Viimeisin muistikuvasi hänestä?

"vuonna 85, kauan on aikaa siis"

Eilen sen miehen näin.

Niin kauan että pitänee ottaa alkoholia tähän sydän kipuun, muuten voi käydä huonosti.

n. tunti sitten.. kauhian kova ikävä.. 😟

Jos edellinen, viimeisin mielikuva on "hammaskeskustelu", niin ei ehkä hyvää ole odotettavissa.

Annoin jonkun aika arvokkaan lahjan eräälle tytölle, jonka kanssa olimme kahden kesken tekemässä juttua. Tämä tyttö oli vähän julman näköinen kasvoiltaan, mutta piti minusta kai sitten.

Seisoi siinä kadunkulmassa ja hymyili. Halasin. Emme ole puhuneet sen jälkeen.

sitten. Ei ole missään näyttäytyny😿ikävä painaa sydäntä.

Halasimme. Hänen silmät ja sanat jäi mieleen. Olin kaikesta hämmentynyt. Kaduttaa etten osannut sanoa mitään muuta. En tiennyt mitä tehdä.

Siinä LIDL kaupan pullonpalautusautomaatin luona joulukuussa 1964 New Yorkissa. Manhattanin Downtownissa. Minulla oli kolme täyttä muovisäkillistä palautuspulloja. Palauttelen niitä usein perjantaisin. Teen pientä omaa sekalaista bisnestä. Lappasin juuri toista säkillistä koneeseen. Löysä hikinen pipo valahti silmilleni. Liian iso pipo tai liian pieni päänuppi. Nostin pipon reunaa peukalollani ylös ja silloin katseemme kohtasivat toisensa. Naps ja pumps. Kuvankaunis uhkea bisnesnainen oli lähdössä ulos kaupasta. Piikkarit kopisivat jännästi. Kop-kop-kop. Ja peppu pyöri niin ihanasti villiä siksakkia. Leukani loksahti alas ja nielaisin ilmaa kitusiini. Röyhtäsin tahattomasti. Polvissani tuntui suurta heikotusta ja vapinaa. Siinä hän menee ja liukuu ohitseni. Enkeli uskomaton. Kop-kop-kop. Kolme sekuntia. Hups ja niin hän oli poissa. Kadonnut ikuisiksi ajoiksi ovesta ulos Manhattanin kujille. Ihana hajuveden tuoksu leijaili ilmassa pitkään. Hengitin maagista samettista tuoksua ahnaasti sisälleni. Olin hetkisen Liisan ihmemaassa. Sen koommin en ole häntä enää nähnyt. Jos vielä tapaan Sinut Ronnie, niin pyydän Sinut kaffelle kanssani. Tai keräämään pulloja China towniin. Enkelini, Ronnie, missä sinä olet? Pullopoikasi odottaa sinua LIDL kaupan tuulikaapissa aina perjantaisin Manhattanilla.
https://www.youtube.com/watch?v=jrVbawRPO7I

Hän istui autossaan ja minä auton vierellä. Juteltiin siinä tovi. Taisi olla viime kesänä. Kummallisen harvoin nähdään, vaikka asutaan ihan lähekkäin...

2014 juoksi vastaan pyöräilin en silti täysin varma kun meni nopeasti. Jokatapauksessa todennäköisesti olen ymmärtänyt väärin ja varattu ollut jo vuosia.

Näin viimeksi

En tiedä olenko vielä kohdannut.

Se istahti siihen penkille ja jäi sitä tupakkaansa polttamaan. Heilautin kättä hyvästiksi ja kaasutin pois. Viime vuonnako se oli...

Vilaukselta näin viime perjantaina. Salakuvasin. En saanut kunnon kuvaa. Ihailen kaukaa. Komea mutta hiljainen mies. Kiinnostava tapaus, en tiedä miksi. Jotain hänessä on.

Pistän silmät kiinni ja katselen.

Viimeksi viime viikolla näin.

Elokuussa 2017 jokin taistelu rikkaruohojen kanssa oli hänellä pihalla menossa.

Kyllä se oli viime viikolla kun hänet näin..
Taisi antaa kehuja.

Joulukuussa nähtii,mutta toivottavasti ei viimeistä....

Näin viimeksi alkuvuodesta 2017 enkä varmaankaan enää näe.

Lokakuussa, satoi vettä, tiesin, että tiemme eroavat...
Nyt Talvi, sataa lunta.
Kevättä odotan,jos sitten unohdan sinut ja
Kesä toisi vihreän oksan ja laululinnun...

Siitä ihan liian kauan aikaa. Olisko ollu s-kaupan parkissa,kun hyppäsi kyytiin,ja kaasuttelivat matkoihinsa.

Muistan että hän näytti hyvältä kuten aina, ja hänellä oli kiire, kuten aina. Marraskuussa näimme.

hämärä muistikuva ravintolasta naisten ympäröimänä itsevarma hymy huulillaan.....

