ja työssä tapaamieni lasten vuoksi. Heti käyttöön omega-3 -rasvahapot. Epa-rasvahappo on tärkeä aivotoimintojen kannalta myös ylivilkkaudessa. Saa kapseleina tai nestemäisenä. Oma poikani on muuttunut merkittävästi käytettyään syksystä asti E-EPA kapseleita.
joo ,ja sitten huumeita lääkkeeksi seuraavaksi niin kuin adhd lapsiile on tapana antaa... hei haloo
No just sen takia omega-3-rasvahappoja, et välttäis ne lääkkeet. Ei kannata kommentoida jotain, mistä ei käsitä mitään. Hei haloo vaan!
Mitähän ihmeen huumeita tarkoitat? Pitäisikö vähän ensin perehtyä asiaan ennen kuin alkaa laukoa tuollaisia mielipiteitä? Otapa kuule selvää, miten nämä stimulanttilääkkeet toimivat ja vertaa niitä huumeisiin. Saatat yllättyä!
Se on kuule pienen pieni osa, mitä siinä lääkkeessä on huumetta. Ota itse ihan selvää
Onko lapsen isä gigolo, ja senkö vuoksi kävit psygologilla?
Tervehdys,
Minun poikanikin kävi 5 -vuotiaana psykologilla, ei saanut diagnoosia suuntaan tai toiseen. Totesivat et normaali nuorimiehen alku kenellä tosin on ongelmia keskittymisessä. Psykologi tosin oli niin mukava et sain tavata häntä muutamaan otteeseen itse ja keskustella niistä tukitoimista joita poikani tarvitsee. Onneksi myös päiväkodin henkilökunta on mukana ja toimivat lastani tukevalla tavalla.
Noihin kalanmaksaöljyyn pohjautuviin ravintolisiin sanoisin et jokainen vanhempi tekee parhaansa mut pitää muistaa et ne ei vie ongelmaa pois. Ne on ravintolisiä ei lääkkeitä ja jos ne todettaisiin Suomessakin aukottomasti niin hyviksi et niistä olisi todellinen hyöty kaikille ne tulisivat varmasti myös lääkärien määrättäväksi. Ja todellakin amfetamiini (joka on vaikuttavana aineena ADHD lääkkeissä ) ei ole lähelläkään omega-3:sta. Eli toimi lapsesi parhaaksi,pyydä tukea tutkineelta psykologilta ja neuvolasta varmasti saatte tukea mutta olkaa itse aktiivisia. Hyvää kevään jatkoa.
Amfetamiini ei ole vaikuttavana aineena ADHD-lääkkeissä nimeltään Ritalin tai Concerta. Niiden vaikuttavana aineena on metyylifenidaatti.
Metyylifenidaatti (2-fenyyli-2-(2-piperidyyli)-etikkahapon metyyliesteri)löytyy Suomessa kiellettyjen huumausaineiden listalta.
Metyylifenidaatti on amfetamiinin tyyppinen stimulantti, joka imeytyy elimistöön amfetamiinia hitaammin ja tasaisemmin. Tällöin nousu- ja laskuvaikutus heikkenevät. Tyypillisiä sivuvaikutuksia ovat:
-päänsärky, vatsavaivat
-pulssin ja verenpaineen nousu
-ruokahaluttomuus, unihäiriöt
-ärtyisyys, poissaolevuus, reboundylivilkkaus
lyhytvaikutteisella
-tic ja epilepsiakohtausten
lisääntyminen
-psykoosiherkillä psykoosi
"Lääke ei paranna ADHD:ta, vaan lievittää oireita.
MITÄ TAHANSA käyttäytymisongelmaa ei voi nimittää tarkkaavuushäiriöksi.
