Huoran maine pilasi elämäni

Se oli vaan totuus, että olin lapsi ja en paljon miettinyt tekemisiäni, pistelin vaan menemään ja vaikka tiesinkin ettei tää ihan oikein ole, niin ajattelin että en jää kiinni ja jos jään niin siitä tulee vain joku pikkuinen tölväisy, ei mitään näin suurta joka hajottaisi koko mun elämän ainakin vuosiksi! Olen nyt 22v ja mun elämä on ollut kurjaa 13v lähtien kun siirryin kiusaajien kanssa samalle ylä-asteelle, 15v sairastuin ensimmäisen kerran kroonisesti. Ylä-asteen jälkeenkin on ollut vaikeaa, se maine ei pelkästään jäänyt sinne, kun ihastuin itseäni pari vuotta vanhempaan jätkään, joka tosin oli psykopaatti väkivaltainen sekakäyttäjä rikollinen, niin ajattelin että vihdoin saan rakkautta, tukea ja suojelua.. mutta empäs saanutkaan, vaan henkistä väkivaltaa ja hakkaamisella, tappamisella uhkailua! Sen huono käytös alkoi mua kohtaan heti sen jälkeen kun sai kuulla että mulla on huoran maine ja miten vihattu ihminen oon ollut. Tämän sairaan jätkän takia tuli itkettyä monet itkut, hajotettua itseäni lisää ja vieläkin mä saatan joskus ajatella, että mitä jos kaikki ois menny toisin, oltaisiinkin oltu onnellisia yhdessä, tollasesta mä haaveilen vaikka hän kohteli mua kurjasti... kai mä oon jonkin sortin masokisti, mutta sitten muistutan itseäni etten todellisuudessa halua enää koskaan tuota hullua elämääni millään tavalla!!! Sekin on raskasta ettei mulla oo minkäänlaisia välejä vanhempiin, 19v katkaisin välit heihin eli 3 vuoteen en oo nähnyt tai mitään kuullut vanhemmistani mutta se oli ainoa oikea ratkaisu koska he tuottivat vaan omilla ongelmillaan mulle pahaa oloa ja kaikki muut keinot oli yritetty.

Mä asun jo omassa kämpässä ja oon käynyt juttelemassa psykologilla, mutta ei siitä mitään apua ollut ja en voi siellä rehellisesti kertoa kaikkea miten sekaisin oikeasti oon, miten paljon välillä mun päässä pyörii itsemurha, koska sillon oikeesti joutuisin varmasti suljetulle. Sitä en halua. Mielialalääkkeitä oon myös syönyt mutta niiden tarkoitus on monesti vetää jo valmiiksi pohjalla oleva ihminen entistä huonompaan kuntoon, ketipinor on hirveää myrkkyä ja rauhottaviin jää esimerkiksi helposti koukkuun, joten sitten sitä on myös narkkari. :(

mariannen- kirjoitti:

Se oli vaan totuus, että olin lapsi ja en paljon miettinyt tekemisiäni, pistelin vaan menemään ja vaikka tiesinkin ettei tää ihan oikein ole, niin ajattelin että en jää kiinni ja jos jään niin siitä tulee vain joku pikkuinen tölväisy, ei mitään näin suurta joka hajottaisi koko mun elämän ainakin vuosiksi! Olen nyt 22v ja mun elämä on ollut kurjaa 13v lähtien kun siirryin kiusaajien kanssa samalle ylä-asteelle, 15v sairastuin ensimmäisen kerran kroonisesti. Ylä-asteen jälkeenkin on ollut vaikeaa, se maine ei pelkästään jäänyt sinne, kun ihastuin itseäni pari vuotta vanhempaan jätkään, joka tosin oli psykopaatti väkivaltainen sekakäyttäjä rikollinen, niin ajattelin että vihdoin saan rakkautta, tukea ja suojelua.. mutta empäs saanutkaan, vaan henkistä väkivaltaa ja hakkaamisella, tappamisella uhkailua! Sen huono käytös alkoi mua kohtaan heti sen jälkeen kun sai kuulla että mulla on huoran maine ja miten vihattu ihminen oon ollut. Tämän sairaan jätkän takia tuli itkettyä monet itkut, hajotettua itseäni lisää ja vieläkin mä saatan joskus ajatella, että mitä jos kaikki ois menny toisin, oltaisiinkin oltu onnellisia yhdessä, tollasesta mä haaveilen vaikka hän kohteli mua kurjasti... kai mä oon jonkin sortin masokisti, mutta sitten muistutan itseäni etten todellisuudessa halua enää koskaan tuota hullua elämääni millään tavalla!!! Sekin on raskasta ettei mulla oo minkäänlaisia välejä vanhempiin, 19v katkaisin välit heihin eli 3 vuoteen en oo nähnyt tai mitään kuullut vanhemmistani mutta se oli ainoa oikea ratkaisu koska he tuottivat vaan omilla ongelmillaan mulle pahaa oloa ja kaikki muut keinot oli yritetty.

Mä asun jo omassa kämpässä ja oon käynyt juttelemassa psykologilla, mutta ei siitä mitään apua ollut ja en voi siellä rehellisesti kertoa kaikkea miten sekaisin oikeasti oon, miten paljon välillä mun päässä pyörii itsemurha, koska sillon oikeesti joutuisin varmasti suljetulle. Sitä en halua. Mielialalääkkeitä oon myös syönyt mutta niiden tarkoitus on monesti vetää jo valmiiksi pohjalla oleva ihminen entistä huonompaan kuntoon, ketipinor on hirveää myrkkyä ja rauhottaviin jää esimerkiksi helposti koukkuun, joten sitten sitä on myös narkkari. :(

Lue lisää

Se on ihme juttu kans että kiltit ja heikot saa tiellensä ne vaikeammat psykotyypit. Kun ei osaa varoa. Kun on itse heikko niin ajattelee kaiketi että tuo on nyt mun tuki ja turva. Vaan mitäs,kun tutummaks tulee,pahis sieltä paljastuu😥 Minua itkettää sinun storysi. Kunpa edes vanhemmista olis apu. Vaan siinä se paha juuri kun ei. Mutta kuules? Kyllä sinä olet vahva, olet selvinnyt niin paljosta. Nyt kun jaksaisit uskoa, parenpaa on sinullekin tulossa kunnolet niin nuori vielä!

mariannen- kirjoitti:

Se oli vaan totuus, että olin lapsi ja en paljon miettinyt tekemisiäni, pistelin vaan menemään ja vaikka tiesinkin ettei tää ihan oikein ole, niin ajattelin että en jää kiinni ja jos jään niin siitä tulee vain joku pikkuinen tölväisy, ei mitään näin suurta joka hajottaisi koko mun elämän ainakin vuosiksi! Olen nyt 22v ja mun elämä on ollut kurjaa 13v lähtien kun siirryin kiusaajien kanssa samalle ylä-asteelle, 15v sairastuin ensimmäisen kerran kroonisesti. Ylä-asteen jälkeenkin on ollut vaikeaa, se maine ei pelkästään jäänyt sinne, kun ihastuin itseäni pari vuotta vanhempaan jätkään, joka tosin oli psykopaatti väkivaltainen sekakäyttäjä rikollinen, niin ajattelin että vihdoin saan rakkautta, tukea ja suojelua.. mutta empäs saanutkaan, vaan henkistä väkivaltaa ja hakkaamisella, tappamisella uhkailua! Sen huono käytös alkoi mua kohtaan heti sen jälkeen kun sai kuulla että mulla on huoran maine ja miten vihattu ihminen oon ollut. Tämän sairaan jätkän takia tuli itkettyä monet itkut, hajotettua itseäni lisää ja vieläkin mä saatan joskus ajatella, että mitä jos kaikki ois menny toisin, oltaisiinkin oltu onnellisia yhdessä, tollasesta mä haaveilen vaikka hän kohteli mua kurjasti... kai mä oon jonkin sortin masokisti, mutta sitten muistutan itseäni etten todellisuudessa halua enää koskaan tuota hullua elämääni millään tavalla!!! Sekin on raskasta ettei mulla oo minkäänlaisia välejä vanhempiin, 19v katkaisin välit heihin eli 3 vuoteen en oo nähnyt tai mitään kuullut vanhemmistani mutta se oli ainoa oikea ratkaisu koska he tuottivat vaan omilla ongelmillaan mulle pahaa oloa ja kaikki muut keinot oli yritetty.

Mä asun jo omassa kämpässä ja oon käynyt juttelemassa psykologilla, mutta ei siitä mitään apua ollut ja en voi siellä rehellisesti kertoa kaikkea miten sekaisin oikeasti oon, miten paljon välillä mun päässä pyörii itsemurha, koska sillon oikeesti joutuisin varmasti suljetulle. Sitä en halua. Mielialalääkkeitä oon myös syönyt mutta niiden tarkoitus on monesti vetää jo valmiiksi pohjalla oleva ihminen entistä huonompaan kuntoon, ketipinor on hirveää myrkkyä ja rauhottaviin jää esimerkiksi helposti koukkuun, joten sitten sitä on myös narkkari. :(

Lue lisää

Ei niistä ammattiauttajista olekaan apua ja älä tapa itseäsi. Sinä olet paljon parempi ja arvokkaampi ihminen kuin suurin osa niistä "täyspäisistä", joista monelle olisi ihan hyvä, että päättäisikin päivänsä niin muilla ihmisillä olisi paljon helpompaa elää. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että suurin osa niistä ihmisistä joilla on oikeasti ongelmia päänsä kanssa (enkä tarkoita sitä yhä suurenevaa ja jo valmiiksi valtavaa joukkoa, joka itkee liian helppoa elämää), on jo syntymästään saanut lahjaksi älyä ja viisautta. He vain ovat huomanneet jo pikkulapsina kuinka järjetön tämä maailma on. He ovat luonteeltaan järkeviä ihmisiä, jotka ovat jo tenavina järkeilleet maailman aika pitkälti realistisesti. Ne "terveet" ja "aikuiset" ihmiset haahuilevat kaiken aikaa gurujen, uusien muoti-ilmiöiden ja idoleiden perässä eivätkä osaa käyttää omaa järkeään ja väittävät fiksuille lapsille, että he ovat mainosten uhreja ja he sitten vaan menevät ostamaan mainosten mukaan kaiken mitä heille mainostetaan. No eivät kaikki mene ja tällaisia NAIS-opettajia minullakin aikoinaan oli, siis huom. naisopettajissa oli juuri sellaisia pellejä, eivät kaikki. Nykyajan opettajat, siis ne pääosin aika tyhjäpäiset naisopettajat ovat aivan pihalla elämästä, varsinkin poikien elämästä. En yhtään ihmettele, että sinua on kiusattu. No eihän siihen kiusaamiseen oikeasti kouluissa ole koskaan puututtu ja pennut vaan yllyttää toisiaan ja/tai seuraa vierestä ja opettajatkin voi vaan katsella vierestä tai osallistua koko hommaan.

Miksi ihmisten pitäisi aina pitää mennä jonkun ääri-ilmiön mukaan ja kaikki pitää ampua yli. Jos on pakko omistaa AUDI tai mennä kiireellä joogatunnille ja tarjota lapsille kauramaitoa tai ryhtyä kasvissyöjäksi niin se on merkki siitä, että pää on todella sekaisin.

Sä oot ihan oikeassa, älä yritä parantaa itseäsi lääkkeillä. Niistä oikeasti valehdellaan törkeästi ja niitä pitää vaan saada kaikille. Kaikille pitää saada jokin diagnoosi ja tavallisille fiksuille pojillekin jo syötetään rauhoittavia lääkkeitä, ettei vaan nirppanokka täydellinen itsekäs naisopettaja hermostuisi ja tytötkään eivät saa olla ihan vaan omia itseään.

mariannen- kirjoitti:

Se oli vaan totuus, että olin lapsi ja en paljon miettinyt tekemisiäni, pistelin vaan menemään ja vaikka tiesinkin ettei tää ihan oikein ole, niin ajattelin että en jää kiinni ja jos jään niin siitä tulee vain joku pikkuinen tölväisy, ei mitään näin suurta joka hajottaisi koko mun elämän ainakin vuosiksi! Olen nyt 22v ja mun elämä on ollut kurjaa 13v lähtien kun siirryin kiusaajien kanssa samalle ylä-asteelle, 15v sairastuin ensimmäisen kerran kroonisesti. Ylä-asteen jälkeenkin on ollut vaikeaa, se maine ei pelkästään jäänyt sinne, kun ihastuin itseäni pari vuotta vanhempaan jätkään, joka tosin oli psykopaatti väkivaltainen sekakäyttäjä rikollinen, niin ajattelin että vihdoin saan rakkautta, tukea ja suojelua.. mutta empäs saanutkaan, vaan henkistä väkivaltaa ja hakkaamisella, tappamisella uhkailua! Sen huono käytös alkoi mua kohtaan heti sen jälkeen kun sai kuulla että mulla on huoran maine ja miten vihattu ihminen oon ollut. Tämän sairaan jätkän takia tuli itkettyä monet itkut, hajotettua itseäni lisää ja vieläkin mä saatan joskus ajatella, että mitä jos kaikki ois menny toisin, oltaisiinkin oltu onnellisia yhdessä, tollasesta mä haaveilen vaikka hän kohteli mua kurjasti... kai mä oon jonkin sortin masokisti, mutta sitten muistutan itseäni etten todellisuudessa halua enää koskaan tuota hullua elämääni millään tavalla!!! Sekin on raskasta ettei mulla oo minkäänlaisia välejä vanhempiin, 19v katkaisin välit heihin eli 3 vuoteen en oo nähnyt tai mitään kuullut vanhemmistani mutta se oli ainoa oikea ratkaisu koska he tuottivat vaan omilla ongelmillaan mulle pahaa oloa ja kaikki muut keinot oli yritetty.

Mä asun jo omassa kämpässä ja oon käynyt juttelemassa psykologilla, mutta ei siitä mitään apua ollut ja en voi siellä rehellisesti kertoa kaikkea miten sekaisin oikeasti oon, miten paljon välillä mun päässä pyörii itsemurha, koska sillon oikeesti joutuisin varmasti suljetulle. Sitä en halua. Mielialalääkkeitä oon myös syönyt mutta niiden tarkoitus on monesti vetää jo valmiiksi pohjalla oleva ihminen entistä huonompaan kuntoon, ketipinor on hirveää myrkkyä ja rauhottaviin jää esimerkiksi helposti koukkuun, joten sitten sitä on myös narkkari. :(

Lue lisää

Yksi aika merkittävä juttu. Tämä rassaa useimpia tavallisia ihmisiä ja varsinkin heitä, jotka joutuvat ongelmineen pyöritykseen on se, että tämä koskee siis aivan koko suomalaista yhteiskuntaa:

Hyvinvointivaltio on valhe, jolla pidetään kansa ruodussa. Poliitikkoihin, virkamiehiin ja hyvinvointivaltion lupauksiin ei tule luottaa. He ovat alkemisteja, jotka muuttavat elohopeankin kullaksi ja raahaavat kuun taivaalta Helsingin edustalle koristeeksi. Älä luota mihinkään mitä valtio tai poliitikot lupaavat. Oikeasti parempiakin asuinpaikkoja ihmisen hyvinvoinnille on kuin Suomi ja niissä maissa ei korosteta joka väliin hyvinvointivaltiota ja palvelut edellä menoa. Suomi on hyvä maa suomalaisille jos tämän tiedostaa. Ihmisen oma hyvinvointi riippuu paljolti siitä miten hän kohtelee muita ihmisiä.

Taivas voi pudota niskaan, maa mennä konkurssiin ja me voimme joutua kaikki puun alle asumaan. Eläkerahat eivät todennäköisesti riitä ja terveydenhuoltojärjestelmä on romahtamassa kokonaan ja Venäjä voi hyökätä mikä päivä tahansa tänne ja Venäjä myös sellaista suunnittelee, mutta niitä asioita ei voi jäädä murehtimaan. Teknologian kehitys voi yhtä hyvin nostaa talouden kasvua ja luoda ennennäkemätönta varallisuutta jota voidaan jakaa ihmisten kesken ja teknologinen edistys parantaa terveydenhuoltoa niin, ettei meillä ole mitään hätäpäivää. Ihminen voi hyvin ainoastaan silloin kun se pitää huolen toisesta ihmisestä ja tulee pidetyksi. Me voimme selvitä ainoastaan sillä, että me ihmiset pidämme yhtä. Maailma on tällä hetkellä paras maailma koko maailmanhistoriassa ja maailma on aina ollut yhtä sotaa ja luonnonkatastrofia. Elämä on nykyään helpompaa kuin koskaan aikaisemmin.

Lapsia ei kannata jättää tekemättä sen vuoksi, että taivas on putomassa niskaan. Suomi ja koko länsimaailma nimenomaan nousevat kukoistukseen syntyvyyden nousulla ja alaspäin mennään jos lapsia ei uskalleta tehdä. Ihmiset eivät kestä tänä päivänä vastoinkäymisiä eivätkä uskalla ottaa riskejä. Kaiken pitäisi olla hauskaa ja kivaa ja jollei ole niin sitten petytään ja sillä tiellä ei ole koskaan hauskaa eikä kivaa vaan ainoastaan mielenterveysongelmia. Yhdysvalloissakin juuri somekulttuuri ja narsististen arvojen palvonta on johtanut koko yhteiskunnan alamäkeen. Siinä kaikki ovat häviäjiä. Samaa on tapahtunut erityisesti Suomessa. Pinnallisuus on niin tärkeää yhä useammalle ihmiselle, ettei ihme, että poksahtaa sekä pinnallisten ihmisten päässä, että niiden päässä, joita koko pintaliito vaan oksettaa. Useimmilla olisi paljon hauskempaa jos he palaisivat ajassa hieman taaksepäin.

Elämä on tässä ja nyt eikä sitku ja onni on tässä ja nyt eikä sitten kun saa jotain mitä se jokin nyt onkaan.

Sitten se ilmaston lämpeneminen, joka tuntuu saavan yhden jos toisen elämän sekaisin. Teknologia kehittyy koko ajan ja jollei lukittauduta vihreään hömppään ja talouskasvun tahalliseen hidastamiseen niin ilmaston lämpeneminen voidaan ehkä jo lähitulevaisuudessa pysäyttää tai jopa kääntää ilmastoa hieman viileämmäksi. Nyt vaan lopetatte sen murehtimisen siitä asiasta. Maapallolle ei synny liikaa ihmisiä ja kaikki pystytään haluttaessa ruokkimaan. Öljyhuippu on pelkkää valhetta ja maailmanloppu on peruttu.

Se kuuluisa vesi ei lopu maapallolta mihinkään. Puhdasta vettä riittää vaikka tuhatkertaiselle määrälle Telluksen asukkaita eli meitä maan matosia jos niin vain halutaan.

Niin jollei näillä ohjeilla tauti lähde niin sitten se on kuolemaksi.

annaskunisäsnäyttää kirjoitti:

Ei niistä ammattiauttajista olekaan apua ja älä tapa itseäsi. Sinä olet paljon parempi ja arvokkaampi ihminen kuin suurin osa niistä "täyspäisistä", joista monelle olisi ihan hyvä, että päättäisikin päivänsä niin muilla ihmisillä olisi paljon helpompaa elää. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että suurin osa niistä ihmisistä joilla on oikeasti ongelmia päänsä kanssa (enkä tarkoita sitä yhä suurenevaa ja jo valmiiksi valtavaa joukkoa, joka itkee liian helppoa elämää), on jo syntymästään saanut lahjaksi älyä ja viisautta. He vain ovat huomanneet jo pikkulapsina kuinka järjetön tämä maailma on. He ovat luonteeltaan järkeviä ihmisiä, jotka ovat jo tenavina järkeilleet maailman aika pitkälti realistisesti. Ne "terveet" ja "aikuiset" ihmiset haahuilevat kaiken aikaa gurujen, uusien muoti-ilmiöiden ja idoleiden perässä eivätkä osaa käyttää omaa järkeään ja väittävät fiksuille lapsille, että he ovat mainosten uhreja ja he sitten vaan menevät ostamaan mainosten mukaan kaiken mitä heille mainostetaan. No eivät kaikki mene ja tällaisia NAIS-opettajia minullakin aikoinaan oli, siis huom. naisopettajissa oli juuri sellaisia pellejä, eivät kaikki. Nykyajan opettajat, siis ne pääosin aika tyhjäpäiset naisopettajat ovat aivan pihalla elämästä, varsinkin poikien elämästä. En yhtään ihmettele, että sinua on kiusattu. No eihän siihen kiusaamiseen oikeasti kouluissa ole koskaan puututtu ja pennut vaan yllyttää toisiaan ja/tai seuraa vierestä ja opettajatkin voi vaan katsella vierestä tai osallistua koko hommaan.

Miksi ihmisten pitäisi aina pitää mennä jonkun ääri-ilmiön mukaan ja kaikki pitää ampua yli. Jos on pakko omistaa AUDI tai mennä kiireellä joogatunnille ja tarjota lapsille kauramaitoa tai ryhtyä kasvissyöjäksi niin se on merkki siitä, että pää on todella sekaisin.

Sä oot ihan oikeassa, älä yritä parantaa itseäsi lääkkeillä. Niistä oikeasti valehdellaan törkeästi ja niitä pitää vaan saada kaikille. Kaikille pitää saada jokin diagnoosi ja tavallisille fiksuille pojillekin jo syötetään rauhoittavia lääkkeitä, ettei vaan nirppanokka täydellinen itsekäs naisopettaja hermostuisi ja tytötkään eivät saa olla ihan vaan omia itseään.

Lue lisää

Voi miten oikeessa oletkaan. Mulla samanlainen tausta ja kokemukset kuin aloittajalla,ja elämä meni pilalle,nyt mummoiässäkin joudun kärsimään kiusaamisen takia,eristämistä,kusipääksi haukkumista,ym. Mutta itse tiedän eläväni ihmisiksi ja kuin raivoraitis nunna,elämän aikana yrittänyt parhaani vaikka virheitäkin tehden niinkuin ihan jokainen,silti olen oikea silmätikku.

Entäs sinä? Ammennat voimaa kannustaa toista. Sanot: Luulen että sinulla on elämässäsi vielä mahdollisuuksia jne? Mitenkäs sinä jatkat? Sinullakin on samat mahdollisuudet löytää valoa.
Se on vaikeaa kun ollaan rahattomia,kun sitä tarvitaan kaikkeen elämisen ehdoks.
Aika pitkälle pääsee kun kituuttaa ja kekseliäisyydellä, aikalailla se on tappavaa! Vaatii lujuutta, mutta siitäkin selviää.

Kun on aina väsynyt.miettii jo pahimmat sairaudet ym. Mutta oikeasti tuollainen näännyttää ja väsyttää ihmisen? Minä sairastelin ja työt päättyi. Sairastan edelleen kun jalat ei pelaa että kävellä jaksais. Muutin ankeasta paikasta pois ja parantelin muutenkin olemistani. Ilo on palannut. Haistan,maistan ja kuulen paremmin. Elän.ja olen? Vaatimattomasti mutta kuitenkin. En ole lapsuudessakaan rikkauksiin tottunut. Vaatimaton köyhä koti oli silti rikas. Äitini teki sen meille rikkaaksi kodiksi. Onneksi minun juopotteleva isäni lähti pois. Äiti jaksoi. Kunpa minäkin jaksaisin olla vahva!
Kyllä se kotoa lähtee,millaiseksi muovautuu myöhemmin. Se pohja pitää jos vanhemnat ovat jaksaneet. Vaikka nykyään tuntuu ettei mikään enää kestä..?

Mä asun jo toisella paikkakunnalla, kauempana menneisyydestä ja kaikista niistä ihmisistä jotka muistuttaa mua kaikesta pahasta. Joskus oon vaan pelännyt että joku kiusaaja muuttaa lähelle mua tai joku sellanen ihminen joka on tietoinen mun menneisyydestä ja tuo sen huoran maineen uudestaan mun elämään ja kiusaaminen alkaa jälleen. Vaikka olisin kerennyt saada jo parisuhteen ja uusia ystäviä, niin kaikki romuuttuisi jälleen siinä. Oon ajatellut etten haluaisi mun tulevalle kumppanille ja uusille ystäville kertoa mun menneisyydestä mitään, haluaisin että ihmiset pystyis vihdoin näkemään myös minut tavallisena ihmisenä, eikä jonain huorana. Pelkään tuota älyttömästi.

Joskus kun oon avautunut tästä asiasta aiemminkin keskustelupalstoilla ja sanonut että jättäisin kertomatta tulevalle miehelleni mun menneisyydestä, niin sitä on verrattu jopa siihen että jättäisin kertomatta taposta tai murhasta!

Miten murrosikäisen ihmissuhde sekoiluja voi verrata niin vakavaan asiaan kuin henkirikos?

Tuota en ymmärrä. Vetää hämilleen!!

Töitä yritän saada. Pitkään en edes tiennyt mikä on se oikea ala mulle. Nyt oon ehkä vihdoin löytänyt sen. Ikäni aikana en ole kertaakaan ollut oikeissa palkka töissä, kituuttanut 19v lähtien toimeentulotuella. Oon ajatellut opiskella oppisopimuksella ammatin, se ois luultavasti minulle paras tapa. Tunnen itseni luuseriksi, kun ylä-asteen jälkeen jouduin keskeyttämään koulun käynnin koska jos olisin jatkanut normaalisti ikäisteni mukana amikseen, niin siellä kiusaaminen ois vaan jatkunut ja mulla oli terveys jo valmiiksi paskana niin en enää sitä jaksanut... ajattelin keskittyä sitten itseni hoitamiseen ja sillä tiellä ollaan vieläkin, vaikka olen kokeillut useita eri hoitomuotoja en oo silti saanut terveyttäni takaisin ja tää huono terveys on asia joka painaa minua eniten ja on laittanut elämään jo 7v ajan eristäytyneesti. :((

En tiedä uskallanko rakastua edes enää, mun elämässä ollut niin paljon huonoja miehiä. Ylä-asteella mua kiusasi eniten tytöt, mutta osa kiusaajista oli myös poikia ja ne uskoi kanssa siihen huoran maineeseen, vaikka eivät varmasti tienneet yhtäkään jätkää ketä olisin pannut koska sellaista ei ollut ja sillon jo pojat/miehet alkoi mua kohtelemaan huonosti... Sitten moni kakku on päältä kaunis, sisältä mätä. Tällä tarkoitan sitä että oon aina luullut löytäneeni sen oikean, rakastunut voimakkaasti ja pitänyt näitä miehiä hyvinä, mutta ei, sieltä on paljastunut päihderiippuvuuksia, väkivaltaa, rikollisuutta, sairaanloista mustasukkaisuutta... Herkkänä ihmisenä oon luullut että mulla on hyvä vaisto ja osaan valita hyvät ihmiset elämääni, mutta aika monesti on tullut tehtyä huti. Niinpä mä tosissani pelkään myös että päädyn vielä miehen kanssa yhteen joka hakkaa mulle aivovamman tai aivoverenvuodon tai tappaa minut.

mariannen- kirjoitti:

Mä asun jo toisella paikkakunnalla, kauempana menneisyydestä ja kaikista niistä ihmisistä jotka muistuttaa mua kaikesta pahasta. Joskus oon vaan pelännyt että joku kiusaaja muuttaa lähelle mua tai joku sellanen ihminen joka on tietoinen mun menneisyydestä ja tuo sen huoran maineen uudestaan mun elämään ja kiusaaminen alkaa jälleen. Vaikka olisin kerennyt saada jo parisuhteen ja uusia ystäviä, niin kaikki romuuttuisi jälleen siinä. Oon ajatellut etten haluaisi mun tulevalle kumppanille ja uusille ystäville kertoa mun menneisyydestä mitään, haluaisin että ihmiset pystyis vihdoin näkemään myös minut tavallisena ihmisenä, eikä jonain huorana. Pelkään tuota älyttömästi.

