Henkinen kuolema

tuntuu kuin olisin elävä ruumis. Olin myös koulukiusattu eikä se elämä muutenkaan ole erityisen hyvin mennyt. Elossa olen enää koirieni takia. Kukapa ne hoitaisi, jos tapan itseni?
Mikään ei tunnu oikein miltään ja haluaisin vaan nukkua. Masentunut olen ollut penskasta lähtien.
En mä ainakaan ole koskaan löytänyt elämän tarkoitusta ja tuskin löydänkään.

olen todella pahoillani....

Ymmärrän koulukiusattuja ja heidän helvettiään sataprosenttisesti, sillä olen myös itse kokenut sen helvetin yläasteella. Niistä ajoista on nyt kulunut melko reippaasti aikaa, ja olen päässyt siitä yli jotenkin, mutta jäljet se on jättänyt. Epävarmuuden(joka on kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin ennen), pelon ja ylikriittisyyden tunnistan itsessäni, ja tiedän että nuo piirteet suurimmaksi osaksi elävät minussa tuon koulukiusauksen vuoksi.
Itse olin hyvin masentunut kiusaamisen vuoksi, en halunnut mennä kouluun ja pelkäsinkin kiusaajiani. Välillä olin niin syvällä siinä surussa ja masentuneisuudessa, että itsekin mietin aika lopullisia ratkaisuja. Onneksi en ikinä tehnyt itselleni mitään, vaan taistelin eteenpäin kynsin ja hampain. Sitä helpotti irtautuminen vanhoista piireistä ja koulun vaihtaminen yläasteen jälkeen.
Nyt voin jo paljon paremmin, vaikka elämäni ei ongelmatonta olekaan. Kärsin edelleen epävarmuudesta ja kauheasta ylikriittisyydestä itseäni kohtaan, jos teen jonkun virheen elämässäni, rankaisen itseäni todennäköisesti kovemmin kuin pitäisi soimaamalla ja asioita vatvomalla. Pelkään myös asioita enemmän kuin ennen pelkäsin, en sitten tiedä linkittyvätkö kaikki nämä asiat niihin traumaattisiin kokemuksiin joita silloin koin.
Minulla on nykyään hyviä ystäviä, ihana poikaystävä, mukava pieni koti ja hirveä halu päästä elämässä eteenpäin ja ennen kaikkea toteuttaa haaveita. Tiedän mitä haluan elämässäni tehdä, haaveilen matkustamisesta ympäri maailman ja taistelen että saan unelmiani toteutettua. Voisi sanoa että vaikka sain kärsiä koulukiusaamisesta ja se jätti jälkeensä paljon pahaa, niin sain siitä myös tavallaan voimia. Päätin että kukaan ei enää tallo minua jalkoihinsa samalla tavalla, päätin että pärjään paremmin kuin ne, jotka alentuvat kiusaamaan toisia ihmisiä eivätkä edes tajua minkälaista jälkeä saavat aikaan! Kiusatuille haluan sanoa, että muistakaa oma arvonne, vaikka kuinka joku yrittää sitä sinulta viedä! Olette aina parempia kuin sellaiset ihmiset, jotka satuttavat toisia jatkuvasti kiusaamalla. Älkääkä antako periksi vaan yrittäkää katsoa tulevaisuuteen, vaikka se onkin tosi vaikeaa. Elämää ei ikinä kannata päättää koulukiusaamisen vuoksi!

Itse en ole pahasti koulukiusattu, mutta syrjinnän ja arvottomuuden kokemisen tunteen tiedän. Ja sen, mitä on olla ilman ystäviä. Kun ei ole ketään maailmassa, joka puolustaisi. Tiedän miltä tuntuu, kun joutuu pitämään vaikeassakin tilanteessa puoliaan yksin ja kun taistelu kiusaamista ja syrjintää vastaan loppuu, alkaa taistelu oman itsensä kanssa. Vaikea menneisyys vie voimat, vääristää hyvätkin asiat ja vie luottamuksen elämään ja ihmisiin. Päivä toisensa jälkeen on lähinnä selviämistä ja elämästä ei nauti. Kumpa voisin auttaa sinua. Sinulle on tehty väärin. Sinä olisit ansainnut muuta. Ja ansaitset parempaa. Ei sinun elämäsi ole tarkoitettu kiusaajien tarpeisiin olla uhrina. EI! Mutta sen tiedän, että kun kohtaa pahuutta ja tunnustaa sen pahuudeksi, niin oppii näkemään myös hyvyyttä täällä maailmassa. Älä suostu uhriksi. Jos voit, totea ääneen vaikka, mitä muut sinulle tekevät. Kerro jollekin. Älä jää yksin asiasi kanssa. Tänne kirjoituksesi on hyvä alku. Kiusaaminen EI ole kiusatun vastuulla, mutta se on suostuuko uhriksi uudestaan ja uudestaan. Taistele, olet rohkea. Tiedän sen.