"Suuri osa lasten henkisestä pahoinvoinnista johtuu ympäristön ongelmista: hankaluuksista perhesuhteissa, liian suurista päiväkoti- ja kouluryhmistä, aikuisten huomion puutteesta. Niitä ei voi kuitata ADHD-leimalla"
Määrittelyongelmia syntyy, sillä ADHD-diagnoosi perustuu oireiden kuvailuun. "Ei ole mitään laboratoriokoetta tai röntgenkuvaa, jolla se voitaisiin todeta. Diagnoosi riippuu aika tavalla lääkäristä", sanoo eläkkeellä oleva lastenlääkäri Katarina Michelsson.
Kärkevimpien kriitikkojen mielestä ADHD-diagnoosi on sosiaalisen kontrollin muoto. "Kyse ei ole taudista vaan normaalista vaihtelusta ihmisten kyvyssä keskittyä ja hillitä itseään", kirjoittaa kansainvälisen poliittisen taloustieteen professori Francis Fukuyama New Scientist -lehdessä.
Vaikka ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet, lasten keskittymisvaikeudet eivät. Vasta yhteiskunnan muutos on tehnyt niistä ongelman.
"Agraariyhteiskunnassa oli paikkoja niillekin, joilla ei ollut lukupäätä. Nyt luontaisista eroista keskittymiskyvyssä on tullut ongelma, kun jokaiselta edellytetään koulunkäyntiä ja erikoistuneen ammatin opiskelua", Michelsson pohtii.
Sitä miettii myös 11-vuotias kaupunkilaispoika Petteri, jolla ADHD todettiin nelivuotiaana: Vaahteramäen Eemelillä oli helpompaa."
sanoo SANNA SOMMERS ylioppilaslehdessä
Lainaus:
wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/ktl/cumu/hyperit/lopputyo.htm
"Useat tutkimukset ovat todenneet stimulanttilääkityksellä olevan lyhyt- ja pitkäaikaisia sivuvaikutuksia. Barkleyn tutkimuksen mukaan tavallisimmat sivuvaikutukset ovat unettomuus ruokahaluttomuus, joita esiintyi melkein kaikissa tapauksissa. Seuraavaksi tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat painonlasku ja ärsyyntyvyys. Lisäksi mainitaan päänsärky ja vatsakivut.
Eräs hyvin huolestuttava sivuvaikutus on TIC-liikkeet, joita saattaa esiintyä etenkin Touretten syndroomasta kärsivillä potilailla stimulanttilääkityksen yhteydessä.
Barkley on jopa havainnut metylphenidaatti-hoidon seurauksena hyperaktiiviselle lapselle kehittyneen Touretten syndroomalle tyypillisiä oireita, jotka eivät ole hävinneet lääkityksen lopettamisen jälkeen. Siksi TIC-liikkeiden ilmaantuminen lapsen käytökseen on huomioitava heti ja välittömästi lopetettava stimulanttien käyttö.
Eri stimulantit aiheuttavat toisistaan poikkeavia sivuvaikutuksia, jotka saattavat ilmetä emotionaalisena herkkyytenä tai allergisina oireina. Kaikki stimulantit aiheuttavat yliannosteltuina - tai pieninä annoksina pienillä lapsilla - psykoottisen tilan. Sivuvaikutuksia on kyetty lähes aina poistamaan pienentämällä lääkeannoksia. (Barkley, 1981.) Barkley, R. A. (1981). Hyperactive Children: A Handbook for Diagnosis and Treatment. The Guildford Press."
Syntysyiden lista on moninainen. Itse pidän raskasmetallien, erityisesti elohopean, osuutta asiaan erittäin merkittävänä. Karnosiini parantaa poistamalla raskasmetalleja, eikä vaikuta vain oireisiin. Se on myös täysin turvallista, ei sivuvaikutuksia.
"...Karnosiini parantaa poistamalla raskasmetalleja, eikä vaikuta vain oireisiin. Se on myös täysin turvallista, ei sivuvaikutuksia..."
Voi kiesus kun täällä meuhataan karmosiinin nimeen! No, jotkut luontaistuotelääkkeet auttavat toisia, toisille apu löytyy muualta lääketieteestä, toisille laajoista tukitoimista, toisille vaikka ympäristön vaihdoksesta ja joillekkin ei mistään.
