Huoran maine pilasi elämäni 2

Kerro vain. Otsikon perusteella minusta ainakin olisi ihan kiinnostavaa lukea, mitä sinulla on sydämelläsi. Toivottavasti tekstejäsi ei poisteta.

Tänään mulla ois ollut tapaaminen sossun kanssa, mutta se peruuntui kun en muistanut aikaa monelta mun piti mennä sinne. Yritin kyllä selvittää asiaa jo eilen päivällä jättämällä hänen vastaajaan viestin kun en saanut puhelimitse kiinni ja yritin soittaa vielä tänään päivällä, mutta en saanut sillonkaan kiinni. Sitten puol tuntia ennen tapaamista sossu soittaa mulle, että on vasta nyt kuunnellut viestini ja kysyy pääsenkö tulemaan, olin silloin mennyt jo kylpyyn ja sanoin että voin lähteä kyllä äkkiä tulemaan, mutta sossu oli silleen että nauti rauhassa kylvystä ja meidän tapaaminen siirtyi maanantaille...

Pelkään vaan ettei se maanantaikaan onnistu, koska sossu valitteli tänään flunssasta oloo ja jos hän tulee kunnolla kipeäksi ja on maanantaina töistä pois niin ei ehkä saada ajoissa hoidettua mun asioita... sossun kun täytyisi puoltaa Kelaan sitä että saisin toimeentulotuen nopeammin jne jne jne jne..

Sellanen fiilis on nyt, että on monta rautaa tulessa, paineita, aina menen vaikeimman kautta, mutta olen yrittänyt olla aktiivinen ja hoitaa asioitani parhaimpani mukaan!

Sitten tuli tänään vielä paha mieli siitä, kun ajauduin chatissa keskusteluun yhden entisen tuttavan kanssa ja kun en lämmennyt hänelle romanttisessa mielessä niin hän haukkui minut pinnalliseksi ja syytti mua myös siitä kun exä ollut väkivaltainen minua kohtaan! törkeää. Mitenniin se on liian pinnallista jos en syty hänen ulkonäöstään, eikö meillä jokaisella ole oma mies/nais ihanne, toisen ulkonäkö viehättää kun taas jotakin toista pitää epämielyttävänä. Olisiko se ollut sitten oikein että oisin valehdellut tälle jätkälle rakastavani häntä, siitäkö hän ei ois vetänyt hernettä nokkaan?

Kiva kuulla kuulumisiasi. Olen ajatellutkin että minne olet häipännyt, mutta ei sitä aina tietenkään tule kirjoitelleeksi. Kyllä asioiden pukeminen sanoiksi auttaa ja on terapeuttista. Ja sinä haluat antaa toisille vertaistukea. Ei kaikkiin kivoihin tyyppeihin voi ihastua ja ei siitä mitään tule jos ei ole molemmin puolin tunteita, mutta ystävä voisi silti olla.

Tänään ois ollut tapaaminen sossun kanssa, kun ei onnistunut tuo viime kerta, mutta ei onnistunut tämäkään. Mulla oli niin kovat kuukautiskivut etten jaksanut tapaamiseen lähteä. Mutta puhelimitse hoidettiin asioita ja sossu lupasi soittaa kelaan, pyytää kelan virkailijoita nopeuttamaan mun toimeentulotuki hakemuksen käsittelyä ja sossu myönsi rahaa myös talvivaatteisiin.

Voin sanoa suoraan että tiedän mitä helvetti on, vuonna 2014 mulla ei ollut rahaa edes talvitakkiin, villatakki päällä kävelin ulkona -20 asteen pakkasella ja sain ihmisiltä katseita tyyliin " mikä tuossa likassa on vikana " . Ei tunnu sellaset katseet mukavalle, koska en minä haluaisi olla köyhä ja sairas, elämä on vaan pakottanut minut tähän rooliin!

Tänään ei oo ollut enää niin pahasti vainoharhaisuutta, sain selvitettyä ihmissuhde asioita, se toi mieleen levollisuutta ja turvallisuuden tunnetta.

Kiitos aloittelijalle, vaikkakin aktiivimalli saattaa avata vanhoja arpia.

Tänään sain jälleen terveellisistä elämäntavoista kiinni. Kävin lenkillä nauttimassa aurinkoisesta säästä, syön ja juon terveellisesti, pesen hampaat, rentoudun ja viime yön olen nukkunut ihan ookoo.

En tiedä miksi oma sosiaalityöntekijäni ei soittanut mulle tänään, vaan joku toinen sossu, mutta niinku arvasin Kela hangoittelee sen asian kanssa vastaan että nopeuttaisivat mun toimeentulotuki päätöksen tekemistä ja eivät osanneet yhtään sanoa millon tuki on mun tilillä... ei auttanut vaikka sossu soitti sinne ja pyysi nopeutusta koska pian asiakas eli minä oon täysin rahaton. Sillon kun tuki tuli vielä sosiaalitoimistosta, niin tälläset asiat onnistui hetkessä.

Onneks mulla on kuitenkin vielä sen yhden tyypin antamaa rahaa jäljellä ja sossu lupasi tehdä vaateraha päätöksen perjantaille, josta saan osan käyttää ruokaan jos tulee oikeen tiukka tilanne.

Tälläsiä päätöksiä oon myös elämässäni tehnyt ja kirjoitin ne kans yhdelle kaverille sähköpostiin:

Mä tein sellasen päätöksen että jatkossa aion olla täysin oma itseni.

En lähde esittämään enää mitään muuta tai muuttamaan esimerkiks kenenkään miehen takia itseäni.

Sen miehen täytyy tykätä minusta tälläisenä kun oon.

Mulla on oikeus olla ainutlaatuinen ihana itseni.

Meille jokaiselle ihmiselle on luotu erilaiset luonteet ja täytyisi olla ylpeä etenkin niistä hyvistä puolissa itsessään!

Mulla on ollut aikaisemmin suhteita väkivaltaisiin miehiin ja sekin on ollut syy, miksi joudun etsimään identiteettiäni uudelleen, koska jos on tekemisissä väkivaltaisuuteen taipuvan ihmisen kanssa, ei ehkä täysin uskalla/pysty olemaan oma itsensä. Alkaa rajoittamaan omaa persoonallisuuttaan. Sitä en halua itselleni enää tehdä, se ei ole oikein.

Toki on järkevää olla itsesuojelu vaistoa, mutta kun lähden ajattelemaan että mun täytyisi hillitä tempperamenttiäni niin mulle tulee sellanen puristava tunne keskivartaloon, menen lukkoon, en osaa olla enää oma itseni koska koen etten pysty olemaan vapautuneesti.

Joten, what ever, päädyin mä minkälaisen miehen kanssa tahansa tulevaisuudessa parisuhteeseen tai tulee mulla olemaan minkälaisia ystäviä tahansa, mä aion olla oma itseni hyvässä sekä pahassa ja mä mielestäni elän oikealla tavalla, silleen kuten kuuluu, en nauti riitelystä tai ole syyttä kellekkään ilkeä mutta jos mun kumppani esimerkiksi pettää minua, koen että mulla on oikeus suuttua ja haukkua hänet kusipääksi ja haistattaa paskat tuli turpaan sitten miten pahasti tahansa!

Olen valmis ottamaan sen riskin että tulee turpaan. Ei elämässä selviä ilman että ottaa riskejä. Jokainen ihmissuhde on aina riski kun sä et voi olla 100% varma minkälainen ihminen se toinen on, jopa ulos lähteminen on riski, joku piripää saattaa yllättäen seotessaan vaikka puukottaa sut.

Niinpä ois tärkeää että pystyy nauttimaan jokaisesta hetkestä tässä elämässä, sillä koskaan ei tiedä millon elämä päättyy.