Olen itsekin käynyt läpi "henkisen kuoleman". Yläasteella minua kiusattiin ja lukiossa olin melkein kokoajan yksin. Muutama vuosi meni ilman ystäviä/kavereita.

Kannattaa löytää jokin uusi harrastus tai jotain muuta tekemistä. Joku asia, mistä löydät voimaa. Sitä kannattaa etsiä itsestään, omista arvoistaan. Kannattaa hakeutua muiden ihmisten seuraan. Mikäli jäät yksin saatat sekoittaa pääsi väärillä ajatuksilla.

Kiusaaminen teki oloni surkeaksi. Viha alkoi kasvaa. Tulin pikkuhiljaa kostonhimoiseksi. Löysin oman voima sotilaallisuudesta. Ikävä kyllä aloin vihan takia manipuloimaan itseäni väärin. Hyvinä puolina itsekurini nousi ja aloin urheilemaan. Mutta negatiivisessa mielessä ajattelin vain kostamista. Koulutin itsestäni tappajaa tarkemmin kummempia ajattelematta. Onneksi vanhat positiiviset tunteeni eivät hävinneet mihinkään, vaan menivät vain piiloon hetkeksi. Säilytin järkeni ja herkkyyteni.

Edelleenkin jouduin kärsimään kiusaamisen aiheuttamasta vihasta. En tiedä miten siitä pääsisi eroon, kaiketi vihan antitunteella, rakkaudella. Tietenkin myös perinteiset jäljet näkyvät: huono itsetunto, liika itsekriittysyys. Kärsin edelleenkin sosiaalisesta ahdistuneisuudesta, ja sen oireista. Toisiin ihmisiin on vaikea luottaa, kun kerran parhaat kaverit ovat pettäneet muinoin.

Ei kannata hylätä unelmiaan. Voit saavuttaa ne vielä joskus. Kouluunkaan ei ole pakko mennä, mutta kannattaa opiskella ja käydä kokeissa. Muista jos millään ei ole mitään väliä, niin silloin voi tehdä mitä ikinä haluaa. Ei tarvitse välittää mitä muut ajattelevat.

Surullista! Moni ei tajua, miten vakavaa kiusaaminen on. :( Kun tuntuu tarpeeksi pahalta, itsemurha voi tuntua helpolta ratkaisulta. Ethän silti halua sun elämän loppuvan vaan tilanteesi helpottuvan? Usko tai älä, toivoa on niin kauan kuin on elämää!

Hae ihmeessä apua, sillä yksin sun on vaikeampi jaksaa. Ehkä ajattelet, ettei kukaan välitä tai ettet voi luottaa kehenkään, mutta jos niin olis, et olis saanut näitä vastauksia. Avun hakeminen ei ole noloa vaan rohkeaa. Eikä kukaan meistä ole niin vahva, että jaksais mitä vain yksin!

Toivon sulle pelkkää hyvää!

Ensinnäkin, rohkaise mielesi ja mene koulukuraattorin tai terveydenhoitajan juttusille ja kerro koko stoori. Sitten (tai ihan sama miten päin) risti kätesi ja pyydä Jeesusta avuksesi. Lue Raamattua ja huomaa, miten kiusattu Hänkin oli. Hakeudu seurakuntaan (onko paikkakunnallasi vapaaseurakuntaa) ja LUPAAN sinulle, että jos asiat eivät järjesty edellä mainitut asiat tehtyäsi, niin voit ottaa minuun yhteyttä henk.koht. ja lupaan auttaa sinua. Olen uskova nelikymppinen äiti ja olen saanut ottaa Jeesuksen elämääni ja voin kertoa että se on parasta mitä minulle on tapahtunut!!!