Kun puhutaan sosiaalisesta syrjäytymisestä, tulee useimmilla ensimmäisenä mieleen nuori mieshenkilö, joka omasta tahdosta ja laiskuuttaan ei työllisty ja elää sosiaaliturvalla. Harvemmin keskustelussa nousee pintaan syrjäytymisen syyt, eli miksi maamme nuoret syrjäytyvät kasvavalla tahdilla. Minä koen että olen syrjäytetty yhteiskunnasta, en syrjäytynyt.
Kaikki alkoi 2000-luvun lopulla, kun kävin vielä yläasteella ysiluokkaa. Olin suht. normo, kavereita oli enkä joutunut olemaan yksin. Toki täysin normaalilla tasolla sosiaalisissa suhteissa en ole koskaan ollut, jonka vuoksi olen koko pienen ikäni kulkenut psykiatreilla ja perheneuvolassa. Olin nuorena todella herkkä ja ujo. Nämä ominaisuudet ovat alkaneet viime vuosina jälleen kohottaa päätään minussa. Ujous ja herkkyys eivät edes olleet ongelma yläasteaikana, sillä erään menetyksen vuoksi tavallaan opin elämään niiden kanssa ja ”miehistyin”, jos sen noin voisi ilmaista.
Olen aina asunut todella pienellä paikkakunnalla lounais-Suomessa. Jokainen joka on kotoisin pienestä kaupungista (~10 000 asukasta) tietää, miten pienet piirit ovat ja juorut leviävät. Minä sain kokea tämän rankasti, kun minun seksuaalisesta suuntautumisesta alettiin levittämään huhuja ”vihamiesteni” toimesta. Alkuun tilanne ei ollut niin paha, sillä tämä tapahtui ysiluokan viimeisinä päivinä jolloin oltiin luokkaretkillä, eikä muita koululaisia sen kummemmin nähty. Kesäloma alkoi ihan hyvin, olinhan juuri päässyt peruskoulusta ja elämä oli edessä.
Loman edetessä tilanne sitten muuttuikin kertaheitolla, kun ihmiset alkoivat välttelemään, ilkkumaan, syrjimään ja juoruamaan. Aloin menettämään vanhoja kavereita ala- ja yläasteajoilta. Tämä oli minulle kova paikka, joka nosti edellämainitut ujouden ja herkkyyden minussa totaalisesti pintaan. Silti olin toiveikas sillä kuvittelin, että ammattikoulussa tilanne ei olisi samanlainen. Olin jo kokenut kiusaamista ala-asteella, yläkoulussa se jäi mutta kuinka ollakkaan, tuli kahta kauheampana vastaan ammattikoulun alkaessa.
Syrjäytetyn nuoren ajatuksia
5
500
Vastaukset
- SamppaYsi4
Minua jopa kaksi vuosiluokkaa vanhemmat opiskelijat alkoivat haukkumaan, puhumattakaan oman ikäisistäni ja vuotta vanhemmista. Tämä sai itsetuntoni rappeutumaan ja murenemaan pala palalta, jolloin se oli menetetty jo ennen 1-luokan puolta väliä. Menetin täysin motivaationi kouluun - mikään ei kiinnostanut, olin kokoajan väsynyt, lintsasin, en saanut koulussa asioita aikaiseksi ja ennen kaikkea pelkäsin kouluun menemistä, sillä se oli täynnä kiusaajia.
Jotenkin ihmeen kaupalla pystyin sinnittelemään amiksen kolmannelle vuodelle saakka, sillä minulla oli kaikesta huolimatta pari luokkakaveria ja yksi hyvä ystävä toisessa koulussa, joka oli lähes aina tukenani lukuunottamatta erästä välirikkoa. Kolmannen vuoden aikana muunmuassa yksi toinen hyvä kaverini oli kertonut ettei tahdo olla kanssani tekemisissä huonon maineeni vuoksi, vaikka muuten olin kuulemma hyvä tyyppi. Tiedättekö kuinka tuon kuuleminen otti sydämestä? Masennuin entisestään niin pahaan jamaan että senaikaisella psykiatrilla johon vanhempani olivat minut pakottaneet 2-vuonna, suunniteltiin ja haettiin minulle ammatillinen kuntoutus. Ilman sen onnistumista en olisi saanut suoritettua kouluani loppuun, enkä ehkä olisi tässä. Niin tärkeä se minulle oli.