Luotan siihen että elämä ja kohtalo tuo ne oikeat ihmiset minun elämään, koska emmä nää mitään muutakaan oikeampaa tyyliä elää? toisaalta tunnen itseni tyhmäksi kun luotan sokeasti tuollaseen. Mutta elämää ei kannata tuhlata pelkäämiseen ja oon aatellu mennä itsepuolustus kurssille myös.

Viime yönä ei tullut nukuttua sitten yhtään, koko ajan olin erittäin ahdistunut. Tämä ahdistus kumpusi siitä kun satuin juttelemaan chatissa erään henkilön kanssa, joka muistutti minun väkivaltaista exää. Jos tämä ihminen tulee puhumaan vielä mulle, niin täytyy suoraan sanoa etten halua olla missään tekemisissä, jospa hän sitten jättää minut lopullisesti rauhaan, sanoin jo eilen, mutta silti hän jatkoi puhumista ja jos tuollanen jatkuu että ottaa yhteyttä vaikka toinen osapuoli ei sitä toivo, niin menee häiriköinnin puolelle! Muutenkin olen ärsyyntynyt tähän nykyajan netti keskustelu tapaan, suurin osa haluaa vaan harrastaa nettiseksiä, eikä jutella enää mistään muusta ja tutustua ihmiseen, tuntuu että ihmisten älykkyys on laskenut ja joka kerta kun avaan chatin, pelkään ja ahdistun jo valmiiksi millon joku kysyy " Ootko tuhma? ;) " tämänkin takia ois hirmu tärkeetä että tulisin terveeksi, jotta pääsisin elämään sitä normaalia sosiaalista elämää tuonne ulos...

Tuntuu että nykyisin mulla ei oo mitään suojakuorta enää, kaikki menee ihon alle... Eilenkin joku nainen katsoi mua kieroon kun kuljin ulkona legginseissä, kun joidenkin mielestä ne näyttää kalsareille. Mutta eipä oo ollut nyt varaa ostaa muita housuja, jos tuokin akka tietäisi miten paljon oon jo kärsinyt niin ei ehkä enää katsoisi kieroon.

Tänään sossu ja asumisneuvoja kävi kylässä. Hävetti näyttää sille asumisneuvojallekin miten huonossa kunnossa oon henkisesti, koska vaikka oon saanut vietyä nyt roskat jatkuvasti ulos, niin on täällä ympäri asuntoa silti kaikkia papereita jotka pitäis tsekata läpi ja heittää turhat roskikseen. Nuita papereita mulla on kertynyt varmaan vuodesta 2014 ja aina tulee nivaska vaikka mitä lippu lappusia kun asioi noissa virastoissa kuten sosiaalitoimisto, kela, työkkäri. Asumisneuvoja lupasi alkaa auttamaan mua uuden kodin hommaamisessa ja laittaa mulle sähköpostiin vuokranantajien yhteystietoja jotka vuokraa asuntojaan pelkästään sossun asiakkaille ja toki rupean tässä itsekkin aktiivisesti kattelemaan eri sivustoilta uutta kotia, onneks kesään ja putkiremonttiin on vielä aikaa, mutta muistan että tätä nykyistäkin kämppää sain etsiä päälle vuoden ajan. Yleensä jokaisen vuokranantajan vastaus oli kielteinen, lähes kukaan ei halunnut ottaa vuokralaiseksi henkilöä jonka vuokran maksaa sossu, joillakin vuokranantajilla on tosi paha asenne vamma. Sitten kuulemma asunnon vuokraaminen on pelkkää liiketoimintaa, eikö löydy mitään inhimillisiä arvoja kun on kyseessä kuitenkin jonkun ihmisen koti? Tuli puhetta myös sossun ja asumisneuvojan kanssa mitä ne kriisiasunnot on, jos en mitään muuta kattoa pääni päälle löydä ennen putkiremonttia niin minut todennäköisesti sijoitettaisiin tuollaseen, niin ne on soluasuntoja.................................... joo, pitäis olla kiitollinen siitä ettei kadulle joudu, mutta ei huvita kyllä joutua vieraiden ihmistenkään kanssa asumaan saman katon alle! tiedä minkälaiset hullut saa kämppikseksi ja oma rauha mulle tärkeetä jo sen suolistosairauden takia, osaatte varmaan jokainen päätellä miksi... Nyt täytyy vaan luottaa siihen, etten ikinä kans mokaa sillä tavalla että jättäisin vahingossa hellan tai hanan päälle, koska jos tulis tulipalo/vesivahinko, niin minut saatettaisiin sijoittaa justiisa tuollaseen kriisiasuntoon. Tää on just niin tätä kun ei oo ketään perheenjäseniä tai ystäviä kenen luokse mennä hätätilanteen sattuessa! Aikoisin tuollasessa tilanteessa kyllä myös anella jos sossu tai työkuraattori ottais minut luokseen asumaan, mutta veikkaan ettei onnistuisi, koska eivät ole velvollisia sellaseen ja tuolla periaatteella saisivat majottaa varmasti aika monta muutakin tyyppiä. Kotivakuutus mulla on voimassa ja se saattaisi pelastaa minut niin että sijottaisi hotelliin asumaan korjaustöiden ajaksi, mietin että soittaisinko vakuutusyhtiöön ja varmistaisin tämän asian, mutta en taida sitä tehdä koska jos vastaus olisikin etteivät hommaa mitään kattoa mun pään päälle jos oon itse aiheuttanut vahingon... Tieto lisää välillä tuskaa ja parempi elää vaikka valheessa ja uskotella itselleen että vakuutusyhtiö auttais, niin voin ehkä joskus vielä parantua tästä pakko-oireisesta häiriöstä kun saan turvallisuuden tunnetta edes jostain.

Vaikuttaa siltä että vakuutusyhtiöt myy ihmiselle monesti vaan katteetonta turvaa, katoin jokin aika sitten sääntö suomi - ohjelmaa ja siinä käsiteltiin aivovammaisen Saaran tapausta ja Saaralla oli muistaakseni 4-5 neurologin lausunto että hänellä on vakava aivovamma, niin vakuutusyhtiön lääkäri teki päätöksen tapaamatta edes potilasta että potilaalla on korkeintaan lievä aivovamma ja on työkykyinen. Eikä tuon lääkärin erikois osaamisaluetta ole edes aivot! Nyt Saara joutuu sitten sairaana taistelemaan vakuutusyhtiötä vastaan jotta sais ne korvaukset jotka hälle kuuluu. Törkeetä. Tää on tietty eri aiheeseen liittyvä tapaus, mutta luultavasti minäkin joutuisin vääntämään vakuutusyhtiön kanssa korvauksista jos olen itse unohtanut hellan päälle ja aiheuttanut tulipalon.

Mä toivon niin kovasti että tämä henkinen kipu minun sisällä loppuisi, mutta tuntuu etten saa siltä katkaistua mitenkään siipiä poikki! Viimeistään tämä kipu loppuu sillon kun riistäisin itseltäni hengen, mutta täältä pois pääseminenkin on nykyään tehty niin vaikeaksi, jos sulle tuntuu esimerkiksi oikealta tavalta lopettaa elämä lääkkeiden yliannostuksella, niin se on tehty nykyään tosi vaikeaksi... Ihminen yritetään pitää väkisin hengissä, vaikka hän ei enää haluaisi edes olla tässä maailmassa! Jos sun elämä lähtee raiteiltaan, niin yleensä kukaan ei ota sillon kiinni ja harvoja kiinostaa auttaa, jos edes pystyvät auttamaan, yleensä ihmiset on niin omahyväisiä että varsinkin vihamiehen syöksykierrettä katsotaan innoissaan....