Antakaa kaikkien löytää se oma keinonsa omien tai läheisten vaikeuksien ratkaisemiseen. Älkää tuomitko ja/tai tyrkyttäkö vain omia juttujanne.
Meillä on kokeiltu niin ravintojutut, luontaistuotteet, terapiat, muut laajat tukitoimet yms. Lopulta vuosien myötä apu löytyi Concertasta ja mielialalääkkeistä. Nyt henkilön on hyvä ja helppo olla. Harmittelee vain kuinka monta epäonnistumista ja vaikeutta olisi vältetty, jos jo vuosia sitten olisi ollut nämä lääkkeet käytettävissä.
Kuunnelkaa aikuisia hankalaa tarkkaavaisuushäiriöstä kärsiviä! He tietävät mitä samasta ongelmasta kärsivät lapset ja nuoret joutuvat kokemaan ympäristöltä. Puhun nyt niistä oikeista todetuista ADHD tapauksista, kyse on aivotoiminnan välittäjäaineiden väärästä kulkeutumisesta, tai sitä ei ole ollenkaan.
Luontaistuotteista, varsinkin öljyvalmisteista, saattaa olla hyvinkin apua myös ADHD:n oireiden helpottamiseen, mutta eivät nekään sitä PARANNA. Toisilla toimiin E-EPA, toisilla Efalex. Pojallani ei ollut mitään vaikutusta E-EPA:sta, pienempänä Efalex auttoi selvästi.
Tällä hetkellä on Efalex kokeilussa kolmatta kuukautta Concertan lisäksi. Nämä tuotteethan eivät mitenkään poissulje samanaikaista käyttöä. Efalexista ei ole kuitenkaan vielä näkyvissä minkäänlaista vaikutusta.
Mihinkään elohopeajuttuihin en usko, koska olen aikoinani saanut samat rokotukset, kuin poikani isä, mutta vain hänen suvun puolellaan ADHD-oireet on näkyvissä alkaen aina anopistani ja hänen äidistään ja päätyen poikani isän kautta poikaani. Kulkee selvästi suvussa.
Kyse on todellakin perinnöllisestä heikkoudesta. Aivojen omasta "siivoja proteiinista" on olemassa kolme eri muotoa: APO-E2, joka kykenee kuljettamaan kaksi elohopea atomia aivoista, APO-E3, joka kykenee kuljettamaan yhden ja APO-E4, joka ei kykene kuljettamaan yhtään elohopea atomia. Geeniperimämme mukaan määräytyy mitkä kaksi näistä saamme.
Geeniperimä selitää sen, miksi kaikki eivät sairastu.
Toki elohopeaa kertyy muualtakin, mutta rokotteesta saatu annos näyttää toimivan oireiden laukaisijana. On mahdollista, että joissakin tapauksissa jo sikiöön äidistä siirtyneet pitoisuudet riittävät.
Monien metallien vaikutuksia tutkitaan kiivaasti. Tässä esim Tampereen yliopistossa tehdyn väitöskirjan tiedote:
FM Tarja Toimelan ympäristötoksikologian alaan kuuluva väitöskirja
Evaluation of Neurotoxicity of Mercury Compounds and Aluminum in Cell Cultures (Elohopeayhdisteiden ja alumiinin hermostomyrkyllisyyden arviointi soluviljelmissä)
tarkastetaan 14.5.2004 klo 12 Tampereen yliopiston Finn-Medi 1 auditoriossa, Biokatu 6, Tampere.