Se jäi sinne toisaanne...
Jotain tummansinistä varmaan...
Sellainen verkkokalvoimitsi että ei katsonut...
Ja jotain viel mutta...
Onhan siitä jo, ja lisää kuluu...

Enää mausoleumiin porttikiveä hilailen.

Se on hämärtynyt, ehkä sitä ei olekaan.

Hän tupakalla ihmisten ympäröimänä, mieli jossain muualla. Vilkuilee ympärilleen varmasti minua etsien. Hän näkee minut kun puen takkia päälle ja katsomme toisiamme ilmeet värähtämättä. Lähden. Surullista että kahden vuoden jälkeen kun olemme vasta sanoneet toisiamme rakastavamme, tiemme silti eroavat. Surullista että rakastavaiset jotka eivät silti koskaan ole olleet yhdessä, esittävät etteivät tunne toisiaan. Rakastan silti aina jt <3 Itken.

Hän tuli ulos 🅱-ulko ovesta ja käveli 🅰-oven suuntaan .. 🅱 ➡ 🅰
Hän katsoi nopeasti ympärille 👀 ..
Minä olin liikkumatta autossa ja hän ei huomannut minua .. (huokasin 💨 )
Hän kaivoi valkoisesta lääkärin takin taskusta paperin, silmäli sitä nopeasti ja käveli paperi kädessä reippaasti eteenpäin, pää pystyssä, selkä suorana .. minä katsoisin vaan .. kunnes tajusin että olen edelleen ihastunut häneen! 💕
Marraskuu 2017
klo. 08.55

Taisi olla seurakunnan kerhossa kun pussasin sinua siellä vessassa poskelle, kun sain houkuteltua sinut sinne. Mutta ethän sinä niistä ymmärtänyt mitään kun en minäkään. Vieläkään en siitä yli ole päässyt..

Juteltiin kun hän oli kyykyssä auton vieressä, ovi auki. Käski ajaa varovasti ja katsoin kun meni omaan autoonsa.

https://youtu.be/A6j7mUxGz20
hins vegar,,

Kun menin sairaalaan katsomaan. Ehdin laittaa hammasharjani vessaan kun hän lakkasi hengittämästä kunnolla. Sanoin hänelle että rakastan häntä kun hän veti viimeisen henkäyksensä.

2016 huhtikuussa näin ja juteltiin lehdestä sen jälkeen näin.

Joulukuussa, hän taksiin menossa, mutta ei osannut lähteä. Tällä kertaa se olin minä, joka käännyin ja kävelin pois.

Melkein viikko siitä on...hotellin ulkoovella tiemme erkanivat.

Tänään näin miestä. Tulin taas niin hyvälle tuulelle. Niin kuin aina. Joka viikko näemme ainakin vilaukselta.

Oli muistaakseni 2007, mutta siitä huolimatta vielä rakas.

En koskaan

Tänään.
Olisi edes sanonut moi. :(

Suomi 24 laatukeskustelua.

Eteisen lattialla kuolleena. Palomies sanoi että syy on minun koska en huomannut ajoissa. Silitin hiuksia kunnes hautaustoimisto tuli hakemaan hänet.

Tämä onkin erittäin hyvä kysymys, minkä laitoin pohdittavaksi, että miten aika ja ihmisen muisti korreloivat keskenään, vai ovatko mitenkään tekemisissä toistensa kanssa.

viisi minuuttia sitten. Nyt on kaaaaauheea ihihihikkkävvvvväääääääääääääääääääääääääääääääääää!

perävalot vaan näin. ei edes hidastanut

Runebergin päivänä vuonna X.

5 vuotta sitten näin.Ei puhuttu mitään.Eikä puhuta.
Nyt on muuttanut yli 300 km päähän täältä.

Pidän eräästä tytöstä paljon, on töissä tutussa paikassa, en ole nähnyt pitkään aikaan häntä, viimeinen näkeminen oli sellainen että kantoi sellaista kaupan kassan rahalaatikkoa, hymyili metrien päästä kun huomasi ja hymyilin sille myös.

On vähän turhauttavaa sellainen kun kukaan nainen ei sitten tunnu olevan riittävän hyvä, ei saa itseäni ihastumaan riittävästi.

Tänään aamulla oli herätys, ei ehkä aamua enää ollutkaan, puhelin soi, ajattelin että varmaankin veli soittaa jotain juttua, mutta sitten se soikin pitkään, menin vastaamaan: postin lähetti soitti että mihinkä aikaan sopii että tuon paketin?

- Ajattelin että jos veli soittaa niin ehdin soittaa takaisin, sinänsä hyvä kun vastasin jotta saivat tuotua paketin nopeasti perille.

Eilen olin näkevinäni siinä klo. 11 maissa kauppareissullani. Pinkissä urheilu asussa sipsuttelit sivutietä pitkin.

Ei millään ole enää mitään väliä. Kestää monta vuotta selvitä monesta vaikeasta vuodesta.