Oon niin kovasti miettinyt taas sitä miten tähän pisteeseen tuli päädyttyä. Kun mietin esimerkiks sitä kun minua kiusattiin niin en osannut reagoida siihen mitenkään muuten kuin hirveästi stressaamalla. Äidiltä opittu tapa. Äiti stressasi kaikkea mitä isä sanoi ja teki... hyi että mua ihan oksettaa ajatella miten epänormaali lapsuus mulla on ollut ja millä kaikin tavoin se on voinut muhun vaikuttaa! Mä olen niin katkera. Jos olisin saanut kotoa paremmat aseet puolustautua kiusaamista vastaan, sillein että mun vanhemmat ois rakastanu ja tukenu mua niin olisinko kestänyt kiusaamisen sairastumatta? Nyt sen himo stressaamisen takia mulla on ärtynyt suoli, kaljuuntumista ja vaikka mitä, sairauksia joita ei välttämättä koskaan saada parannettua...................... Kiitos äiti ja isä, te ehkä mun koko elämän pahimmat pilaajat.

Eikö se ois jo riittänyt että mulla oli perhe-ongelmia, oliko mua pakko vielä kiusatakkin!?

Ainiin ja tiedättekö miltä tuntuu ostaa maksusitoumuksella ruokaa kaupasta? senkin olen joutunut kerran elämässäni kokemaan. Todella nöyryyttävää. Pohjalla mä oon....................... jee jee ...

Luin tekstisi ja rukoilen että saat kivan asunnon. Kun on pohjalla niin sieltä on tie vain ylöspäin.

Kyllä Jumala näkee ja hallitsee tilanteen vaikka on satoja tuhansia kilometrejä etäisyyttä ja vaikka henkilö jonka puolesta rukoillaan ei itse tietäisi tai jaksaisi uskoa. Kyllä ihmeparantuminen voi tapahtua ja itse olen parantunut kertarukouksessa vuosikymmeniä kestäneestä suolistovaivasta. On sitten asioita joihin se selkeytyminen on vienyt pitkän aikaa ja eteenpäin on menty hitaasti pienin askelin. Kaikella on täällä tarkoitus ja meitä opetetaan vaikeuksien niistä poiskasvamisen kautta. Jumalan siunausta on kyllä niin voimallinen mahti että se peittoaa kaikki pahan palavat nuolet. Kyllä uskon että ei ole sattumaa että tässä kirjoitellaan. Jatkan taistelua puolestasi, että hyvä saa tilaa ja voitto tulee.

Minäkin rukoilen aloittajan puolesta, että löytyisi uusi hyvä asunto ja kaikki kääntyisi parhain päin.

Kerroin tänään mun traumoista ja peloista yhdessä chatissa. Mustasukkaisesta miehestä ja tapetuksi tulemisen pelosta. Ei muut jaksaneet sitä kuunnella, käskivät vaan unohtaa ja päästä peloista yli. Helpommin sanottu kuin tehty. Tuli entistä kurjempi olo kun sanoivat noin ja nyt ei huvita enää koko chatissa ees käydä, en halua rasittaa ja hermostuttaa muita peloillani...

Oletko muuten kertonut kavereillesi tästä sinun tilanteestasi? Tarkoitan siis ihan rehellisesti kaiken, mitä olet elämässäsi kokenut? Sieltä päästä luulisi kyllä jotain apua tulevan. Eikö muutto toiseen paikkaan olisi myös hyvä ratkaisu kohdaltasi? Voisit myös ruveta harrastamaan jotakin, missä löytäisit mukavia ihmisiä ympärillesi.

Eihän tuossa ole mitään järkeä että nuori nainen kuluttaa aikaa miettiessään, minkälainen maine hänellä mahdollisesti on. Sinun kuuluu nauttia elämästä ja unohtaa jo menneet. Olet hyvin fiksu nainen ja toivottavasti löydät elämääsi paljon positiivista energiaa. Se edesauttaa unohtamaan nuo ikävät vääryydet, mitä olet valitettavasti tässä elämässäsi kohdannut.

Nyt ajattelin taas pitkästä aikaa kirjotella kuulumisiani, jäänyt tämä kirjottelu kun ei oo tuntunut olevan sopivaa hetkeä siihen, eikä voimia!

Mulla siis alkoi taas tutkimusjakso tuolla sairaalassa, mielenterveys osaston puolella ja tämä tutkimus suoritetaan avohoidossa. Olen käynyt tapaamassa lääkäriä, sairaanhoitajaa ja toimintaterapeuttia. Heti ensimmäisellä kerralla kun tapasin lääkärin niin tulosti mulle jo kaksi lääke reseptiä eli pillereitä naamaan vaan, en alkanut syömään niitä koska oon lukenut että mielialalääkkeet tuhoaa aivoja lopullisesti ja tekee monesta ihmisestä zombien, eikä lääkärit tietenkään kerro rehellisesti haittavaikutuksista, söisin pillereitä vasta kun on ihan pakko tilanne. Nuo lääkäri ja sairaanhoitaja eivät vaikuttaneet mukaville ihmisille, lääkäri on jotenkin kylmä ja sairaanhoitajalle kun kerroin väkivaltaisesta parisuhteestani, peloista mustasukkasia miehiä ja tapetuksi tulemista kohtaan niin sain syyllistämistä että onkohan kaikki vaan mun mielikuvituksen tuotetta... Törkeää! vaikka olisin kaivannut tukea ja lohtua, kun olen kärsinyt niin paljon monien ilkeiden ihmisten takia että ei ihme että alkaa päässä sekoamaan.

Toimintaterapeutin kanssa synkkasi heti, hän on mukava ja lämmin ihminen, tykkään käydä hänen luonaan ja mulla on huhtikuussa kaksi seuraavaa tapaamista hänen kanssaan.

Psykiatrinen sairaanhoitaja jota tapasin terveyskeskuksessa niin häntä en enää tapaa, mutta hän oli myös mukava ihminen, hänen luonaan jostain syystä sai käydä vaan maximissaan 6 kertaa.

Viime yöt oon saanut nukuttua ihan hyvin ja viime päivät syötyä myös terveellisemmin, mutta oli tuossa taas pitkä jakso kun olin täysin pohjalla, tuntuu että oon tampannu viime vuoden heinäkuusta jolloin aloitin kirjottamisen tänne palstalle niin ihan samassa tilanteessa, edistymistä ei oo tapahtunu kunnolla! :( paitsi siinä mielessä että oon kyennyt viemään roskat säänöllisesti ulos...

Eilen oli työkkäri tapaaminen jossa mun kanssa oli myös uraohjaaja ja siellä vaan päivitettiin tilanne, mua ei velvoitettu nyt hakemaan mitään työpaikkoja kun on menossa tuo mielenterveyden tutkimusjakso. Eikä mulla nyt riittäis ees voimat revetä joka paikkaan niin kuin terveellä ihmisellä..

Oon stressannut enemmän tässä siitä tulevasta putkiremontista, sain kuulla että kesän sijasta sen pitäis alkaa vasta syksyllä, joten onneks mulla on enemmän aikaa etsiä uusi koti, oon käynyt 12 asuntonäytössä enkä oo saanut niistä kämpistä yhtäkään........................................................................ Vissiin sen takia mua ei haluta vuokralaiseksi koska oon työtön ja elän tuilla. :( vaikka kelalta oiskin varma vuokranmaksu ja nykyiseltä vuokranantajalta saan myös suositukset!

Pelkään että jään kodittomaksi, koska mulla ei oo ketään läheisiä/ystäviä kenen luo mennä ja joudun johonkin kodittomien asuntolaan jota kutsutaan helvetin esikartanoksi ja siellä minut raiskataan ja hakataan. Täytyy ihmisen olla alas vajonnut jos sellaseen paikkaan joutuu.

Vituttaa ettei aktiivisuudella saa mitään, kun yrität puolikuntoisena löytää itsellesi uuden kodin, suurin osa yksityisistä vuokranantajista tuijottaa vaan omaa napaa, koti ei oo mikään inhimillinen asia vaan pelkkää bisnestä... ! ja oli senkin kanssa arpomista että minkä suuruista vuokraa Kela suostuu maksamaan, onko se raja 700e/kk, 720e/kk, 730e/kk vai 675e/kk, joka suunnasta sossulta, asumisneuvojalta ja kelalta saa erilaista informaatioo ja kun kelalla on tapana kans nipottaa muutamista kympeistä! että jos vuokra menee muutaman kympin yli rajan, niin käsketään etsiä halvempi koti...

