Tarvitsen sinua vieläkin

Tämä palsta saattaa olla siinä hyvä kun on ujoja ihmisiä, tyttöjä juttelemassa poikien kanssa anonyymisti, saattaa syntyä hyviä kavereita koska jotain kautta toiset löytävät kuitenkin, sitten.

Voivat purkaa ajatuksiaan.

Ainoa kenelle minä annan aikaani on omat lapset. Ei ole jaksamista ruveta tutustumaan yhteenkään ihmiseen.

Entäpä jos kertoisit sen hänelle? ☺

Tuskin nainen oli yhtä otettu susta sitten lopun viimein kun tänne joudut huutelee.

Meni tunteisiin aloitus tuskin hän olet mutta haavoittuneena tunsin vahvan painalluksen rinnassani. Ikävä iski vaikka kuinka olen yrittänyt väistää ja sulkea hänet mielestäni pois. Toivottavasti tavoitat oikean henkilön tai kirjoitat hänelle aloituksen tekstiviestillä, kirjeellä mikä on sopivinta

Miksi /minkä tähden te miehet ette, osaa elää yksinänne? Itsekullakin täällä on omat ongelmansa, surunsa ja vaikeutensa. Mutta jossain vaiheessa, jokainen kait kuin havahtuu jollain tavoin elämässään. Jos miehenä lähdet siitä, että kaikki elämässä tulee sinulle valmiiksi tarjoiltuna silmiesi eteen - kuin Manulle illallinen:
Niin sanon sinulle näin: En ole äitisi, enkä toimi samoin asioissa vaikka olisitkin tottunut huolenpitoon vielä aikuisiälläkin. Mutta poikkean siitä, että pystyn tarvittaessa monenmoiseen.
Mutta olen oppinut, ottamaan aikaa myös itselleni -joten älä pidä minua itsestäänselvyytenä.
Mitään iloa en saa siitä, jos huolehtisin vain ja yksin sinun tarpeistasi. Ellet itse osaa pyörittää, yhden miehen taloutta, olisiko aika jo opetella tämä taito.
Lapseni menevät etusijalle, aina silloin kun ovat avun tarpeessa.
Se että olisit heti vamis, kuin sähkökiuas johonkin -
kuulostaa hyvin vaaralliselta pelkästään jo ajatuksena.
Sillä minä en ole valmis minkäänlaiseen parisuhdeleikkiin tuntemattoman ihmisen kanssa.

Huhhuh.. Se halaus hänen kanssaan... Kunhan muistelin. Tämä ei ole häneltä koska emme ole puhuneet kuinka hyvää olen tehnyt hänelle...