LEHDISTÖTIEDOTE
Elohopea ja alumiini ympäristömyrkkyjä, jotka ovat haitallisia aivojen toiminnalle. Pitkäaikainen altistus näille metalleille voi johtaa jopa hermosolujen tuhoutumiseen ja hermoston rappeutumissairauksiin. Ihmisten altistuminen on yleistä, sillä ympäristön saastumisen ja teollisen hyödyntämisen takia elohopeaa ja alumiinia on aina ympäristössä läsnä. Aivot on suojattu suhteellisen hyvin haitallisia kemikaaleja vastaan, mutta alumiini ja metyylielohopea pystyvät ylittämään ns. veriaivoesteen ja kerääntymään aivoihin. Ne haittaavat monia solutasoisia aineenvaihduntatoimintoja, sillä ne matkivat ja korvaavat solujen käyttämiä luonnollisia metalleja ja voivat sitoutua solun rakenneosasten kanssa. Vaikutukset kohdistuvat hyvinkin erilaisiin kohteisiin soluissa. Soluviljelmissä tutkimusolosuhteet ovat hallittavissa, ja spesifien vaikutusten arviointi eri menetelmien on mahdollista.
Väitöskirjatyössä tutkittiin aivoperäisissä soluviljelmissä epäorgaanisen ja orgaanisen elohopean ja alumiinin vaikutuksia. Tutkimuskohteina olivat yleinen solumyrkyllisyys ja solukuoleman mekanismit, sekä tarkemmat solutasoiset vaikutukset. Tällaisia olivat aivojen tärkeimmän välittäjäaineen, glutamaatin, sisäänottoon liittyvät reaktiopolut, solunsisäisen kalsiumin määrä ja aivojen tukisolujen, gliasolujen, aktivaatio. Aineiden läpäisevyys veriaivoesteen läpi määrää paljolti aineen mahdollisen aivomyrkyllisyyden. Työssä kehiteltiin veriaivoesteen soluviljelymallia, jossa testattiin elohopean ja alumiinin kulkua esteen läpi.
Tulokset osoittivat, että tutkittavista aineista metyylielohopea oli haitallisin kaikissa solumalleissa jo pienillä pitoisuuksilla. Lisäksi metyylielohopean vaikutus ei ollut palautuva altistuksen loputtua, kuten epäorgaanisen elohopean ja alumiinin. Alumiini ei aiheuttanut solukuolemia pienillä pitoisuuksilla, mutta merkittävä entsyymien aktivaatio oli odottamaton löydös. Aktivaatiolla voi olla merkitystä erityisesti alumiinin haittavaikutusten alkamisvaiheessa. Tutkitut metallit pystyivät aiheuttamaan soluviljelmissä hermoston tukisolujen aktivaation, joka on yleinen merkki soluvaurioista. Tukisolut ylläpitävät ihanteellista ympäristöä hermosoluille, joten tukisolujen vauriot vaikuttavat suuresti hermosoluihin. Elohopea esti glutamaatin sisäänottoa soluihin, mistä voi olla vakavia seurauksia ympäröiville soluille. Työssä kehitetty kolmen eri solutyypin veriaivoestemalli pystyi erottamaan eri elohopeatyyppien ja alumiin myrkyllisyyden. Tällainen erityisesti ihmissoluista rakennettu veriaivoestemalli on arvokas uusien kemikaalien testaamisessa.
Tutkimus osoitti useita haittavaikutuksia hermostoperäisissä soluissa pitoisuuksissa, jotka ovat mahdollisia myös ihmisaltistuksissa. Metyylielohopean myrkyllisyys korostui myös siksi, että elohopea esiintyy luonnossa yleensä metyylielohopeamuodossa, joka pääsee helposti aivoihin. Alumiinin solumyrkyllisyys oli vähäisempää, mutta alumiinin aiheuttamat erityiset vaikutukset voivat olla yhtä merkittäviä ja välittää solutuhoja.
Nämä jutut kuuluvat sarjaan "älä syö ruisleipää, tai sairastut" - tutkittua tietoa ja faktaa varmasti löytyy, mutta....terve järki kuitenkin vain päähän! Joku syö ruosleipää tosi paljon ja elää tosi vanhaksi, terveenä. Toinen taas syö palasen ja ryntää vessaan, kun maha ei kestä. Se niistä tutkimuksista - kyse on yksilöllisyydestä.