Sitten mulla saattaa lähiaikoina hajota läppäri ja kännykkä, kun läppärillä jo ikää 8v ja puhelimella 4v, nää on alkaneet vähän temppuilemaan ja kiva jos molemmat hajoaa samaan aikaan........................................................ Eikä sossu suostu kustantamaan uusia, eikä mulla oo varaa toimeentulotuella elävänä hankkia niin sit kun ei oo puhelinta niin ei nykymaailmassa pysty mitenkään hoitamaan työjuttuja tai soittamaan vuokranantajille, läppäri on mun ainoita iloja yksinäisyyteen kun saan kuunnella musiikkia ja kahtoa leffoja... Kaikki viedään köyhältä eikä kukaan auta !!!

Osamaksu on yksi vaihtoehto, mutta jos mulla meinaa loppua rahat muutenkin kesken, niin miten maksan nuita osamaksuja ja sitten menee luottotiedot, joka taas vaikeuttaa asunnon hankintaa ja montaa muuta asiaa !!!

Sain vihdoin aloitettua sen prosessin jota pitkään yritin, siis selvittämään hoitoja terveyteni parantamiseksi, siinä on niin paljon tutkittavaa ja pohdittavaa ettei se onnistu yhdessä päivässä, mutta annan itselleni sen ajan minkä tarviin ja kun olen päätökseni tehnyt, niin toivottavasti olen yhteydessä sitten oikeisiin henkilöihin ja terveyteni lähtisi paranemaan!

Laitoin esimerkiksi jo pitkän sähköpostin hiusextra heinilälle joka valmistaa peruukkeja, mutta myös tekee tutkimuksia mikä aiheuttaa hiustenlähdön ja kun mulla on tukkaa vielä jäljellä niin toivon ja luotan siihen että tähän jokin hoito löytyisi ja saisin hiustenlähdön loppumaan ja osan kasvamaan takaisin menetetyistä hiuksista jotta mun ei tarvii esimerkiksi koko loppuikää joutua käyttämään peruukkia... Omat hiukset on kuitenkin aina omat <3 .

Henkisesti olen valmistautunut jonkin verran jo siihen, että joudun hommaamaan peruukin. Aidot ja hyvin istuvat peruukit ovat kuitenkin kalliita, enkä haluaisi mikään pilailu puodin peruukki päässä kulkea, en tiedä suostuuko sossu maksamaan peruukin... vai täytyykö mun peruukkiinkin yrittää saada osamaksu. Sitten joutusin toimeentulotuesta maksamaan osamaksulla peruukkia, läppäriä, kännykkää... rahat loppuu kesken!

Terveyskeskus antaa maksusitoumuksen peruukkiin vain henkilöille jotka syövän takia menettää hiukset, mutta jos menettää muusta syystä niin yhtä paljon se satuttaa ja tuntuu tosi kurjalle jos ei ole varaa hoitaa itseään.....

Tänään soitin myös maistraattiin ja varmistin kauan mun turvakielto on voimassa, onneksi on ensvuoden puolelle. :)

Tästä päivästä eteenpäin tein sen päätöksen, että lopetan pelkäämisen. Siis nämä pelot oli tapetuksi tai murhatuksi joutuminen.

En usko että pelot sormia napsauttamalla katoaa, varsinkin kun nämä ovat kyteneet sisälläni niin kauan ja syvällä, mutta pikku hiljaa, siitä luulisi olevan jotain hyötyä mielenterveydelle että on kevät ja aurinkoista! ja täytyy vaan harjottaa mieltään positiivisilla ajatuksilla ja realismilla, positiiviset ajatukset pitäis vetää positiivisia asioita puoleensa... eiks niin!?

Inhottaa kun aina säpsähdän kun rappukäytävästä kuuluu ääniä, pelkään että nyt siellä hiipii murhaaja...

Sitten peloista johtuva ahdistus ja stressi laittaa jumiin hartiat ja niskan, josta seuraa päänsärky. Tuntuu ettei ajatus myöskään juokse, pää jumissa. :SS inhottaa kun on näin huono olo. Haluaisin kyetä rentoutumaan, lopettaa kontrolloimisen ja nähdä ettei mitään pahaa tapahdu, nukkua hyvät yöunet!

Pelkään myös kun kevät ja kesä näyttäisi nyt tulevan nopeasti, ilma siis lämpenee nopeasti, kohta ei voi käyttää enää pipoa, kerkeänkö hommaamaan peruukin ajoissa ja millä rahalla!

Olen hakenut 15 asuntoa, enkä ole saanut niistä yhtäkään, kukaan ei halua työtöntä vuokralaiseksi vaikka Kelalta ois varma vuokranmaksu, pelkään putkiremontin alkaessa olevani koditon.

Ja sitten yhdet tyypit raivonnu mulle taas kuinka narsisti oon ja jouduin heidän kanssa väittelyyn, joka sai mun verenpaineen kohoamaan, kun sanoin että helsingissä vuokrat on liian pilvissä, oon kuulemma itsekäs ja ikinä en nää vikaa itsessäni, tälleen yleensä muut minut näkee, mun pitäis saada aina vaan kaikki haluamani jne . . . Itse en kykene kuitenkaan näkemään itseäni liian itsekkäänä, vaan useimmiten hyvänä ihmisenä, ehkä se on sitten sitä narsismia, haluaisin vaan hyvän terveyden, ystäviä, parisuhteen... tuollasista perus asioista minun mielestä koostuu ONNI ja jos ei oo perus asiat kunnossa niin ei voi olla onnellinen ! :((

Moni asia jälleen painaa mun niskassa, niin kuin aina. Pelottaa myös olla onnellinen, pelkään että jos oon onnellinen niin tapahtuu jälleen jotain todella pahaa ja tuun entistä korkeammalta alas ja mitä korkeemmalta tipun alas, sitä pahemmin muhun sattuu... En ole enää vuosiin tottunut olemaan onnellinen ja rento.

Mutta hyvääkin on tapahtunut, oon tän kuun alusta lähtien saanut syötyä terveellisesti ja toivottavasti saan nyt jatkettua tätä linjaa koko loppuelämän ajan, tietty välillä herkuttelu on sallittua! ja olen alkanut selvittämään hoitomuotoja mitkä voisi parantaa sairauteni, huomenna jos voimia riittää niin jatkan selvittämistä ja toivottavasti saan huomenna kaiken työn tehtyä liittyen tuohon asiaan tai ainakin taas edistyttyä jonkin verran! :) Haluan keskittyä nyt itseeni ja omaan hyvinvointiin erityisesti, haistatan paskat muiden ilkeilylle ja yritän olla stressaamatta niistä asioista joihin en voi vaikuttaa! <3

Kuulehan, sinun pitää pysyä poissa sellaisten ihmisten vaikutuspiiristä ketkä näkevät sinut noin ikävässä valossa. Ei toiveet terveydestä ja normaalista elämästä ole narsismia. Ehkä he haluaisivat nähdä sinun asuvan sillan alla, joka kertoo vain heidän pahasti kieroutuneesta luonteesta. Sinne päädytkin mikäli alat heitä pokkuroimaan. Ei tällaiset kykene tuntemaan mitään pistoa sydämessään vaikka kuinka toivoisit. Sellainen on mahdollista vain normaali omatunnon omaaville, jotka kykenevät näkemään osuutensa kurjuuteesi ja heitä saattaa olla vähän, jos ketään. Normaali ihminen kun ei kiusaamiseen ihan heti edes ryhdy, yleensäkun ihmiset saavat tyydytystä ja huvitusta aivan muista asioista.