Joskus kun oon avautunut tästä asiasta aiemminkin keskustelupalstoilla ja sanonut että jättäisin kertomatta tulevalle miehelleni mun menneisyydestä, niin sitä on verrattu jopa siihen että jättäisin kertomatta taposta tai murhasta!

Miten murrosikäisen ihmissuhde sekoiluja voi verrata niin vakavaan asiaan kuin henkirikos?

Tuota en ymmärrä. Vetää hämilleen!!

Töitä yritän saada. Pitkään en edes tiennyt mikä on se oikea ala mulle. Nyt oon ehkä vihdoin löytänyt sen. Ikäni aikana en ole kertaakaan ollut oikeissa palkka töissä, kituuttanut 19v lähtien toimeentulotuella. Oon ajatellut opiskella oppisopimuksella ammatin, se ois luultavasti minulle paras tapa. Tunnen itseni luuseriksi, kun ylä-asteen jälkeen jouduin keskeyttämään koulun käynnin koska jos olisin jatkanut normaalisti ikäisteni mukana amikseen, niin siellä kiusaaminen ois vaan jatkunut ja mulla oli terveys jo valmiiksi paskana niin en enää sitä jaksanut... ajattelin keskittyä sitten itseni hoitamiseen ja sillä tiellä ollaan vieläkin, vaikka olen kokeillut useita eri hoitomuotoja en oo silti saanut terveyttäni takaisin ja tää huono terveys on asia joka painaa minua eniten ja on laittanut elämään jo 7v ajan eristäytyneesti. :((

En tiedä uskallanko rakastua edes enää, mun elämässä ollut niin paljon huonoja miehiä. Ylä-asteella mua kiusasi eniten tytöt, mutta osa kiusaajista oli myös poikia ja ne uskoi kanssa siihen huoran maineeseen, vaikka eivät varmasti tienneet yhtäkään jätkää ketä olisin pannut koska sellaista ei ollut ja sillon jo pojat/miehet alkoi mua kohtelemaan huonosti... Sitten moni kakku on päältä kaunis, sisältä mätä. Tällä tarkoitan sitä että oon aina luullut löytäneeni sen oikean, rakastunut voimakkaasti ja pitänyt näitä miehiä hyvinä, mutta ei, sieltä on paljastunut päihderiippuvuuksia, väkivaltaa, rikollisuutta, sairaanloista mustasukkaisuutta... Herkkänä ihmisenä oon luullut että mulla on hyvä vaisto ja osaan valita hyvät ihmiset elämääni, mutta aika monesti on tullut tehtyä huti. Niinpä mä tosissani pelkään myös että päädyn vielä miehen kanssa yhteen joka hakkaa mulle aivovamman tai aivoverenvuodon tai tappaa minut.

Lue lisää

Älä jää murehtimaan. Sun on pakko löytää luotettavia ihmisiä. Älä ainakaan jättäydy mielenterveyspalvelujen varaan. Käy metsässä rauhoittumassa. Kerää vaikka marjoja, istu järven rannalla. Syö terveellisesti, nuku hyvin. Harrasta liikuntaa, vaikka vaan kävelyä. "Pahat pojat" aistivat, että olet hyväksikäytettävissä, kunnollinen mies ei sellaista osaa havaita. Jos haluat löytää miehen niin sinun pitäisi oikeastaan tarkkailla sivusta vapaita tarjolla olevia pitkään, kyllä siinä näkee lopulta mikä mies on miehiään. Älä lähde mihinkään suhteeseen liian nopeasti. Seuraa sivusta miten he toimivat. Siinä olet kyllä oikeassa, että ne sinun kiusaajasi tuskin muuttuvat, he jatkavat kiusaamisharrastustaan kaiken ikää, mutta he saattavat kyllä olla jo löytäneet uusia uhria.

Elä, älä jää murehtimaan. Nimimerkkini on muuten vitsi, vaikka mies olenkin.

En tajua miten tuollasesta rääkkäyksestä vois ees selvitä sairastumatta! Aina kun joutu pelkäämään kouluun menoa, mietti että minkälaista kiusaamista siellä on tänään mulle luvassa, niin jännitin vatsalla ja stressin tunsin vatsakipuna ja kun 2v joutui koko ajan jännittämään vatsalla, kun kiusaaminen ei loppunut, niin ei ihme että puhkesi tuo ärtynyt suoli... ja stressin takia hiustenlähtö myös alkoi. Jne.

Mun entisellä parhaalla ystävällä oli myös samanlainen maine ja häntä kanssa kiusattiin, mutta hänellä näyttää edelleen pyyhkivän hyvin elämässä, ei ole sairastunut. Kai minä olen liian herkkä tähän maailmaan ja siksi en kestä tätä kaikkea! On tää elämä kyllä yhtä helvettiä, en voi muuta sanoa. Mä kaipaan eniten mun lapsuutta, sitä ikää kun olin 0-10v, mä olin silloin niin tasapainoinen, onnellinen, iloinen, terve ja vapaa kaikesta paskasta, vaikka meidän perheen ongelmat on rikkonut myös mua, niin eniten on rikkonut huoran maine ja kiusaaminen!!

mariannen- kirjoitti:

En tajua miten tuollasesta rääkkäyksestä vois ees selvitä sairastumatta! Aina kun joutu pelkäämään kouluun menoa, mietti että minkälaista kiusaamista siellä on tänään mulle luvassa, niin jännitin vatsalla ja stressin tunsin vatsakipuna ja kun 2v joutui koko ajan jännittämään vatsalla, kun kiusaaminen ei loppunut, niin ei ihme että puhkesi tuo ärtynyt suoli... ja stressin takia hiustenlähtö myös alkoi. Jne.

Mun entisellä parhaalla ystävällä oli myös samanlainen maine ja häntä kanssa kiusattiin, mutta hänellä näyttää edelleen pyyhkivän hyvin elämässä, ei ole sairastunut. Kai minä olen liian herkkä tähän maailmaan ja siksi en kestä tätä kaikkea! On tää elämä kyllä yhtä helvettiä, en voi muuta sanoa. Mä kaipaan eniten mun lapsuutta, sitä ikää kun olin 0-10v, mä olin silloin niin tasapainoinen, onnellinen, iloinen, terve ja vapaa kaikesta paskasta, vaikka meidän perheen ongelmat on rikkonut myös mua, niin eniten on rikkonut huoran maine ja kiusaaminen!!

Lue lisää

Se on itkettävän haikeaa kun kaipaa lapsuutta. Sitä turvallista ja onnellista. Jossain elämän vaiheessa sinne tulee ikävä. Ja toisenlainen ikävä kun oma lapsi on aikuinen ja mietit mitä olisit halunnut korjata ja tehdä toisin?!
Syyllisyys miten olisin ollut parempi vanhempi ym.
Kyllä on pirun vaikeaa sompailla täällä. Mutta helpoksihan tätä ei tarkoitettukaan? Toisille vaan vaikeanpaa? Ylä-ja alamäkeä. Mutta mehän mennään sinne ylös vaikka mikä olis,juukos? Toiset on herkenpiä ja siksi sattuu lujemmin.Sanotaanhan että hyvät lähtee ensin täältä.Mutta nyt ei låhdetä! Muutakuin eteenpäin nenu pystyssä,muista se!
Itsensä tervehdyttämiseen keskitytään ens. Saa ne jännitysoireilut rauhoittumaan. Toisen kannustamana menis kivasti,mutta kunhan ensin viet itsesi voittoon,niin sanoakseni. Niin sitten voitat muunkin. Toivon sulle paljon uutta valoa onnea! Kuljen ajatuksin siellä mukanasi!

Kiitos onnen toivotuksista, tuntuu hyvälle kun joku toivoo minulle hyvää, eikä aina vain pelkkää pahaa! :)

Mun äiti on niin itsekäs ämmä, ettei se koskaan tule myöntämään olleensa paska äiti. Hän ei myönnä sitä, vaikka on useita kymmeniä satoja kertoja raivonnut ja huutanut pienen lapsen kuullen, haukkunut isää hirveillä nimityksillä, hajottanut kotona raivareissaan paikkoja, paskonut housuunsa ja töhrinyt ulosteella seiniä. Hänen raivarinsa alkaa yhtäkkiä ja ne ei katso kellon aikaa, jopa keskellä yötä, vaikka minulla oli aikaisin aamulla kouluun lähtö ja isällä töihin meno. Äiti tarttuu niihin pieniin hyviin hetkiin kun meillä on ollut mukavaa ja aina oon saanut rahaa kaikkeen mihin tarvitsin, aina ollut kotona ruokaa, katto pään päällä. Mutta ei se riitä jos äiti käyttäytyy noin sairaalla tavalla, niistä tekosista olisi täytynyt ottaa vastuu ja pyrkiä tekemään muutoksia ja ettei ainakaan lapsen kuullen riidellä ja jos on noin paha olla isän kanssa, niin erota, eikä laukoa aina vaan turhan päiväsiä uhkauksia eroamisesta joita ei kuitenkaan luuseri ikinä toteuta!! Isä sentään on myöntänyt ettei aina ole ollut hyvä isä, mutta ei hänkään pystynyt eroamaan sairaasta parisuhteesta ja saanut tarjottua mulle normaalia, rauhallista kasvuympäristöä. Ukki ja mummo kävi meillä joskus jopa keskellä yötä rauhottelemassa mun vanhempien välisiä riitoja, mutta heissäkin vihaan sitä että ovat kurittaneet mua väkivallalla, kuvittelevat voivansa lahjoa rahalla, väittävät olevansa mun puolella ja ymmärtävänsä miltä minusta tuntuu, mutta silti ovat välillä myös äidin puolella, koen sen petturuudeksi, vaikka toki ymmärrän että heidän on myös vaikea kääntää täysin omalle lapselle selkäänsä.. Mun perhe on hajonnut ja sukulaisiakaan ei ole, kaikki vanhuksia, suurin osa kuollut, muutenkin pieni suku ja kaikkia en edes tunne. Minulla ei ole mitään turvaverkkoa. :(

Se on totta että hyvät lähtee tästä maailmasta ensin ja kusipäät saa rellestää loppuun saakka. Tämä pitää paikkaansa esimerkiksi minun ystävän kohdalla joka kuoli huumeiden yliannostukseen 5v sitten 21-vuotiaana. Ei ollut mikään heikko tyyppi, ystävällinen ja jaksoi tukea muita aina kaikessa, suojellakkin. Mutta hänelläkin oli sen verran rankka elämä ja sisäistä tuskaa varmasti paljon, että se huumeiden yliannostus ei välttämättä ollut vahinko, vaan itsemurha...

Emmä halua 50v olla pikku lapsen vanhempi. Jos kaikki ois mennyt toiveideni mukaan niin minusta olisi tullut äiti 18v ja 23v. Tuo 23v olisi toki mahdollista vieläkin, mutta eipä mulla nyt ole omaa rakasta ja muutenki elämä niin sekaisin ja terveys ei edes kunnossa, joten tuskin tulisin edes raskaaksi... ja saa nähdä tuunko koskaan kun on nuita hormonaalisia häiriöitä ja oon lukenut että vuosien ajan jatkuva voimakas stressi voi sotkea elimistön niin pahasti että vie naiselta lopullisesti lisääntymiskyvyn, vaikka se stressi loppuisi ja myöhemmin yrittäisit tulla vuosien kuluttua raskaaksi niin et vaan tule... Musta tulis niin hyvä äiti, oon huolehtiva ja hellä, avoin ja ymmärtäväinen, rakastava ja myös rajat asettava. Enkä toistaisi ainakaan niitä virheitä jotka omat vanhempani teki minun kanssa.

Voi kun saisit tulla uskoon. Kun Kristus vapauttaa ihmisen, niin silloin saa armon antaa itselleenkin anteeksi. Sinä kannata tuota menneisyyden taakkaa, häpeää, syyllisyyttä, itseinhoa omassa mielessäsi. Tavallaan yrität sen kätkeä, mutta jokin vaanii sisimmässä kostoa ja että joudut tilille. Se itseinho on niin syvässä sielussasi.
Kyllä ihminen saa aloittaa elämänsä niin kuin alitetaan kirja uudelta sivulta. Kun Jumala vapauttaa niin silloin lakkaa sen pelko ja ei haittaa vaikka joku yrittäisi nostaa entisiä asioita esille. Sinun pitäisi voida antaa anteeksi myös omille vanhemmille. Heillä on ollut voimat ja eväät vähissä niin kuin itselläsikin ovat nyt.

mariannen- kirjoitti:

Emmä halua 50v olla pikku lapsen vanhempi. Jos kaikki ois mennyt toiveideni mukaan niin minusta olisi tullut äiti 18v ja 23v. Tuo 23v olisi toki mahdollista vieläkin, mutta eipä mulla nyt ole omaa rakasta ja muutenki elämä niin sekaisin ja terveys ei edes kunnossa, joten tuskin tulisin edes raskaaksi... ja saa nähdä tuunko koskaan kun on nuita hormonaalisia häiriöitä ja oon lukenut että vuosien ajan jatkuva voimakas stressi voi sotkea elimistön niin pahasti että vie naiselta lopullisesti lisääntymiskyvyn, vaikka se stressi loppuisi ja myöhemmin yrittäisit tulla vuosien kuluttua raskaaksi niin et vaan tule... Musta tulis niin hyvä äiti, oon huolehtiva ja hellä, avoin ja ymmärtäväinen, rakastava ja myös rajat asettava. Enkä toistaisi ainakaan niitä virheitä jotka omat vanhempani teki minun kanssa.

Lue lisää

Voi sentään! Kunpa osaisit päästää irti,unohtaa! Ei ne entiset kakarat enää kai muistakaan? Se trauma tietysti jää kun sitä on mukana kantanut. Minäkin pitkään inhosin ja välttelin kouluaikaisia kavereita kun luulin että pilkkaavat kai yhä? Sitten ajattelin et hitsi kyllä tuosta on päästävä,ollaan aikuisia. Jos ovat pilkanneetkaat. Mut sulla on "tuntuvanpaa" kokemusta. Ota nyt asenne että se on taakse jäänyt ja eteenpäin menmään!! Sulla on samat oikeudet muillakin!

En usko jeesukseen tai jumalaan, oon agnostikko. Mun on hirveän vaikea jo uskoa ihan sen takia kun mun niskaan on lapioitu paskaa niin paljon. Uskon kuitenkin johonkin ihmisyyttä suurempaan voimaan ja että kaikella on tarkoituksensa, jos ajattelisin että kaikki tämä on vain sattumaa niin mulla ois ajat sitten seonnut pää vielä pahemmin tästä kaikesta tuskan määrästä! Se mikä tarkoitus tällä kaikella on, niin luulen että mun on täytynyt oppia tiettyjä asioita kovimman kautta kun mulla on niin itsepäinen luonne ettei muu mua ois opettanut ja elämä on halunnut muokata minusta myös kovemman, 11-vuotiaana olin niin nössö etten uskaltanut laskea uimahallissa edes yhestä liukumäestä, nyt minut on rääkätty siihen pisteeseen että tosi uhkaavan tilanteen tullen olen valmis satuttamaan toista ihmistä todella pahoin...

Monesti oon haaveillut itselleni toisenlaisen perheen, kun todellisuus ei tarjoa sitä mitä toivoin. Ehjän ja onnelliseen perheen mulla ois myös pikkuveli, kun oikeasti oon ainut lapsikin ja sisaruksia kaivannut aina, mutta hyvä vaan ettei meidän hulluun perheeseen tullut enempää lapsia, koska tiedä minkälaisessa jamassa ne ois nyt... Kato mulla ei todennäköisesti ois elämä nyt persiillään jos oisin saanut normaalin perheen ja luultavasti ihmisenä olisin jollakin tapaa myös aika erilainen. Tiedä sitten missä on mennyt pieleen kun mun vanhemmatkin tuollasia ongelmaisia ja isä sen alkoholisminsa lisäksi kiusasi äitiä aina välillä, mikä on se punaisen langan pää, kuka on vastuussa tästä kaikesta?

mariannen- kirjoitti:

En usko jeesukseen tai jumalaan, oon agnostikko. Mun on hirveän vaikea jo uskoa ihan sen takia kun mun niskaan on lapioitu paskaa niin paljon. Uskon kuitenkin johonkin ihmisyyttä suurempaan voimaan ja että kaikella on tarkoituksensa, jos ajattelisin että kaikki tämä on vain sattumaa niin mulla ois ajat sitten seonnut pää vielä pahemmin tästä kaikesta tuskan määrästä! Se mikä tarkoitus tällä kaikella on, niin luulen että mun on täytynyt oppia tiettyjä asioita kovimman kautta kun mulla on niin itsepäinen luonne ettei muu mua ois opettanut ja elämä on halunnut muokata minusta myös kovemman, 11-vuotiaana olin niin nössö etten uskaltanut laskea uimahallissa edes yhestä liukumäestä, nyt minut on rääkätty siihen pisteeseen että tosi uhkaavan tilanteen tullen olen valmis satuttamaan toista ihmistä todella pahoin...

Monesti oon haaveillut itselleni toisenlaisen perheen, kun todellisuus ei tarjoa sitä mitä toivoin. Ehjän ja onnelliseen perheen mulla ois myös pikkuveli, kun oikeasti oon ainut lapsikin ja sisaruksia kaivannut aina, mutta hyvä vaan ettei meidän hulluun perheeseen tullut enempää lapsia, koska tiedä minkälaisessa jamassa ne ois nyt... Kato mulla ei todennäköisesti ois elämä nyt persiillään jos oisin saanut normaalin perheen ja luultavasti ihmisenä olisin jollakin tapaa myös aika erilainen. Tiedä sitten missä on mennyt pieleen kun mun vanhemmatkin tuollasia ongelmaisia ja isä sen alkoholisminsa lisäksi kiusasi äitiä aina välillä, mikä on se punaisen langan pää, kuka on vastuussa tästä kaikesta?

Lue lisää

Hyvä jos sinulla on asenne, että jokin korkeampi voima on, vaikka et osaa sitä konkretisoida ja et vastusta jumaluuden olemassaoloa. Se on myös hyvä, että uskon sittenkin kaikella olevan jokin tarkoitus.
Ei sinulle ole tuota kaikkea annettu, että se jääräpäisyys nujerrettaisiin vaan se tarkoitus kärsimykseen voi olla edessä.
Mitä olen kokemuksesta nähnyt, niin suurin ongelma ja syy pahaan oloosi on sisimpään patoutunut viha, katkeruus ja negatiivisuus ja kielteisyys. Ja onhan se ymmärrettävää, että helposti siinä noin käy, kun kokemukset ovat mitä ovat. Juuri tuohon katkeruudesta ja vihasta vapautumiseen tarvittaisiin sitä Jumalan yliluonnollista voimaa. Ei siihen pieni ihminen pysty - se on selvää.

Mielisairas äitisi on jos käytös on ollut tuollaista. Ja jos ihminen on psyykeeltään tasapainoton ja sairas, niin ei hän osaa ottaa vastuuta ja ymmärrä tekojensa seurauksia. Saattaa olla että tuollaisten raivokohtausten jälkeen ihminen ei edes muista mitä on sanonut ja tehnyt. Minun setäni ei muistanut jälkeenpäin, kun mellasti selvinkin päin, oli niin poissa tietoisuudestaan. En sano tätä tarkoituksella puolustaa hullujen käytöstä vaan että vihaaminen, katkeruus näitä ja tapahtuneita kohtaan ei uhria mitenkään auta.
Ainakin tällä hetkellä voit ottaa päämääräksi keskittää voimavaroja ja ajatuksia tähän hetkeen, ja yrittää nähdä positiivisia ja kauniita asioita. Ei vain pyöriä niissä menneisyyden syövereissä. Ihmiselle on annettu tahto ja järki ja asenteitaan elämään voi harjoittelemallakin muuttaa. Jos ruokkii pajoja ja negatiivisia asioita mieliala painuu sen mukaan, kun kääntää kasteen positiivisuuteen, luonnonkauneuteen, kukkasiin, eläimiin, antaa sielun virvoittua kauniista musiikista mieliala kohenee ja alkaa suuntautua kohti tulevaa. Mieliala vaikuttaa aineenvaihduntaan ja fysiikkaan. Se on tieteen fakta.
Kun et itse jaksa rukoilla, niin minä yritän muistaa sinua, että Taivaan Isä antaisi parantavien voimien ja ihmeen vaikuttaa elämäsi kulkuun. Esirukoukset ovat muuten kantava voima.
Toivottavasti koet tänä päivänä kivoja asioita.

Kun heräsin aamulla niin mulla oli hyvä ja tasapainoisempi olo, ehkä tosiaan tuo sun rukous auttoi! :) mä toivon sinulle myös kaikkea hyvää, mun ei ehkä kannata rukoilla kun en usko jeesukseen/jumalaan, niin se vois olla ihan turhaa, mutta ainakin toivon sinulle kaikkea hyvää.

Mun henkisestä olotilasta tekee välillä tosi tuskallisen pakkomielteet. Näitä pakkomielteitä on alkanut syntyä sen seurauksena kun en oo oikeen onnistunut missään ja sit kun ei onnistu lähes koskaan, on ollut elämässä paljon epäonnea, alkaa rankaisemaan itseään että tämä on jotenkin pakosti mun vika, ehkä mä en oo yrittänyt tarpeeksi, ehkä en osaa tehdä oikein asioita ja siks oon edelleen täällä pohjalla! Ärtyneeseen suoleen ja kaljuuntumiseen en oo lääkäreiltä saanut mitään apua, on vaan sanottu että opettele elämään vaivojesi kanssa, tiedän etten pysty, ei mun elämästä tuu mitään näin kiusallisten sairauksien kanssa... sitten löysin vaihtoehto hoidot. Homeopatia paransi ainoastaan mun vatsan turvotuksen ja ei oo takas tullut 6v syön mitä tahansa, mutta muut oireet jäi, en tiedä miksi. Näitä homeopaattejakin oon kohdannut monenlaisia, osa heistäkin jättänyt minut nuoren ihmisen oman onneni nojaan, kun vissiin kokeneet että oon liian vaikea hoidettavaksi! :( Energiahoitoja oon myös yrittänyt yms. Tiedän että useat ihmiset pitää vaihtoehto hoitoja huuhaana, mutta mä oon saanut oma kohtaisesti kokea sen että homeopatia toimii! Mulle on ollut tärkeintä etten oo jäänyt seisomaan tumput suorina, vaan yrittänyt saada terveyteni takaisin = elämäni takaisin ja vaikka menis rahat vaan hukkaan nii voimpahan ainakin todeta että oon kaikki kortit kääntäny! enemmän mua kaduttaisi jos en yrittäisi eri hoitomuotoja ja kävelisin sen hoitomuodon ohi joka parantaisi minut.

Pakkomielteet on minulla sellasia etten luota itseeni tarpeeksi, mun on jäätävä esimerkiksi monta kertaa kokeilemaan että onhan hana varmasti kiinni kun pelkään hirmuisesti muuten aiheuttavani vesivahingon ja jos joudun kämpästäni pois niin mulla ei oo ketään kenen luokse mennä!!! ja jos on tärkeä meno jonnekkin nii kun jään liian pitkäks aikaa varmistelemaan sitä että onhan hana varmasti kiinni, niin saatan sit myöhästyä esim bussista, joka taas lisää ongelmia... *huokaus*. Hanassa ei siis oo oikeasti mitään vikaa, se vika on ainoastaan täällä minun päänupissa. Toki nää pakkomielteet voi liittyä myös minun keskivaikeaan masennukseen ja ahdistushäiriöön. :(

Sitten on myös sairaanloisia pelkotiloja näistä väkivaltaisista miehistä. Tiesittekö että John Lennon oli kova tappelemaan ja löi jopa vaimoaan? siinä mies joka on komea, karismaattinen, menestynyt, taiteellisesti lahjakas, osasi välillä myös varmasti olla romanttinen ja hyvä isä. Kun miehessä on noin paljon ihania ja hyviä puolia, sitä alkaa helposti miettimään että voisiko sietää myös niitä hänen huonoja puoliaan esim. väkivaltaa, koska kaikillahan meillä on luonteessa myös huonot puolet? Mitä joku ihminen sille voi että on taipuvainen agressiivisuuteen, kun en mäkään herkkyydestäni eroon pääse? Tollasiin miehiin minä jään koukkuun. Kärsi ja rakasta, molempia samaan aikaan.

mariannen- kirjoitti:

En usko jeesukseen tai jumalaan, oon agnostikko. Mun on hirveän vaikea jo uskoa ihan sen takia kun mun niskaan on lapioitu paskaa niin paljon. Uskon kuitenkin johonkin ihmisyyttä suurempaan voimaan ja että kaikella on tarkoituksensa, jos ajattelisin että kaikki tämä on vain sattumaa niin mulla ois ajat sitten seonnut pää vielä pahemmin tästä kaikesta tuskan määrästä! Se mikä tarkoitus tällä kaikella on, niin luulen että mun on täytynyt oppia tiettyjä asioita kovimman kautta kun mulla on niin itsepäinen luonne ettei muu mua ois opettanut ja elämä on halunnut muokata minusta myös kovemman, 11-vuotiaana olin niin nössö etten uskaltanut laskea uimahallissa edes yhestä liukumäestä, nyt minut on rääkätty siihen pisteeseen että tosi uhkaavan tilanteen tullen olen valmis satuttamaan toista ihmistä todella pahoin...

Monesti oon haaveillut itselleni toisenlaisen perheen, kun todellisuus ei tarjoa sitä mitä toivoin. Ehjän ja onnelliseen perheen mulla ois myös pikkuveli, kun oikeasti oon ainut lapsikin ja sisaruksia kaivannut aina, mutta hyvä vaan ettei meidän hulluun perheeseen tullut enempää lapsia, koska tiedä minkälaisessa jamassa ne ois nyt... Kato mulla ei todennäköisesti ois elämä nyt persiillään jos oisin saanut normaalin perheen ja luultavasti ihmisenä olisin jollakin tapaa myös aika erilainen. Tiedä sitten missä on mennyt pieleen kun mun vanhemmatkin tuollasia ongelmaisia ja isä sen alkoholisminsa lisäksi kiusasi äitiä aina välillä, mikä on se punaisen langan pää, kuka on vastuussa tästä kaikesta?

Lue lisää

Joittenkin on hyvä olla yksin kuten minun on hyvä, ei se hyvä olo perhettä välttämättä tarvitse. 30 vuotta jonka olin naimisissa tunsin olevani vanki. Totuuden nimessä muija vapautti kuolemallaan minut vankilasta, eli avioliitostamme. Hyvä muija se oli ei siinä. Mutta siitä huolimatta naimisissa olo oli mulle vankilaa. Nyt on niin hyvä olla valveilla koska tahtoo ja runkkailla vaikka keskellä päivää jos rukkuuttaa

mariannen- kirjoitti:

Emmä halua 50v olla pikku lapsen vanhempi. Jos kaikki ois mennyt toiveideni mukaan niin minusta olisi tullut äiti 18v ja 23v. Tuo 23v olisi toki mahdollista vieläkin, mutta eipä mulla nyt ole omaa rakasta ja muutenki elämä niin sekaisin ja terveys ei edes kunnossa, joten tuskin tulisin edes raskaaksi... ja saa nähdä tuunko koskaan kun on nuita hormonaalisia häiriöitä ja oon lukenut että vuosien ajan jatkuva voimakas stressi voi sotkea elimistön niin pahasti että vie naiselta lopullisesti lisääntymiskyvyn, vaikka se stressi loppuisi ja myöhemmin yrittäisit tulla vuosien kuluttua raskaaksi niin et vaan tule... Musta tulis niin hyvä äiti, oon huolehtiva ja hellä, avoin ja ymmärtäväinen, rakastava ja myös rajat asettava. Enkä toistaisi ainakaan niitä virheitä jotka omat vanhempani teki minun kanssa.

