Onko mahdollista että sikiö kuolee kohtuun, eikä ilmaannu minkäänlaisia oireita, esim verenvuotoa, kovaa kipua yms? Itselläni on rv 11 1 menossa ja alkuraskaus on ollut aika "tuntuva", jos jonkinlaista oiretta on ollut pahoinvointia lukuunottamatta. Nyt oireista on jäljellä enää rintojen arkuus. Oireettomuutta jatkunut jo reilun viikon. Lääkäri on varattu ensi vkon keskiviikolle ja eka uä on kahden viikon päästä. Huolettaa vaan niin kovasti ja kaksi viikkoa on pitkä aika pelätä! Olen kyllä muutenkin panikoinut syystä jos toisestakin.
sikiön kuolemako?
tiinuli80
122818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
älä hätäile!! se alkuraskaus minullakin oli oireellista aikaa ja sitten pahoinvointikin loppui melkis kokonaan.voin mahtavasti!vaikea sanoa, että mikä tilanne on, tietenki sellainen mahdollista, mutta minä uskon, että kaiki sinulla on ihan hyvin..minäkin pelkäsin ja olin ihan varma, ettei sisälläni ole edes oikea sikiö kun oireetkin loppui.kun pääset ekaan ultraan asia konkretisoituu ja pelko helpottaa..on muuten ihanaa kuulla sydänäänet..kaikkea hyvää tiinuli..kaikki menee hyvin=)
raskausaikana sitä kuule tulee vaik minkälaisia pelkoja ja kaikkia,itellä meni aikoinaan toinen raskaus hermoromahdukseksi.kaikista eniten pelkäsin että laps kuolee ennekun kerkii ees syntyä,ei ollu aiheellista pelätä,mutta minkäs sille voi.onhan se mahollista että niin vois käydä,että sikiö kuolee kohtuun,mutta jospa yrittäsit keskittyä nyt muihin asioihin,kaikki on sulla ihan hyvin,kunnes toisin todistetaan.sitte ku pääset tosta niin tulee joku toinen 'pelko' tai paniikki.sellasta se on.mut kauheesti onnea toivotan uudelle,tulevalle perheelle.*hymy*
sekin on mahdollista, mutta itsellä ekasta lapsesta ei ollut oikeastaan mitään oireita (tai sitten en niitä ymmärtänyt). Älä murehdi turhaan, varmaan kaikki on ihan ok, oireet vaan häviää, kun kroppa pikkuhiljaa tottuu uuteen olotilaan!
Oireiden loppuminen ei useinkaan kerro mitään sikiön voinnista. Joillakin ne alkuraskauden pahoinvoinnit loppuvat juuri noihin aikoihin, kuin seinään.
Mulla oireet jatkuivat entiseen malliin kaavintaan asti. Sikiö oli menehtynyt reilu viikko ennen sitä. Jouduin kärsimään oireista vielä yhden viikonlopun sen jälkeen kun sikiö oli jo todettu kuolleeksi. Mitään oireita jotka olisivat viitänneet sikiön kuolemaan, ei ollut.
Kun menet lääkäriin, kerro pelostasi. Toivottavasti saat kuulla vauvasi sydänäänet silloin.
Aina kaikki on mahdollista. Yleensä vain nimenomaan ensimmäiset 12 viikkoa on pahimmat. Joillakin 10 toisilla 13. Pidetään kahtatoista keskiarvona =) moni sanoo oireiden loppuneen kuin seinään kun viikkoja on just tasan 12. Jokainen raskaus on erilainen, toiset ovat elämänsä kunnossa, alun huono olo on muisto vain raskauden keskivaiheilla. Toiset voivat pahoin ja oireilevat fyysisesti koko raskausajan.
Nauti sinä täysin siemauksin helpottuneesta olosta ja tee kaikkea kivaa, hemmottele itseäsi! Mikään ei ole koskaan itsestään selvää, mutta me äidit olemme luotuja olemaan kai aina peloissaan. Ensin alkuraskaus, sitten ennenaikainen synnytys, sitten napanuorakomplikaatiot, kätkytkuolemat, auton alle jäämiset, siepatuksi joutumiset, huumeet, väärä puoliso.....loputon lista. Pelko ja huoli lapsista on osa äitiyttä, kuten sinunkin pelkosi syntymättömän vauvasi hyvinvoinnista. Kaikki se kuuluu äitiyteen kypsymiseen.
Onnellista odotusta!
Äidillä on suuri huoli sisällään olevasta pienokaisesta. Mielenrauhasi saavuttamiseksi, mene hätätapauksessa yhteispäivystykseen ja kerro oireestasi. He ultraavat sinut. Minun pieneni nukahti kohtuuni viikko sitten rvk 9 0. Sykettä ei löytynyt enää tällä rvkolla 10. Oireeni hävisivät noin viikko sitten, vain rintojen arkuus jäi.
Minäkin panikoin kaikesta koko alkuraskauden ajan, menin päivystyksen ultraan, jonottamalla 5 tuntia vkolla 6 5. Oireeksi sanoin hartiakivun, joka oli kuviteltua kylläkin. Halusin oikeasti vain tietää oliko tämä ihme totta. Oli se silloin.
Kaavinta-aika minulle annettiin vasta yli viikon päähän todetusta sikiön kuolemasta. Marssin tänään päivystykseen ja valitin vatsakipua. Sain ajan parin päivän päähän. Äidin huoli on oikea ja sitä tekee mitä vain.