Kiva kuulla että olet reippaalla ja päättäväisellä mielellä. Minusta osoitat ryhtiä ja selviytymistä tilanteessa, joka montaa kiusaajaasi heikottaisi.

Hyvää kevättä sinulle :)

Tänään oli taas toimintaterapiaa ja ihan mukavasti meni päivä vaikka olikin perjantain kolmastoista! :) onneks ei kokattu mitään broileri/vihannes pataa tai vuokaa, vaan tehtiinkin tulinen thaimaalainen kookos broileri keitto ja lettuja!

Tänään tuli myös 6v mun ystävän kuolemasta huumeiden yliannostukseen ja tuolla aikasemmassa keskustelussani suunittelin että tämä ois se päivä jolloin teen itsemurhan, mutta en tehnytkään, en oo vielä luopunut täysin toivosta!

Ja onnistuin tänään, ensimmäisen kerran tänä vuonna polttamaan itseni auringossa, nyt on tuommonen punainen kolmion muotoinen jälki kaulassa kun avasin vähän hupparia ja kävelin ulkona. :D

No ei sinulla kummoisia kunnianhimoja ole: pyrkiminen eroon huoran maineesta ja saada miehen
ja lapsia? Toivottavasti et tee turvallisuuden tarpeessasi ja yksinäisyydessäsi huonoja valintoja. En nyt halua olla pilvi aurinkosi edessä, mutta ihminen on muuttuvainen ja rohkeus ja immuniteetti tuommoiselle huoramutinalle kasvaa iän myötä. Samoin kuin arvot ja arvostukset muuttuvat ihmisten ja asioiden suhteellistuessa. On hieonoa, että opettelet pitämään huolta itsestäsi, koska kukaan muu ei tule sinun sitä tekemään eikä parastasi ajattelemaan. Miehillä, niin kuin kaikilla muillakin, on yleensä omat kunnianhimonsa ja tarpeensa, joita he pyrkivät toteuttamaan ja parhaissakin suhteessa käydään valtataisteluja tarpeiden ja toiveiden toteuttamista. Mutta älä missään tapauksessa katsele sekunttiakaan miestä, joka pyrkisi käyttämään tuollaista huora-asiaa sinua vastaan tai nujertamaan itsetuntoasi moisella soopalla.

Nyt oon onnistunut taas hankkimaan itseni ongelmiin ja kuumottelen tuleeko ehdollista vankeutta ja sakot.

Tässä samaan aikaan yritän nyt pitää terveellisistä elämäntavoista kiinni.

Emmä osaa tähän muuta sanoo kuin että tyhmästä päästä kärsii koko keho!

Voi rakas Jumala armahda tätä ihmislasta.

Hyi vittu nyt se on pedari!

Kerto olevansa myös neitsyt.

Et vaan tyttönen koskaan kuunnellut ketään.

Mene hoitoon sekopää

pese naamas fly

lissulla on ikävä lassua

Haluatte tosiaan riistää multa tänkin paikan, etten pysty avautumaan missään enää tuntemuksistani, kun kirjotatte tänne koko ajan asiattomia viestejä?

netti pois namutädiltä

Tänään yritän saada mun elämän taas takaisin raiteilleen ja ottaa terveistä elämäntavoista kiinni! Oli suuri riita vähän aikaa sitten, niinku kommenteista näkyy täälläkin mutta jospa nyt kaikki alkaisi tasottumaan...

En jaksa että mun elämä on sellasta tunteiden vuoristorataa jatkuvasti!

Haluaisin tasapainoisen olotilan ja elämän.

Jos täällä joku vielä trollaa, niin yrittää olla välittämättä siitä. En tajua ihmisiä jotka alkaa trollaamaan, vaikka paljastin kivuliaimmat henkiset haavani, missä on näillä ihmisillä omatunto ja käytöstavat?

Eilen sain kuulla etten ehkä saakkaan tuomioo mistään, siis ehdollista vankeutta tai sakkoja yms, on hyvä ja helpottunut olo siitä. :) nukuin pitkästä aikaa myös levollisesti koska stressi laski...

Terveelliset elämäntavat merkitsee minulle terveellistä ja hyvää ruokavaliota, liikuntaa, riittävää unta, rentoutumista ja stressistä/ahdistuksesta irti päästämistä, traumojen käsittelyä.

Hei! Lukaisin taas viimeisimmät kirjoituksesi. Rukoilen sinulle voimia ja taitoa uudistaa elämäsi paremmaksi. Jumala kyllä kuulee rukoukset. Olet menossa parempaan päin!

Mariellah chattaa tukikeskustelussa ja hänen tilanne eskaloituu kokoajan pahemmaksi.

Ihmiseen menee riivaajia ja ne myllertävät ja aiheuttavat pahaa oloa.Riivaaja etsii parhaimman
kodin ,joten jos käännyt uskoon tulet näkemään kuika riivaaja kehossasi vastustaa ja tekee
olotilasi levottomaksi.Kun omatuntoosi olet puhdistanut lähtee riivaaja pois ja se hakee uuden
kodin ,mutta varo jos se palaa se tulee entistä voimakkaampana.Kaikki riivaajat ei lähde kerralla
on olemassa myös todella pahoja henkiä.

Omantunnon puhdistus alkaa anteeksiannolla kaikkia menneitä ja tulevia kohtaan,sekä
vastaamalla pahaan hyvällä.Pyri aina olemaan iloinen kun näet vastustajasi ja vihamiehesi.

Yritän sitä anteeksiantoa itseäni ja kiusaajiani kohtaan, ei se tuu helppoa olemaan, enkä usko että ikinä pystyn kaikkea täysin anteeksi antamaan koska kiusaajat teki niin törkeitä temppuja, mutta jos ois mahdollista elää menneisyytensä kanssa tasapainossa niin se ois hienoa ja anteeksiannon teen vaan oman hyvinvointini takia, mua ei kiinosta pätkääkään tehdä mitään hyvää niille kiusaaja p*skiaisille... Pahaan ei pysty aina vastaamaan hyvällä jos joutuu vaikka itsepuolustustilanteeseen jossa ei sanat enää auta vaan on vaihtoehtoina taistele tai kuole, sillon on taisteltava! Tottakai yrittäisin eka hyvällä hoitaa tilanteen ja saada sen loppumaan puhumalla. Iloinen en pysty olemaan nähdessäni ne ihmiset jotka ovat rääkänneet mua henkisesti ja fyysisesti, se ois luonnotonta, olen iloinen kun nään niitä ihmisiä jotka ovat kohdelleet mua hyvin kuten esimerkiksi sossu ja työkuraattori. Kun ihmistä on rääkätty tarpeeks paljon ja hän on mennyt täysin rikki, niin raja nousee vaan sillon vastaan ja liian isoja pahoja tekoja ihminen ei kykene vaan antamaan anteeksi, jos antaa anteeksi kaiken ja antaa muiden ihmisten kohdella mua miten huvittaa, niin alistun sillon kynnysmatoksi ja siihen rooliin minä en sovellu! Mulla on vahva oikeudentaju ja ilkeiden ihmisten tulee antaa maistaa omaa lääkettään ja joskus on ihan suotavaa käyttää oman käden oikeuttakin. Jos se vaaditaan uskoon tuloon että pitäis olla kuin laupias samarilainen vihamiehiäänkin kohtaan, niin anteeks minä en pysty siihen, mulla on liian tempperamenttinen luonne ja mä en edes halua pystyä, kun sotii mun oikeustajua ja ajatusmaailmaa vastaan. Voinko minä silti rukoilla jumalalta parannusta, onko siitä mitään hyötyä ja voisinko kelvata hänelle tälläisenä kun olen? koska aina kuitenkin ensisijaisesti pyrin olemaan hyvä ihminen, ystävällinen itseäni ja muita kohtaan.