Mistähän anoppini äiti on sitten sitä elohopeaa saanut. Tuskin häntä ainakaan on aikoinaan rokotettu.
Hän ei ole koskaan saanut rokotteita? Hänellä ei ilmeisesti myöskään ole amalgaamipaikkoja suussa, eikä ole syönyt kalaa?
Aikaisemmin elohopea on ollut (on edelleen) käytössä laajalti esim lääkkeissä, tuholaismyrkyissä paperinvalmistuksessa, maaleissa, valokuvauksessa, palsamoinnissa yms. Akuutitkin myrkytykset olivat ennen paljon yleisempiä.
Elohopea on erinomainen säilöntäaine nimenomaan myrkyllisyytensä vuoksi. Elohopea on tietääkseni maailman toiseksi myrkyllisin alkuaine.
Elohopea höyrystyy jo huoneenlämmössä ja pääsee näin hengitysteitse elimistöön.
Yksikään olento tällä pallolla ei pysty täysin välttymään elohopealta. Toisilla sitä kertyy enemmän, toisilla vähemmän. Joidenkin elimistö kykenee poistamaan elohopeaa tehokkaasti, joidenkin toisten tuskin lainkaan (perimän vaikutus).
Onneksi on olemassa keinoja päästä eroon elimistöön kertyneestä elohopeasta.
Onko joku kehottanut sinua syömään elohopeaa ja väittänyt sitä terveelliseksi?
Järki käteen. Elohopeasta on vain myrkyllisyyden vahvistavia tutkimuksia, mitään terveellisyyteen viittaavaa ei ole ilmennyt, ainakaan tällä vuosituhannella.
Antaisitko linkin josta löydän tutkimuksen johon viittaat: "älä syö ruisleipää, tai sairastut" - tutkittua tietoa?
Minulla on 3 poikaa, joista keskimmäinen oli pienenä tosi vilkas. Päiväkodin kehotuksesta kävimme kasvatusneuvolassa psykologilla ja leikkiterapiassa "tutkimassa" onko vikaa. Tehtiin myös koulukypsyystestit. Ja vikaa ei löytynyt. Lapsi oli vaan vilkas ja utelias ja vieläpä kekseliäs ja sai helposti villittyä muutkin mukaansa. Hänen vilkkautensa rauhottui vast 17vuotiaana, kun hän alkoi vakavasti seurustella. Sitä ennen tarvittiin paljon huumoria ja kärsivällisyyttä. Nyt hän on 20vuotias ja kaikki on hienosti. Nyt jopa porukassa nauramme hänen lapsuutensa aikaisille jutuille. Jotkut lapset on "työläämpiä" mutta myös luovempia kuin toiset. Niin me vaan olemme erilaisia.
Yritä keksiä jotain mielenkiintoista puuhaa, johon ihastuisi.
Kyllä "normaali vilkkaus" on kaukana ADHD:sta. Tiesitkö muuten, että ADHD ei mene ohi kun tullaan aikuiseksi? Sen kanssa on opittava elämään läpi koko elämän.
Diagnoosi on tie saada apua/terapiaa/tukea. Sitä kautta voi myös päästä pienempään ryhmään koulussa. Harva ADHD -lapsi pärjää näissä supersuurissa luokissa joissa lapsia voi olla 30 samassa luokassa.
Pelkkä vilkkaus ei ole se ainut oire, vaan ADHD -lapsen tavalliset arkipäivän askareet tuottavat ongelmia. Pukeminen, syöminen jne. Hän tarvitsee paljon enemmän aikuisen apua kuin ikäisensä lapsi keskimäärin. Meillä pojalla on lisäksi aistiherkkyyksiä. Jumittumista ja siirtymävaiheiden vaikeutta. Päiväkodissa ei pysty edes keskittymään syömiseen, ruokaileekin nyt pienryhmässä jne.