Lue lisää

Ei ne ole niin hankalia juttuja yleensä. Monestihan nainen tulee yllättäen ulkomaan lomalla raskaaksi, vaikka sitten vähän myöhemmälläkin iällä. Ihminen on siitä hassu olento, että keho korjaa itseään jos sille antaa tilaa. Moni jää lapsettomaksikin. Mä tosiaan uskon, että joku päivä, ei vielä vuosiin, sinusta tulee hyvä erittäin hyvä äiti. Mä ymmärrä varsin hyvin sun käytösmalleja. Ne on kuitenkin sulle haitallisia, vaikka niistä on vaikea oppia pois. Älä usko mihinkään ihmeparannuksiin, nopeaan tervehtymiseen tai muuhun sellaiseen. Anna itsellesi aikaa ja yritä olla rauhallinen. Älä usko mihinkään muuhun kuin liikuntaan, hyviin ihmissuhteisiin, terveelliseen normaaliin itse tehtyyn monipuoliseen ja maukkaaseen kotiruokaan, nukkumiseen ja luonnossa oleiluun. Älä usko guruja, älä usko satuja, älä usko mitään muotijuttuja, älä usko sellaisia miehiä, jotka lirkuttelevat ja lupailevat tyhjiä. Älä usko mitä netissä ja iltapäivälehdissä lukee (perhana!). Äläkä missään nimessä usko "tyhmiä tyttöjä". Ne on kaikkein myrkyllisintä ihmisen mielenterveydelle.

Nyt on sun aika vaan antaa itsellesi aikaa parantua. Hoida ne perusjutut kuntoon.

Usko itseesi!

Olen muuttanut jo.

Koska tässä tapauksessa on muitakin syyllisiä kuin minä. Jos luet nuita muita kirjottamiani viestejä, niin voitko sanoa että mulla on ollut aivan normaali perhe ja se ei oo voinut vaikuttaa mitenkään negatiivisesti minuun? kun sekään mun mielestä ei oo normaalia että pienellä lapsella ei oo nukkumaan meno aikoja, saa katsoa alle koulu ikäisestä lähtien K16 ja K18 ohjelmia, joissa näkee kaikkea sairasta ja astuu aikuisten maailmaan liian aikasin, yli seksuaalisoituu. Äiti ei pysty tarjoamaan kunnollista naisen mallia, kun on vain ruma housuihinsa paskova akka, joka ei pidä huolta kauneudestaan ja viitsi käydä ees töissä. Kukaan ei opettanut mulle murrosikään tullessa, kuinka tulisi oikein toimia poikien kanssa, ettei saa vaan huonoa mainetta. Kotiintulo aikoja mulla ei oo ollut 13v lähtien, viikonloppusin saatoin tulla klo 2-3 aikaan kotiin ja ryyppäsin aikuisten miesten kanssa, se oli vanhemmilleni ihan okei ja sain jopa rahaa siihen kun lähdin viettämään viikonloppu iltaa, vaikka vanhemmat osas hyvin arvata sen menevän alkoholiin. Vaikka 14v tulin jurrissa oksennukset rinnuksilla kotiin, edes se ei saanut vanhempia pistämään mulle rajoja, isä vaan avasi oven ja nauroi ja vähän sanoi ettei tuohon kuntoon kannattaisi itseään juoda. Kun oon jälkeenpäin syyttänyt vanhempiani näistä asioista, vastaus on ollut että mun olisi pitänyt itse älytä mitä tein. Mun mielestä ei mene näin, vanhempi on vastuussa ala-ikäisestä lapsesta, hänen tehtävä on kasvattaa, asettaa rajat vaikka se tarkottaisi lapsen tai teinin kanssa hirveää riitaa niin ei pidä antaa periksi jos asia on selvästi lapselle vaarallinen. Vanhempien kuuluu olla pomoja, mutta rakastavia sellaisia, näin aion toimia omien lasten kanssa jos joskus tulen sellasia saamaan.

Ja kiusaajia saa syyttää kiusaamisesta, se oli heidän valintansa alkaa kiusaamaan, yhtä hyvin he olisivat voineet myös jättää sen tekemättä ja nousta mun yläpuolelle, olla fiksumpia ihmisiä, vaikka minä olin käyttäytynyt tökerösti. Ei kukaan ansaitse kiusaamista, ansaitsin jäädä kyllä yksin ja kuulla vähän haukkumista, mutta ei sitä mitään huoran mainetta kestä ja useamman vuoden kiduttamista!

Toki mä itse tein ne virheet ja kannan siitä vastuun, mutta kyllä muutkin asiat ovat vaikuttaneet mun käytökseen. Ei pelkästään mun luonne, vaan kanssa se millasen kasvatuksen oon saanut. Nyt aikuisena yritän näitä kieroja ajatusmalleja korjata sitten oikeanlaisiksi.

Luen nämä kirjoituksesi ja vastaan vähän kaikkiin. Olet hyvällä tiellä,puhdistavallakin. Olet fiksu kyllä, osaat ja jaksat kirjoittaa. Päästää ulos. Kannustan kyllä opiskeluun ym. Sitä kautta voi avautua uusia asioita. Vaikka nykyisin maailman meno on sellasta ettei todistukset lukemisesta tai töistä auttaisi eikä johtaisi toivottuun, se kannattaa silti. Sinun tarinasi on havahduttanut itsenikin miettimään monen asian suuntaa omalla kohdalla. Mutta jos nyt alan kirjoittaa sen kokonaisuudessaan,täältä loppuu tila! Tämä laite kans ei pysy nopeudessa mukana vaan lykkää omiansa ja osan pois.
Minun lapsuudessa äiti ei sanonut isästä pahaa meidän lasten aikana. Tiesin kyllä myöhemmin vaiheita isän juomisen ja ero äidistä. Sitten äiti sanoi että ryyppääminen pahinta jos äitikin juo. Silloin ollaan jo pahassa pulassa. Sitten myöhemmin sanoi että hienoa kun meidän lapset ei ole alkoholin ystäviä.
Rajat oli meilläkin. Ei mikään kireä kuri. Äiti sanoi ettei ole osannut kasvattaa,ne kasvoi vaan,ihan itte! 😏
Aikuisilta se malli ammennetaan! Äidiltä opitut on arvokkaita. Isältä myös ja sisaruksiltakin. Minulla ei ollut isän/miehen mallia. Veli kyllä ,mutta jo sen verran vanhenpi että maailmalle lähti. Mietin että miten paljon se heijastaa suhtautumisessa mieheen. Olen oppinut ymmärtämään paljon mutta on siinä tietämistä! Pienet hetket toki ovat kultaakin kalliinpia. Yhteinen aika ja läheisyys oman vanhemman kanssa. Rahalla ja krääsällä ei rakkautta saa omalle lapselle tarjota. Vanhemmat maksoi vääränlaista ajankulua sinulle! Olisipa ollut joku joka olisi ohjannut heille apua!
Sisaruksista olisi ehkä saanut voimaakin ja tukea. Se on nyt jossittelua. Alkulähtö on mennyt eikä takaisin saa. Se on hyvä että nyt oiot ja korjaat mitä voit. Jokaisella kai omanlaisensa muistot mukanaan läpi elämän, kun vain osais piilottaa huonommat kun kokonaan ei ajatuksista saa! Ettei ne pahimmat pulpahtelis aina pinnalle.
Tietysti,vaikka sanotaan että suku on pahin...olis siitä joskus iloakin. Joku hyvä sielläkin. Mut... Mikähän tausta omilla vanhemmillasi on? Muuttuiko jokin matkan varrella ja milloin? Kovin kurinalainen lapsuus? Piiskaa vaan ja?
Uskonasiat ovat varmasti koetuksella ja sen ymmärtää. On Jumala tai ei mutta senkin turvin tehdään niin paljon vääryyttä että oksettaa!
Elämä on melkoinen testi?! Sinä olet läpäissyt paljon. Olet hieno ja hyvä nuori nainen. Anna mahdollisuus vain itsellesi. Ne omat vanhenpasikin vielä ällistyvät jos heissä on enää mitään tolkkua. Ne kiusaajat ja osoittelijat olivat itse vielä pahinpia! Olivat mukana itse joten miten olisivat yhtään parempia? Mutta jätä ne taaksesi. Jos kohtaisitkin jonkun joskus, kävele ohi ajatuksella: Mitä selität?! En tunne, kuka olet?
Pahaan ei kannata vastata,eikä ainakaan liata käsiänsä moisiin väkvallalla eikä kostolla. Vaikka viha olis suurin,työnnä se sivuun. Eivät ole sen arvoisia!!
Ja tottakai: Paljon ruusuisia askeleita,unelmia ja toteutuksia Sinulle ihana nuori nainen!

Mun äidillä mielestäni on aina ollut hyvä perhe, vaikka ukki ja mummo olivatkin sellasia että hermostuivat helposti, kurittivat fyysisesti ja äidillä oli lapsuudessaan varmasti tiukat rajat, niin ei mun ukki kuitenkaan oo alkoholisti tai mummo raivoa paskat housussa niinku äiti, että siihen nähden ovat erittäin tavallisia ihmisiä... Töissä ovat myös käyneet ja äidiltä ei varmasti rahallisesti oo koskaan puuttunut mitään. Äiti on ainut lapsi niinku minäkin.

Isän puolelta ukkiani en kerennyt edes tavata, kuoli joitakin vuosia ennen mun syntymää. Tämä ukki oli kuulemma kanssa kova juomaan alkoholia, niinku mun isäkin ja isän veli myös. Isän perheessä neljä lasta, 1 tyttö ja 3 poikaa. Kun isä oli 19v niin hänen kaksoisveljensä kuoli auto-onnettomuudessa, sisko kuoli 39v aivoverenvuotoon, tuo toinen veli joka oli myös mun kummi kuoli ilmeisesti verensyöksyyn 47v hän oli myös alkoholisti ja sekakäyttäjä, mielenterveysongelmia hänellä, luultavasti ainakin masennusta ja sitten niitä mielialalääkkeitä käytti sekaisin alkoholin kanssa. Olin 6-vuotias kun tuo mun kummi ja isän sekakäyttäjä veli kuoli. Isä oli läheinen siskonsa ja kaksoisveljensä kanssa, ei niinkään tämän veljen joka kuoli sekakäyttöön. Isän äiti eli mummoni kuoli kun olin 8v, käytiin kyllä mummoa tapaamassa usein, mutta silti hän jäi minulle tosi etäiseksi.

Äidin puolelta olevien isovanhempien kanssa olin tosi läheinen. Minut vietiin usein hoitoon heille kun äiti ja isä eivät kehdanneet ja jaksaneet hoitaa mua, pääsivät humputtelemaan omille menoilleen ja mun vanhemmat oli 29v kun synnyin, joten ikänsä puolesta heidän olisi pitänyt pystyä kantamaan täysin vastuu lapsesta... Näihin isovanhempiin laitoin sit 12-vuotiaana välit poikki, kun en jaksanut enää sitä että jos tein jotain mikä heitä ei mielyttänyt niin mulle raivottiin naama punaisena, lyötiin, annettiin luunappia, tukkapöllyä, sit yritetään lahjoa rahalla... Ne pakotti myös minut pienenä mummolaan ja en saanut leikkiä sitten kavereiden kanssa, täytyi keskittyä vaan koulunkäyntiin, mummola oli myös paljon kauempana kotoa. Kaverit piti mua ihan friikkinä kun piti mennä joka päivä mummolaan. Heillä oli mitä ihmeellisimpiä syitä pakottaa minut mummolaan arkena sekä viikonloppuna ja yks oli sellanen että en syö kotona tarpeeksi hyvin.

Isovanhemmat on yrittänyt olla yhteydessä muhun vieläkin ja pyytäneet jopa anteeksi, mutta en anna. En välttämättä mene ees heidän hautajaisiin kun se aika tulee, korkeintaan käyn perinnön hakemassa jos jotain sellasta mulle jätetään.. Tää kuulostaa julmalta, mutta sen takia toimin näin koska ukilla ja mummolla oli 12v aikaa toimia minun kanssa toisin. He olisivat voineet jättää lyömättä, oisin uskonut vähemmälläkin, eikä ois tarvinnut pakottaa aina mummolaan, ärsytti myös se rahalla lahjominen ja miten ne seilaa sen väliä että välillä ovat minun puolella ja ymmärtävät miten kurja mulla oli kotona olla, välillä taas sit äidin puolella.

Isä ja äiti eivät oo ollenkaan olleet muhun yhteydessä tässä 3v aikana. Uskon että heiltä on täysin kuollut tunteet mua kohtaan, niinku mulla myös heitä kohtaan. Itseasiassa mun tunteet vanhempia kohtaan on ristiriitaiset, inhoan ja vihaan heitä paljon sen takia millasen perheen ja lapsuuden ovat mulle antaneet, mutta myös rakastan koska ovathan he ainoat vanhempani. Silti parempi näin ettei olla tekemisissä. Viimeisen kerran kun lähdin sieltä niin oli tulehtuneet välit niin pahasti että hyvä ettei mennyt tappeluksi mun ja äidin välillä, nukuin veitsi tyynyn alla koska pelkäsin äidin käyvän mun kimppuun, kaadoin kirjahyllyt raivotessani lattialle koska äiti alkoi syyttämään minua siitä että mä yritän erottaa hänet ja isän, kun pyysin isää valitsemaan että onko se mun puolella vai tuon hullun nartun puolella, vaikka ite äiti on hokenut vuosi kausia eroavansa isästä mutta ei saa mitään aikaiseksi saatana!!!!!

mariannen- kirjoitti:

Koska tässä tapauksessa on muitakin syyllisiä kuin minä. Jos luet nuita muita kirjottamiani viestejä, niin voitko sanoa että mulla on ollut aivan normaali perhe ja se ei oo voinut vaikuttaa mitenkään negatiivisesti minuun? kun sekään mun mielestä ei oo normaalia että pienellä lapsella ei oo nukkumaan meno aikoja, saa katsoa alle koulu ikäisestä lähtien K16 ja K18 ohjelmia, joissa näkee kaikkea sairasta ja astuu aikuisten maailmaan liian aikasin, yli seksuaalisoituu. Äiti ei pysty tarjoamaan kunnollista naisen mallia, kun on vain ruma housuihinsa paskova akka, joka ei pidä huolta kauneudestaan ja viitsi käydä ees töissä. Kukaan ei opettanut mulle murrosikään tullessa, kuinka tulisi oikein toimia poikien kanssa, ettei saa vaan huonoa mainetta. Kotiintulo aikoja mulla ei oo ollut 13v lähtien, viikonloppusin saatoin tulla klo 2-3 aikaan kotiin ja ryyppäsin aikuisten miesten kanssa, se oli vanhemmilleni ihan okei ja sain jopa rahaa siihen kun lähdin viettämään viikonloppu iltaa, vaikka vanhemmat osas hyvin arvata sen menevän alkoholiin. Vaikka 14v tulin jurrissa oksennukset rinnuksilla kotiin, edes se ei saanut vanhempia pistämään mulle rajoja, isä vaan avasi oven ja nauroi ja vähän sanoi ettei tuohon kuntoon kannattaisi itseään juoda. Kun oon jälkeenpäin syyttänyt vanhempiani näistä asioista, vastaus on ollut että mun olisi pitänyt itse älytä mitä tein. Mun mielestä ei mene näin, vanhempi on vastuussa ala-ikäisestä lapsesta, hänen tehtävä on kasvattaa, asettaa rajat vaikka se tarkottaisi lapsen tai teinin kanssa hirveää riitaa niin ei pidä antaa periksi jos asia on selvästi lapselle vaarallinen. Vanhempien kuuluu olla pomoja, mutta rakastavia sellaisia, näin aion toimia omien lasten kanssa jos joskus tulen sellasia saamaan.

Ja kiusaajia saa syyttää kiusaamisesta, se oli heidän valintansa alkaa kiusaamaan, yhtä hyvin he olisivat voineet myös jättää sen tekemättä ja nousta mun yläpuolelle, olla fiksumpia ihmisiä, vaikka minä olin käyttäytynyt tökerösti. Ei kukaan ansaitse kiusaamista, ansaitsin jäädä kyllä yksin ja kuulla vähän haukkumista, mutta ei sitä mitään huoran mainetta kestä ja useamman vuoden kiduttamista!

Toki mä itse tein ne virheet ja kannan siitä vastuun, mutta kyllä muutkin asiat ovat vaikuttaneet mun käytökseen. Ei pelkästään mun luonne, vaan kanssa se millasen kasvatuksen oon saanut. Nyt aikuisena yritän näitä kieroja ajatusmalleja korjata sitten oikeanlaisiksi.

Lue lisää

Vanhemmuus on hukassa. Ei uskalleta kieltää eikä kasvattaa lapsia. Ei joko aseteta rajoja, olla läsnä henkisesti vaan älypuhelimissa ym. tai sitten ollaan liian ankaria ja vaaditaan lapsilta jotain mihin he eivät ole valmiita mitä he eivät jaksa ja mihin he eivät pysty. Sitten kielletään aivan mahdottomia asioita. Vaatteet eivät saisi kuraantua ja lapset eivät saisi leikkiä ja heitä pitää pakkoaikatauluttaa kiireellä vanhempien valitsemiin harrastuksiin ilman, että lapsi saa itse katsoa missä on lahjakas ja mistä hän on kiinnostunut ja innostunut. Lapset on lapsia, antaa niiden olla lapsia. Sä varmaan osaat välttää monen monta virhettä lasten kasvatuksessa sitten joskus. Se rahalla lahjominen on kyllä täysin väärin. Sellaista se tänä päivänä paljolti on. Ostetaan lapsia hiljaiseksi. Heistä tulee vanhempiensa pomoja ja sitten heistä kasvaa pikku hiljaa kiukuttelevia aikuisia, joiden pitää saada kaikki nyt ja heti.


Hei, älä välitä kiusaamisesta. Kiusaamiseen ei tarvita aivoja. Sinulla on selvästi älyä ja viisautta niin ne muut on varmaan vaan kateellisia, kun ne on itse niin tyhmiä, että ne osaa vaan vainota ja kiusata. Kuka tahansa osaa kiusata ja vedellä naruista jos haluaa. Kiusaaminen on 3-vuotiaan lapsen hommia. Sellaiselle tasolle aikuiset ihmisetkin jäävät. Se nyt vaan on pakko tuuppia muut kumoon, koska kiusatut ovat kyvykkäämpiä kuin kiusaajat. Yhteiskunnan saamattomimmat yksilöt kiusaavat. Heillä voi olla muutaman sortin älykkyyttä, mutta laaja-alaista älykkyyttä ei ole yhdelläkään kiusaajalla. Taitava ja älykäs ihminen menestyy kiusaamatta ja ihan omilla ansioillaan. Kiusaajat potkivat muita sivuun koska he eivät osaa menestyä elämässä omilla avuillaan. Omapahan on häpeänsä jos luulevat itsestään liikoja, vaikka ovat tyhmiä kuin vasemman jalan saapas. Kaikkein hassuinta kiusaajissa on se, että he vielä luulevat, että ihmiset ovat kateellisia heille, vaikka ihmiset vaan todellisuudessa joko säälivät tai nauravat selän takana nynnyille, jotka eivät uskalla edes rehellisin keinoin luovia elämäänsä.

Nukuin pitkästä aikaa hyvin! :) ihanaa kun ei tarvitse enää esimerkiks stressata vuotavasta vessanpöntöstä, kun huoltomies kävi laittamassa sen kuntoon.. mä stressaannun ja ahdistun niin helposti. :/

Eilinen päivä oli kyllä muuten vaikea psyykkeen kannalta, pyöritän koko ajan ajatuksia päässä noista väkivaltaisista miehistä. Tuossa oot kyllä aivan oikeassa ettei kenenkään pidä sietää henkistä tai fyysistä väkivaltaa parisuhteessa, että terve ihminen purkaa vihan eri tavalla. Sitä vaan rakastuessaan on jotenkin heikko, alkaa pohtimaan että mitä jos mä sittenkin voisin sietää tätä miehen huonoa käytöstä kun onhan hänessä paljon myös hyviä puolia. Etenkin jos ajattelee vielä löytäneensä sen oikean/sielunkumppanin nii ajattelee ettei löydä parempaakaan ja ei oo hyvä olla yhdessä myöskään sellasen ihmisen kanssa jota et oikeasti rakasta, vaikka se ei sinua hakkaiskaan ja ei oo hyvä olla myöskään pidemmän päälle yksin, minä oon ainakin sellanen ihminen että tarvitsen rinnalleni elämänkumppanin. <3 Täytyy pysyä vaan vahvana ja jos sattuis käymään vielä niin huono tuuri että rakastuis johonkin hulluun joka kohtelee mua korjasti, niin heti pistää suhde poikki, eikä jäädä katsomaan pidemmän päälle että tapahtuuko jotain pahempaa!

Äiti ja isä hahmoja en oikein voi enää aikuis iällä saada, täytyy vaan hyväksyä se ettei mulla ollut mikään unelma perhe ja yrittää olla sitten mahdollisimman paras äiti omille lapsilleen.

Mulla on ollut myös paljon itseäni vanhempia miehiä, yks 12v vanhempi ja yks 24v vanhempi, joihin olen ollut ihastunut ja rakastunut, kyllä ne tunteet ovat olleet täysin seksuaalisia ja romanttisia, ärsyttää kun jotkut ihmiset yrittäneet väittää muuta, että mulla on isä suhteessa ongelmia ja haen heistä isähahmoa... *huokaus*. Tykkään vaan yleisesti ottaen vanhemmista miehistä, jokaisella on omat mieltymykset seksuaalisuuden ja kumppanuuden suhteen.

Kun avaudun näistä asioista niin toivon salaa että joku/jotkut kiusaajani näkisi nämä viestit ja tuntisi piston sydämessään, katuisivat erittäin paljon ja jos joku tällä hetkellä kiusaa jotain niinku mua on kiusattu, nii kumpa se kiusaaja oppis mun tarinan perusteella ettei ketään saa kiusata tai pahimmillaan tuhoot siinä ihmisen koko elämän!

Mites sinun päivä on sujunut tänään? :)

Mulla on vähän sama ongelma sen naisen valitsemisen kanssa. Jos mä mietin asiaa niin siinä pitää olla hyvin tarkkana ja oikeasti kunnollisia ihmisiä on varsin vähän ja he ovat usein pitkäaikaisissa suhteissa, heitä ei ole kovin paljoa vapaana. Mäkään en ennen luottanut oikein keneenkään ja tottahan se on, että maailma pyörii aika pitkälti valehtelemalla ja juonittelemalla. Älä siedä keneltäkään ikävää kohtelua, oli sitten mies tai nainen.

mariannen- kirjoitti:

Nukuin pitkästä aikaa hyvin! :) ihanaa kun ei tarvitse enää esimerkiks stressata vuotavasta vessanpöntöstä, kun huoltomies kävi laittamassa sen kuntoon.. mä stressaannun ja ahdistun niin helposti. :/

Eilinen päivä oli kyllä muuten vaikea psyykkeen kannalta, pyöritän koko ajan ajatuksia päässä noista väkivaltaisista miehistä. Tuossa oot kyllä aivan oikeassa ettei kenenkään pidä sietää henkistä tai fyysistä väkivaltaa parisuhteessa, että terve ihminen purkaa vihan eri tavalla. Sitä vaan rakastuessaan on jotenkin heikko, alkaa pohtimaan että mitä jos mä sittenkin voisin sietää tätä miehen huonoa käytöstä kun onhan hänessä paljon myös hyviä puolia. Etenkin jos ajattelee vielä löytäneensä sen oikean/sielunkumppanin nii ajattelee ettei löydä parempaakaan ja ei oo hyvä olla yhdessä myöskään sellasen ihmisen kanssa jota et oikeasti rakasta, vaikka se ei sinua hakkaiskaan ja ei oo hyvä olla myöskään pidemmän päälle yksin, minä oon ainakin sellanen ihminen että tarvitsen rinnalleni elämänkumppanin. <3 Täytyy pysyä vaan vahvana ja jos sattuis käymään vielä niin huono tuuri että rakastuis johonkin hulluun joka kohtelee mua korjasti, niin heti pistää suhde poikki, eikä jäädä katsomaan pidemmän päälle että tapahtuuko jotain pahempaa!

Äiti ja isä hahmoja en oikein voi enää aikuis iällä saada, täytyy vaan hyväksyä se ettei mulla ollut mikään unelma perhe ja yrittää olla sitten mahdollisimman paras äiti omille lapsilleen.

Mulla on ollut myös paljon itseäni vanhempia miehiä, yks 12v vanhempi ja yks 24v vanhempi, joihin olen ollut ihastunut ja rakastunut, kyllä ne tunteet ovat olleet täysin seksuaalisia ja romanttisia, ärsyttää kun jotkut ihmiset yrittäneet väittää muuta, että mulla on isä suhteessa ongelmia ja haen heistä isähahmoa... *huokaus*. Tykkään vaan yleisesti ottaen vanhemmista miehistä, jokaisella on omat mieltymykset seksuaalisuuden ja kumppanuuden suhteen.

Kun avaudun näistä asioista niin toivon salaa että joku/jotkut kiusaajani näkisi nämä viestit ja tuntisi piston sydämessään, katuisivat erittäin paljon ja jos joku tällä hetkellä kiusaa jotain niinku mua on kiusattu, nii kumpa se kiusaaja oppis mun tarinan perusteella ettei ketään saa kiusata tai pahimmillaan tuhoot siinä ihmisen koko elämän!

Mites sinun päivä on sujunut tänään? :)

Lue lisää

Samaistun monelta osin kirjoituksiisi. Yritä etsiä jokin hyvä shamaani sieluneheytykseen? Jos koet että voisi auttaa. Shamaanit uskovat että iso osa traumoista, sairauksista ja jopa psykopatiasta johtuu sielun karkaamisesta

Huh huh, että on viime päivinä ollut vaikeaa ! pään sisällä TUSKALLINEN ahdistus ja pakko ajatuksia. :( siks en oo jaksanut kirjotellakkaan..... Huomenna yritän käsitellä asioita, jospa sitten tämä sekavuus ja rauhattomuus katoaisi. Tuntuu vaan välillä että mulla on kadonnut elämän ilo, rakkaus on ollut yks niitä asioita joiden vuoksi oon jaksanu sinnitellä ja toive omasta lapsesta, mutta emmä usko mulle olevan sitä oikeaa... osuu aina kohdalle vaan näitä väkivaltaisia miehiä... tai sit mä en yksinkertaisesti kuulu tähän maailmaan, mun syntymä oli virhe.

Muistu kanssa tällänen juttu mieleen, mun äiti asui 28-vuotiaaks asti vanhempiensa luona, eikä seurustellu isän kanssa kauan kun alkoivat yrittämään mua ja siitä suoraan heti muuttivat yhteen. Onko sun mielestä outoa, että äiti asui noin kauan vanhemmillaan vaikka kävi töissä? tuntuu että jokin mennyt itsenäistymisessä pieleen.

Isä sentään muutti kotoa pois 19-20v, niin kun normaalisti kuuluukin.

Älä nyt hemmetti romahda. Kaikki empaattiset ihmiset haluavat hyvän parisuhteen ja lapsia. Anna sille nyt aikaa ja hoida ne perusasiat ensin kuntoon.