Tänään kokeilin jotain uutta, aloitin mun päivän sitruunavedellä, sillä pitäisi olla kehoa puhdistavia vaikutuksia! :) suosittelen muillekkin.

http://www.elisamattila.com/sitruunavesi-antaa-potkua-paivaasi/

En tiedä miks tuolta poistettiin taas yks mun kirjottama viesti, koska kyllä mun mielestä julkisuuden henkilöstä saa kirjottaa nimellä jos ei kirjoita mitään törkyä, tuntuu että tää keskustelu alkaa olla taas sekava sillisalaatti kun täällä pyörii asialliset kirjottelijat ja sit trollit. Ahdistaa! Ja saa jatkuvasti pelätä, antaako suomi24 mun avautumisten olla täällä vai poistaako, en viitsisi nähdä vaivaa purkaessani syvällisesti ajatuksiani ja sitten ne kaikki lähtee kuitenkin poistoon. Noh, voin lohduttautua sillä että ehkä ees suomi24 moderaattori näki sen mun avautumisen, mutta tuskin ajatteli siitä mitään tai tuskin herätti mitään tunteita, kunhan heitti suoraan roskikseen...

Kirjotin siinä siis, että usein on elämässäni ollut sellasia tilanteita että tuntuu että oon kävellyt veitsen terällä ja täpärästi selvinnyt asioista, kun ei oo esimerkiksi henki lähtenyt. Suojelusenkeleitä vissiin ollut matkalla mukana.

Tälläkin hetkellä tuntuu siltä, että mä haluaisin olla tekemässä ihan jotain muuta kuin avautumassa tänne palstalle... toivon siis että mun elämä ois mennyt täysin toisella tavalla ja en ois ikinä vajonnut pohjalle... Tää on niitä harvoja paikkoja jossa voin avautua ajatuksistani/tunteistani, tietty suomi24 tukikeskustelu chatin lisäksi ja avohoidon lisäksi... avohoidossa mulla on se sairaanhoitaja ainakin ihmisenä sen tyyppinen ettei sille huvita oikeestaan avautua... Eikä oo ystäviä, poikaystävää tai perhettä niin kaipaa sitä ihminen joitain tavallisiakin ihmisiä keiden kanssa kirjotella, siks kirjottelen täällä.

Ja niin kuin tuossa Koppijakuolluttyttö - nimimerkki jo mainosti ja yritti hankkia mulle lisää julkisuutta, niin sinne suomi24 tukikeskustelu chattiinkaan en viitsi aina kaikesta avautua, koska porukalla menee hermot jos valitan koko ajan... vaikka paljon olenkin sieltä apua ja tukea saanut, kiitos siitä <3

Tää keskustelu ja suomi24 tukikeskustelu on mun ainut henkireikä!

En tiedä lähteekö tämäkin viesti poistoon, mutta haluan sanoa silti tämän, tässä viestissä kaikki henkilöt on kuvitteellisia!

Koska mulla ei oo ollu sellasta ehjää perhettä minkä olisin halunnut olevan, niin pakenen usein mielikuvitus maailmaan. Saan sieltä lohtua.

Tällänen on mun mielikuvitus perhe<3 :

Isä: Jouni Tapio Heikkinen, s.30.5.1966.

Äiti: Katri Susanna Heikkinen, s.28.2.1966.

Lapset: Maria Ellinoora Heikkinen, s.23.6.1995. (Minä)

Mikko Eemeli Heikkinen, s.30.8.2003.

Mun isä ja äiti olisivat tavanneet 24-vuotiaina v.1990 ja alkaneet seurustelemaan. 25-vuotiaana muuttaneet yhteen. 27-vuotiaana menneet naimisiin. 29-vuotiaana saaneet minut eli esikoisensa. Ollessani 6-vuotias ja eletään vuotta 2001, vanhempani 35-vuotiaana ostavat maaseudulta nätin ja kivan omakotitalon jonne muutetaan, tähän asti asuttiin kaupungissa kerrostalo kaksiossa. 37-vuotiaana vanhempani saavat toisen lapsen, olen 8-vuotias tullessani isosiskoksi ja saan rakkaan pikkuveljen. Ollessani 14-vuotias, saan pitkään toivomani mustan labradorinnoutajan pennun jolle päätetään yhdessä perheen kanssa antaa nimi Oliver.

Isäni työskentelee hitsaajana metallitehtaalla ja äiti tekee kotisiivous työtä, ollaan keskituloinen perhe. Isäni ja äitini rakastavat oikeasti toisiaan, näyttävät kanssa sen rakkauden välillä vaihtamalla suukkoja, heillä on hyvä suhde ja eivät raivoa pahasti lasten kuullen. Minä rakastan oikeasti todella paljon pikkuveljeäni, se oli pitkään unelmani tulla isosiskoksi ja haluan olla maailman paras isosisko. Vanhempani ovat sellasia jotka pitää hyvin huolta itsestään ja heitä ei tarvitse häpeä, etenkin ihailen äitin kauneutta ja hän laittaa välillä myös meikkiä, pukeutuu naisellisesti ja seksikkäästi, ajattelen että haluan olla isona tuollainen nainen kuin mun äiti.

Meillä lapsilla on sopivasti rajoja ja rakkautta lapsuudessa, saadaan harrastaa toivomiamme asioita, minä esimerkiksi ratsastusta ja tankotanssia, veljeni jääkiekkoa tai jalkapalloa.

Meillä on onnellinen ja tavallinen perhe. :)

Ei kai se ole väärin, jos lohduttaa itseään jossain määrin vaikka kuvitella mielikuvitusperheellä. Tuossa on todella perää, että sinua kontrolloin jokin konkreettinen paha henki (demoni taikka useampiakin). Kyllä uskoontulo on ratkaisu tuollaiseen pahuuden ongelmaan, Rukoile Jeesusta Kristusta pudistamaan sinua ja vapauttamaan. Ne pahat voimat voivat estää sinua rukoilemasta, mutta yritä silti vaikka ajatuksin pyytää apua Jeesukselta ja Jumalalta. Älä mieti että sinun pitää tulla hyväksi ihmiseksi ja kyllä sitten Jumala antaa voimaa ja vaikuttaa että voit olla tehdä sovintoa menneisyyden kanssa. Jumalan voima on se joka saa aikaan ihmeen että voi antaa anteeksi pahantekijöilleenkin. Ei siihen ihminen omissa voimissaan pysty. Kyllä uskovainenkin voi tarvita sielunhoitoa ja ammatillista apua elämänsä rikkinäisyyteensä.
Mariannen ihan oikeilla jäljillä olet, ja sinullakin on mahdollinen ihan oikea tavallinen ja hyvä elämä. Kun Jumala tekee uutta niin ihmisen menneisyyttä ei enää muistella.
Siunausta ja tsemppia taas edelleen.

Seksi
Jo muinaiset roomalaiset.
Kuvassa Suomen seksikkäin mies, Matti Vanhanen.
Adult neon trans.gif Tämä artikkeli on luokiteltu K18-materiaalia sisältäväksi,
joten jos olet alaikäinen, tulet oppimaan jotain uutta!

”Anoppikin hiljeni.”

~nimim. Kokeilin sukujuhlissa

”Ja niin hiljeni vaimokin.”

~nimim. Kokeilin toiseen kertaan sukujuhlissa

”Vauvantekohomma se on simppeli,
siihen tarvitaan vain pimppi ja pippeli.”

~Kapteeni Ä-ni

Seksi on maailman yleisin ajankäytön muoto. Seksi on vähän niin kuin vaivalloista masturbointia, jonka lopuksi käsi valittaa vääränlaisesta kestosta ja tekniikasta sekä puutteellisista emootioista. Seksin alkuperäinen idea oli hyvinkin yksinkertainen, sillä tarkoitusperänä oli vain lisääntyminen. Vuosien saatossa aktiin on lisätty kaikenlaista huuhaata kuten naisen orgasmi. Alkuperäinen akti toimi kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:

Uros asettaa pippelinsä pimppiin
Pippeli vedetään ulos pimpistä
Toistetaan tarvittaessa

Seksiä voi harrastaa autossa, pianon päällä, ulkona, avaruusaluksessa tai huvipuistossa. Sänky ei ole suositeltava paikka, sillä siihen liittyy useita erilaisia riskejä, kuten jousten uppoaminen selkärankaan. Seksi on harrastuksena suosittu, mutta hyvin kallis harrastus. Alkuun pääsee ostamalla halvan muutaman ruplan hintaisen paketin, joka sisältää erilaisia tarvittavia välineitä, kuten dildoja, käsiraudat, alapäälävistyksiä ja sinisiä pillereitä.

