Erosin demareista protestina

Mene kysymään Väinö Linnalta .

Tai Bulgarian lähetystöstä...

Helmikuun vallankumouksen jälkeen Suomessa olevien venäläisten joukkojen mieliala muuttui kansanvaltaiseksi paljon suuremmassa määrässä kuin muualla Venäjällä olevien joukkojen ja vieläpä itse Pietarin linnoitusväen keskuudessa. Tosin kyllä täälläkin oli havaittavissa erilaisia vivahduksia, mutta ne vaihtuivat vallankumouksen kehityksen mukana.

Vallankumouksen aivoina toimivat Suomessa bolshevikipuolueen komiteat, jotka ensi sijassa nojautuivat Helsinkiin sijoitetun Itämeren laivaston miehistöön. Helmikuun vallankumouksen jälkeen niitten ympärille vähitellen ryhmittyivät Helsingin linnoitukseen kuuluvat sotaväenosastot ja sitten niitten vaikutuksen alaisiksi joutuivat myöskin muut varusväenosastot, nimenomaan Turun, Riihimäen ja Tampereen.

Helsingin puoluekomitea työskenteli ensin riippumatta Helsingin neuvostosta. Helsingin komitean rinnalla ja yhteisymmärryksessä sen kanssa toimi Itämeren laivaston keskuskomitea, jonka puheenjohtajana oli toveri Dybenko. Kesällä v. 1917 kuului bolshevikipuolueen Helsingin komitean huomattavimpiin miehiin toveri Antonov-Ovsejenko.

Suunnilleen syyskuussa oli bolshevikeilla jo kannattajia melkein kaikkien varusväenosastojen keskuudessa Suomessa, etenkin heinäkuun päivien jälkeen Pietarissa. Tämä kävi selvästi ilmi Suomen armeijan ja laivaston ja työläisten 3. piirikokouksessa, jossa voitolla olivat bolshevikit. Piirikomiteaan, jonka puheenjohtajana toimi toveri Smilga, kuului yksinomaan bolshevikeja. Puolue- ja neuvosto-järjestöissä valmistauduttiin nyt rohkeammin vallankumoukseen s. o. nämä järjestöt kannattivat yleisvenäläistä neuvostokokousta, jonka oli määrä kokoontua 24. lokakuuta vanhaa ajanlaskua.

Vallankumouksellisten sotajoukkojen ydinvoimana Helsingissä olivat Itämeren laivasto ja Viapori–Suomenlinnan varusväki. Niitten puolella olivat myöskin Helsingin kaupungin työläiset.

Toisena sotilaallisvaltiollisena keskuksena oli Suomessa Tampereen kaupunki. Täällä perustettiin heti helmikuun vallankumouksen jälkeen kaksi komiteaa varusväen ja 106. jalkaväkidivisionan.

Linnoituskomiteaan kuului edustajia 422. Kolpinon rykmentistä, divisionan esikunnasta, Satakunnan jokilaivueesta ja radioasemalta.

Säännöllisen yhteyden aikaansaamiseksi Suomen sosialidemokratisen puolueen kanssa, johon Tampereen työläiset kuuluivat, varusväenkomitea valitsi erikoiset edustajat ja niitten joukossa olin minäkin. Meidän tehtävämme olivat seuraavat:

1) keskinäinen vuorovaikutus tietojen saamiseksi elämästä ja valtiollisesta mielialasta sotajoukkojen ja työläisten keskuudessa;

2) yhteisten mielenosoitusten, kokousten ja työpäiväjuhlien, kuten vapunpäivän, järjestäminen;

3) varusväen oli avustettava työläismilisiä.

Tuloksena täydellisestä yksimielisyydestä, joka yhdessä taistelevien venäläisten sotamiesten ja suomalaisten työläisten kesken vallitsi, oli, että suunnilleen kesäkuusta alkaen suomalaisille työläisille alettiin salaisesti opettaa aseenkäyttöä ja rintamapalvelusta, ja tämä tapahtui yöllä kaupungin työväentaloissa minun ja venäläisten ohjaajien johdolla. Sitten sosialidemokratisen puolueen komitealle luovutettiin 300 kivääriä työläisten opettamista varten.

Kaikki tämä tapahtui salaisesti Suomen porvariston tietämättä.

Yhteyden aikaansaamiseksi varusväenkomitean kanssa oli Suomen sosialidemokratinen puolue valinnut edustajakseen toveri Markkosen, joka oli taitava puhuja ja salaisen Suomen punakaartin järjestäjä.

Yleensä oli varusväki heinäkuuhun saakka kallistunut sosialivallankumouksellisten puolelle ja mieliala sen keskuudessa oli ollut suopea väliaikaiselle hallitukselle, mutta jo syyskuussa valta joutui bolshevikeille ja linnoitus-väki alkoi kannattaa yleisvenäläistä neuvostokokousta.

Kun nyt linnoitusväki ja Tampereen kaupungin työläiset olivat liittyneet täydelleen toisiinsa, kävi mahdolliseksi taistelu paikallista porvaristoa vastaan, joka koetti provokatioitten avulla saada sotamiehet ja työläiset riitaantumaan keskenään voidakseen sitten vaatia varusväen poistumista Tampereelta ja yleensä koko Suomesta.

Mutta työläismilisi ja työväestö olivat varuillaan provokatioitten varalta, ja lisäksi ne varusväen avulla löysivät eri osista kaupunkia ja sen ympäristöltä asevarastoja, jotka nämä takavarikoivat omaan laskuunsa.

Valistuskomitea järjesti Tampereen varusväelle luentoja, joissa tehtiin selkoa päiväjärjestyksessä olevista valtiollisista kysymyksistä, samalla kun ensi sijalla oli tiedoitus yleisvenäläisen neuvostokokouksen toiminnasta ja tämän toiminnan selostaminen.

Itsekin suutuin demareille, että ovat imeneet tuon valeen täysin.

Väinö Linna ei valehdellut, hän kirjoitti romaaneja eli kertomakirjallisuutta; satuja, toisinsanoen. Lukijat ovat ottaneet ne historiankirjoituksena eli käsittäneet ne sellaisiksi. Myöhemmässä vaiheessa Linna itsekin alkoi uskoa olevansa oraakkeli, mutta se on eri asia.

Se on ihan hyvä että on itselleen rehellinen. Suomalaiset on niin herkkiä uskomaan punikkien valheita.

Miksi punikit haluavat kuulua Neuvostoliittoon ja yrittävät piilotella sitä?