Millä tavalla minä olisin sitten epäkypsä mielestäsi äidiksi? ikänikö puolesta? kyllä aina on tehty lapsia 20-25v ja se on normaali, aikuisen ihmisen, hyvä ikä tehdä lapsia. Voin ihan itse vastata tähän että en ole epäkypsä äidiksi ja niin tyhmä minä en ole että pitäisin lasta leluna! tuo oli loukkaava ja mun älykkyyttä aliarvioiva kommentti. Mikään ei satuta naista enempää kuin ulkonäön haukkuminen, huonoksi äidiksi arviointi, huorittelu. Etkä ole mun ulkonäköä haukkunut, etkä huoritellut, mutta nuo 3 asiaa on yleisesti ne jotka satuttavat naista eniten..

Sen minä myönnän että valmis en oo terveyteni takia hankkimaan lapsia, täytyisi saada ensin mielenterveys ja muukin terveys kuntoon ja rakentaa vakaa parisuhde. Mutta tämän muistaakseni mainitsin jo jossain aikaisemmassa kommentissani. Tiedostan kyllä mikä totuus on, mutta ei sen mielestäni silti tarvitse estää minua hedelmällisimmässä iässä olevaa naista haaveilemaan lapsesta! se on aivan luonnollista että hormoonit hyrrää ja vauvakuumetta pukkaa.

Sallin sinulle kuitenkin mielipiteesi minun epäkypsyydestä äidiksi, tärkeintä on että itse tiedän miten asiat todellisuudessa ovat. Minä olen itseni paras tuntija, et sinä, eikä kukaan muukaan.

"Minä olen itseni paras tuntija, et sinä, eikä kukaan muukaan."


Sä oot ihan fiksu. Sun tarinaa on aika vaikea lukea ilman, että kyynel tulee silmään, silmät vaan kostu, ei tarvii räpytellä niin paljoa. Elämä on tosi rankkaa. Kova tarina on minullakin takana ja ne sun kiusaajat, ne on vaan iloisia, kun sulla menee huonosti. Näytä, että sinulla menee hyvin. Uskon, että sinusta on siihen. Silloin jos voit hyvin niin kiusaajiasi kaduttaa. Silloin heitä harmittaa, kun eivät onnistuneetkaan nujertamaan sinua. Älä välitä siitä huoran maineesta, se ei yhtäkään fiksua ihmistä kiinnosta pätkääkään.

annaskunisäskertoo kirjoitti:

"Minä olen itseni paras tuntija, et sinä, eikä kukaan muukaan."


Sä oot ihan fiksu. Sun tarinaa on aika vaikea lukea ilman, että kyynel tulee silmään, silmät vaan kostu, ei tarvii räpytellä niin paljoa. Elämä on tosi rankkaa. Kova tarina on minullakin takana ja ne sun kiusaajat, ne on vaan iloisia, kun sulla menee huonosti. Näytä, että sinulla menee hyvin. Uskon, että sinusta on siihen. Silloin jos voit hyvin niin kiusaajiasi kaduttaa. Silloin heitä harmittaa, kun eivät onnistuneetkaan nujertamaan sinua. Älä välitä siitä huoran maineesta, se ei yhtäkään fiksua ihmistä kiinnosta pätkääkään.

Lue lisää

Ja tosiaan lapsia voi hakkia sitten hieman yli 30-vuotiaanakin. Pidät vaan itsesi hyvässä kunnossa ja terveenä. Syö hyvin ja liiku terveellisesti.

mariannen- kirjoitti:

Millä tavalla minä olisin sitten epäkypsä mielestäsi äidiksi? ikänikö puolesta? kyllä aina on tehty lapsia 20-25v ja se on normaali, aikuisen ihmisen, hyvä ikä tehdä lapsia. Voin ihan itse vastata tähän että en ole epäkypsä äidiksi ja niin tyhmä minä en ole että pitäisin lasta leluna! tuo oli loukkaava ja mun älykkyyttä aliarvioiva kommentti. Mikään ei satuta naista enempää kuin ulkonäön haukkuminen, huonoksi äidiksi arviointi, huorittelu. Etkä ole mun ulkonäköä haukkunut, etkä huoritellut, mutta nuo 3 asiaa on yleisesti ne jotka satuttavat naista eniten..

Sen minä myönnän että valmis en oo terveyteni takia hankkimaan lapsia, täytyisi saada ensin mielenterveys ja muukin terveys kuntoon ja rakentaa vakaa parisuhde. Mutta tämän muistaakseni mainitsin jo jossain aikaisemmassa kommentissani. Tiedostan kyllä mikä totuus on, mutta ei sen mielestäni silti tarvitse estää minua hedelmällisimmässä iässä olevaa naista haaveilemaan lapsesta! se on aivan luonnollista että hormoonit hyrrää ja vauvakuumetta pukkaa.

Sallin sinulle kuitenkin mielipiteesi minun epäkypsyydestä äidiksi, tärkeintä on että itse tiedän miten asiat todellisuudessa ovat. Minä olen itseni paras tuntija, et sinä, eikä kukaan muukaan.

Lue lisää

Liiallinen stressi on tappavaa ja kyllä, hiusten lähtö on mahdollisesti vahva viite siitä. Älä huoli, olet nuori ja fiksuna saat todennäköisesti asiat kuntoon. Suomi on vähän sellainen maa, ettei täällä herkillä ihmisillä ole helppoa.

Stressin välttämiseen:

Älä käytä kofeiinia. Kofeiini nostaa stressihormoni-kortisolin tasoa ja pitää sitä korkealla. Kofeiini ei todellisuudessa piristä vaan jos siltä tuntuu, että se piristää, siihen on jäänyt koukkuun. Kofeiinin piristävä vaikutus perustuu osin stressitason nousuun.
Jätä siis tee, kahvi, kolajuomat ja muista, että älä ikinä koske energiajuomiin. Ne ovat sellaisia myrkkyjä, että niistä kyllä saa itselleen ADHD-tapauksen helposti. Energiajuomat ovat yksinkertaisesti myrkkyä ihmiselle.

Liiku luonnossa ja katsele veden rauhoittavaa voimaa.
Vältä melua. Melu nostaa verenpainetta ja aiheuttaa stressiä. Kaupunkielämä stressaannuttaa eläimetkin ja ihminen on eläin. Ihmistä ei ole oikeastaan tarkoitettu kaupunkiin vaan luontoon. Yökerhot, baarit, kovalla soitettu musiikki ja liikenteen melu, ne ovat vaarallisia. Jos kuuntelet musiikkia, kuuntele rauhallista musiikkia, musiikkia sellaiseen tyyliin, jossa kukat kukkivat ja rakkaus kukoistaa tai kuuntele hyvää klassista musiikkia. Älä kuuntele diskomusiikkia tai tyhjää tusinapoppia. Usko tai älä, mutta se on epäterveellistä. Käytä älypuhelinta tai nettiä mahdollisimman vähän. Älypuhelimesta luopumalla moni on saanut elämästään kiinni. Älä kulje maailmalla kuulokkeet korvilla. Se stressaa ja sairastuttaa, saa onnettomaksi. Unelmoi, katsele netistä joskus vaikka kauniita maisemia. Jollet ole käynyt ulkomailla, pyri toteuttamaan ainakin yksi unelmamatka ja jollet onnistu pääsemään kauas kotoasi, älä masennu, löydä kauneus lähiympäristön luonnosta. Maailma on täynnä kauneutta.Tee se mihin pystyt, älä sitä mitä oletat yhteiskunnan tai muiden ihmisten sinulta vaativan ja jos he vaativat sinulta jotain, mikä ei ole juuri nyt realistista, älä usko heitä.

Tieto lisää tuskaa, varsinkin kun se on yleensä täyttä roskaa. Käytä siis maalaisjärkeä. Sinä olet nuori eikä sinulla ole kiire. Töitä ehtii tehdä elämässään ihan liikaakin ja parisuhteen ja lapsia voi saada myöhemmälläkin iällä ja onko pakko edes tehdä töitä jos lopulta tilanne on sellainen, ettei kykene tekemään. Kannattaa pyrkiä työelämään, mutta pitää lopulta jättää se takaportti, että niin työttömyys kuin lopulta työkyvyttömyys syystä tai toisesta on lopulta hyvin yleistä. Eli älä stressaa sillä ajatuksellla ja muista, että elämä ja onni on tässä ja nyt.

Tuolla on tosiaan noin kaunista. Konstanzin kaupunki Saksassa. Tuttu paikka minulle:
https://www.youtube.com/watch?v=suiI3uq9174

Kaunista, mutta älä takerru pakkomielteisesti haaveisiin. Ei kenenkään tarvitse käydä sen koommin New Yorkissa shoppailemassa kuin Konstanzissakaan unelmoimassa. Shoppailuhan vaan ahdistaa ja sairastuttaa entisestään. Sitten ei ole enää mihinkään tyytyväinen. Älä kadehdi sitä mitä muut tekevät tai ovat saavuttaneet vaan elä omaa elämääsi.

"Hienojen" ihmisten elämä on todellisuudessa onnetonta.

Pyri pitämään painoindeksisi ihannetasolla, mutta älä väkisin ja stressaamalla. Ihan vaan syömällä normaalisti ja liikkumalla terveellisesti. Jos sinulla on alipainoa, syö riittävästi. Jos sinulla on ylipainoa, älä laihduta vaan anna painon tippua terveellisillä elintavoilla ihan itsestään.

Terve rakkaus pitää pitää ihmisen terveenä ja parantaa haavat, mutta huonot ihmissuhteet sairastuttavat entistä pahemmin. Älä anna muiden kohdella itseäsi huonosti ja jos sinulla on hyviä, turvallisia ja luotettavia ihmisiä ympärillä, muista keskustella aina asioista mtikä tuottavat sinulle pahaa oloa, mutta älä vain yksipuolisesti pura pahaa oloasi muihin. Ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin ja kohtelevat toisiaan tietämättäänkin huonosti, koska he ymmärtävät toisiaan väärin. Kaikesta pitää pystyä puhumaan.

Nauti elämän pienistä iloista. Onnellisimmat ja tasapainoisimmat ihmiset ovat iloisia kun on kaunis sää tai he näkevät vaikka oravan kiipeävän puussa. Kukaan ei todellisuudessa tule onnelliseksi käsilaukuista vaan pikemminkin päin vastoin. Eiköhän ne hiukset kohta kasva päähän ja ala kiiltämään.

Niin älä syö jatkuvasti liian terveellisesti. Anna itsellesi mahdollisuus välillä mussuttaa vähän makkaraa tai jotain herkullista sokeripitoista ja jos osaat tehdä asioita järkevästi niin välillä voi ottaa vaikka oluen tai viinin ja lopultahan kaikille tekee joskus hyvää vetää kännit, muttei liian kovat. "Viina on viisaiden juoma". Jollei sitä lajia osaa, on todellakin parasta olla juomatta kokonaan.

Sinä et ole niin tyhmä, mutta tyhmemmille neuvon, että kaiken maailman kannabikset, ihan oikeasti! Sellaisiin ei pidä koskea pitkällä tikullakaan. Jos joku pölvästi todistelee sen olevan haitatonta ja aluksi pilviveikoilla näyttää menevän lujaa niin pakkoko sitä on uskoa? Tyhmä saa olla, muttei liian tyhmä.

Tupakka on myrkkyä ihmisen mielenterveydelle ja hyvinvoinnille.

En ole koskaan kokeillut tupakkaa enkä kannabista, älkääkä kokeilko muutkaan. Kannattaa uskoa.

Käy poimimassa marjoja ja syö tuoreeltaan ja laita talteen niin siinä on myös yksi keino saada hehkuvat hiukset päähän. Äläkä anna viranomaisten lannistaa itseäsi. Lannistamisen ja nöyryyttämisen kulttuuri tässä maassa kyllä osataan. Naistenlehtien, parisuhdeoppaiden ja kaikenmaailman populististen terveysjulkaisujen juttuihin, no niille ei kannata antaa yhtään painoarvoa. Pääosin blogit kannattaisi jättää kokomaan seuraamatta. Älä luovuta!

Sitten vähän lisää. Sä oot fiksu ja huumorintajunen. Sen kyllä hoksaa heti. Käytä sitä huumorintajua ja yritä hakeutua huumorintajuisten ihmisten seuraan. Sanon nyt suoraan, että huumorintajuisia eikä niin tiukkapipoisia ihmisiä on paljon sukupuoleen katsomatta, mutta kyllä se tiukkapipoisuus, nirppanokkaisuus ja huumorintajuttomuus on enemmänkin naisten ongelma. Eli ne tyhmät tytöt voi jättää tosiaan huomiotta. Hiusten hyvinvointiin voit vaikuttaa seuraavasti:

Kun alat saada elämää kuntoon niin pidä aluksi hiuksesi hyvin lyhyinä ja ala kasvattaa niitä pidemmiksi sitten kun olet saanut niitä perusjuttuja kuntoon. Älä harjaa hiuksiasi vaan kampaa hiukset riittävän harvapiikkisellä kammalla. Älä käytä hiuslakkaa ym. Peset vain hiukset puhtaaksi mahdollisimman luonnonmukaisella perussamppoolla.

Seuraavaksi se tieto, että ihminen ei todellisuudessa aikuistu koskaan, se mitä sanotaan aikuistumiseksi on vain elämänkokemuksen mukanaan tuomaa viisautta. Ihminen oppii elämään. Tiedämme kyllä, että suurin osa aikuisista ihmisistä haluaisi laskea pulkalla ja mennä leikkimään lasten leikkikentille. Miksi? Siksi, koska se on hauskaa! Ne, jotka niin uskaltavat tehdä, tekevät palveluksen kaikille. Ihmisiä katsotaan kieroon ja haukutaan, koska ollaan kateellisia sille, että joku uskaltaa tehdä sitä mitä itse haluaisi tehdä eli laskea pulkkamäkeä vaikka sitten 70-vuotiaana! Eli älä yritäkään tehdä itsestäsi aikuista. Ole lapsenmielinen, mutta älä ole lapsellinen.


Sitten niitä asioita, jotka eivät koske sinua:

Urheilijat ovat pääosin sairaalloisia narsisteja ja hauskinta taviksen kannalta tässä on se, että urheilijat kuluttavat kehonsa loppuun ja tavisharrastelija menee heistä ohi jossain vaiheessa. Eh eh eh ja sitten urheilijanarsisteja ottaa päähän. Eli ei kannata olla kateellinen urheilijoille, joiden elämä on tosiasiassa useimmiten hyvin onnetonta.

Jos haluaa elää onnellista terveen ihmisen elämää niin vältettäviä asioita ehdottomasti ovat seuraavat:

Älä pukeudu mustaan äläkä meikkaa itseäsi karmean näköiseksi. Tämä tekee todellakin onnettomaksi.

Terveyttä, kyllä myös mielenterveyttä ajatellen kannattaisi luopua liiasta kosmetiikan käytöstä, hajuvesistä, deodoranteista ja jos käyttää alkoholia niin kannattaa suosia "limuviinojen" sijaan olutta ja/tai viiniä joissa ei ole keinotekoisia aineita ja lisättyä sokeria.

Älä ota niittejä kehoosi.
Vältä tatuointeja, voit ottaa jonkun pienen nätin jos se on elämää suurempi kysymys.
Älä leikkaa hiuksiasi kaljuksi ja jos olet nainen, älä leikkaa myöskään siiliä.
Ihmisen onnellisuus on kiinni niin monesta asiasta.
Vältä keinotekoisia väriaineita ja hiusten värjäämistä räikeän värisiksi. Sillä on yllättävän monia haitallisia vaikutuksia sekä itselleen että ympäristölleen.
Älä kerjää liikaa huomiota.

Älä hae elämään sisältöä poliittisista liikkeistä äläkä aktivistipiireistä. Vältä etenkin vasemmistolaisia, vihreitä ja eläin/luontoaktivistipiirejä. Ne saavat näkemään pääsikin punaista ja tulet taatusti hyväksikäytetyksi. Varo ihmisiä, jotka esiintyvät hyväntekijöinä esim. uskonnon nimissä, varo etenkin jehovan todistajia.

Poliitikoiksi hakeutuu vain yhteiskunnan tyhmimpiä ja saamattomampia yksilöitä ja maailmaa johdetaan niin vähällä järjellä, ettei siinä ole päätä eikä häntää.

Jos sinulla on palo parantaa maailmaa niin tee se ennen kaikkea omilla järkevillä päätöksilläsi ja teoilla.

Pidä huoli siitä, että kohtelet naapureitasi, lähipiiriäsi ja sukulaisiasi hyvin. Katso vähän muidenkin perään. Muita potkimalla saa omaan päähän aika äkkiä pahan kuhmun. Kyllä ne isotkin herrat ja rouvat saavat sen tuta, että turha niiden on kenenkään silmille hyppiä. Turpaan nekin saavat aina aikanaan.

Älä tee liian nopeaa päätelmää ihmisistä ensivaikutelman perusteella. Sillä lailla me kaikki voidaan pahoin kun aina olemme tyrmäämässä muita. Jos jotain kiusataan, uskalla mennä väliin.



Ja sitten viimeiseksi älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon.

Sitten vielä yksi hyvin oleellinen asia. Hyvät kengät. Kannattaa käyttää säännöllisesti vanhanaikaisia suht kovapohjaisia nahkakenkiä. Niitä on paljon hyviä tarjolla ja hyvät ovat toki kalliita, mutta tarjouksesta voi löytää hyviä löytöjä. En haluaisi mainostaa, mutta esim. Riekerin ja Eccon peruskengät ovat hyviä jaloille, kuten myös monet italialaiset ja etenkin itävaltalaiset ja saksalaiset kengät. Kengät on ruuan ja lääkärissä käynnin ohella sellainen asia josta ei pitäisi edes köyhempien tinkiä. Eli niihin kannattaisi satsata ja säästää. Eli kerralla sellaiset hyvät millä pärjää pitkään ja sitten se kenkien hoito kannattaa opetella. Nahkakengät vaativat hoitamista.
Nahkakengillä ei synny lättäjalkaa.

Aivan totta. :)

Tottahan tuo kyllä on. Me ollaan vaan niin viallisia ja tyhmiä yksilöitä me ihmiset, että me tuomitaan joka tapauksessa ja aina.
Niin muista "mariannen- ", että mitään nopeaa äkkiparanemista sinun ei kannata odottaa. Anna itsellesi ihan luvalla vaan aikaa. Takapakkeja tulee. Se menee niin, että kun saa yhden askeleen eteenpäin, tulee yksi taaksepäin ja sitten kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin, kolme askelta taakseäin, neljä eteenpäin. Niin sittenhän sinä olet jo pitkällä. Se paranemistie voi alkaa jo siitä kun saat niillä perusasioilla esim. hiuksiasi parempaan kuntoon.

Kenenkään ei pitäisi katsoa älypuhelinta eikä tietokoneen ruutua alle 2 tuntia ennen aiottua nukkumaanmenoaikaa. Nukkuminen on tärkeää ja siihen auttaa kun tuulettaa ikkunoiden kautta riittävästi ennen nukkumaanmenoa tai pitää jopa ikkunoita raollaan yön aikana. Ennen nukkumaan menoa, kun alat jo pari-kolme tuntia aiemmin pikku hiljaa hämärtää asuntoasi niin näillä vinkeillä saa jo paremmin nukuttua. Säännöllinen riittävä uni on todella tärkeää.

Toivotan hyvää vointia ja onnea kohti valoisampia aikoja.

annakunisäsnäyttää, luin kaikki kommenttisi ja neuvosi, kiitos niistä. :) en jaksa vastata jokaiseen erikseen, niin vastaan tähän viimesimpään kommenttiisi.

Toivottavasti neuvoistani on apua.
Älä luovuta. Kyllä se siitä. Olet perusluonteeltasi järkevä. Haluan kertoa nyt totuuden, sen, että kiusaaminen, väkivalta ja traumaattiset kokemukset sairastuttavat ihmisen vakavasti ja elämä voi mennä todella sekaisin ja ihminen on vain stressaantunut ja ahdistunut raunio, joka on ainainen alisuoriutuja ja ihmettelee aina sitä miten ihmeessä kaikki on välillä niin vaikeaa, vaikka jonkin asian hallitsisi todella hyvin niin sitten tulee stressihäiriö ja asiat meneekin vaikeaksi. Tulee suorituspaineita, vaikka osaisi jotain todella hyvin niin yhtäkkiä onkin ihan täydellinen tunari kun pää ei suostu yhteistoimintaan.

Osa ei selviä ikinä. Osa tekee itsemurhan, osa jotain pahaa, osa kiertää mielisairaalat, osa sortuu päihteisiin, osa haahuilee elämässään ilman päämäärää. Meissä kahdessa on toivottavasti se yhteinen piirre, että me olemme voittajaluonteita ja me pärjäämme kyllä.
Muista, että olet rehellinen ihminen, et mikään rikollinen. Sinä et ole mikään varas, huijari, talousrikollinen tai väkivaltarikollinen.
Sun on myös opittava sanomaan EI!

Parisuhde on kahden kauppa. Kummankin puoliskon pitää joustaa ja tehdä kompromisseja. Molempien pitäisi sopia yhteisesti vähän niin kuin puoliksi asioista.

Rahankäyttöön on paljonkin vinkkejä jos niitä tarvitsee, mutta luulen, että olet siinä asiassa varsin järkevä. Kaikkea ei kuitenkaan aina välillä tule ajatelleeksi.
Jos sulla on jotain kysyttävää multa niin kysy pois. Koetan vastata jotain järkevää tai jätän kohteliaasti vastaamatta.

Terveyttä ja hyvinvointia! Voi hyvin ja liiku välillä ihan hiljaisuudessa luonnon parissa ilman mitään älypuhelimia, kuulokkeita ja sellaista ja samalla voi vähän poimia mustikoita, ne tekevät tosi hyvää hiuksille. Se on kaikkein parasta stressin ja- mielenterveydenhoitoa oikeastaan kaikille.

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Toivottavasti neuvoistani on apua.
Älä luovuta. Kyllä se siitä. Olet perusluonteeltasi järkevä. Haluan kertoa nyt totuuden, sen, että kiusaaminen, väkivalta ja traumaattiset kokemukset sairastuttavat ihmisen vakavasti ja elämä voi mennä todella sekaisin ja ihminen on vain stressaantunut ja ahdistunut raunio, joka on ainainen alisuoriutuja ja ihmettelee aina sitä miten ihmeessä kaikki on välillä niin vaikeaa, vaikka jonkin asian hallitsisi todella hyvin niin sitten tulee stressihäiriö ja asiat meneekin vaikeaksi. Tulee suorituspaineita, vaikka osaisi jotain todella hyvin niin yhtäkkiä onkin ihan täydellinen tunari kun pää ei suostu yhteistoimintaan.

Osa ei selviä ikinä. Osa tekee itsemurhan, osa jotain pahaa, osa kiertää mielisairaalat, osa sortuu päihteisiin, osa haahuilee elämässään ilman päämäärää. Meissä kahdessa on toivottavasti se yhteinen piirre, että me olemme voittajaluonteita ja me pärjäämme kyllä.
Muista, että olet rehellinen ihminen, et mikään rikollinen. Sinä et ole mikään varas, huijari, talousrikollinen tai väkivaltarikollinen.
Sun on myös opittava sanomaan EI!

Parisuhde on kahden kauppa. Kummankin puoliskon pitää joustaa ja tehdä kompromisseja. Molempien pitäisi sopia yhteisesti vähän niin kuin puoliksi asioista.

Rahankäyttöön on paljonkin vinkkejä jos niitä tarvitsee, mutta luulen, että olet siinä asiassa varsin järkevä. Kaikkea ei kuitenkaan aina välillä tule ajatelleeksi.
Jos sulla on jotain kysyttävää multa niin kysy pois. Koetan vastata jotain järkevää tai jätän kohteliaasti vastaamatta.

Terveyttä ja hyvinvointia! Voi hyvin ja liiku välillä ihan hiljaisuudessa luonnon parissa ilman mitään älypuhelimia, kuulokkeita ja sellaista ja samalla voi vähän poimia mustikoita, ne tekevät tosi hyvää hiuksille. Se on kaikkein parasta stressin ja- mielenterveydenhoitoa oikeastaan kaikille.

Lue lisää

Tarkoitan, että voit kysyä mitä tahansa. Harkitsen sitten vastaanko vai en ja mitä vastaan.

Hei! Saakos sitten myös joku muu kysyä? Ja saa vastauksen? Jonkinlaisen ;)
annaskunisäsnäyttää,kuka SINÄ olet??? Mistä tulet ja minne menet?

Miiakysyy kirjoitti:

Hei! Saakos sitten myös joku muu kysyä? Ja saa vastauksen? Jonkinlaisen ;)
annaskunisäsnäyttää,kuka SINÄ olet??? Mistä tulet ja minne menet?

Ei ollut tarkoitus pelotella pois! Enhän minä henkilöpapereita tänne kysynytkään! Minne siis menit? Menitkö sanattomaksi mariannen viimeisestä?
Voi kun hän pääsisi eteenpäin!

Miiakysyy kirjoitti:

Hei! Saakos sitten myös joku muu kysyä? Ja saa vastauksen? Jonkinlaisen ;)
annaskunisäsnäyttää,kuka SINÄ olet??? Mistä tulet ja minne menet?

Olen huolissani...!

Samamiia kirjoitti:

Ei ollut tarkoitus pelotella pois! Enhän minä henkilöpapereita tänne kysynytkään! Minne siis menit? Menitkö sanattomaksi mariannen viimeisestä?
Voi kun hän pääsisi eteenpäin!

Lue lisää

No minä en ole kaiken aikaa netissä.

Miiakysyy kirjoitti:

Hei! Saakos sitten myös joku muu kysyä? Ja saa vastauksen? Jonkinlaisen ;)
annaskunisäsnäyttää,kuka SINÄ olet??? Mistä tulet ja minne menet?

Saa kysyä, mutten sitten päivystä netissä. Varmasti vastaan jotain järkevää. Uskon olevani hyvin järkevä ihminen. Tutut kutsuu älykkääksi ja viisaaksi. Kai siinä sitten on jotain perää ;)

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

No minä en ole kaiken aikaa netissä.

Hei! Kiitos, ja ihanaa kun olet tallella! Ei minulla sitten muuta ollutkaan. Olit aika usein vastailemassa mariannen ongelmiin ja ajattelin...Niin no,antaa olla.
Kaikkea hyvää sinulle! En minäkään päivystä täällä!

Kiitos :) ja ei se mitään, tuo lapsi asia on mulle arka aihe koska kun oon kertonut ihmisille avoimesti haluavani nuorena äidiksi, niin oon välillä saanut tosi törkeitä kommentteja, ihan vaan sen takia että halutaan tahallaan loukata ja jotkut ihmiset nauttii muiden loukkaamisesta ja nuoret äidit joutuu kuuntelemaan kaikkea paskaa miten ovat epäkypsiä äidiksi ikänsä puolesta, vaikka rakastavat lastaan ja olisivat hoitaneet lapsensa hyvin... saman tyylistä haukkumista joutuu kuuntelemaan nainen joka saa 42-43 vuotiaana vauvan, hän on sitten mummoäiti ja lapsi tulee häpeämään vanhoja vanhempiaan yms. En tiedä paljonko joutuu kasvotusten kestämään tuollasta haukkumista vai tapahtuuko sitä vain keskustelupalstoilla. Ainut ja oikea tie elää tätä elämää olisi että hankit lapset 25-35v, silloin ei ainakaan kukaan morkkaa kun olet kulkenut kultaista keskitietä.. mutta jos haluat tehdä massasta poikkeavia valintoja, niin aijai voit olettaa kyllä tulevan paskaa niskaan...

Tuota minä en oo koskaan ymmärtänyt, miksi erilaisuutta täytyy morkata.

