Niukin mahdollinen tapa veneillä

On sitä oltu ilmankin. Mutta kyllä joku traileroitava olisi hauska.

Kelluntarengas?

Mulla on nyt x 41. Voisin just ja just lähtee vielä x 38:lla. mut on sit siin.

Voisin hätätilassa pudottaa 2 tahtia pois.

Tuli veneiltyä "niukasti" kesä -16. Katselin netistä sopivia veneitä, kävelin laitureilla ja rannoilla haaveilin, että pääsisin taas merelle. Niukkaa oli : )

Kävi, niin, että sain veneen myytyä keväällä. Pari reissua kerkesi tekemään, lähellä oli hulluus, kun sopivaa venettä ei löytynytkään, vaikka rahoitus parhaassa kunnossa.

Loppu kesästä löysimme toisemme Saksasta, ensi silmäyksellä rakkautta...

Minulla on ollut veneiöyn alku pelkkää niukkkuutta. Ei nyky-Suomessa monellakaan taviksella ole muutamaa tonnia heitettäväksi johonkin harrasteeseen, ei varsinkaan päätteellisellä eikä ainakaan työttömällä. Purjehduskärpänen puraistessa ensimmäiset vuodet menivät lehtiä lukiessa ja nettiä pöyhiessä. Laivuritutki toihin oli varaa ja satamassa kövelyyn. Eka oma purkkari oli muutaman satasen jolla ja olen itse asiassa tyytyväinen siihen että jouduin aikuisiälläkin aloittamaan pienestä ja "käteensopivasta" matalan riskin aluksesta jossa korjaava palaute on välitön ja märkä.

Helsinki - Turku valtatietä on tullut ajettua ja vähin määrä mitä kerrallaan on tullut nautiskeltua first growth viinejä on 12cl vuosikerran 1959 Chateau Latouria.

Itselläni on ollut alusta alkaen vähän erinlainen lähestymistapa moottoriveneilyyni köyhyydestä johtuen mutta myös omasta mielenkiinnosta.

Etsin vuoden parin välein jonkun vanhan 4 metrisen rähjäisen tai vaurioituneen, mieluiten lähes hylätyssä kunnossa olevan lasikuituveneen 100 - 300 eurolla. Sitten lataan siihen surutta n.200-400 euroa rahaa ja 1-1,5 kk vapaa aikaa. Teen sìitä viimeisen pääĺle fiksun korjauksin ja uusin maalipinnoin, varustein jne.

Mootttoriksi hankin yleensä jonkun 90- luvun 4 -15 hv evinruden tai suzukin, teen huollot ja tarvittaessa paikkamaalaan ja vahaan, uusi tulppa, potkuri ja vesipumppusarja. Sitten kun näpit kutiaa tekemistä, myyn ja herätän henkìn seuraavan. Etelä-suomessa on toistakymmentä venettä jotka ilman interventiotani olisi jo kaatopaikalla. Joitain puuveneitäkin olen fiksannut mutta ne on liian työläitä ja vaikea saada myydyksi. Lasikuituveneestä saan aina omat pois.

Ei mahdoton budjetti edes puoliksi työttömälle. Pitää vain osata, omistaa auto, traileri, työkaluja ja katsoa joku paikka josta saa sähköä, tai sitten vuokrata generaattori.