HELLO!
Kirjoitin viime viikolla, kuinka paska mulla on olla , eikä jaksais aamulla nousta sängystä. Tuntu/tuntuu välillä et ei jaksa välittää,voin työttömänä nukkua vaikka koko päivän, ei kukaan välitä!!
Itsesääliä, kurjuutta, vittuilua, itsemurha ajatuksia, sitähän tää elämä, mut mitä sitten tuskin se helppottuu jos vaan makaa paikallaan!!
Mä oon käyny psykologilla, jos vaikka minkälaisella.
Tää viimesin oli kyl paras, semmonen iso mahanen äijä, joka oli limanen iljetys, joka nauro mun elämälle. Tiedän kyllä mitä on paskamainen elämä.
Kaikesta näistä edellämainituista ajatuksista huolimatta, jossain syvällä kyti kuitenkin ajatus siitä "normaalista" elämästä.
Ihmeen kaupalla törmäsin Rosen terapiamuotoon. Aluks oli kauheet ennakkoluulot, mut otin asioista selvää ja varasin ajan, yksi elämäni fiksuimmista päätöksistä. Terapian idea on kosketuksessa ja omasta rehellisyydestä(minun mielestä). Pystyin tunnistamaan itsessäni tunteitä ja niiden kautta muistoja, jotka olin haudannut syvälle itseeni. Oli mieletön(pelottava/puhdistava) kokemus kohdata noita tunteita ja purkaa ne.
En voi sanoa, että elämäni olisi tästä edes päin yhtä ruusuilla tanssimista, mutta nyt minulla on edes vähän vähemmän asioita kannettavana. Pystyn nyt ymmärtämään/hyväksymään tiettyjä asioita itsessäni. Voi olla, että taas huomenna olen möksis, mutta ompahan ainakin tänään hyvä olla!!!8)
Etsikää ihmiset itsellenne se "oikea" juttu jonka avulla pystytte pääsemään niistä menneisyyden vangeista.
Kirjoitin viime viikolla, kuinka paska mulla on olla , eikä jaksais aamulla nousta sängystä. Tuntu/tuntuu välillä et ei jaksa välittää,voin työttömänä nukkua vaikka koko päivän, ei kukaan välitä!!
Itsesääliä, kurjuutta, vittuilua, itsemurha ajatuksia, sitähän tää elämä, mut mitä sitten tuskin se helppottuu jos vaan makaa paikallaan!!
Mä oon käyny psykologilla, jos vaikka minkälaisella.
Tää viimesin oli kyl paras, semmonen iso mahanen äijä, joka oli limanen iljetys, joka nauro mun elämälle. Tiedän kyllä mitä on paskamainen elämä.
Kaikesta näistä edellämainituista ajatuksista huolimatta, jossain syvällä kyti kuitenkin ajatus siitä "normaalista" elämästä.
Ihmeen kaupalla törmäsin Rosen terapiamuotoon. Aluks oli kauheet ennakkoluulot, mut otin asioista selvää ja varasin ajan, yksi elämäni fiksuimmista päätöksistä. Terapian idea on kosketuksessa ja omasta rehellisyydestä(minun mielestä). Pystyin tunnistamaan itsessäni tunteitä ja niiden kautta muistoja, jotka olin haudannut syvälle itseeni. Oli mieletön(pelottava/puhdistava) kokemus kohdata noita tunteita ja purkaa ne.
En voi sanoa, että elämäni olisi tästä edes päin yhtä ruusuilla tanssimista, mutta nyt minulla on edes vähän vähemmän asioita kannettavana. Pystyn nyt ymmärtämään/hyväksymään tiettyjä asioita itsessäni. Voi olla, että taas huomenna olen möksis, mutta ompahan ainakin tänään hyvä olla!!!8)
Etsikää ihmiset itsellenne se "oikea" juttu jonka avulla pystytte pääsemään niistä menneisyyden vangeista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.