Tänään mulla on ollut parempi päivä. Ei oo ahdistanutkaan niin kauheasti ja pakko oireistakin oon pystynyt pysymään irti, ei oo tarvinnu koko ajan käydä tarkastelemassa onhan hana kiinni, muutaman kerran vain ja nyt menny jo useampi tunti nii etten oo tarkastanut ja mitään pahaa ei oo tapahtunu! jee! tästä näkee vain että ne pelot on pelkästään siellä omassa päässä, ei niillä oo todellisuuden kans mitään tekemistä. :)

Toivon että tästä tai ainakin piakkoin alkaisi vahva ylämäki mun elämässä ja loppuisi tämä alamäki. Alkaisin tervehtymään kaikin puolin ja alkaisi parempi elämä, joskus nämä kaikki tragediat ois paha huono muisto vain, joka on kaukana takana ja pysyy kans siellä. Sellasta elämää minä toivon, saa nähdä jääkö vaan toiveajatteluks vaikka yrittäisin parhaani mukaan onnistua.

Sekopäällä, mielenterveysongelmaisella nuo mielialat on yhtä vuoristorataa. Kun kirjotin tuon tekstin johon linkkasin biisit niin oli aika sekava teksti, mutta siitä näkee sen mikä mun mieliala oli silloin todellisuudessa... mietin että pitäiskö mun hävetä tuota vuodatusta.............................. Mutta ei, minä en suostu häpeämään koska se oli _rehellinen_ vuodatus mun silloisesta olotilasta!!! ja kun kirjotan näitä tekstejä, avaudun, niin jos en pysty olemaan rehellinen ja oma itseni niin sillon tuskin mulle ois näistä mitään hyötyä.

Pakko oireita sain rauhotettua sillä tavalla että totesin itselleni että emmä niin tyhmä nuori nainen oo, että jättäisin epähuomiossa hanan auki, varmasti osaan toimia tälläsissä yksinkertaisissa asioissa oikein. OCD on vaan se joka mun päässä kummittelee ja tekee näitä kurjia olotiloja. Sitten jos sattuis vesivahinko, nii emmä sillonkaan .. täysin .. tyhjän päälle tipu, voinhan mä mennä asuntolaan ... joka ei tietysti ois kauheen mukava vaihtoehto koska täynnä juoppoja/narkkeja ja puhelimetkin varastetaan kuulemma taskusta ... mutta sentään ois joku katto pään päällä tai pyytää sossua jos se säälistä ottais minut asumaan hänen luokseen, kun me ollaan aika hyvissä väleissä... tai pyytää ukilta ja mummolta apua, kun ne nyt kuitenkin on yrittänyt muhun yhteydessä olla ... ja vaikka sattuis vesivahinko, niin ehkä tässä asunnossa saisin ja voisin sillonkin asua korjauksen aikaan. Kotivakuutuksen ajattelin hommata, niin sekin ehkä lievittäis mun pelkoja jos sattuis tapahtumaan jotain..

On olemassa myös sellanen kerrasta poikki - kirja, jota voi kokeilla itsehoidollisesti pakko oireisiin. Terapiaa minä varmasti tarviisin monestakin syystä ennemmin tai myöhemmin.

Muistan kun kerroit kiusaamisesta, niin minäkin oon ollut kusipää, enkä pelkästään uhri. Kiusasin ylä-asteella yhtä poikaa, se oli sellanen nörttimäinen ja outo, hänen kiusaamisessa oli paljon muitakin mukana, jopa omat serkut jotka oli samalla luokalla meidän kanssa... Tämä poika uhkasi ampua minut jos en lopeta kiusaamista ja oli atk tunnilla katellu netistä aseita ja harrasti ampumista, hän oli yrittänyt hirttäytyä myös liikuntatunnilla hyppynaruun. Jälkeenpäin kadun kiusaamista tosi paljon ja mua suorastaan kuvottaa, miten saatoin tehdä sellasta vaikka mua itseäni kiusattiin, munhan se ois pitänyt tietää miten hirveeltä sellanen tuntuu, eikä laittaa tuskaa jakoon! jos törmäisin tähän ihmiseen vielä jossain niin tekis mieli pyytää anteeksi, mutta en tiedä uskallanko, kerta on uhannut multa ottaa hengen pois. :( mä kiusasin koska halusin esittää kovaa mimmiä, mun oli jotain kautta saatava arvostusta etten menettäis täysin kasvojani kun itseäni myös kiusattiin. Säälittävää.

Eikä oo kauan aikaa siitä kun näin oudon unen, siinä kaksi mun pahinta kiusaajaa tuli sanomaan että mun täytyy jättää mennyt taakseni, vaikka oikeessa elämässä eivät osoittaneet minkäänlaisia katumuksen merkkejä mun kiusaamisesta!

Viimeksi koin surullisuutta eilen kun sain huomata yhden naisen menneen miehensä kanssa kihloihin, oon bi-seksuaali ja mulla vähän ihastumisen tunteita tätä naista kohtaan, saa nähdä miten käy. <3

Arvaa mitä, yhden niistä mun pahimman kiusaajan ulkonäöstä näkee jo sen että on ilkeä ja epämielyttävä ihminen. Siis pärstästä. Silmät on kylmät ja kovat, silmistä puhutaan myös sielunpeilinä.

https://eumostwanted.eu/sites/default/files/styles/wanted_medium/public/wanted_pictures/vitja_pr_000000180954.jpg?itok=RdftZFkq

Kattokaa vaikka tuota paloittelumurhaaja Markus Pönkän ulkonäköä. Niin karmivan näköinen tyyppi, että tuo ulkonäkö tekis jo sen etten halua tutustua!

Ja näillä kiusaajilla kyllä ystäviä riittää. Ovat oikein suosittuja. Varmaan paremmat sosiaaliset taidot kuin mulla. :) saivat monet ihmiset puhuttua minua vastaan ja niin edelleen. En ymmärrä.

Joo, noniin. Viime yökin meni aivan vituiksi, vaikka olin niin lähellä onnistumista! Menin nukkumaan rauhallisin mielin kunnes OCD iski taas päähän ja se lähti siitä että yöllä satoi vähän vettä, vesi ropisi kattoon, rupesin kuulee tai siis kuvittelee.. että kylppärin hana tiputtaa myös vettä ja lähdin tietysti sitä tarkistamaan ja kuivahan se oli ja joka tarkistus kerran jälkeen kuiva, mutta en nukkunut taaskaan viime yönä kuin 2-3h koska yö meni muuten tarkistellessa ihan turhaan!! :((

Mä alan olla todella rikki, poikki, väsynyt ja turhautunut kun tämä pakko oireinen häiriö on nyt niin pahana että vienyt multa useampana päivänä jo yöunet. Alan olla niin väsynyt että mulle tulee vainoharhoja ja tietty tämä väsymys taas lisää sitä riskiä että teen jonkun mokan epähuomiossa kun aivot ei toimi kunnolla... tällänen ihana noidan kehä. Pusi pusi pusi !! <3

Kukaan ei tajua miten kurjalta musta tuntuu ja miten pahasti mun elämä on paskottu. Ainiin, jos mä syyttäisin kiusaajia mun elämän tuhoamisesta niin ne vastais varmasti vieläkin että ihan itte sä oot elämäs tuhonnu, mitäs vehtasit varattujen jätkien kanssa, kestä nyt seuraukset nahoissas. Mä oon saanut kestää ja aivan liikaa, niin liikaa että se on ajanut kohta minut jo mielisairaalaan suljettujen ovien taakse ja lepositeisiin, kun pää sekoaa niin pahasti! Eikö se jo riitä, enkö minä oo maksanut virheistäni jo aivan liian suuren hinnan? ja kiusaajat pääsee kuin koira veräjästä, heidän ei tarvitse ottaa ikinä vastuuta siitä että ovat haukkuneet minua, mulkoilleet, nauraneet mulle, levittäneet juoruja, uhkailleet väkivallalla, tönineet jne.......................

Missä on oikeus ja kohtuus? Eikö nuo heidänkin tekonsa ollut väärin vaikka mä kuinka olisin ansainnut ne?

Jos nyt mun kiusaajat ja entiset ystävät lukis tätä avautumista, niin ne varmaan säälis mua että voi raukka parkaa..... ja sitten nauraisivat paskasta naurua päälle!! ei mitään ARMOA .

Muistan kun nämä ihmiset kiusaamisen aikana käskivät mun hommata uuden elämän. Tuntuikin siltä että heillä pikku perkeleillä, vaikka oltiin siis vasta 13-15v, oli tarkoitus tuhota minut täysin ja ajaa itsemurhan partaalle. Siis kierosti tapattaa ja sekään ei tuntuisi heillä missään koska hehän vihaavat minua niin paljon ja moni varmasti inhoaa/vihaa aina!

Mulla ei oo ees ammattia ja töitä kun ainut keino oli katkaista kiusaaminen lopettamalla koulun käynti, saatana.

Oppivelvollisuuden päätyttyä oli paras kun ei tarvinnut pakolla enää mennä samaan tilaan kiusaajien haukuttavaksi, koko keho sai levätä. Mutta pian tilalle tuli muuta, joka alkoi sortamaan minua, nimittäin tämä väkivaltainen persoonallisuushäiriöinen sekakäyttäjä johon menin tyhmänä nuorena 16-vuotiaana tyttönä rakastumaan. Ihannoin sen jätkän kovuutta ja ajattelin että vihdoin mulla ois kumppani joka suojelee mua, mutta paskat. :(

Mä en ees tajua mistä mulle tuo pakko oireinen häiriö on kehittynyt, mutta se kuuluu ahdistushäiriöihin ja ahdistushäiriö mulla on todettu ihan lääkärissä, samoin keskivaikea masennus, että ihan näihin luultavasti liittyy.. nuo pakko oireet on hiipiny mun elämään pikku hiljaa, yritän vissiin hallita ees jotain vaikka sitten vessan hanaa, kun en hallitse muuten elämääni.................................... Surullista. Itkettää, koska olotila henkisesti niin tuskaisa. Näin kerrotaan pakko oireisesta häiriöstä virallisesti: " Yleensä pakkoneurootikot ovat kasvaneet tavalla tai toisella ahdistavassa ympäristössä ja pyrkineet sopeutumaan siihen omaa käyttäytymistään ja tunnetilaansa säädellen – ja lopulta kovan hinnan sopeutumisestaan maksaen. "

Ylläripylläri. Mä oon koko lapsuuteni yrittänyt tasapainotella äidin ja isän välisissä riidoissa, kestää äidin sekopäisiä raivareita, kestää kiusaamisen yksin.

Moni ei ees uskois miten sairasta meidän kotona usein oli, koska pidettiin kulissit yllä, mutta kyllä uskon kavereiden jotenkin vaistonneen ettei mulla normaali perhe ollut, kun sain tehdä esim mitä vaan, mulla ei ollut mitään rajoja, kavereilla oli.

Vanhemmat sitä mieltä että teinin olisi itse pitänyt jättää ryyppäämättä ja tulla kotiin ajoissa. Moniko teini tollasta tottelee, jos saa vapaat kädet tehdä ihan mitä haluaa? kyllä se on vanhempien vastuu kasvattaa ja asettaa tietyssä iässä sopivat rajat.

Mun elämä on täyttä helvettiä. Miksi, miksi, miksi, miksi, miksi ja miksi se saa monilla muilla olla suht onnellista ja etenevät hyvin elämässään, miksi!?

Samoin ajatuksin täältä. Huoran maineen voi saada oli siinä sisältöä tai ei. Nuorten tyttöjen seksuaalisuuden ryönääminen ja kyttäys kuuluu sellaisen porukan harrastuksiin, joka ei varmasti ole mielekästä seuraa kaltaisellesi fiksun oloiselle, mutta kovia kokeneelle nuorelle naiselle. Tarvitset varmasti apua paikataksesi vaillejäämisiä kasvussasi, ja suosittelen ihan totta hakeutumaan terapiaan. Mitä hetimiten sitä parempi. Siitä kun vahvistut niin kykenet katselemaan ja suunnittelemaan tulevaisuuttasi jo ihan eri tavoin.

<3

ykswanhamutzi kirjoitti:

Samoin ajatuksin täältä. Huoran maineen voi saada oli siinä sisältöä tai ei. Nuorten tyttöjen seksuaalisuuden ryönääminen ja kyttäys kuuluu sellaisen porukan harrastuksiin, joka ei varmasti ole mielekästä seuraa kaltaisellesi fiksun oloiselle, mutta kovia kokeneelle nuorelle naiselle. Tarvitset varmasti apua paikataksesi vaillejäämisiä kasvussasi, ja suosittelen ihan totta hakeutumaan terapiaan. Mitä hetimiten sitä parempi. Siitä kun vahvistut niin kykenet katselemaan ja suunnittelemaan tulevaisuuttasi jo ihan eri tavoin.

<3

Lue lisää

Mä en haluais tuhlata aikaani netissä, mutta kyllä miehiä homotellaan jollei ole vaimoa/tyttöystävää. Kirjoitan tuhlatakseni aikaa, koska kävin aivan liian aikaisin nukkumaan ja heräsin juuri äsken keskellä yötä enkä saa enää nukuttua. En halua olla olkapää johon nojataan netissä, koska elämä on netin ulkopuolella tässä ja nyt.

Mikä on sinun tarinasi? mikä tuo sut tänne palstalle? onko itselläsi ollut myös rankka elämä ja mielenterveysongelmia? vai työskenteletkö kenties hoito-alalla ja siksi luet näitä ihmisten viestejä täällä ja haluat auttaa?

mariannen- kirjoitti:

Mikä on sinun tarinasi? mikä tuo sut tänne palstalle? onko itselläsi ollut myös rankka elämä ja mielenterveysongelmia? vai työskenteletkö kenties hoito-alalla ja siksi luet näitä ihmisten viestejä täällä ja haluat auttaa?

Lue lisää

Marianne, minulla on ollut kaikenlaista kotusta elämän aikana ja olen ollut täällä jo yli 61 vuotta. Isäni käytti viikonloppuisin alkoholia ja sen seurauksena me kärsittiin ja vanhemmilla oli aika viileät välit. Luulen että menivät yhteen koska äiti alkoi odottaa minua ja ei 50-luvulla tehty abortteja ja Luojan kiitos että saan elää. Koulussa olin orpo ja minulla ei ollut koskaan läheistä bestistä korkeintaan kavereita vain. Koin kiusaamista ja sitä olen saanut kokea työpaikassakin. Koulussa kärsin esiintymispeloista, ym.
Keski-iässä tuli avioero ja mies oli uskoton koko 25 vuoden yhdessäolon aikaan. Kolme viikkoa sen jälkeen kun meidät oli vihitty hänen kolmevuotinen salarakas soitti ja kertoi kaiken. No ei ollut kovin hyvä ennuste tulevalle taipaleelle. Kun hän oli reissuhommissa niin kaikkea on tapahtunut ja onneksi totuus tuli julki kaikessa karmeudessaan vasta eron jälkeen. Toisen naisen kanssa hän sitten lähti ja jätti jälkeensä yhteisyrityksemme sotkut ja velat. Meni kaikki omaisuus ja mutta onneksi velkaa ei jäänyt. Muuttaessani kerrostaloon, raskas isku oli lopettaa rakas koira ennen aikojaan, kun ei olisi mitenkään voinut sopeuta pieneen luukkuun johon muutin.
Sitten rakastuin tulisesti mieheen joka suunnitteli kanssani yhteistä tulevaisuutta, mutta palasikin yllättäen entisen naisystävän hoteihin ja kohteli minua todella tylysti. Sanoi ettei ole rakastanut minua koskaan mutta ei se juttu enää heilläkään kestänyt. Yritti monesti kännipäissään soitella kun sai pakit tyttöystäviltään ja olisin ollut hänelle jonkinlainen hätävara.
Sitten vakava sairauskohtaus pelästytti, mutta selvisin siitä vain säikähdyksellä. Ja on sitä ollut kaikkea muuta, mutta eiköhän tässä ole jo jotain näytteeksi ettei minunkaan elo ole mutkatonta ollut.
Lapsia en ole koskaan halunnut. Menetin molemmat vanhemmat nuorena ja lähisukua on vähän: kaksi siskoa, jotka elävät omaa elämää ja läheisin sukulainen on äidin 90-vutias sisko. Ystävät ja seurakunta ovat se paras tukiverkkoni ja tietenkin kantavin voima on usko Jumalaan ja olen kokenut paljon johdatusta ja lohtua ylhäältä ja myös ilon hetkiä. En jaksaisi uskoa jos en olisi kokenut homman toimivan.
Synkimmillä hetkillä olen kirjoitellut päiväkirjaa, saanut tukea ystäviltä ja rukouksesta ja Jumalan sanasta. Nyt elän elämäni parhainta aikaa ja ei ole suurempia ongelmia. Haluan nyt kun olen kaiken selättänyt tukea ja olla rinnallakulkija heille joilla on vaikeaa. Teen tätä sydämestäni ja vapaaehtoisesti. Uskon että kaikella kokemallani on tarkoitus.

mariannen- kirjoitti:

Mikä on sinun tarinasi? mikä tuo sut tänne palstalle? onko itselläsi ollut myös rankka elämä ja mielenterveysongelmia? vai työskenteletkö kenties hoito-alalla ja siksi luet näitä ihmisten viestejä täällä ja haluat auttaa?

Lue lisää

En tiedä sitten muista, mutta minä ainakin haluan vilpittömästi auttaa, koska kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan kaikkea sitä mitä minä olen joutunut kokemaan.

annakunisäsnäyttää, mitäs sinä olet joutunut sitten kokemaan? haluatko avautua?

Selloista nimittelyä voi saada osakseen vain piireissä joihin et todellakaan halua kuulua! Toivottavasti haet ja saat apua jostain terapiasta.

Ei onnistunut tuo uusi alku 28.8.

Tänään on 31.8.2017, kesän loppu ja tänään yritän lähteä uudelleen rakentamaan uutta alkua, tervettä elämää! en tiedä haaveilenko liikoja kun toivon saavani terveyteni ja elämäni takaisin, mulla on niin useita eri sairauksia ja raskas henkinen taakka myös harteilla, mutta yritän... Harvemmin ilman yrittämistä missään elämän asioissa onnistuu, niin kai se menee. :) Mulla on tavoitteena olla ensi kesänä terve kun mulla on synttärit, joten mulla on aikaa hoitaa itseäni syksy, talvi ja kevät. Täytyy ottaa selvää eri hoitomuodoista jotka voisi auttaa minua, en yksinkertaisesti voi hyväksyä että minun elämä jäisi näin paskamaiseksi! mulla on niin kurja olo näiden useiden eri sairauksien kanssa. :/ kyllä suurimmat ilot elämään tuo terveys ja rakkaus!! sitten vasta kun nämä molemmat asiat on menettänyt, oppii ymmärtämään niiden arvon............... Niin haikean katkeran surullista.

Etenkin tämä kaljuuntuminen ois saatava loppumaan, mulla on viimenen vaihe menossa. Kohta joudun harkitsemaan peruukin ostoa, enkä haluais että peruukista tulee osa mun elämää, sillon tuun elää jatkossakin eristäytyneenä, elämäni loppuun saakka ja se on mun oma päätös. Se on pelottavinta ja vaikeinta jos joutuu sairauksien edessä nöyrtymään, esimerkiksi jos halvaantuneelle sanotaan että hän tuskin enää koskaan tulee kävelemään niin sitten ei tule. Se kaikki pitäisi vaan hyväksyä. Miten tuollaista voi sietää!? pakkoko laittaa sietämään ja hyväksymään? minä en ainakaan pystyis, koska rehellinen vastaus on se, että tuossa tilanteessa, enkä kaljunakaan tai ärtyneen suolen kanssa yms, en ikinä tule aidosti olemaan onnellinen, en opi elämään sovussa niiden kanssa ja that's it. Tämä on minun kovapäinen persoona, kidutan itseäni vaikka maailman tappiin saakka ja mun persoona ei tule koskaan muuttumaan, sen voin todeta myös rehellisesti ja suoraan.

Pitäiskö tälläsestä jääräpäisyydestä olla sitten ylpeä? mä oon ylpeä ainakin siitä että mulla on kova tahdonvoima... mutta ei taida minunkaan tahdonvoima pystyä vaan voittamaan kaikkea... ei todellisuudessa kukaan mene läpi harmaan kiven tai siirrä ajatuksen voimalla vuoria, oli sitten kuinka kova tahdonvoima tahansa!

Oon tässä nyt paljon pohtinut rakkauteen liittyviä juttuja ja sitä että millanen mies todella kolahtaa minuun <3 , vaikka turhaan mä näitä nyt pohdin, mun täytyy ensin rakastaa itseäni ja oppia arvostamaan itseäni. Sanoa itselleni että minä olen arvokas juuri tälläisenä kun oon, minulla on oikeus olla tälläinen kuin oon ja mä olen oikeasti hyvä tyyppi!!! uskoa myös tähän, luottaa ja alkaa elämään noiden sanojen mukaan. Silleen minusta kasvaa VAHVA ihminen ja kun saisin olla vielä kaunis, tervekkin, niin mun unelmat on kruunattu. :)

Mutta mitä tulee miehiin ja noihin yliluonnollisiin asioihin. Niin on varmasti aivan totta että moni 13 päivänä syntynyt ihminen on onnekas ja heidän elämänsä menee hyvin! oon pistänyt myös tämän itse merkille ja kun ajattelen kaikkia mun vastoinkäymisiä elämässä, niin kyllä ne on tapahtunu suurimmaksi osaksi ainakin ihan muina päivinä kuin perjantain 13... tavallisina päivinä ovat tapahtuneet, joten mäkään en silleen usko tuohon epäonnen päivään. Se mihin kuitenkin uskon niin horoskooppeihin ja niiden luonnekuvauksiin! ne olen huomannut yllättävän paikkaansa pitäviksi, joka hämmästyttää mua itseänikin. ;o samana päivänä syntyneissä on paljon samanlaisuutta. Tässä elämässä on jotain todellakin maagista ja ihmisyyttä suurempaa voimaa myös olemassa!

Minä rakastun usein vaaka - horoskooppimerkin ihmisiin, harvemmin koen kenenkään muun sopivan mulle.

Ja nytten mä kerron erittäin jännän tarinan, en tiedä onko tämä kaikki vaan sattumaa vai onko näin päätetty jossain korkeammalla tasolla, mutta olen tuntenut romanttista ja seksuaalista vetovoimaa muutamaan 9.10. syntyneeseen vaaka merkin ihmiseen ja itse olen syntynyt 23.6. joten oon horoskooppimerkiltä rapu. John Lennon oli myös 9.10. syntynyt vaaka ja hänen ystävänsä, yksi beatlesin jäsenistä, Stuart Sutcliffe, oli 23.6. syntynyt rapu ja heidän välillä huhuttiin olevan suhde. Mä uskon että se pitää paikkaansa, on siitä ollut uutisiakin ja Lennonin vaimo Yoko Ono on paljastanut myöhemmin Lennonin olleen myös bi seksuaali. Stuart kuoli traagisesti vain 21-vuotiaana aivoverenvuotoon ja sen aivoverenvuodon on huhuttu johtuvan siitä että John oli saanut raivarin ja lyönyt Stuarttia kitaralla päähän tai potkassut päähän. John oli tunnettu myös siitä, että vaikka hän ulospäin oli rauhaa kannattava persoona niin todellisuudessa tämä mies oli myös erittäin väkivaltainen, ei kaihtanut tappeluita nuorena, on hakannut melkein yhden miehen hengiltä, lyönyt ex-vaimoaan Cynthiaa, ei lapsiaankaan oo aina kohdellut hyvin... Joten en pidä ihmeenä sitä että Stuartin kuolema on johtunut Johnin väkivaltaisuudesta.

Se mikä tästä kaikesta tekee jännää, nii mä oon ihastunut muutamaan 9.10. syntyneeseen henkilöön, ilman että oon alunperin edes tietänyt että tuo on heidän syntymäpäivä! niin eikö sekin oo ihmeellistä että omaan tuttavapiiriin on mahtunut useampi samana päivänä syntynyt henkilö?

Ja nyt tulee syy mikä tekee tästä kaikesta ihmeellisintä! tämä 9.10. syntynyt henkilö kenen kanssa mulla oli viritteillä parisuhde, uhkasi lyödä mua pesäpallomailalla päähän !

Eli sama teema minun ( 23.6. syntyneen ) ja ( 9.10. syntyneen ) henkilön välillä ois toistunut, kuten Johnin ja Stuartinkin, iskun olisin edelleen saanut päähän ja ainut muuttuva tekijä tässä meidän tarinassa olisi ollut se että lyönti väline oli pesäpallomaila, ei kitara tai jalan potku.

Enkä minä halua tuollasta !

Vaan mä haluan että mun ja 9.10. syntyneen ihmisen välille voisi syntyä onnellinen parisuhde, jossa kokisin olevani turvassa ja hankittaisiin myös ne lapset, elettäisiin tavallista perhe-elämää ja vanhetaan yhdessä.

Koska näissä 9.10 syntyneissä vaakoissa on myös paljon hyviä ja upeita puolia persoonana, enkä halua kokonaan hylätä ajatusta että tällänen ihminen vois olla mulle se oikea. :(

Näin meissä niin paljon samanlaisuutta, ainut suhteen tuhoava tekijä ois voinut olla tuo miehen väkivaltaisuus... :( ja kun oon lukenut 9.10. syntyneiden vaakojen persoona kuvausta niin huonoiksi puoliksi todetaan taipumus vihaan, turhautumiseen, masennukseen, addiktioihin ja olen saanut oikeassa elämässä todistaa että nämä tosiaan pitää paikkaansa !

Ehkä tosiaan parempi ettei meidän parisuhteesta tullut mitään, mutta mä en voi lopettaa sen miehen himoitsemista ulkonäön ja karisman takia ... <3

Mä haluan miehen joka on vahva mutta samalla myös tunteellinen, mutta se vahvuus ei saa ikinä satuttaa mua!

Mä haluan miehen jonka kanssa mä voin olla kuin Bonnie ja Clyde. ;)

Mä oon niin syvästi tunteellinen, että en halua tylsistyä koskaan.

Mä haluan miehen joka sanoo mulle että " muija pakkaa laukkus, 2h aikaa, me lähdetään nyt extempore Thaimaaseen tai Pariisiin!! "

Tälläsestä miehestä en voisi kiinnostua koskaan: http://www.simonelo.fi/wp-content/uploads/2012/08/Elo_Simon_3348.jpg

Tälläinen mies vetää mua puoleensa: https://www.youtube.com/watch?v=IHDLKxEqjLc

Herkkänä naisena tarviin vahvan miehen, koska vastakohdat täydentää toisiaan.

Ehkä tää päätyy mun kohtaloksi ja päädyn nuorena hautaan kun mies mukiloi minut tai tappaa, mutta elämä esti aiemmin tuon yhden huonon parisuhteen alkamisen ja vieläkin oon hengissä ja oon saanut tähän ikään mennessä elämältä jo mahtavat opit, mutta täytyy kai luottaa vaan kohtaloon ja mä uskon ja luotan vahvasti siihen, kun oon kokenut niin paljon jo vastoinkäymisiä ja jos tästä kaikesta selviän vielä terveen kirjoihin, niin sitten se seuraavaksi tuleva mies on mulle vihdoin se oikea! mä oon rakkausholisti ja uskon sielunkumppanuuteen ja sielunkumppania minä myös etsin. Jos päädyn tulevaisuudessa esimerkiksi 9.10 syntyneen miehen tai naisenkin kanssa yhteen ja hän vaikuttaa päällisin puolin kaikella tavalla järkevältä ja turvalliselta niin sitten annan palaa, mä käännän sen kortin ja katson mihin se johtaa elämässä ja toivon että se johtaa onnelliseen suhteeseen jossa eletään vanhuuteen saakka yhdessä. <3 kukaan ihminen ei ole _täysin_ samanlainen, jokainen on yksilö, joten mulle ei ole pakko käydä niin kuin Johnille ja Stuartille tai edes lähes sinne päinkään, mä oon ikuinen optimisti, yritän viimeiseen saakka uskoa hyvään..

http://www.mirror.co.uk/3am/celebrity-news/john-lennons-dark-side-domestic-6481985

Tuossa mielenkiintoinen uutinen John Lennonista jos vaan osaatte hyvin englantia niin kannattaa lukea. John on komea, karismaattinen, taiteellisesti lahjakas, menestynyt... Miten sellaista miestä voisi vastustaa? ja silti samalla hakkaa vaimoaan ja muita. Eli kyllä sitä paremmissakin piireissä osataan, ei tarvii kuulua mihinkään rupusakkiin ollakseen väkivaltainen... Joten mihin täällä pystyy enää luottamaan?