3-vuoden loppu häämötti, ja olin osittain toiveikas - viimeinkin tämä päälle kolmen vuoden piina loppuisi. Valmistujaisjuhlat tulivat ja menivät, minä olin valmis puuseppä. Vaikka koulu loppui, ei se silti tietänyt mitään hyvää - syrjiminen jatkui entistä pahempana. Jopa naapuripaikkakuntalaiset tiesivät minut. Aloin syrjäytyä huolella. Aloin pelkäämään ihmisiä, ja ensimmäistä kertaa elämässäni vietin kesän lähes kokonaan kämpässäni neljän seinän sisällä.
Sama linja on jatkunut tähän asti noin nelisen vuotta valmistumiseni jälkeen, sillä olen nyt 23-vuotias syrjäytynyt nuori, vailla työpaikkaa ja sosiaalisia suhteita. Jotkin työkkärin orjatoiminnat olen joutunut käymään läpi. Onneksi niissä ei kuitenkaan ollut saman meno, olimmehan kaikki sielä samassa jamassa. - SamppaYsi4
Olen julkaissut kirjoitukseni aiemminkin netissä ja saanut siihen kannanottoja muilta nuorilta. Nykyisin käyn terapiassa, mutta häpeän avautua aiheesta terapeutilleni. Olen jumissa tässä kaupungissa näiden ihmisten keskellä vailla toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Kiitos kun jaksoit lukea.
- Mattikimi
Onko mahdotonta kokeilla jotain uutta kaupunkia? Se ratkaisi vastaavat ongelmat kohdallani.
- rohkeutta_toivoen
Uudet tuttavat ja uusi ympäristö voisivat tuoda vaihtelua parempaan suuntaan. Voisit löytää itsellesi parempaa, kun jätät tuon typerän ympäristön taaksesi. Ei kannata jäädä "tuleen makaamaan".
- kiusataankivasti
Kiusaaminen on varmaan ihmisen ja eläinten ainakin koiran perustarve. Koirani virnistää sitä leveämmin mitä tärkeämmän tavaran se saa nyysittyä minulta vaikka makkaravoileivän ja mitä kiukkuisempi olen sille. En minä voi olla sille kauan vihainen kun se on niiin ihana heiluttaa häntää ja nuolasee naamaa sen näköisenä että enhän minä mitään ole tehnyt , kun alan huutamaan sille. Siksi olisi kiva kun kiusaaminen muuttuisi positiiviseksii meinaan siis sellaiseksi ettei jotakin ujompaa ja köyhempää pilkata ja nujerreta ja naureskella ja unohdeta yksikseen ulkopuolelle vaan ikäänkuin jotenkin kivasti kiusattaisiin mukaan porukkaan ei annettaisi jättaytyä pois niin että tulisi tunne oon okei ja tässä porukassa on mukavaa nää on kivoja kavereita. Ainakin näissä oppivelvollisuuspaikoissa ja työssä just missä on pakko olla pitäsi keljujulmailkeäkiusaaminen olla täysin ihan kokonaan pois kitketty. Vapaallahan sitten on paljon helpompi valita seuransa olla vaikka rauhassa yksikseen ja puuhailla jotakin mistä pitää, jossain vaiheessa kuitenkin jonkun kivan samanhenkisen kaverin tapaa ja tutustuu niin sekin on sitten mukavaa vaihtelua. Mutta on se vaikeaa varsinkin jos kotonakin kiusataan ja jos on lapsi niin ei ole vielä oppinut keinoja pitää puoliaan tai jos toiset on isompia niin ei pysty ja jos kukaan ei auta. Olen jo aika vanha ja kyllä minua vieläkin kiusataan ja minun keinoni on vaan vältellä sellaisia tilanteita jossa on ihmisiä jotka kiusaavat minua ja jos on pakko olla sellaisten ihmisten kanssa niin sitten vaan yritän kestää.Puolustaudun sellaisillla keinoilla kun pystyn välillä aika ilkeästikin kun koen olevani nurkkaan ahdistettu. Yritän saada elämääni mahdollisimman paljon sellaista että koen että on mukavaa ja turvallista olla ja hyvä olisi jos voisi ainakin joskus olla jotenkin toiselle avuksi, siitä tulee itselle hyvä mieli.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2081665Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai901576Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä961488Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2541394Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341362Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.48892Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115880Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii414853Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai290824Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347809