Kyllähän se mahdollista on. Itselläni sikiö oli kuollut kohtuun noin viikolla 7 eikä minkäänlaisia oireita!!(Ei esim. kipuja tai minkäänlaista vuotoa.)
Tämä selvisi vasta viikon 12 paikkeilla tehdyssä ultrassa.
Nyt rv 35 menossa ja kaikki mennyt hyvin, eli vaikka joutuisit kokemaan saman kuin minä aikoinaan, älä missään nimessä menetä toivoasi!
Toivotaan että kaikki olisi kuiteskin masuasukillasi hyvin!! :)
Rv 11 mulla kans loppui, ainakin omasta mielestäni, kaikki raskausoireet kuin seinään. Mutta reilun viikon kuluttua tuosta oli np-ultra, jossa todettiin masuasukilla olevan kaiken ihan ok. On ihan normaalia että tuossa vaiheessa raskausoireet alkaa helpottaa. Älä huolehdi turhia, uskon että kaikki on ihan hyvin!!
Mulla oli niskaturvotusseulonta 17.2,ja samalla ultra siinä.Viikkoja 11 6. Kätilö sitten siinä ÄÄNEEN ihmettelemään ,että ohhoh, kumma kun ei sykettä ole, ja oletko varma viikoista, tää on kaks´ senttiä vaan, ja pitäis olla vähintään viis.Minä sitten itkemään siinä, ja lääkäri tuli paikalle, sanoi, että valitettavasti sikiö on lopettanut kasvamisen viikolla kahdeksan. Sikiö on siis menehtynyt. Lääkäri oli tosi mukava sitten. Kaavinta on maanantaina, ja tässä sitten odottelen kuollut vauva masussani. Tunnelmat on aika synkeät. Onneksi oli puoliso mukana, joka kuunteli mun puolesta, mitä selitettiin. itkin niin älyttömästi siinä tilanteessa. Sitä ihmettelen, että miksi pitää monta päivää odottaa, ja kärsiä, ennenkuin kaavitaan. Mä en pääse aloittamaan surutyötä, ja olo on siksikin sekava. Kamalaa on , että olen tavallaan edelleen raskaana, ja tuleva äiti, vaikken olekaan. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Minä kävin viine syksynä niskaturvotusseulonnassa. (Se tehdään nimenomaan ultralla, eli otetaan ultrakuva ja siitä mitataan se turvotus.) Kaikki oli hyvin. Seuraavalla viikolla oli perjantaina aamulla neuvola, eikä sydänääniä kuulunut. Menin saman tien neuvolan ultraan, jossa ei näkynyt sykettä. Sieltä menin keskussairaalaan, jossa varmistui, että sikiö oli menehtynyt vain muutaman päivän päästä edellisestä käynnistä. Maanantaille sain kaavinta-ajan. Lääkäri kysyi, tarvitsenko loppupäiväksi (perjantaiksi) sairaslomaa. En hetkeäkään miettinyt, kun vastasin, että tarvitsen. Kun menin kotiin, tuntui, että haluan mennä omaan sänkyyn peiton alle ja tulla sieltä pois vasta maanantaiaamuna. Ihanat tyttäreni pitivät minut kuitenkin "elämässä kiinni" sen raskaan viikonlopun ajan.
Nuo sinun ajatuksesi ovat aika tutun kuuloisia. Se oli kuin olisi jonkinlaisessa "välitilassa", eli on raskaana, pahoinvoinnit ja kaikki, mutta tietää, ettei vauvaa ole tulossa. Mielessä pyöri se elottoman pienokaisen ultrakuva. Minulla se pikkuinen oli menehtynyt n. rv. 13 0 tietämillä. 4v tyttäreni arveli, että ehkä sille vauvalle oli alkanut kasvamaan siivet, joten hänen piti kuolla, että hänestä kasvaisi enkeli.
Otan osaa. Tosi kurjaa, että kaavintaa ei ole pystytty järjestämään heti.
Meillä on pitkä putki lapsettomuushoitoja takana ja nyt kun vihdoin tärppäsi, niin 12 rv pitemmälle ei päästy. Kävin ekassa ultrassa viikolla 7 3 ja silloin sikiö oli elävä ja sydän sykki vimmatusti. Maanantaina alkoi pieni tiputteluvuoto ja keskiviikkoon mennessä vuoto oli yltynyt jonkin verran ja alavatsakipuja ilmaantui. Soitin neuvolaan ja he käskivät lähteä heti äitiyspolille. Siellä todettiin sikiön kuolleen rv 8 paikkeilla. Pääsin kaavintaan onneksi heti ja nyt surkuttelen kurjaa kohtaloa sairaslomalaisena kotona. Voimia meille kaikille!!!
Minulle todettiin keskenmeno vasta viikolla 12 ja tehtiin kaavintaa.
Neuvolassa yritettiin kuunnella sydänääntä montaa kertaa, mutta sanottiin (myös lääkäri sanoi) että se on vain niin takana piilossa ja kun minulla on niin hyvät ala- vatsalihakset, se estää kuulemasta.
Totuus oli niin että se oli jo kuollut viikolla 8. Joka tarkoittaa sen, että kun kävin ensimmäistä kertaa neuvolassa, se oli jo kuollut... Koin onnellisen odotus aikaa kuukaudeksi. Mutta vähän tyhmä olo oli, kun sillä aikaan kun olen "odottanut tietoisesti" niin se on ollut jo kokoajan kuolleena :(
Täytyy sanoa että on järkyttävä ajatus, jos ei olisi tullut vuotoa silloin, kauankohan siihen olisi mennyt että hoksattiin...