Omat valinnat elämässä on riskejä ja täytyy yrittää valita mahdollisimman järkevästi ja hyvin, mutta kaikesta et voi täysin varmistua ja kaikkeen et voi valmistautua, joten minä luotan elämään, kohtaloon, ihmisyyttä suuremman voiman johdatukseen ja toivon parasta! Mitä muutakaan mä voin?

mariannen- kirjoitti:

Se mikä tästä kaikesta tekee jännää, nii mä oon ihastunut muutamaan 9.10. syntyneeseen henkilöön, ilman että oon alunperin edes tietänyt että tuo on heidän syntymäpäivä! niin eikö sekin oo ihmeellistä että omaan tuttavapiiriin on mahtunut useampi samana päivänä syntynyt henkilö?

Ja nyt tulee syy mikä tekee tästä kaikesta ihmeellisintä! tämä 9.10. syntynyt henkilö kenen kanssa mulla oli viritteillä parisuhde, uhkasi lyödä mua pesäpallomailalla päähän !

Eli sama teema minun ( 23.6. syntyneen ) ja ( 9.10. syntyneen ) henkilön välillä ois toistunut, kuten Johnin ja Stuartinkin, iskun olisin edelleen saanut päähän ja ainut muuttuva tekijä tässä meidän tarinassa olisi ollut se että lyönti väline oli pesäpallomaila, ei kitara tai jalan potku.

Enkä minä halua tuollasta !

Vaan mä haluan että mun ja 9.10. syntyneen ihmisen välille voisi syntyä onnellinen parisuhde, jossa kokisin olevani turvassa ja hankittaisiin myös ne lapset, elettäisiin tavallista perhe-elämää ja vanhetaan yhdessä.

Koska näissä 9.10 syntyneissä vaakoissa on myös paljon hyviä ja upeita puolia persoonana, enkä halua kokonaan hylätä ajatusta että tällänen ihminen vois olla mulle se oikea. :(

Näin meissä niin paljon samanlaisuutta, ainut suhteen tuhoava tekijä ois voinut olla tuo miehen väkivaltaisuus... :( ja kun oon lukenut 9.10. syntyneiden vaakojen persoona kuvausta niin huonoiksi puoliksi todetaan taipumus vihaan, turhautumiseen, masennukseen, addiktioihin ja olen saanut oikeassa elämässä todistaa että nämä tosiaan pitää paikkaansa !

Ehkä tosiaan parempi ettei meidän parisuhteesta tullut mitään, mutta mä en voi lopettaa sen miehen himoitsemista ulkonäön ja karisman takia ... <3

Mä haluan miehen joka on vahva mutta samalla myös tunteellinen, mutta se vahvuus ei saa ikinä satuttaa mua!

Mä haluan miehen jonka kanssa mä voin olla kuin Bonnie ja Clyde. ;)

Mä oon niin syvästi tunteellinen, että en halua tylsistyä koskaan.

Mä haluan miehen joka sanoo mulle että " muija pakkaa laukkus, 2h aikaa, me lähdetään nyt extempore Thaimaaseen tai Pariisiin!! "

Tälläsestä miehestä en voisi kiinnostua koskaan: http://www.simonelo.fi/wp-content/uploads/2012/08/Elo_Simon_3348.jpg

Tälläinen mies vetää mua puoleensa: https://www.youtube.com/watch?v=IHDLKxEqjLc

Herkkänä naisena tarviin vahvan miehen, koska vastakohdat täydentää toisiaan.

Ehkä tää päätyy mun kohtaloksi ja päädyn nuorena hautaan kun mies mukiloi minut tai tappaa, mutta elämä esti aiemmin tuon yhden huonon parisuhteen alkamisen ja vieläkin oon hengissä ja oon saanut tähän ikään mennessä elämältä jo mahtavat opit, mutta täytyy kai luottaa vaan kohtaloon ja mä uskon ja luotan vahvasti siihen, kun oon kokenut niin paljon jo vastoinkäymisiä ja jos tästä kaikesta selviän vielä terveen kirjoihin, niin sitten se seuraavaksi tuleva mies on mulle vihdoin se oikea! mä oon rakkausholisti ja uskon sielunkumppanuuteen ja sielunkumppania minä myös etsin. Jos päädyn tulevaisuudessa esimerkiksi 9.10 syntyneen miehen tai naisenkin kanssa yhteen ja hän vaikuttaa päällisin puolin kaikella tavalla järkevältä ja turvalliselta niin sitten annan palaa, mä käännän sen kortin ja katson mihin se johtaa elämässä ja toivon että se johtaa onnelliseen suhteeseen jossa eletään vanhuuteen saakka yhdessä. <3 kukaan ihminen ei ole _täysin_ samanlainen, jokainen on yksilö, joten mulle ei ole pakko käydä niin kuin Johnille ja Stuartille tai edes lähes sinne päinkään, mä oon ikuinen optimisti, yritän viimeiseen saakka uskoa hyvään..

http://www.mirror.co.uk/3am/celebrity-news/john-lennons-dark-side-domestic-6481985

Tuossa mielenkiintoinen uutinen John Lennonista jos vaan osaatte hyvin englantia niin kannattaa lukea. John on komea, karismaattinen, taiteellisesti lahjakas, menestynyt... Miten sellaista miestä voisi vastustaa? ja silti samalla hakkaa vaimoaan ja muita. Eli kyllä sitä paremmissakin piireissä osataan, ei tarvii kuulua mihinkään rupusakkiin ollakseen väkivaltainen... Joten mihin täällä pystyy enää luottamaan?

Omat valinnat elämässä on riskejä ja täytyy yrittää valita mahdollisimman järkevästi ja hyvin, mutta kaikesta et voi täysin varmistua ja kaikkeen et voi valmistautua, joten minä luotan elämään, kohtaloon, ihmisyyttä suuremman voiman johdatukseen ja toivon parasta! Mitä muutakaan mä voin?

Lue lisää

Mutta jos kerran etsit vain tuollaisia gangsteri tyyppisiä miehiä niin turha kai siinä on ihmetellä jos joutuukin parisuhdeväkivallan uhriksi.

Esim minun kaltainen herkkä nyhverö olis paljon turvallisempi ja luotettavampi kumppani. Olen muuten itse horoskoopiltani Kalat eli yli herkkä ja empaattinen luonteeltani. Ehkä juuri siksi en ole kelvannut yhdellekkään naiselle kun naiset haluaa aina niitä koviksia ja renttuja. No alkoholia olen kyllä käyttänyt jo 10 vuotta masennuksen ja sosiaalisten pelkojen takia ja sen kanssa on kyllä vähän ongelmaa mutta ei minusta silti harmia ole toisille ihmisille kun en ole väkivaltainen tai mitään. Olen nyt 28-vuotias.

Mun isä on horoskoopilta kalat ja äiti jousimies. Tunnistan sinusta nuo samat piirteet kuin isästäni eli alkoholismin ja vaikka on huono suhde äidin kanssa, eivät sovi oikeasti toisilleen, jatkuvasti riitoja ja äiti käyttäytyy hullun lailla niin isä ei silti saanut nostettua kytkintä ja erottua äidistä. Eli just sellanen nynny ja nyhverö joka ei saa aikaiseksi asioita. Minua vituttaa suunattomasti tuollanen ihmisen saamattomuus, miksi ei arvosta ja rakasta itseään sen verran että saisi aikaiseksi erottua huonosta parisuhteesta? eikö meillä jokaisella ole ensisijainen tavoite voida hyvin? tuskin kukaan voi hyvin parisuhteessa jossa saa jatkuvasti kuulla kumppanilta nalkuttamista, haukkumista, se kumppani riehuu muutenkin kuin hullu ja ei pidä huolta itsestään... En tajua miten mun isä voi rakastaa äitiä vaikka äiti ei huolehdi yhtään kauneudestaan, pukeutuu isän kalsareihin ja paskoo housuun! kunnollista miestä rupeisi oksettamaan tuollanen touhu ja ottaisi eron ellei naisen tavat muutu, kunnollinen isä pyrkii tarjoamaan lapselle myös turvallisen lapsuuden ja kaikista järkevintä olisi ollut että mun isä ois eronnut äidistä, ottanut minut mukaansa, iskenyt kunnollisen naisen josta olisi tullut minulle hyvä äitipuoli ja hankkinut tämän kanssa mulle sisaruksen/sisaruksia niin näin ollen minä olisin saanut normaalin ja rakastavan perheen... mutta kun ei, isä päätti pysyä siinä sairaassa parisuhteessa ! enkä tajua minkä takia, jotain omituista tuossa on. En usko että mun vanhemmat välttämättä ees rakastaa toisiaan tai jos rakastaa niin sairasta tuommonen rakkaus että riidellään jatkuvasti, veikkaan että ovat enemmän sellasia reppanoita etteivät saa vaan eroa aikaseksi ja pelkäävät reppanat etteivät löydä uuttakaan parisuhdetta, niin mielummin ovat toistensa kanssa kuin yksin. Itse olisin kyllä paljon onnellisempi yksinkin kuin huonossa parisuhteessa! ja aina lapsen kannalta ei ole paras että pidetään perhe ehjänä, jos parisuhde on pelkkää riitelyä ja ei oo minkäänlaisia rakkauden osoituksia, eikä seksiä. Eroaminen on kipeä asia, mutta tuossa tilanteessa se tarjoaa loppujen lopuksi hyvinvoinnin aikuisille ja lapsille. Lapsi sairastuu ympäristössä jossa riidellään jatkuvasti, se käy hänen hermoihinsa ja aiheuttaa surullisuutta kun joutuu huutamaan vanhemmilleen " turpa kiinni! " ja vetäytymään omaan huoneeseen pakoon vanhempien riitelyltä mutta se silti kuuluu sinnekkin asti ja ei opi mallia terveestä parisuhteesta kun ei näe ikinä hellyyden osoituksia vanhempiensa välillä esim. suukottelua. Mun vanhemmat ei enää käyttäneet ees sormuksia jotka pujottivat sormiinsa naimisiin mennessä, eivätkä ole vuosiin nukkuneet edes samassa sängyssä.

Tällästäkö on oikea rakkaus?? Ei helvetissä!

Mä pystyn kirjottamaan mun vanhemmista näin rumasti, koska he ovat antaneet mulle epänormaalin lapsuuden monella tavalla ja mulla on oikeus olla vihainen siitä. Jos ihminen on aivoistaan normaali, niin jokainen sellanen ihminen tajuaa minkälainen käytös parisuhteessa ja perheessä ei ole normaalia, miltä tulisi pystyä suojelemaan lapsia ja mä en väitä että heti tulisi erota, mutta jos parisuhteen ongelmia ei kyetä ratkaisemaan keskustelemalla yhdessä asioista tai menemällä parisuhde terapiaan, niin sillon vaihtoehdoks jää pelkästään eroaminen. Mä oon tässä asiassa realisti ja pyrin hyvinvointiin.

Minä haluan parisuhteen jossa osoitetaan rakkautta ja hellyyttä puolin että toisin. Suudelmia, kosketuksia, lähekkäin oloa, kauniita sanoja toiselle ja toisen tukemista. Se rakkauden osoittaminen ei saa loppua koskaan, edes vanhana, koska silloin parisuhde ei ole enää onnellinen. On täysin selvä asia jos naimisiin mennään niin hommataan sellaset sormukset joita pystyy käyttämään ja jaksaa katella koko loppuelämänsä, sitten jos on joku sairaus, esimerkiks reuma sormissa ja sen takia sormuksen käyttö tuntuu kipeälle niin sen minä ymmärrän ja en siitä suutu... mutta jos yhdessä ollaan niin ainakin samassa sängyssä nukutaan aina ja seksi elämä yritetään säilyttää mahdollisimman pitkään. Tehdään ainakin 2 lasta, koska sisarus on tärkeä. Luottamus parisuhteessa on myös tärkeä, monellakin tasolla, ei yritetä iskeä muita ja harrasteta seksiä muiden kanssa jos parisuhteessa on sovittu sellaset säännöt että ollaan pelkästään toistemme kanssa. Jos parisuhteessa on useammin riitoja kuin rakkautta, eikä saada asioista keskustelemalla ees niitä riitoja selvitettyä ja vähenemään, muutenkin tuntuu ettei oo hyvä olla enää toisen kanssa, niin haluan itsenäisen miehen joka näkee sillon kanssa järkevämmäksi erota ja miehen tulee olla myös vahva, joka tarvittaessa kykenee suojelemaan vaimoaan ja lapsiaan jopa tappelemalla. Enkä tarkoita tällä sitä että tappelu on suotavaa, ei missään nimessä, väkivaltaa tulee kaikin keinoin pystyä välttämään, mutta tarvittaessa naisen ja lasten pitää pystyä turvautumaan mieheen ja menee sen seläntaakse jos uhkaa jokin vaara ... ei niin että mies on naisen seläntakana ja nainen joutuu suojelemaan miestä kun se on hiirulainen :D

Nainen antaa turvaa enemmän henkisesti, tukemalla ja lohduttamalla kun miehen mieli on maassa, niin että saa miehen taas hymyilemään ja voimaan hyvin. :)

mariannen- kirjoitti:

Mun isä on horoskoopilta kalat ja äiti jousimies. Tunnistan sinusta nuo samat piirteet kuin isästäni eli alkoholismin ja vaikka on huono suhde äidin kanssa, eivät sovi oikeasti toisilleen, jatkuvasti riitoja ja äiti käyttäytyy hullun lailla niin isä ei silti saanut nostettua kytkintä ja erottua äidistä. Eli just sellanen nynny ja nyhverö joka ei saa aikaiseksi asioita. Minua vituttaa suunattomasti tuollanen ihmisen saamattomuus, miksi ei arvosta ja rakasta itseään sen verran että saisi aikaiseksi erottua huonosta parisuhteesta? eikö meillä jokaisella ole ensisijainen tavoite voida hyvin? tuskin kukaan voi hyvin parisuhteessa jossa saa jatkuvasti kuulla kumppanilta nalkuttamista, haukkumista, se kumppani riehuu muutenkin kuin hullu ja ei pidä huolta itsestään... En tajua miten mun isä voi rakastaa äitiä vaikka äiti ei huolehdi yhtään kauneudestaan, pukeutuu isän kalsareihin ja paskoo housuun! kunnollista miestä rupeisi oksettamaan tuollanen touhu ja ottaisi eron ellei naisen tavat muutu, kunnollinen isä pyrkii tarjoamaan lapselle myös turvallisen lapsuuden ja kaikista järkevintä olisi ollut että mun isä ois eronnut äidistä, ottanut minut mukaansa, iskenyt kunnollisen naisen josta olisi tullut minulle hyvä äitipuoli ja hankkinut tämän kanssa mulle sisaruksen/sisaruksia niin näin ollen minä olisin saanut normaalin ja rakastavan perheen... mutta kun ei, isä päätti pysyä siinä sairaassa parisuhteessa ! enkä tajua minkä takia, jotain omituista tuossa on. En usko että mun vanhemmat välttämättä ees rakastaa toisiaan tai jos rakastaa niin sairasta tuommonen rakkaus että riidellään jatkuvasti, veikkaan että ovat enemmän sellasia reppanoita etteivät saa vaan eroa aikaseksi ja pelkäävät reppanat etteivät löydä uuttakaan parisuhdetta, niin mielummin ovat toistensa kanssa kuin yksin. Itse olisin kyllä paljon onnellisempi yksinkin kuin huonossa parisuhteessa! ja aina lapsen kannalta ei ole paras että pidetään perhe ehjänä, jos parisuhde on pelkkää riitelyä ja ei oo minkäänlaisia rakkauden osoituksia, eikä seksiä. Eroaminen on kipeä asia, mutta tuossa tilanteessa se tarjoaa loppujen lopuksi hyvinvoinnin aikuisille ja lapsille. Lapsi sairastuu ympäristössä jossa riidellään jatkuvasti, se käy hänen hermoihinsa ja aiheuttaa surullisuutta kun joutuu huutamaan vanhemmilleen " turpa kiinni! " ja vetäytymään omaan huoneeseen pakoon vanhempien riitelyltä mutta se silti kuuluu sinnekkin asti ja ei opi mallia terveestä parisuhteesta kun ei näe ikinä hellyyden osoituksia vanhempiensa välillä esim. suukottelua. Mun vanhemmat ei enää käyttäneet ees sormuksia jotka pujottivat sormiinsa naimisiin mennessä, eivätkä ole vuosiin nukkuneet edes samassa sängyssä.

Tällästäkö on oikea rakkaus?? Ei helvetissä!

Mä pystyn kirjottamaan mun vanhemmista näin rumasti, koska he ovat antaneet mulle epänormaalin lapsuuden monella tavalla ja mulla on oikeus olla vihainen siitä. Jos ihminen on aivoistaan normaali, niin jokainen sellanen ihminen tajuaa minkälainen käytös parisuhteessa ja perheessä ei ole normaalia, miltä tulisi pystyä suojelemaan lapsia ja mä en väitä että heti tulisi erota, mutta jos parisuhteen ongelmia ei kyetä ratkaisemaan keskustelemalla yhdessä asioista tai menemällä parisuhde terapiaan, niin sillon vaihtoehdoks jää pelkästään eroaminen. Mä oon tässä asiassa realisti ja pyrin hyvinvointiin.

Minä haluan parisuhteen jossa osoitetaan rakkautta ja hellyyttä puolin että toisin. Suudelmia, kosketuksia, lähekkäin oloa, kauniita sanoja toiselle ja toisen tukemista. Se rakkauden osoittaminen ei saa loppua koskaan, edes vanhana, koska silloin parisuhde ei ole enää onnellinen. On täysin selvä asia jos naimisiin mennään niin hommataan sellaset sormukset joita pystyy käyttämään ja jaksaa katella koko loppuelämänsä, sitten jos on joku sairaus, esimerkiks reuma sormissa ja sen takia sormuksen käyttö tuntuu kipeälle niin sen minä ymmärrän ja en siitä suutu... mutta jos yhdessä ollaan niin ainakin samassa sängyssä nukutaan aina ja seksi elämä yritetään säilyttää mahdollisimman pitkään. Tehdään ainakin 2 lasta, koska sisarus on tärkeä. Luottamus parisuhteessa on myös tärkeä, monellakin tasolla, ei yritetä iskeä muita ja harrasteta seksiä muiden kanssa jos parisuhteessa on sovittu sellaset säännöt että ollaan pelkästään toistemme kanssa. Jos parisuhteessa on useammin riitoja kuin rakkautta, eikä saada asioista keskustelemalla ees niitä riitoja selvitettyä ja vähenemään, muutenkin tuntuu ettei oo hyvä olla enää toisen kanssa, niin haluan itsenäisen miehen joka näkee sillon kanssa järkevämmäksi erota ja miehen tulee olla myös vahva, joka tarvittaessa kykenee suojelemaan vaimoaan ja lapsiaan jopa tappelemalla. Enkä tarkoita tällä sitä että tappelu on suotavaa, ei missään nimessä, väkivaltaa tulee kaikin keinoin pystyä välttämään, mutta tarvittaessa naisen ja lasten pitää pystyä turvautumaan mieheen ja menee sen seläntaakse jos uhkaa jokin vaara ... ei niin että mies on naisen seläntakana ja nainen joutuu suojelemaan miestä kun se on hiirulainen :D

Lue lisää

Siitä olen samaa mieltä että parisuhteessa pitää riittää rakkautta, seksiä ja hellyyttä sillä se on kaiken perusta. Siinä olen kuitenkin erilainen etten välttämättä pystyisi edes asumaan saman katon alla toisen kanssa kun olen tottunut koko ikäni asumaan yksin. Sellainen suhde vois sopia mulle että kumpikin asuis samalla paikkakunnalla mutta omissa asunnoissaan niin että tavattais kuitenkin päivittäin tai lähestulkoon päivittäin ja vietettäis paljon aikaa yhdessä. En siis varmaankaan pystyisi seurustelemaan sellaisen naisen kanssa joka haluis olla mun kanssa ihan 24/7 kun olen sen verran sitoutumiskammoinen ja introvertti että tarvitsen paljon myös omaa aikaa.

Lapsia en välttämättä halua ollenkaan kun en halua että nämä mun mielenterveysongelmat periytyis ja kenenkään elämästä tulis samanlaista helvettiä kuin mitä se on mulla ollut joten ehkä olisin siinäkin mielessä ihan vääränlainen mies sulle kun en voisi edes sitäkään luvata että niitä lapsia hankittais. Toisaalta siinä mielessä kyllä haluaisin lapsia kun olen itse ainut lapsi ja sukuni uhkaa päättyä minuun mutta ei sen pitäisi olla mikään ainut peruste lasten hankkimiselle varsinkin kun en varmaan olisi edes mikään hyvä isä. Muutenkin maailma on nykyään niin hullu ja monessa mielessä mieletön paikka että pistää miettimään kannattaako tänne enää lapsia hankkia.

Sillä kun sanoin olevani nyhverö en kuitenkaan välttämättä tarkoittanut sitä etten puolustaisi naistani tai lapsia jos tilanne sitä vaatii. Mutta toisaalta miksi miehen pitäis aina olla se jonka täytyy ritarillisesti puolustaa naista kun nykyään naiset mainostavat jatkuvasti olevansa itsenäisiä ja vahvoja eivätkä muka tarvitse miestä enää mihinkään. Korkeintaan lapsen tekoon jos enää siihenkään.

Siinä asiassa se mun nyhveröys ehkä tulee esiin että mulla on muutaman vuoden ajan ollut ihan puhdas seksisuhde erään naisen kanssa ja vaikka tämä suhde ei ole mua enää aikoihin tyydyttänyt sillä tavalla kuin pitäis niin en ole uskaltanut lopettaa sitä kun pelkään etten saisi seksiä keneltäkään muulta naiselta. Varmaan aika huono peruste jatkaa mitään suhdetta vain sen takia että pelkää ettei saisi enää uutta tilalle.

AhdistunutMies kirjoitti:

Siitä olen samaa mieltä että parisuhteessa pitää riittää rakkautta, seksiä ja hellyyttä sillä se on kaiken perusta. Siinä olen kuitenkin erilainen etten välttämättä pystyisi edes asumaan saman katon alla toisen kanssa kun olen tottunut koko ikäni asumaan yksin. Sellainen suhde vois sopia mulle että kumpikin asuis samalla paikkakunnalla mutta omissa asunnoissaan niin että tavattais kuitenkin päivittäin tai lähestulkoon päivittäin ja vietettäis paljon aikaa yhdessä. En siis varmaankaan pystyisi seurustelemaan sellaisen naisen kanssa joka haluis olla mun kanssa ihan 24/7 kun olen sen verran sitoutumiskammoinen ja introvertti että tarvitsen paljon myös omaa aikaa.

Lapsia en välttämättä halua ollenkaan kun en halua että nämä mun mielenterveysongelmat periytyis ja kenenkään elämästä tulis samanlaista helvettiä kuin mitä se on mulla ollut joten ehkä olisin siinäkin mielessä ihan vääränlainen mies sulle kun en voisi edes sitäkään luvata että niitä lapsia hankittais. Toisaalta siinä mielessä kyllä haluaisin lapsia kun olen itse ainut lapsi ja sukuni uhkaa päättyä minuun mutta ei sen pitäisi olla mikään ainut peruste lasten hankkimiselle varsinkin kun en varmaan olisi edes mikään hyvä isä. Muutenkin maailma on nykyään niin hullu ja monessa mielessä mieletön paikka että pistää miettimään kannattaako tänne enää lapsia hankkia.

Sillä kun sanoin olevani nyhverö en kuitenkaan välttämättä tarkoittanut sitä etten puolustaisi naistani tai lapsia jos tilanne sitä vaatii. Mutta toisaalta miksi miehen pitäis aina olla se jonka täytyy ritarillisesti puolustaa naista kun nykyään naiset mainostavat jatkuvasti olevansa itsenäisiä ja vahvoja eivätkä muka tarvitse miestä enää mihinkään. Korkeintaan lapsen tekoon jos enää siihenkään.

Siinä asiassa se mun nyhveröys ehkä tulee esiin että mulla on muutaman vuoden ajan ollut ihan puhdas seksisuhde erään naisen kanssa ja vaikka tämä suhde ei ole mua enää aikoihin tyydyttänyt sillä tavalla kuin pitäis niin en ole uskaltanut lopettaa sitä kun pelkään etten saisi seksiä keneltäkään muulta naiselta. Varmaan aika huono peruste jatkaa mitään suhdetta vain sen takia että pelkää ettei saisi enää uutta tilalle.

Lue lisää

"Varmaan aika huono peruste jatkaa mitään suhdetta vain sen takia että pelkää ettei saisi enää uutta tilalle."

Mielestäni tuo pelkoni on kuitenkin perusteltu sillä olen jo melkein 29-vuotias enkä ole elämäni aikana harrastanut seksiä kuin 2 naisen kanssa, niistäkin toisen kanssa vain yhden kerran ja kumpikin on ollut mua huomattavasti vanhempia. Siinä mielessä kyllä ymmärrän miehiä jotka jäävät epätoivoisesti roikkumaan heti ensimmäiseen naiseen jonka ovat onnistuneet saamaan.

Miehenä se vaan on todella vaikeaa saada seksiä ja vielä huomattavasti vaikeampaa saada parisuhdetta. Naisille taas on naurettavan helppoa saada seksiä mutta ehkä aika vaikeaa saada parisuhdetta sellaisen miehen kanssa josta he haaveilevat.

AhdistunutMies kirjoitti:

"Varmaan aika huono peruste jatkaa mitään suhdetta vain sen takia että pelkää ettei saisi enää uutta tilalle."

Mielestäni tuo pelkoni on kuitenkin perusteltu sillä olen jo melkein 29-vuotias enkä ole elämäni aikana harrastanut seksiä kuin 2 naisen kanssa, niistäkin toisen kanssa vain yhden kerran ja kumpikin on ollut mua huomattavasti vanhempia. Siinä mielessä kyllä ymmärrän miehiä jotka jäävät epätoivoisesti roikkumaan heti ensimmäiseen naiseen jonka ovat onnistuneet saamaan.

Miehenä se vaan on todella vaikeaa saada seksiä ja vielä huomattavasti vaikeampaa saada parisuhdetta. Naisille taas on naurettavan helppoa saada seksiä mutta ehkä aika vaikeaa saada parisuhdetta sellaisen miehen kanssa josta he haaveilevat.

Lue lisää

Onko se sitten maailman tärkein asia se seksi. Tuli kai sitä harrastettua ukon kanssa melkein neljännes vuosisata ja nyt olen ollut ilman seksiä pian 20 vuotta. Elämässä on toki paljon muutakin kivaa kuin seksi. Aviopuolisoa kannattaa odottaa ja eiköhän se sinullekin vielä tule.

seksitönelämä kirjoitti:

Onko se sitten maailman tärkein asia se seksi. Tuli kai sitä harrastettua ukon kanssa melkein neljännes vuosisata ja nyt olen ollut ilman seksiä pian 20 vuotta. Elämässä on toki paljon muutakin kivaa kuin seksi. Aviopuolisoa kannattaa odottaa ja eiköhän se sinullekin vielä tule.