Seksi kiinteyttää pakaroita ja reisiä, jonka takia sitä suosivat niin mummot kuin papatkin. Erityisesti nuorten keskuudessa se on suosittu vapaa-ajan harrastus, sillä se auttaa keskittymään ja on loistava liikunnanmuoto.

Seksi voi olla pelottava kokemus ensikertalaiselle, ja niinpä lapsien olisi hyvä pyytää jompaa kumpaa vanhemmista valvomaan ensimmäisiä kertoja. Mikäli tämä ei ole mahdollista, lapsille turvallista seksiä voi ostaa tai vuokrata tavallisista kodinkoneliikkeistä tai Internetistä.

Toisaalta seksin suomaa nautintoa ja sen merkitystä ollaan ehkä liioiteltukin. Kuuluisa stoalainen filosofi, Rooman keisari Marcus Aurelius kirjoitti osuvasti teoksessaan "Itselleni" seksistä seuraavalla tavalla:
S. Spielberg: Kolmannen asteen sukupuoliyhteys

»Kalaherkkujen ja sen sellaisten ruokien keskellä voi muodostaa vaikutelman, että tässä on kalan kuollut ruumis,(...) tai yhdynnästä, että se on vain sisuskalujen hankaamista ja liman erittämistä tietyn kouristuksen kera»

Aurelius siis ymmärsi sen, minkä monet seksin ensikertalaisetkin havaitsevat hyvin nopeasti: yhdyntä (yläkoululaiset: se tarkoittaa sitä panemista) on aika sotkuista ja haisevaa hommaa, eikä siihen tule ryhtyä kevein perustein!

Tunnetuimpia seksin harrastajia ovat naapurin eläimellisen äänekäs pariskunta, Paula Koivuniemi, Paris Hilton, Muumipappa, Matti (hinu) Vanhanen, Mikko Leppilampi, Seksi-Seppo ja äitisi.

Steven Spielberg ohjasi vuonna 1977 aiheesta fantasiaseikkailun nimellä "Kolmannen asteen sukupuoliyhteys".
Hikiaineisto2.png Hikiaineistossa on lähdeteksti Nykykulttuuriin liittyviä filosofisia kysymyksiä: sukupuoli ja sukupuolisuus.
Sisällysluettelo

1 Seksin merkitys
1.1 Tilastomatemaattisen voyerismin tarkentaminen
2 Erilaisia seksejä
3 Antamisesta ja saamisesta
4 Seksi ja laki
5 Seksiin liittyvät markkinataloustieteelliset ongelmat
6 Katso myös
7 Viitteet

Seksin merkitys

”Tulin, nain ja voitin.”

~Julius Caesar

Seksin merkitys näkyy siitä, miten paljon sitä harrastetaan. Koska ihmiset pitävät seksiä tärkeänä ja mukavana, he pyrkivät harrastamaan sitä paljon. Arvioidaksemme seksin merkittävyyden, ensinnäkin unohdamme keskeisen aksiooman siitä, että "Jos jaat, et saa kertoa", ja lähdetään arviosta, että suomalainen aikuinen harrastaa seksiä kerran viikossa. Kun puhutaan keskiarvoista, ei väliä että jotkut elävät selibaatissa ja jotkut naivat joka päivä kuin kaniinit. Valitsemamme luku on mukavan pyöreä, mutta kuitenkin uskottava/mahdollinen arvio/likiarvo. Oletetaan että seksi kestää suoritteena keskimäärin 10 minuuttia. Tämäkin on mukavan pyöreä, mutta kuitenkin uskottava/mahdollinen arvio/likiarvo.

Kun lasketaan aikuisten ihmisten määrä Suomessa, saamme tiedon siitä, kuinka paljon Suomalaiset yhteensä minuuteissa harrastavat seksiä / päivä:
10[min/jööti] * 1,25*106[aikuisväestön määrä] / 7 [viikossa on seitsemän päivää] ~ Suomessa harrastetaan seksiä noin 1.8 miljoonaa minuuttia/päivä.

Päivässä on 24*60 = 1440 minuuttia.

-> 1,8 * 106/1440= 1250.
-> joka minuutti tapahtuu 1250 yhdyntää.

Koska valtaosa yhdynnöistä tapahtuu käytännön syistä -esim. työssä olemisen, koulussa olemisen ja selvin päin olemisen- vuoksi, öisin, voimme olettaa että päiväsaikaan tapahtuu esim. 25% yhdynnöistä ja 75% tapahtuisi öisin.
->Jos nyt on päivä, niin juuri tällä hetkellä Suomessa harrastaa seksiä noin 312 paria (yhdessä yhdynnässä on yleensä kaksi ihmistä) = Likimain 624 ihmistä.
->Jos nyt on yö, niin juuri tällä hetkellä noin 937 paria, eli 1874 ihmistä.

Miun mielestä kaikki huoran maineessa olleet tytöt koulussa oli just niitä hotteimpia ja ihailtuimpia ^^

Olen taas ajautunut ongelmiin tai itseasiassa jo tämän ongelman kehittämisen aloitin viime vuoden loppupuolella.

Tutustuin netissä yhteen jätkään, flirttailin hänen kanssaan, en tiennyt että hän on helposti pakkomielteen kehittävä persoona ja kun pikku hiljaa tajusin totuuden hänestä, aloin irrottautumaan vähin äänin ja tuntuu ettei se silti toimi! Sai ihme mustasukkasuus raivareita jne. Ihan hullu ja pelkään häntä.

Antoi mun olla 2kk rauhassa, kunnes otti jälleen yhteyttä eli ei oo vieläkään unohtanut minua. Kaduttaa että lähetin hänelle itsestäni useita kuvia, luotan siis liian helposti ihmisten hyvyyteen ja ne kuvat on varmasti vieläkin hänen koneellaan joilla lietsoo pakkomielteistä rakkauttaan minua kohtaan.

Yrittää vetää oikeista naruista ja käyttää hyväkseen mun kiltteyttä ja ystävällisyyttä. Laittamalla viestiä että tarvii minun apua johonkin ja kaipaa mua... sitten kun en vastannut niin laittoi " kiitos rakkaani kun et vastaa :( " hän siis ilmeisesti pitää mua oikeesti rakkaanaan vaikka ei olla oltu ikinä ees parisuhteessa, ei tulla menemään naimisiin, ei tekemään lapsia, ei asumaan yhdessä. Hyi saatana!

Mitä liikkuu tuommoisten ihmisten päässä jotka kuvittelevat omistavansa toisen ihmisen kuin tavaran?

Tämän viikon maanantaina tapahtui tuo yhteydenotto ja siitä lähtien olen ollut enemmän ja vähemmän paniikissa. Vaistoan siitä ihmisestä todellisen pahuuden ja vaaran. Aloin jo toipumaan hänestäkin, niin nyt repi yhteydenotollaan uudestaan haavat auki. Millä oikeudella, eikö se v*ttu yhtään kuuntele mitä minä tahdon, narsistilla vaan oma napa mielessä ja omat halut???

