"Dissosiatiivinen sumu". Onko kellään muulla?

Ihan uteliaisuudesta kysyisin, että onko kellään muulla kokemusta mistään vastaavasta. Ei niin, että tämä ko. asia olisi mikään valtava ongelma. Enempi ihan mielenkiinnosta, jos jollain muulla sattuisi olemaan samanlaisia tiloja. Tuntuu, että terveydenhuollon ammattilaisetkin eivät yleensä osaa mitään kovin selvää vastausta antaa, kun joskus olen kysäissyt tai maininnut.

Eli siis joskus pärähtää päälle semmoinen hyvin sumuinen olotila. Yleensä tämän laukaisee unirytmin äkilliset vaihdokset tai univelka. Myöhäisteini-iässä / reilu parikymppisenä näitä tuli ehkä noin kerran kuussa, nyt kolmenkympin tienoilla harvemmin, joitain kertoja vuodessa.
Oireita ovat mm:

-Vahva utuisuuden tunne. Tuntuu koko oleminen ja ympäröivä maailma jotenkin vähän "blurratulta". Ajatukset saattavat jumittaa kovasti.

-Irrallisuuden tunne vähän kaikesta. Jos esim. herää tämmöiseen oloon, niin tuntuu vähän kuin kaikki "alkaisi alusta". Eilinen tai vaikka viime viikon tapahtumat ovat jossain kaukana ja niitä on vähän vaikea tavoittaa tunnetasolla. Tutut ihmiset voivat tuntua vähän vierailta. Voi olla vaikea keksiä oikein mitään sanottavaa.

-Irrallisuuden tunne omasta persoonastakin. Tuntuu kuin vähän tarkkailisi omaa persoonaansa jotenkin ulkoapäin. Joskus jos on esim. tämmösessä tilassa vaikka mennyt kirjastoon tai johonkin kauppaan, niin on voinut tulla vähän sellainen olo, että "kuka oikein olen ja mistä nyt olen esim. kiinnostunut". Ja sitä on sitten saattanut joskus vaikka lainata jonkun kirjan tai ostaa DVD:n, josta sitten myöhemmin (normaalimpana) on ajatellut, että miksi tämän nyt oikeastaan nappasi mukaansa, ei tämä aihepiiri nyt oikeastaan kiinnosta.

-Tietynlainen lapsenomaisuuden tuntu. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta esim. siis kaupungilla tuntuu hiukan siltä kuin sen vaikka ala-asteiässä koki. Jotenkin se tapa ajatella ei ole sellainen aikuisen järjestelmällisen tehokas, vaan vähän sellainen haaveileva ja hetkessä oleva. Teen musiikkia ja kuvataidetta harrastuksenani ja olen huomannut joskus, että jos yritän tässä tilassa piirtää jotain, saatan piirtää jotenkin lapsenomaisemmin kuin normaalisti. Lapsenomaisesti ja toisaalta vähän jotenkin jumittavasti, hypnoottisesti.

-Nuorempana tämmöiset kohtaukset päättyivät usein isoon paniikkikohtaukseen, joka tavallaan sitten yleensä palautti normaaliksi. Näin vanhemmiten tuntuu, että jotenkin osaan handlata tämän olotilan paremmin, eikä paniikkikohtauksia niinkään tule.

Tämmöiset kohtaukset kestävät ehkä yhden päivän maksimissaan, ei yleensä useampaa.
Olen itse ajatellut, että nämä voisivat liittyä jotenkin migreeniin. 20-28-vuotiaana sain aurallisia migreenikohtauksia ja särkyä edeltävä auravaihe (johon liittyi mm. tyypillinen visuaalinen aura, sanojen muodostamisen vaikeuksia, hajuharhoja) saattoi muistuttaa tunnelmaltaan tätä "sumutilaa", ei silti aina ja eroavaisuuksiakin oli.

Migreeniä vastaan taas vähän jotenkin puhuisi se, että aina välillä saan psyykattua tämän sumutilan pois nopeastikkin. Jos esim. rentoudun silmät kiinni ja laitan jonkun itselleni tärkeän tunnepitoisen biisin soimaan ja koitan jotenkin tavoittaa oman persoonani vahvan tunteen kautta, niin saatan hyvinkin nopeasti palautua normaalitilaan. Migreeniä nyt tuskin noin vaan psyykataan pois, ainakaan nykylääketieteen mukaan :).

Tätä tilaa ei siis ainakaan omasta mielestäni laukaise mikään ahdistava ajatus tai tekijä tai trauma. Se vaan jonain päivänä herätessä on siinä ja yleensä sitä on edeltänyt tosiaan univelka tai unirytmin äkilliset muutokset. Itselläni diagnoosina siis noin muuten keskivaikea masennus, paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja piirteitä estyneestä ja epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Suvussa on tosiaan vahvasti migreenialttiutta ja velipuolellani on epilepsia ja jotenkin tuntuis, että nää vois liittyä toisiinsa.

Nukkuminen auttaa tähän yleensä, kahvi ja liikunta voivat vähän herätellä myös. Ja vielä hassuna piirteenä, että jos mulla on tämä olotila päällä ja koitan juoda alkoholia, niin nousuhumalaa ei vaan tule. Siis kognitiot heikkenee ja alkoholi "tehoaa" silä tavalla, etten vaikka auton rattiin menisi, mutta mitään vapautumisen tunnetta tai nousua tai rentoutumista ei vaan tule.