mut ei siihen oo koskaan oikee pystyny. Kaikki tai ei ny kaikki mut suurin osa
vaan kiertäny koko elämän kaukaa kun olen niin outo. En olisi halunnut olla näin outo
mut en sille itse mahda minkään. Paljon mukavampi sellane tavallinen, joka osaa hymyillä, ei kärsi sosiaalisista peloista jne. Koko elämää aatellen tää introverttina olo ei oo kovinkaan riemuista. Mitä muut aattelette?
vaan kiertäny koko elämän kaukaa kun olen niin outo. En olisi halunnut olla näin outo
mut en sille itse mahda minkään. Paljon mukavampi sellane tavallinen, joka osaa hymyillä, ei kärsi sosiaalisista peloista jne. Koko elämää aatellen tää introverttina olo ei oo kovinkaan riemuista. Mitä muut aattelette?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minullekin tavallisuus on ollut vuosikymmenten aikana tavoite. En ymmärrä, miksi tavis on halveksittava sana ja tavallisuutta väheksytään. Mutta jos ei ole taviksen lähtökohtia, niin on vaikea muuttua kokonaan toiseksi.
Olen koko elämäni kokenut olevani poikkeava, vaikka en ole erityisen introvertti eikä minulla ole sosiaalisia pelkoja. Tämä vain taustatiedoksi aloittajalle, että meitä poikkeavaksi itsensä kokevia on monenlaisia.
Minusta olisi tärkeintä olla aito ja rehellinen, olipa millainen hyvänsä. Toiset ihmiset vieroksuvat, se on tosiasia. Mutta kun tulee toimeen itsensä kanssa ja viihtyy myös itsekseen aika ajoin (ja kykenee sitten lähtemään muualle silloin kun huvittaa ja siihen on varaa) niin sillä tavoin eteenpäin mennään.
Mielestäni meillä on monella tavoin suppeat stereotypiat sille, millaisia ihmisten tulee olla. Niitä olisi hyvä ravistella. Vaan annapas olla, kun tuot esiin näkemyksesi, vaikka miten hiot sanojasi ja tiedät olevasi taitava puhuja. Mykäksi ne toiset ihmiset menee!
Tsemppiä sinulle, aloittaja! Ja muillekin omituisille otuksille.