Lue lisää

Luulen että sellaisien jotka sitä seksiä on saanut noinkin pitkään harrastaa on aika paljon helpompi sanoa että elämässä on paljon muutakin kivaa kuin seksi mutta jos sitä ei ole juurikaan saanut niin se jää kyllä harmittamaan. Varsinkin kun itse halua että se kuuluu yhtenä osana mun elämään, en oikeastaan niinkään sen takia että useimmat muutkin sitä harrastaa.

AhdistunutMies kirjoitti:

Luulen että sellaisien jotka sitä seksiä on saanut noinkin pitkään harrastaa on aika paljon helpompi sanoa että elämässä on paljon muutakin kivaa kuin seksi mutta jos sitä ei ole juurikaan saanut niin se jää kyllä harmittamaan. Varsinkin kun itse halua että se kuuluu yhtenä osana mun elämään, en oikeastaan niinkään sen takia että useimmat muutkin sitä harrastaa.

Lue lisää

Maapallolla elää paljon ihmisiä, jotka eivät ehti tai ole mahdollista harrastaa seksia elämänsä aikana, joku syntyy synymäsairaana, joku kärsii sodasta, köyhyydestä. Ei pidä yhdesä asiasta tehdä pirua elämäänsä. Jos sinulla on terveys, pääkoppa toimiva, on töitä, koti, ym. iloitse niistä. Aivan varmaa on että kaltaisiasi on Suomessa muitakin ja jokaisella on ainakin elämässä yksi ongelma: toisella toinen. Olet nuori ihminen ja voit löytää vielä kumppanin, joka on paljon muutakin kuin "seksiraamit", toveri rinnallasi. Ja hyvää kannattaa odottaa. Keskity nyt iloitsemaan asioista, jotka ovat tällä hetkellä hyvin.

tämäiäkkäämpi kirjoitti:

Maapallolla elää paljon ihmisiä, jotka eivät ehti tai ole mahdollista harrastaa seksia elämänsä aikana, joku syntyy synymäsairaana, joku kärsii sodasta, köyhyydestä. Ei pidä yhdesä asiasta tehdä pirua elämäänsä. Jos sinulla on terveys, pääkoppa toimiva, on töitä, koti, ym. iloitse niistä. Aivan varmaa on että kaltaisiasi on Suomessa muitakin ja jokaisella on ainakin elämässä yksi ongelma: toisella toinen. Olet nuori ihminen ja voit löytää vielä kumppanin, joka on paljon muutakin kuin "seksiraamit", toveri rinnallasi. Ja hyvää kannattaa odottaa. Keskity nyt iloitsemaan asioista, jotka ovat tällä hetkellä hyvin.

Lue lisää

No pääkoppa ei kyllä ole toimiva mielenterveysongelmista johtuen ja töitäkään ei ole mutta siinä olet oikeassa että asiat kyllä vois olla paljon huonomminkin.

Luin tarinan sunkin elämästä ja rankkaa on kyllä sinullakin ollut. :/

Hienoa Marianne että sinulla on noita "elämässä eteenpäin" -kokemuksia. Jo pienet asiat saavat potkua eteenpäin kuin kertomasi hampaiten pesu. Jatka vain samaan malliin, vaikka tulee noita askeleitä taaksepäin niin tulee niitä eteenkinpäin. Ihmisestä taiselee hyvät ja pahat voimat: se on totta. Muistan sinua rukoillessani ainakin kerran päivässä ja varmaan olisi hyvä muistaa useamminkin. Ei se ole sattumaa että mummosikin on laittanunt viestin sinulle. Sinun elämästäsi taistellaan. Sinulla on erittäin hyvä kyky ilmaista itseäsi kirjallisesti. Kaikilla ei ole sitä taitoa. Kannattaa keskittyä aina siihen mikä on hyvää, ei ikäviin juttuihin ja epäonnistumisiin. Kirjoittele jälleen kun saat siihen inspiksen.

Tänään sit taas meni vituiksi kaikki, en pystynyt poistumaan pakko oireiden takia ajoissa kotoa! Pelkään jo valmiiks huomista, mulla ois kelassa hoidettavana asioita ja työkkärissä. Sillonkin varmasti koko ajan pelkään että nyt syttyy kotona tulipalo tai tulee vesivahinko tällä välin kun olen kotoa poissa ja kohta saan vihaisen soiton tai tekstiviestin vuokranantajalta... Saa nähdä kykenenkö edes kelaan ja työkkäriin vai olenko kotini vanki, aiemmin oli nii paha olo että jouduin siirtämään aikaan ja valehtelemaan että oon kuumeessa, vaikka oikeasti mulla oli niin kova ahdistus ja unettomuus takana etten kyennyt lähtemään. Oon mä muutaman kerran sitten sossulle myöntänytkin, että olin oikeasti tosi ahdistunut ja että en päässyt sen takia tulemaan ja valehtelin. Inhoan itseäni masennuksen takia, ahdistuksen takia, pakko oireiden takia, muiden sairauksien takia ja VALEHTELUN takia! kohtahan homman nimi on se, että jos nuori ihminen ei pysty hoitamaan normaaleja asioita ja pärjää yksin kotonaan, niin hänen paikkansa on silloin mielisairaalassa. En minä tämmöstä elämää halunnu, en oikeesti! Vihaan itseäni. Haluaisin kyetä elämään vaan normaalisti. Meen tänään illalla hakee tuosta lähiravintolasta pasta annoksen ja tuoremehua, on kai sekin parempi vaihtoehto kuin pitsaa ja limpparia... Ja millonhan mahtaisin saada levollisesti nukuttua, en tiedä?? nyt istun tunnin ajan tässä koneella ja kerään voimia, kun tarkistelussa meni pari tuntia ja lopputulos ei silti uponnut päähän että kaikki hyvin ja kuuntelen vielä tässä samalla rupeeko kylppärissä kohisemaan eli onko hana auki ja uskallanko ylipäätään poistua kotoa ees sinne ravintolaan.... Mä oon niin väsynyt tähän kaikkeen että itkettää ja hermo menee ja tekis mieli paiskata puhelin täysillä seinään ja vaikka mitä ... mutta kelle siitä TAAS TAAS TAAS ongelmia seurais , no mulle tietenkin ... !!! Miksen mä pysty luottamaan itseeni.

Kun sinulla on nyt tällainen vaihe meneillään että on koko ajan pelko, että kotona sattuu jotain, niin mitenkä voisi olla päivättöissä. Ja et varmaan nyt jaksaisi olla töissä kun unet jäävät väliin. Ei ne sinua mielisairaalaan loppuelämäksi telkitä vaan voisit olla sairaalassa muutaman päivän että ruoka- unirytmit tulisivat kuntoon. Kun sinulla on rankka elämä takana niin ei ole ihme jos jaksaminen pettää. Et sinä mikään hullu ole vaan jossain kulkee ihmisen psyyken kestämisen raja. Paljon sinä olet kestänytkin ja et ole ihan hepposta tekoa. Jospa menisit nyt hakemaan apua. Terapia ja asioiden läpi käyminen ammattilaisen kanssa auttaisivat varmasti. Voimia huomiseen ja toivotaan että nukkumatti vieraileen tänä yönä.

Miksi joillakin täytyy olla rankka elämä ja miksi se psyykkeen kestämisen raja täytyy ylittää?

Tänään meen aamulla klo 9 juttelemaan sairaanhoitajan kanssa, jospa se auttais. En kestä enempää, tää ahdistus aiheuttaa mulle aivan hirveän oksettavan olon ja en saa ees nukutuksi!

HAISTAKAA KIUSAAJAT PITKÄ PASKA KUN TEITTE MUN ELÄMÄSTÄ HELVETIN !!! teitä jokaista sais puukottaa ja hakata nyrkeillä eikä sekään riittäis, kun hymyssä suin elelette omaa kivaa elämäänne kun pilasitte toiselta elämän.. Ei voi muuta kun itkee ja sekään ei vie näitä pakko oireita ja ahdistusta kerta heitolla pois ! haistakaa niin niin niin täys pitkä paska, kun ette tiedä tästä tuskaisesta olotilasta mitään. Tai mitäpä mä koitan teitä edes saada mun tuskaa tajuamaan, ette te välitä, tämähän oli teidän tarkoitus, pilata minun elämä ja sen olette ääneenkin todenneet. :) ei teillä omatunto kolkuta ja tuskin edes mua muistatte, poissa silmistä - poissa mielestä ja pääasia että teillä on ollu ehjät hyvät perheet, näin ollen teistä kasvoi vahvoja, selviytyjiä ja hyvin pyyhkii elämässä!

Luin tuosta tapauksesta, aivan karmeaa, päästään todella sairas ja viallinen ukko, eihän kukaan normaali ihminen tuolla tavalla häiriköi saatikka tapa! :(

Ei kaikki laitapuolenkulkijat oo kuitenkaan pahoja, olihan tuota ukkoa käyny kouluttamassa moottoripyöräjengiläiset, mutta sekään ei saanut sitä pelkäämään ja lopettamaan piinaamista... Ei siis kaikki rikollisetkaan hyväksy että naisia ja lapsia kohdellaan huonosti.

Tsemppiä kans sulle, mä meen tänään perjantai aamuna sairaanhoitajan kans juttelee, on kyllä huono olo kun joutuu olemaan näin sairas, mutta jospa nyt alkais tulemaan apua !! <3

Tottakai oon avoin ja rehellinen, koska tällä kertaa tunnen tosissani tarvitsevani sitä apua, kun mitkään omat konstit ei tunnu enää riittävän.

:)

Tuskin kukaan sun maineelle mitään mahtaa maineet kun elää omaa elämäänsä. Kun joku sosiaalinen kunkkukiusaaja päättää sinusta sellaisen muille tehdä, niin se on usein sitten siinä piirissä niin. Tuskin sellainen piiri edes on sosiaalisesti kovin korkea tai tavoiteltava edes. Varmasti tarvitset apua kokemustesi käsittelyyn noin muuten, jotta saat voimavaroja elämäsi rakentamiseen.

hänen jalkojensa alta.

Nyt olen löytänyt takaisin toivoni ja uskoni todelliseen rakkauteen!!! <3

Ajattelen että jos minä toivon ja uskon oikein lujaa, niin kyllä mun elämään löytyy sellanen mies joka tyydyttää minut täysin ja minä myös hänet. Niin paljon mä oon elämässä kärsinyt, että jos tästä vielä tervehdyn ja rupean uudestaan katselemaan miehiä sillä silmällä niin se seuraava tulee olemaan mun oikea.

Tähän mä vakaasti uskon ja luotan. Voi kuulostaa naiivilta. Mutta jos täysin hylkään toiveeni sen suhteen etten löytäisi kumppania joka mielyttää mua täydellisesti ulkonäöllisesti ja luonteellisesti tai en saa lasta, niin masennun syvästi...

Toivo tosi rakkaudesta ja omasta lapsesta motivoi mua suurimmaksi osaksi taistelemaan terveyden takaisin ! ja toki haluan myös itseni takia voida hyvin. :)

Pelkäsin pitkään että se mun oikea on kuollut, mutta en halua enää uskoa siihen. :/

Tästä terveyden ja elämän takasin saamisesta tulee varmasti rankka prosessi, sitä se on ollut jo tähänkin saakka, mutta ei auta muu kuin yrittää ja tänään yritän astua lopullisesti mun pakko-oireista ulos ja uskaltaa luottaa siihen että osaan tehdä perusasiat kotona oikein ja mun siivet kantaa. Onneksi on nyt kotivakuutuskin jälleen voimassa ja jos kävisi se pahin mitä pelkään, toivon että vakuutus toisi mulle turvaa.. mutta niinhän ei tuu käymään, minä vaan pelkään ja pelko on välillä myös turhaa ja vain ohi menevä tunne, kuten myös ahdistus!

Välillä ajattelen että mitä jos minut on kirottu ja mulla menee sen takia niin huonosti, koska mulla on niin paljon vihaajia ja moni toivoo mulle pahaa, miten pystyisin pääsemään siitä kirouksesta ulos?

Maanantaina mulla on aika psykiatriselle sairaanhoitajalle ja pitäis saada toimeentulotuki asiatkin hoidettua tai kohta oon rahaton, laskuja maksettua, tiistaina työkkäri aika ja jaksaa laittaa oppisopimus hakemuksia. Tämän kuukauden lopussa pitäisi uskaltaa taas käydä suihkussa ja tilanne hiusten kanssa lähenee loppuaan, onneksi enskuussa on jo niin kylmä sää varmaan että kaljun voi peittää pipolla tarvittaessa ja toivon että mulla ois enskesänä kauniit hiukset ettei tarvii peruukkiin turvautua! :((

Rukoilkaa mulle oikeesti tervehtymistä ja toivokaa parasta. Minä en kellekkään mitään pahaa halua, enkä ole pohjimmiltani paha ihminen, vaikka olen tehnyt virheitä, me kaikki tehdään virheitä. Mä en halua että mun elämä käy niin sietämättömäksi, että kuolen oman käden kautta nuorena tai että kuolen muutenkaan onnettomana nuorena. Kiitos ja rakastan teitä kaikkia! Toivon että teillä on myös hyvä päivä!

Aika outoa että tuo mun yks kommentti poistettiin.

Olin vaan kirjottanut siinä että työkkärissä meni myös mukavasti ja sain eilen toimeentulotuen kans tilille! Mulla on todella hyvä olla nyt ja en oo tottunut tähän tunteeseen, en uskalla täysin antautua onnellisuuden tunteeseen, pelkään että vielä tuun kovaa ja korkealta alas, enkä kestä enää yhtään kipua!

Mitäs sulle kuuluu?

Ihmettelen kun on niin paljon ihmisiä jotka syrjii vammautuneita. Jos halvaannut vaikka lantiosta ulospäin tai sulta joudutaan amputoimaan raaja, oot jotenkin automaattisesti ulkona parisuhde markkinoilta monen mielestä. Eihän sen niin kuuluisi mennä! jokainen meistä tarvitsee ja ansaitsee rakkautta ja jos ihminen on muuten komea/kaunis, hänen persoonansa on sun mieleen, nii jos hylkää vaan sen vamman takia tai miettii vaan sitä että pystyykö tuo harrastamaan seksiä niin voi vittu... pitäiskö katsoa peiliin ? tärkeintä minun mielestä on että pää toimii normaalisti ja pystyy käymään kumppanin kanssa keskusteluja aiheesta kuin aiheesta ja mua ei haittaisi edes auttaa joissakin asioissa kumppania, mielellään sitä auttaa jos rakastaa toista...

Jokainen tietty ensisijaisesti haluaa terveen kumppanin, mutta kun elämä ei toimi niin. Täällä ei oo mitään takeita että itsekkään pysyisi aina terveenä, niin ei pitäis olla liian pinnallinen...

Eli ei kai tuo mun fetissi oo sairas jos en kuitenkaan kellekkään toivo vammautumista ja ymmärrän että sellainen satuttaa paljon ihmistä ja on tosi raskasta?

Toinen mun fetisseistä on käsiraudat ja sitominen. Tekisi mieli laittaa miehelle käsiraudat ja runkata kiusoittelevasti, ottaa suihin ja mies ei vois muuta kuin kiemurrella nautinnosta kun ei pystyisi itse muutakaan tekemään. Kai joku tällästäkin voisi pitää sairaana mutta en itse pidä, koska tarkoitus ei ole vahingoittaa toista ja tuo on vaan sellasta aikuisten välistä leikkiä?

https://im.mtv.fi/image/5950748/landscape16_9/1600/900/d81e8a2cac5d2675f572ab3fae0b233a/ek/steen-christensen.jpg

Tää on kanssa mies jota himoitsen<3 noista poliisisurmista tulee tässä kuussa 20v. Komea mies ja vaarallinen persoona.

https://imgur.com/McQ4Y

Tuo Reindeerspotting Jani oli myös mies mun makuun<3 jos Jani ei ois kuollu niin varmaan olisin yrittänyt häntä. Siitä dokumentista jäi sellanen fiilis, jos unohdetaan päihderiippuvuus ja rikollisuus että tuo mies on se oikea mulle! mutta ei ehkä sit ollukkaan, koska kuoli ja se mun oikea on vielä tuolla jossain, mun täytyisi vaan löytää hänet... Mä sairastuin kroonisesti 1.7.2010 ja Jani kuoli 7.7.2010... kuolinsyyksi epäillään henkirikosta tai itsemurhaa, itse pidän tuota jälkimmäistäkin erittäin mahdollisena... ehkä mä en tervehdy sen takia koska en kuulu tähän maailmaan, jos kuolisin itse myös oman käden kautta, ehkä mä pääsisin Janin luo taivaaseen tai helvettiin, jos mä kuulun tuon ihmisen rinnalle. :(( ehkä tuolla jossain toisessa elämässä mä voisin olla uudestaan kaunis ja terve, ei olisi kipua ja tuskaa enää! meidän molempien elämä meni persiilleen, kumpikaan ei saanut sitä mitä halusi, kun olisi pitänyt kääntyä oikealle niin käännyttiin vasemmalle ja kun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle niin käännyttiinkin oikealle. Olisin halunnut pystyä auttamaan Jania, niin ehkä hänen ei ois sillon tarvinnut kuolla nuorena. Molemmat ollaan vihattuja ihmisiä, narkkari ja huora.

Mä oon hukannut 7 vuotta elämästäni eristäytymällä. Iät 15-22v. Parhaat nuoruus vuodet! enkä saa niitä koskaan enää takaisin. Mutta kun ei mulla voi olla tämän ärtyneen suolen ja kaljuuntumisen takia sosiaalista elämää, se on yhtä helvettiä kun et tiedä millon joudut juoksemaan ripulille vessaan ja millon pierettää koko ajan ja kalju on nolo naisella... niin sitä sillon mieluiten eristäytyy. :'(( oon itkenyt monet itkut näiden asioiden takia, sydän vuotaa verta tyyliin tuskasta.

Eli rukoilu ei auttanut saamaan häntäkään hiuksiaan takaisin.

Ootko kysyny mistä syystä hänen hiustenlähtönsä johtuu ja onko hän yrittänyt mitään hoitoja hiustensa takaisin saamiseksi?

Ei nimittäin oo normaalia että alle 50-vuotias nainen menettää hiuksensa! yli 50veellä se taas liittyy vaihdevuosiin ja johtuu siitä syystä kun estrogeeni vähenee kehosta, näin olen käsittänyt. Mutta toki ei kaikki yli 50-vuotiaat naisetkaan menetä hiuksiaan, joillain mummoillakin on vahva tukka, se on kavala pirulainen kehen tämä hiustenlähtö iskee..

Mä en halua mitään peruukkia! EN OIKEASTI HALUA. ja pipoa haluan käyttää ainoastaan kovilla pakkasilla. Mutta mä en halua myöskään kaljuuntua. Haluan että mulla on kontrolli hiuksistani.

Hiukset on naisen kruunu.

Jopa syöpä sairas Heidi Sohlberg sai hiuksensa takaisin, jopa syöpää sairastavalla on parempi tilanne hiustensa suhteen kuin sellasella joka kaljuuntuu muista syistä..

Omat hiukset on kuitenkin aina omat. Mä en halua joutua kertomaan tuleville ystävilleni tai kumppanilleni että käytän peruukkia ja mulla on ärtynyt suoli. Peruukki on kuulemma epämukava myös pitää, hiostaa esimerkiksi kesällä.

Helpompi olisi ylipäätään päästä ees sinne sänkyyn ja tehdä lapsia kun on hiukset päässä, suurin osa miehistä ei nimittäin pidä kaljua naista viehättävänä ja mä en ainoastaan halua ottaa sellasta miestä joka kelpuuttaa minut vaan minä haluan sellasen ketä rakastan oikeasti !!!

Crohnin tautiin on olemassa lääkitys ja oon käsittänyt että sen lääkityksen avulla suurin osa tuota tautia sairastavista pystyy elämään normaalia elämää, ärtyneeseen suoleen ei ole vittu jumalauta keksitty edes mitään lääkitystä joka pitäisi oireet poissa!

Se on itseasiassa pakko rajoittaa sosiaalista elämää, koska jokaisesta ruokailusta seuraa ongelmia, eikä viittisi nälässäkään olla koska siitä tulee heikko olo ja aina ei ole vessaa lähettyvillä jonne pääsisi ripulille, etkä sä voi päästellä kananmuna pieruja ystäviesi tai kumppanisi läheisyydessä mutta kun ei pysty pidättämäänkään kun ilmaa kertyy vatsaan niin paljon!

Tällänen elämä on helvetti. Te ette ymmärrä jotka ette kaljuuntumista tai ärtynyttä suolta sairasta !

Totesin vaan sen että mua harmittaa syvästi että nuoruus jäänyt suurimmalta osin elämättä ja että olen niin tyhmä etten osannut elää oikein, itse pilasin elämäni ja seuraukset on nämä.

Jatkan tulevaisuudessakin eristäytymistä, vaikka siinä menisi koko loppuelämäkin pilalle, tämä on mun härkäpäinen päätös, ellen saa edes suurimmaksi osin terveyttäni takaisin, mun ei välttämättä tarvitse sitä kokonaan saada, kunhan edes suurimmaksi osin jotta pystyisin jälleen elämään vapaasti ja kokisin elämäni olevan onnellista ja tyydyttävää. Mielummin sairastaisin vaikka migreeniä, kyllä mä sen kivun kestän, mutta en näitä kiusallisia oireita joita mun sairaudet aiheuttaa. Mua on siunattu kahdella maailman paskimmalla sairaudella, ihan niinku ärtyneessä suolessa ei ois jo tarpeeks kestämistä niin sen lisäks täytyy vielä kaljuuntua! Joo, mä voin vetää feikki hymyn naamalle ja ottaa sellasen asenteen että elämäni on onnellista vaikka mulla on peruukki päässä ja piereskelen jatkuvasti, mutta voin sanoa että en ikinä tulisi enää olemaan aidosti samalla tavalla onnellinen jota olin terveenä! _ Tämä on totuus. _

Mä oon kaljuuntunut tasaisesti koko pään alueelta 4v ajan. Voit kuvitella paljonko on hiuksia jäljellä kun muutenkin suomalaiset hennot vaaleat hiukset. Äsken juttelin yhden miehen kanssa netissä, silloin saan edes hetkittäin tuntea itseni halutuksi, yritin ottaa tuoretta kuvaa itsestäni... mutta ei tullut yhtäkään hyvää otosta, jokaisessa kuvakulmassa hiusten ohuus näkyy, pallopää korostuu, kasvot punottaa ja pöhöttää roskaruuan syömisestä ja univajeesta... ruma lihonnut ämmä olen, mutta omissa haaveissani elän vieläkin hottiksena.

Ratkaisin asian sitten niin että lähetin itsestäni miehelle 3v vanhoja kuvia joissa olen vielä kaunis, hoikka ja tukkaakin enemmän päässä!

Näin joutuu toimimaan, kusettamaan ja tekemään syntiä, kun ei nykyinen todellisuus vastaa sitä mitä tahtoisin olla ja kun ei tunnista itseään enää edes peilistä, näyttää ihan eri ihmiseltä kun suurin osa hiuksista menetetty. Minuus katoaa tavallaan..

Sun kommenttis sai mun veren kiehumaan.

Luuletko etten tiedä että ihminen on psyykkis fyysinen kokonaisuus!? hä hä hä hä hä?

Ihan tyhmänäkö mua pidät...

Tottakai mä tiedän, että ihminen on muutakin kuin ulkokuori mutta minä haluan että mulla on kaikki tasapainossa, ulkonäkö ja terveys. Ainoastaan se tekee minut onnelliseksi.

Mä oon aina ollut luonteeltani sellanen että oon halunnut tehdä mallin töitä, ihaillut missejä, ollut kiinostunut muodista jne. Sallittakoon se minulle ja ei vissiin ole pahasta olla sopivissa määrin pinnallinenkaan jos löytyy myös hyvä sydämmisyyttä? Eikä ihminen voi lähteä luonnettaan muuttamaan, tietyt asiat vetää puoleensa enemmän kuin toiset ja mulla niitä asioita on esimerkiksi kauneudenhoito, muoti ja terveelliset elämäntavat. Kai sullakin on asioita jotka tuottaa sinulle nautintoa? ja ei mulla ole tarvetta edes muuttaa luonnettani, minulla on oikeus olla sellainen kun olen.

Kun ajattelen että multa lähtee viimesetkin hiukset päästä, se on naiselle hirvittävä shokki ! JA KUN LUETTE TÄTÄ KESKUSTELUA NIIN EIKÖ MUN ELÄMÄSSÄ OO JO TARPEEKSI OLLUT TRAGEDIOITA , VOISIKO JOKU VASTATA PALJON MINUN TÄYTYY VIELÄ KÄRSIÄ JOTTA OLISIN OIKEUTETTU ONNELLISEEN JA TASAPAINOISEEN ELÄMÄÄN ???????????????????????

Purskahdin itkuun tänään.

Ja jos kuvittelette että minä tulen pakon edessä tottumaan kaljuun niin sitä päivää ette tule ikinä näkemään !

Sen verran minä omasta luonteestani tiedän, että EN totu. Itken ja kärsin vaikka sitten jatkuvasti, vittuilen pahaa oloani muille. !!!

Enkä välitä siitä että se vittuilu on lapsellista käytöstä, kaikki kun on menetetty niin en jaksa enää elämässä ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja kenenkään on turha väittää etten olisi taistellut tarpeeksi, sitä olen tehnyt koko elämäni!

Ja miksi en saisi lähettää vanhoja kuvia, väitätkö etten saisi enää kokea olevani millään tavalla kaunis !? tajuatko että olen säästänyt ne vanhat kuvat sen takia että pystyn ihailemaan että hetken kerkesin minäkin olla nuorena oikeesti kaunis, koska mulla on oikeasti ollut koko ajan alitajunnallisesti tieto siitä että tulen luultavasti menettämään kaikki hiukseni ja rumentumaan aika nopeastikkin kun kyky nukkua hyvät yöunetkin on mennyt.

Tämä on todella kipeä asia. :(

Jotkut naiset joo ajaa vapaaehtoisesti päänsä kaljuksi, mutta harvoin tuolla kadulla kaljuja naisia näkee. :D se että naiselle sopisi kalju vaatii ensinnäkin kaunista päänmuotoa, se ei sovi pallopäälle eli minulle ja toisekseen en ole kenenkään kuullut ihailevan kaljuja naisia, kaljuuntuva nainen näyttää myös sairaalle... kauniit ja hyväkuntoiset hiukset on merkki terveydestä, siksi miehetkin pariutuu mielummin sellaisten naisten kanssa.

Kumppanuus on myös erittäin tärkeä asia, ihmistä ei ole luotu elämään yksin ja suurin osa haluaa hankkia myös lapsia ja jatkaa sukuaan, noh koska biologinen kello tikittää, sekin on luonnollista!