Kun täällä aikasemmin puhuttiin siitä, että minun sisällä saattaa olla demoni tai useampikin sellainen, niin tulee koko ajan sellanen olo että aina kun yritän lähteä parantumaan ja voida hyviin, tapahtuu jotain pahaa mikä sotkee sen. Ihan niinku en sais parantua ja voida hyvin! Tuntuu että paholainen houkutteli minut ansaan, kun ajauduin taas tekemisiin yhden hullun kanssa. Miten äärirajoille asti tilanteet voi mennä jos en luovu yrityksestäni parantua? . Pelkään että paholainen käyttää kaikki korttinsa hyväkseen saadakseen minut lopettamaan parantumis yritykset, jos ei muuten niin vaikka henkirikoksen avulla koska tollaset mustasukkaiset omistushaluiset pakkomielteiset ihmiset yleensä tappaa ex-kumppaninsa tai ihastuksensa jos eivät voi saada heitä!

Viime päivinä on tapahtunut outoja asioita. Tunsin kylmän virtauksen kotonani kättä pitkin, olen haistanut sellaisen hajuveden tuoksun kotonani jota en edes käytä ja eilen löysin höyhenen! En tiedä onko suojelusenkeli vieraillut luonani, mutta kun etsin netistä tietoa niin nämä asiat viittaisi ainakin siihen. :) En tiedä onko rukouksesi vaikuttanut siihen että enkeli on vieraillut luonani vai mistä se johtuu, jotain pahaa uhkaa tapahtua ja enkeli tuli suojelemaan?

Olen ihmisenä yhdistelmä skeptikkoa ja taikauskoista, olen pohtinut tätä asiaa ja kyllä mulle hiukan sellainen tunne tulee että tuolloin tapahtui kyllä jotain yliluonnollista.

Olen kuullut että Jumalan kohtaamisessa voi olla joskus hienoa tuoksua. Sinun kannattaa ihan itsekin rukoilla Jumalalta apua. Rukoilen edelleen sinun puolesta.

Tänään sain kuulla jälleen surullisia uutisia ja niissä riittää käsiteltävää. Sossu ei suostu kustantamaan mulle peruukkia... Peruukkiin kuulemma saa vaan maksusitoumuksen jos kärsii esimerkiksi syövästä! Perinnöllinen kaljuuntuminen ei käy syynä. Onko sillä väliä mistä syystä naisella lähtee hiukset kun se satuttaa kuitenkin aina yhtä paljon? Kukaan ei auta mua... Nyt joudun miettimään mistä revin rahat aitoon peruukkiin joka näyttää hyvälle ja on paremman tuntuinen käyttää, osamaksu on yks vaihtoehto mutta ei huvittais olemattoman pienestä toimeentulotuesta maksella osamaksulla peruukkia ... jos hajoais myös tää vanha läppäri ja kännykkä niin kohta niitäkin joutusin kustantamaan toimeentulotuesta osamaksulla, ei mulla riitä rahat ...

Enkä haluais tuolla kadulla kaljuna naisenakaan kulkea tai käyttää kesähattuja sillä ne ei sovi mulle yhtään. Etenkin naiselle on tärkeää, että ois ees jotkin hiukset joita laittaa!

Pelkään että jos joudun tuolla kadulla kulkemaan kaljuna naisena niin joudun jälleen naureskelun, huutelun ja kiusaamisen kohteeksi. EN JAKSA SITÄ ENÄÄ!

Miksei kukaan auta mua ja miks mulle on annettu kohtuuttomasti kärsimyksiä kannettavaksi?

Niin ja tajusin muuten tuossa että gynekologi ja ihotautilääkäri on yksityisellä puolella, joiden apua varmasti tarvitsisin kun lähdetään selvittämään mun hiustenlähdön syytä/hoitoa ja jos on hormonaalista häiriötä... Gyne käynti mukaan lukien vatsan, kohdun, munasarjojen kuvaus tulis maksamaan varmaan 400e ja ihotautilääkäri käynti 250e. Sossu ei auta noissakaan, sossu hyväksyy vain julkisen sairaanhoidon menot, eikä oo ketään läheisiäkään tai ystäviä auttamassa. Ei ole köyhällä varaa hoitaa itseään, joten ei auta kai muu kuin tyytyä huonoon kohtaloon. :(

Jospa se tukkasi alkaa vielä kasvamaan ja voit käyttää ensi alkuun nättejä huiveja päähineitä. Niitähän monet käyttävät vaikka olisi vahvat hiuksetkin.

Tänään kävin terveyskeskuksessa ja sain ajan lääkärille 31.5. Mulla menee nopeasti istuessa jalkaterät violetin värisiksi ja viileiksi, täytyy selvittää mistä siinäkin on kyse... Ei kai tässä ajassa jalat kuitenkaan kuolioon mene.

Tästä päivästä, 9.5.2018 lähtien aion elää perus terveellisten elämäntapojen mukaan!

Ei jalat kuolioon mene. Kannattaa elää terveellisesti. Tsemppiä ja ihanaa kesää.

Ei onnistunut tuo 9.5.

Eli tästä päivästä 11.5.2018 yritän nostaa elämäni entistä terveemmälle tasolle. Alkaa noudattamaan kaikkia perus terveellisiä elämäntapoja. Tähän asti edistyminen on ollut oikeastaan vaan ajatustyötä ja että olen saanut vietyä roskat säännöllisesti ulos. Jospa perus terveelliset elämäntavat auttaisi pitämään mun jalat paremmassa kunnossa sinne lääkäri aikaan saakka... Just tulin esimerkiks lenkiltä ja yritin nauttia auringosta vaikka stressaa ja masentaa nämä terveysongelmat. Syönkin tänään tavallista kotiruokaa eli lihapullia ja muussia, hedelmäsalaattia, fetajuusto kolmioita ja juomaks novelle vettä. Aamiaiseks join kaks actimel juomaa jotka sisältää myös vitamiinia ja maitohappobakteeria.

Itsekkin miettinyt tuota diabetesta, koska se on vahvasti sukurasitteena, isän puolen suvussa lähes joka toisella puhjennut aikuisiällä diabetes eikä oo tarvinnu olla välttämättä edes mikään hirveen lihava... Yks sukulainen oli kuin luuta ja nahkaa, hälle tuli haava varpaaseen ja ei vissiin lähteny diabeteksen takia parantumaan niin piti amputoida vanhukselta molemmat jalat, en tajua vaan miten se haava toisessa jalassa pystyi vaikuttamaan molempiin jalkoihin...

Mietin, että oonko itse tehnyt jotain väärin jos mulle on puhjennut diabetes tai erittäin huono verenkierto jalkoihin?

Terveyskeskuksessa vastaanottovirkailijan mielestä tää mun vaiva ei ollu sellanen mikä pitäis akuutisti hoitaa ja soitti lääkärille, niin kukaan ei tullu kahtoo ees mun jalkoja... pitäisköhän tuohon uskoo ettei oo mitään hätää... kyllähän hoitovirheitä tehdään usein.....

Loppuukohan nämä mun terveysongelmat ikinä, en jaksais enää...

Mietin että pitäisköhän mun kirjottaa huvikseen Steen Christensenille vankilaan? Se toisaalta ois kuin paholaisen kans keskustelis... ja ehkä mulla on ollut jo liikaa näitä huonoja miehiä elämässäni jotka ovat aiheuttaneet mulle ongelmia... Mutta onhan Steenkin vain ihminen ja jos sellainenkin vaarallinen rikollinen kuin Lauri Late Johansson onnistui tekemään parannuksen elämässään ja tuli uskoon, niin vaikka Steen on diagnosoitu narsistiksi ja psykopaatiksi, niin olisiko se niin kamalaa jos juttelisi hänelle, ihminen hänkin kai kaikesta huolimatta on...

Juttele mieluummin Late Johanssonin tyyppisten kanssa. Turhaan alat noiden narsistityyppien kanssa seilaamaan.

Vähän alkua luin ja kyllä ihmettelen minkälaisia se tämäkin yhteiskunta elättää. Koko sosiaalitoimi pitäis lopettaa. Menisit saatana töihin.

vadelma pyyhi surut pyllystä