Äsken juttelin jonkun 19v miehen kanssa netissä ja olin täysin rehellinen itsestäni ja elämästäni. Kerroin huoran maineestani ja kiusaamisesta. En saanut arvostusta, en sääliä, ainoastaan vittuilua ja olen kuulemma reppana, vaikka yritin puolustautua kiusaajia vastaan sanomalla suoraan asioista, mutta minä pelkäsin myös tosi paljon ! onko tuo ihme jos ihminen pelkää kiusaamista? totta hemmetissä sellanen satuttaa jokaista, enemmän tai vähemmän... Olen myös kuullut että jos jätän miehelle kertomatta että olen entinen jakorasia, se on yhtä paha asia kuin jättäisin kertomatta että olen syyllistynyt murhaan! ihan aikuiset miehet on mulle näin sanonu, joten tää on suurimmaksi osaksi ihmisten ajatusmaailma minun tilanteesta, emmä tule saamaan armoa edes aikuisena menneisyyteni takia. Ei suurin osa ihmisistä ajattele niin kuin minä, että mun ikään liittyi se mokailu, vaan he eivät välitä ollenkaan siitä minkä ikäinen oon ollut, kun oon mennyt tekemään paskoja temppuja niin olen silti paska ihminen ! ja tämä jätkä tiedosti itsekkin sen että olen päästäni ding dong ... ja silti hän vittuilee minulle vaikka olen MIELISAIRAS !

Eli tässä maailmassa ei ole mitään merkitystä sillä oletko terve vai sairas, jopa sairaat ihmiset saa huonoa kohtelua. Tää vaan laittaa minut entistä enemmän vihaamaan muita ihmisiä ja tätä maailmaa, oksettavaa paskaa koko ihmisyys, mun tekis mieli puukottaa ihmistä monta kertaa ja kaivaa veitsellä silmät kusipäiltä päästä, mun viha on niin suuri! mutta koska olen hyvä ihminen, niin en sitä tee, ellei mulla päässä napsahda kunnolla, mutta tää maailma ja ihmisyys saa haluamaan minut vaan menemään entistä enemmän narun jatkeeksi!

Tänään työkuraattori kävi luonani ja auttoi mua arkisissa askareissa. Vaihdettiin useampi lamppu palaneiden tilalle ja palovaroittimeen myös patterit, koska jos sattuisi tulipalo tulemaan ja mulla ei oo toimivaa palovaroitinta niin vakuutus ei sillon välttämättä auta, koska he edellyttävät että on toimiva palovaroitin. Mä oon tosi tyytyväinen sen suhteen että mulle on sattunut mukava sossu ja työkuraattori, koska heissäkin on monenlaista ihmistä ja en kaipaa sitä että vielä ammattilaisetkin yrittäis tehdä mun olotilasta entistä huonomman... vaikka työkuraattorin tehtäviin ei varsinaisesti kuulu auttaa lamppujen vaihdossa yms, niin työkuraattorini tietää ettei mulla oikein ole ketään muitakaan ihmisiä joilta pyytää apua ja meistä on tavallaan tullut myös ystäviä. :)

Lamppujen vaihdon lisäksi sain vietyä roskat ulos, se on ihan mukava tunne että edistyy ees tälläsissä pienissä arkisissa asioissa! monelle terveelle tälläset asiat on itsestäänselvyys, mutta ei mielenterveysongelmaiselle. Mulla usein jäänyt paljon lojumaan jätteitä asuntoon... :(

Monesti oon pohtinut että onko mulla oikeutta kokea perheeni olleen huono, koska on perheitä jossa asiat on tuplasti pahemmin kuin mitä mulla ollut.

On vanhemmalla niin paha päihderiippuvuus ettei kykene ees töissä käymään, lapsia hakataan, ei ole rahaa uusiin vaatteisiin yms, lapset joutuu elämään nälässä. Mulla ei kuitenkaan näin pahasti ollut.

Vaikka isä joi joka ilta olutta hän kykeni menemään seuraavana aamuna töihin, meidän kotona oli korkeintaan henkistä väkivaltaa ja useimmiten vaan vanhempien välistä, ei kohdistunut minuun... , ainoana lapsena sain rahaa kaikkeen mihin halusin ja tarvitsin, ei tarvinnut perheen kanssa eläessä kokea ikinä nälkää.

Mutta kai sitä pahoinvointia voi olla perheissä monen tasoista, ei aina tarvitse joutua ihan sinne ääripäähän voidakseen todeta että mulla oli epänormaali ja huono perhe?

Perheestäni mulla on ainoastaan ikävä vaan koiraa, mulla oli musta labradorinnoutaja joka täyttää enstalvena 9v ja en tiiä kauan sillä on enää elinaikaa jäljellä, kun labbikset elää keskimäärin 10-14v. Muistan vieläkin sen kun lähdin viimesen kerran kotoa, nii viimesenä iltana koira tuijotti mua koko ajan pitkään, ihan kun se ois vaistonnu ettei me tulla näkemään enää. :(( nytkin mua itkettää kun kirjotan ja ajattelen tätä... se koira oli mulle niin RAKAS.

Muistan kun lähdin aamulla taksilla juna-asemalle ja jätin paikkakunnan taakseni josta mulla on enimmäkseen huonoja muistoja, niin taksissa soi kappale ' hetken tie on kevyt kaksin kulkea ' ja voi luoja kun ei ois voinut yhtään huonompaan kohtaan osua, oli mulla sillon itkussa pidättelemistä!

Nyt mä aion tässä muutamat päivät lepäillä ja yritän huomenna palata kiinni takaisin terveelliseen ruokavalioon ja mulla on sellanen tunne että vihdoin pystyisin alkaa nukkumaan hyvin ja loputkin pakko-oireisuudesta helpottais, katotaan. Sitten kun on hyvin saanut muutaman päivän ajan nukuttua ja terveellistä ruokaa kehoon polttoaineeks, niin aivotkin toimii paremmin ja alkaa sitten selvittelemään terveyteni parantamiseksi oikeita hoitomuotoja! jos edes sellasia on olemassa ... mä yritän koko ajan kuitenkin tehdä töitä sen terveyden takaisin saamiseksi ja jotta elämä palaisi sen myötä takaisin raiteilleen .

Rohkea ja rehellinen oon sen takia, kun kiusaajat aina väitti ja moni muukin ihminen että en koskaan vikaa nää itsessäni ja käytöksessäni, no jospa joku heistä lukisi tämän keskustelun niin saisi nähdä että nään vikoja myös itsessäni ja käytöksessäni ja tämän syvemmälle rehellisyyteen en pysty menemään... En ymmärrä miksi minut täytyy yleensä AINA ymmärtää väärin, kun en mielestäni todellakaan ole mikään paha ihminen, mutta muiden silmissä olen paholainen ! rohkeudella ja rehellisyydellä yritän ostaa myös itselleni oikeuden parantumiseen, mutta ei se taida todellisessa elämässä näin mennä, voit olla kuinka hyvä ihminen tahansa niin silti saatat esimerkiksi kuolla syöpään, kun ei auta hoidot kehossa niin ne ei sillon auta. Elämä on julmaa ja raakaa. Enkä mä oo selviytyny mistään, jos olisin niin mulla ois ensinnäkin ollut hyvä stressin sieto ja hallinta kyky, olisin selvinnyt kiusaamisesta sairastumatta ja eläisin tällä hetkellä normaalia elämää ystävien ja kumppanin kanssa.. selviytyjät tippuu aina jaloilleen ja pärjää vaikeuksista huolimatta elämässä, heikot sortuu elontiellä ja minä olen heikko. Oon kuullut sanonnan että ihmiselle ei anneta enempää tuskaa kannettavaksi kuin hän jaksaa kantaa ja kyllähän minä kiusaamiset ja kaljuuntumiset kestän, mutta ei se silti tarkoita sitä etteikö ne aiheuttaisi mulle syvää tuskaa ja surullisuutta ja mä en haluais enää kestää kipua! minun mitta on täynnä kipua.

Haluatko sinä että saan oikeasti hiukseni ja muunkin terveyden takaisin vai yritätkö vaan sopeuttaa mua pahimpaan?

Tuo kommentti oli taas synkällä hetkellä mielenhäiriössä kirjoitettu, luulin että saatat ajatella noin kun rupesit kertomaan miten hyvin ystäväsi pärjää päähineiden ja peruukin kanssa, mun on vaikea välillä luottaa siihen että ihmiset haluaa aidosti mulle hyvää, niin monta kertaa mulle on lyöty puukko selkään jopa terveydenhoidon ammattilaisilta, en nyt jaksa välttämättä kirjoittaa siitä asiasta enempää mutta lupaan kertoa myöhemmin. :)

Kohta oon eläny pari viikkoa jälleen repsahduksessa eli syönyt roskaruokaa, nukkunut huonosti ja rytmi aivan sekasin... heräsin tänään 17:33! ja menin "nukkumaan" joskus neljän jälkeen aamuyöllä ja mä en oo uskaltanu vieläkään nukkua levollista yöunta koska mulla on vieläkin pelkoja että täällä syttyy sillä välin tulipalo tai tulee vesivahinko kun olen tiedottomassa tilassa eli unessa ja en pysty silloin ajoissa reagoimaan siihen joten seuraukset tulis olemaan aivan hirveät. :/ oon mennyt sänkyyn kyllä makaamaan kun en oo jaksanut enää pystyssä pysyä ja torkahtanut, mutta ei torkkumista voi sanoa riittäväksi ja levolliseksi yöuneksi.

Mutta koen kyllä että oon parantunut jonkun verran peloista, mutta en oo siis täysin vielä selättänyt niitä.

Huomenna mulla ois tarkotus ottaa uudelleen terveistä elämäntavoista kiinni! ja saada pidettyä ne ainakin muutaman päivän ajan ennen menkkoja, koska menkoissa mulla on monesti niin hirveä olo ja kovat kivut, etten jaksa kuin käydä tossa lähigrillillä ja muutenkin tekee mieli ostaa suklaata sillon ja hemmotella itseäni, on kai joku tutkimuskin ollut että suklaan syöminen auttaa kuukautiskipuihin! :D toivon kuitenkin ettei tulevissa menkoissa ois järkyttävän huono olo ja saisin jatkettua terveellisistä elämäntavoista kiinni pitämistä. Koska kun oon pari viikkoo mässyttäny roskaruokaa siitäkin tulee kehoon aivan järkky olo, mä syön itseni sairaammaks vielä tällä tavoin ! hampurilainen ja ranskalaiset aiheuttaa esimerkiks syöpää, kun niissä on niin paljon huonoa rasvaa jne... :(

Mä aina keksin hyvän syyn jatkaa näitä repsahduksia ja mennä siitä mistä aita on matalin. Ihan samalla tavalla niinku alkoholisti keksii aina hyvän syyn juoda. Mun syy on ollut nyt jatkaa tätä repsahdusta näin pitkään se, että mulla ei oo lämmintä syysvaatetta ja satanut joka päivä, joten jos lähtisin pidemmälle kauppaan niin vilustuisin, joten helpompi käydä vaan tuossa lähi grillillä... mutta huomenna mulla on aikomus mennä shoppailemaan lämmintä vaatetta ja lämpimät kengät! ja muutenkin se että saa itseään uudestaan niskasta kiinni ja alkaa noudattamaan taas ongelmaisena ihmisenä terveitä elämäntapoja, niin vaatii oikealta tuntuvan hetken. En osaa selittää sitä tunnetta, mutta ei oo ihan sama mikä päivä palaa takaisin terveellisiin elämäntapoihin, vaatii sen oikean fiiliksen, ei oo narkkarillekaan tai alkoholistille ihan sama milloin lopettaa päihteiden käytön, eka tarvii käydä tarpeeks pohjalla... Tää kuulostaa teistä muista ehkä heikkoudelta, mutta itselleni on tosi tärkeetä että tulee sellanen tunne että tää on täydellinen päivä palata takaisin kiinni terveelliseen elämään ja mä luulen että mulla on sellanen päivä huomenna!!

Tänään mä vielä rentoudun ja nautin herkuista. :)

Mulla on pään sisällä kyllä niin paljon kaikkea käsiteltävää, liittyen ihmissuhteisiin, vaikka ne ei oo tällä hetkellä edes ajankohtasia mun elämässä, kun eka täytyy keskittyä omaan terveyteen, mutta sellasia ajatuksia ja tunteita jotka ei oo löytäny mun aivoissa vielä tasapainoo... nää mun kirjotukset voi tuntua teistä muista ihmisistä samojen asioiden jankkaamiselta, mutta sitä se onkin, kun yrittää päästä peloistaan eroon ja saada tunteitaan, ajatuksiaan tasapainoon... joutuu työstämään yhä uudelleen, uudelleen ja uudelleen...

Ja näin äidistä ja isästä muuten unta, ei ollu mikään kiva uni, sitä samaa paskaa mitä aina ennenkin eli äiti ja isä raivoo, minua syytettiin taas kaikesta... tällä kertaa taidettiin syyttää koiran katoamisesta ja siitä että olin lähtenyt hurjastelemaan autolla ilman korttia, vaikka oikeessa elämässä ei koskaan tuollasta tapahtunu ja lopussa oli mun ja isän kyydissä joku nainen josta oisin toivonut isän ottavan uuden naisystävän itselleen ja että hänestä ois tullu mun äitipuoli, oikea äiti ois saanut kenkää kun se on sellanen naama punasena rääkyvä hirviö... :D

Kiitos voiman toivotuksista, on mukavaa kun minullakin on ihmisiä jotka välittää minusta aidosti, saa minut tuntemaan että ehkä en olekkaan niin hirveä ihminen vaikka oon virheitä tehny ja ne mun tekemät virheet ei oo niin pahoja etteikö niitä vois anteeks antaa. :) vaikka kaikki ei varmasti anna anteeks koskaan, jotkut ihmiset rakastaa olla ilkeitä ja nauttii kiusaamisesta, sen takia aikuisuudessakin on työpaikka kiusaamista... Mietin vaan että mitä liikkuu tuollasen ihmisen aivoissa joka nauttii ilkeilystä, mikä hänessä on mennyt pieleen, mikä tarkoitus hänen kaltaisillaan ihmisillä tässä maailmassa on? jalostaa ja kasvattaa henkisesti muita ihmisiä tuskan kautta? ai että kun on ihanaa ... ei siis todellakaan ole!

En saanut tänään terveellisistä elämäntavoista kiinni, ei houkuta lähteä tuonne harmaaseen, kylmään ja sateiseen kävelemään pidempää matkaa kauppaan kun ei oo sään mukaista vaatetusta ja ei ollut myöskään fiilistä lähteä shoppailemaan. Huomenna pitäis paistaa pitkästä aikaa kunnolla aurinko ja toivon sen tuovan mulle hyvän fiiliksen ja että saan takas otteen terveellisistä elämäntavoista! vaikka onkin perjantain 13 päivä, luulen että luku 13 saattaa olla mulle jopa onnen luku. :) tuntuu että elämä on useesti tarjonnut mulle että 13 päivä olisi hyvä aloittaa uusi parempi elämä, mutta mä olen karttanut aina lukua 13, koska se on paholaisen luku...

Kuulostan teidän mielestä varmaan aivan mielisairaalta? :D mutta tälläsiä erikoisia ajatuksia ja pohdintoja mulla on... Lupasin kirjottaa teille kaikille myös siitä miten terveydenhuollon ammattilaiset on kohdellu mua huonosti, en pelkästään sinulle 'eienäänuori' vaikka tämän tekstin liitänkin sinun kommenttiin niin toki tähän saa kommentoida myös muut ja mitä enemmän mielipiteitä/ajatuksia saan niin sen parempi!

Kun sairastuin ensimmäisen kerran kroonisesti v.2010, siis tuohon ärtyneen suolen oireyhtymään ja en aluksi tiennyt mikä mulla on, paitsi sen että nyt on jotain pahasti pielessä. Lähdin tietysti hakemaan lääkäristä apua ja en saanut muuta apua kuin sen vaan että sanottiin " opettele elämään sairautesi kanssa, tähän ei ole parantavaa hoitoa " tulin lääkäreille tosi vihaseksi koska tämä sairaus tuhoaa niin paljon mun sosiaalista elämää, kun ei voi elää sillain että piereskelee hirveästi joka ruokailun jälkeen tai ei tiedä millon vatsa menee ripulille, joillakin on tämän sairauden kanssa joka päivä vatsa ripulilla ja se ei ole normaalia elämää... on normaalia että ihmisellä on joskus mahatauti ja vatsa löysällä... mutta se että ihmisellä on mahatauti JOKA PÄIVÄ , jokaisen ruokailun jälkeen , ei ole normaalia ! ja sitten minä tietysti ite yritin googlailla hoitoa tähän sairauteen ja mitään kunnollista en löytänyt, joka kerta tulos oli krooninen, krooninen, krooninen ... ja se sai minut itkemään monta kertaa ja tuntemaan ihan hirveästi epätoivoa!!! :(

... Kunnes, mä vihdoin löysin homeopatian. Eli kun lääkärit ei osannut mua auttaa, enkä myöskään kokenut pystyväni elämään tämän sairauden kanssa niin ajauduin sitten vaihtoehtohoitojen pariin. Niistä kun luin, suomalaisilta ja englannin kielisiltä sivuilta niin huomasin useiden ihmisten saaneen erilaisiin sairauksiin parannuksen, sillon muhun iski toivonkipinä ! mä oon juossut vuosien saatossa useilla kymmenillä eri homeopaateilla, koska vaikea ollut löytää sellasta kenen kanssa henkinen kemia toimisi hyvin, joka sitoutuisi täysillä mun hoitamiseen ja kehen voisin luottaa, joka saisi mun terveyden paranemaan...

Sitten löysin vihdoin tälläsen ihmisen kuin lääkäri-homeopaatti Liisa Sulkakoski. Googlatkaa hänet, jos haluatte lukea hänestä enemmän, hänellä siis oli normaali lääkärin tutkinto, hän oli myös biologi ja homeopaatti. Menehtyi 21.4.2016 haimasyöpään. Piti Turussa lääkärikeskus Apilassa vastaanottoa ja menin sitten hänen luokseen ja hän sitoutui hoitamaan mua. Liisan piti olla maamme parhaita homeopaatteja, mutta hän ei osannut määrätä mulle sellasia homeopaattisia lääkkeitä jotka olisi minut parantaneet... Itse jouduin tekemään asian eteen töitä ja etsimään netistä homeopaattisten aineiden lääkekuvauksia ja verrata täsmääkö omat oireeni siihen lääkekuvaukseen ja sitten löysin sellaisen aineen kuin Lycopodium, joka vastasi paljon oirekuvaani ja otin sitä, meni muutama minuutti, sain juosta ripulille vessaan ja tajusin sillon että nyt tapahtui jotain ja viikon kuluttua sain todeta ettei vatsani enää turpoa ja ei turpoa myöskään tänä päivänä, 6 vuotta oon saanut elää ilman vatsanturvotusta, syön mitä tahansa ! ja vatsanturvotus oli ennen joka päiväistä, se oli yks näitä mun ärtyneen suolen oireita. Kerroin Liisalle sitten mitä oli tapahtunut ja tottakai hänkin iloitsi puhelimessa paranemistani, mutta tuntuu kuitenkin että kävi jotenkin hänen ammattiegonsa päälle sen että minä itse löysin sen lääkeaineen joka alkoi auttamaan mua... Joitakin päiviä myöhemmin Liisa ilmoitti mulle että olisi parempi että jatkaisin hoitoa jonkun toisen homeopaatin kanssa joka asuisi lähempänä minua...........

Se oli suoraan kuin isku vasten mun kasvoja ! mä olin just oppinut luottamaan Liisaan ja luotin että hän kulkee mun kanssa tämän paranemisen polun alusta loppuun, mutta toisin kävi. Asuin toki paljon Liisaa kauempana, mutta en kokenut itse sen olevan este ja olin valinnut Liisan hoitamaan mua. Liisa oli aivan varmasti kiireinen ihminen, mutta hitto soikoon jos otat potilaiksesi ihmisiä niin sun tulisi kyetä seisomaan heidän rinnallaan, eikä kesken kaiken katkaista hoitosuhdetta ! olin 16-vuotias tyttö tuolloin ja kokenut muutenkin paljon pahaa ja tehnyt paljon töitä sen suhteen jotta parantuminen onnistuisi... muutin ekan kerran kotoa pois, koska vanhempien luona ei ollut sopiva ympäristö paranemiselle, katkaisin välit äitiin, aloin syömään terveellisemmin... kotona en voinut vaikuttaa ruokavalioon, kun sen päätti vanhemmat. Niin pitikö tuon eukon vielä hylätä minut ! ja ainiin, näihin samoihin aikoihin ihastuin siihen sekakäyttäjään josta hain rakkautta ja turvaa, mutta joka sotki kuvioita entisestään...

Olin jälleen kerran lähtöruudussa.

Tuolloin minut olisi luultavasti ollut vielä paljon helpompi saada parantumaan. Olin huomattavasti nuorempi mitä nyt ja enemmän elämänvoimaa, vähemmän sairauksia, ärtynyttä suoltakin olin sairastanut vasta vuoden verran...

Liisa kirjoitti syövästään, että Turussa sairaala oli evännyt häneltä kokonaan hoidon, niinpä hän matkusti sitten sveitsiläiselle homeopatiaklinikalle hoitoon ja pyysi netissä ihmisiä lahjoittamaan hänen tililleen rahaa, jotta hoidot saataisiin kustannettua. En tiedä saisiko näin sanoa vainajasta, mutta kun turun sairaala kielsi häneltä hoidot, niin siinäpähän oppi tuntemaan miltä tuntuu epätoivo ja miltä tuntuu kun jätetään oman onnensa nojaan !

Karma toteutui tuossa asiassa. En tiedä onko tehnyt muiden potilaidensa kanssa niin että yhtäkkiä vaan katkaissut hoitosuhteen, mutta minun kanssa teki niin.

Siis anteeks sen voi lukea ja kuunnella tuolta alemmasta linkistä,bookbeatin saa parin viikon kokeilulla ilmaiseksi.

Juu, mulle on eräs toinenkin henkilö suositellut tuota tunnelukko kirjaa ja se mun täytyy tosissaan lukaista. :)

Naapuri oli tänään tehny valituksen minusta ja vuokranantaja tulee huomenna tarkastamaan asunnon. :( pahimmillaan tää asunto voidaan haltuun ottaa. Mennään puhumaan varmaan kans huomenna vuokranantajan kans naapureille niin ei jää kyräilyfiilistä ja selvittää yrittääkö ne savustaa minut kodistani ulos. Valitus tehty oven paiskomisesta ja hajusta. Onneks tarkastus on vasta huomenna, koska tänään kävisin naapurien kurkkuun kiinni. Miks musta tuntuu että kun onnistun jossain, niin heti mun niskaan sysätään lisää ongelmia.

Vuokranantaja kävi tarkastamassa asunnon ja hänen mielestään täällä oli kaikki ihan hyvin. Sitten käytiin yhdessä jututtamassa naapureita ja siinä kävi niin, että tämä yläkerran naapuri on puhunut minusta paskaa. Väitti että on tiputtanut huomautus lapun melusta ja hajusta mun postilaatikosta, ei ole, en oo saanut mitään sellasta lappua, ainoastaan rappukäytävän yleiselle ilmoitustaululle oli jätetty lappu että tulisi välttää ovien paiskomista, mutta sehän nyt voisi olla osoitettu kelle tahansa. Sitten hän väitti että seinänaapurini olisi myös valittanut minusta, käytiin jututtamassa häntäkin ja sanoi ettei ole mitään valitusta tehnyt ja että tämä yläkerran naapuri on raivonnut myös hänen mummolleen joka normaalisti kulki rapussa tullessaan yötöistä, että " mitä helvettiä sinäkin ovea paiskot! " . Ja tämän yläkerran naapurin mielestä kaikilla tulisi olla rauhallinen ja mukava elää täällä, mutta hän itse raivoaa ja valittaa näköjään joka asiasta. Hän on myös tämän kerrostalon hallituksen puheenjohtaja, korkeassa virassa muutenkin, pelkään että oon joutunut nyt hänen kyräilyn ja savustamisen kohteeksi, menetän kotini. :( asunnon haltuun otolla uhkaillaan ja oon elänyt vaan normaalisti, vuokranantaja testasi myös ulko-ovea ja huomasi että vaikka sen normaalisti sulkee niin siitä lähtee kova ääni! Jos joudun kodittomaksi, niin mulla ei oo paikkaa minne mennä, koska ei oo perhettäkään, eikä varaa hotelliin... Saisko se olla jo luvallinen syy tehdä itsemurha, kun lisää siihen päälle kaikki muutkin mun kärsimykset? Mikä on vikana, kun joka kerta kun yritän pohjalta nousta ja alkaa voimaan paremmin, niin saatana lähettää jonkun demonin tuhoamaan mun suunitelmat? ihan kun en sais nousta sieltä pohjalta, kun joka kerta menee asiat pieleen. tän takia mun olo on kuin riivatulla.

Huh! Uskotteko todella tuon tyypin juttuja? Eihän niissä ole päätä ei häntää

Kaveri vedättää teitä oikein rankasti. No pipipää on, ei kai kukaan selväpäinen keksi kokoamia höpöjuttuja.

Mitä epätodellista tässä on? etkö usko että kiusaamista on olemassa ja se voi pahimmillaan tuhota ihmisen koko elämän? se että olen jaksanut kirjottaa ongelmistani näinkin pitkään ja yksityiskohtaisesti takaa sen ettei tämä ole paska puhetta.

mariannen- kirjoitti:

Mitä epätodellista tässä on? etkö usko että kiusaamista on olemassa ja se voi pahimmillaan tuhota ihmisen koko elämän? se että olen jaksanut kirjottaa ongelmistani näinkin pitkään ja yksityiskohtaisesti takaa sen ettei tämä ole paska puhetta.

Lue lisää

Hei mariannen- ! Huomasin tämän ketjun ja luin kirjoitukset. Uskon, että puhut totta.

Minun kiusaajat on niitä jotka on menestyny elämässään, on ammatit, käy töissä jne. Minä olen tämä epäonnistunut sossun elätti. Pistää miettimään, että minussa on pakko olla jotain pahasti vialla koska suurimmalla osalla kiusatuista asia on just noin että kiusaajat niitä huonompi osaisia eli aikuisena ovat juoppoja, narkkareita, rikollisia... Kaikilla muilla peruskoulu aikaisilla ihmisillä on säilynyt ystävyys ja minulla mennyt välit kaikkiin, kai sekin kertoo että mä oon paha ja hirveä ihminen... Yks mun pahimmista kiusaajista uhkasi uittaa minut vessanpöntössä ylä-asteella...

Tuo ukko muistuttaa mua yhdestä uhkaavasta tilanteesta lapsuudessa, oltiin ajamassa ukin ja mummon kanssa moottoritiellä kotiin päin niin yhtäkkiä meidän viereen ohituskaistalle tulee auto joka ajaa samaa vauhtia kuin me ja yrittää kiilata koko ajan kylkeen ... ihme psyko hullu ukko siinä kuskina, mutta hän näytti mun mielestä jo tuolloin 60v ... niin ei voi olla sama ihminen.

Ja miksi tämä ukko käyttää risti korua kaulassaan!? ei hyvä uskovainen toimi noin. Minun mielestä tämä mies muistuttaa enemmän paholaista.

On mua ahdistellut myös eräs toinen hullu hiippari. Sillä miehellä oisko ikää 55v, harmaantuneet pitkät epäsiistit hiukset, jättää autonsa aina jalkakäytävän päälle ja käy myöhään tuossa samassa lähikaupassa missä minäkin. Kun olen poistunut kaupasta, tämä äijä on poistunut minun jälkeen ja kun oon kävelemässä kotiin niin hän on muutaman kerran ajanut hiljaa autolla mun vieressä ja tuijottanut koko ajan ... Ei tästäkään tuu mieleen mikään ihastuneen käytös, vaan painostava ja ahdistelijan käytös!!!

Mikä minussa on niin erikoista että hullut ja kiusaajat iskee silmänsä minuun?

Hyi saatana minkälaisia ihmisiä leipä elättääkin.

Niin ja sen haluan sanoa että oon edistynyt nyt myös silleen että oon saanut vietyä roskat säänöllisesti ulos. Ei pitäisi olla naapureilla valitettavaa senkään suhteen enää!