Useat ihmiset ovat suuttuneita minulle siitä, että rakastan heitä.
Jos kysyy neuvojilta jostain luureista, niin minun aina vain pitää jatkaa rakastamista vaikka kuinka nuo rakastettavani kiukuttelisivat.
He eivät kuitenkaan ainakaan jotkut pidä siitä että rakastan heitä sillä tavalla kuin pikkulapsia.
Minä olen nyt kyllästynyt sekä näihin rakastettaviini että neuvojiini. Pärjätköön he kaikki ilman minua.
Jos kysyy neuvojilta jostain luureista, niin minun aina vain pitää jatkaa rakastamista vaikka kuinka nuo rakastettavani kiukuttelisivat.
He eivät kuitenkaan ainakaan jotkut pidä siitä että rakastan heitä sillä tavalla kuin pikkulapsia.
Minä olen nyt kyllästynyt sekä näihin rakastettaviini että neuvojiini. Pärjätköön he kaikki ilman minua.
Vastaukset 263
Vanhimmat
Sehän on sun oma tunne eikä sen pitäisi ketään häiritä jos et sitä erityisesti toitota , mutta ymmärrän myös hyvin etteivät kaikki pidä siitä että heitä pidetään pikkulapsina.
https://youtu.be/B--1DW9e-vA
Ei mitään rajaa
No mä olen sellainen, että jos mä tunnen jotain mielelläni ilmaisen sitä kovasti paljon. Siitä ihmiset suuttuu vaikka mulle sisäisesti erittäin kauniita tunteita ilmaisisin. Olkoon ilman. En viitsi sisäisestikään enää energiaani moiseen hukata. Oikeutetusti olkoon ilman.
Mä en oikein tarjua niitä anteeksiantoneuvojakaan. Oman hyvinvointini eteen mulla ei ole mitään tarvetta mitään anteeksiantojuttuja vääntää. Jos joku haluaa jotain anteeksiantoveivinkiä tulkoon pyytämään anteeksi.
Mitään ei oo tarjolla psykopaateille. Tarjoilu päättynyt.
Monologi on myös päättynyt. Piiiiiitkä monologi jota on lähetetty tänne ja ympäri maailmaa tuhansia sivuja. Tästä lähin puhun vain niille jotka vastaa.
Monologiani on menny luettavaksi kaikille mantereille mutta muistaakseni Japaniin ei oo menny.
Mistä tiedät minne on mennyt luettavaksi? Luulenpa että palstan älymystö vaan siellä osallistuu pongautellen osoitteitaan ulkomaiden kautta. Tai sitten asiamme (asiasi), jota en olisi kyllä ikimaailmassa uskonut, on kiinnostavampi kuin mitä voisi mitenkään kirjoitusten ja osallistumisten perusteella olettaa. :)
Olen täysin samaa mieltä kanssasi; Siinä on tekemistä ja haastetta kun joutuu omia vanhempiaan ymmärtämään kuin pikkulapsia (ja ilmeisesti pelottavan paljon muutakin populaa!), ja samalla tekemään selkoa omasta tilanteestaan ja asemastaan näissä verkoissa. Psykopaatit ja narsistit tuskin edes muodon vuoksi anteeksipyytävät mikäli katsovat sinun olevan muuten hyödytön, heikko ja puolustuskyvytön. Jos laskelmoivat että saattaa jotain hyötyä tms. heidän etunsa mukaista tai uhkaavaa olla ilmassa, saattaa muodollisuus lohjeta. Mutta mitäpä sillä tekee? Rusensimme sinut, zorppa?
Siis mä olen itse elämäni aikana lähetellyt monologiani sähköpostilla ja kirjeillä ympäri maailmaa.
Mutta joo, mä olen tulossa tärkeään oivallukseen.
Aina ennen tunsin syyllisyyttä kun minun rakkaudenosoitukset on torjuttu ja koitin sitten tukkia sitä rakkautta itsessäni ollakseni kelvollinen jotenkin. Tunsin siis huonommuutta siitä, että kaikki kenelle sitä rakkautta osoitan, kaikkoavat ja eivät halua puhua minulle. Tuota kautta minun elämässäni hyvä muuttui pahaksi ja paha hyväksi.
Mutta asia on yksinkertainen. Ne ketkä ei rakkautta halua, ei vain sitä ansaitse. Se on heidän juttunsa kuten esim. joku pelko heissä aiheuttaa sen. Se on heidän henkisen kehityksensä vaihe, että he reagoi rakkauteen niin. Eikä sille ilmeisesti voi mitään. Se on ihan oikeasti enemmänkin heidän menetyksensä, eikä meillä ole mitään syytä heikentää omanarvontuntoamme sen takia kuten esim. minä tein. Ei se ole meidän ongelma ratkoa mitä heillä päässä pyörii. Pyöriköön kun kerran vain luureja korvaan lyövät, eikä asiaan voi vaikuttaa.. Ei me voida elää toisten ennakkoluuloille. Ne jotkut auttavat luuritkin on laittaneet ikäänkuin minut vastuuseen tuosta joidenkin aikuisten pikkulapsimaisesta käyttäytymisestä. Ei siinä vain ole mitään järkeä.
Mä vähät välitän niiden luurien korvaan laittamisesta. Mä en enää usko sitä mun ongelmaksi.
Mä en ymmärrä miten yhteiskunnan auttajatkin onkaan voineet monimutkaistaa tämän asian.
Eikö asia ole yksinkertainen:
Jos joku ei halua vastaanottaa rakkautta, olkoon ilman !
Ihan kun ne auttajatkin pelkäisi että mä lopettaisin sen rakkauden levittämisen yksipuolisesti ympäriinsä. Tyrehtyy jengiltä lähde ?
Mä laitan sen nyt tuohon taiteeseen, jääkööt muut ilman.
He yrittää huijata yksipuoliseen rakastamiseen kaikin mahdollisin keinoin syödäkseen energiasi. Kuten anteeksiantoneuvoilla ilman että kukaan on edes tullut pyytämään anteeksi ja kaikkea, että koko aika ajattlisit vain ja ainoastaan heidän etuaan, vaikka he eivät rakasta sinua.
Eikö kaikki oli yksinkertaisempaa näin: Jätä he ilman !!!
Ne jotka mun rakkauden ansaitsee sen myös haluaa, vaikka kuinka räiskyvästi ilmaisisin, Piste.
Ja aika räiskyvästi on tulossa tuohon uusimpaan tauluuni. Aika kauniille näyttää vaikka itse sanonkin. Nautin sitten tästä vain itse kun mut ei tykkää. Jääköön ilman !!!
Mutta mulle on useampi ihminen ilmaissut että he rakastaa mun taidetta muttei mua.
Mielenkiintoista.
Moni laittaa mielellään mun taulun seinälle muttei oo mun kanssa missään tekemisissä. Jännä ilmiö ! Sen salaisuus ei oo mulle vielä selvinny ....
Mun oma teoria on että mun rakkaus on nin voimakasta ettei he kestä sitä kuin pieninä ripauksina !
Yksikin ihminen joka halus ankarasti katkaista kaiken yhteyden minuun, olisi kuitenkin sitä ennen ollut valmis ottamaan vastaan tauluni postilähetyksenä.
Moni muukin on katkaissut yhteyden minuun tyyliin, mutta kyllä sun taulu on ihan kiva ja sopii mulle tuohon seinälle, Sellasia ihmisiä on ehkä kymmenkunta.
Tutuilta kehut tulee tyliin: Ei uskoisi että toi taideteos on sun tekemä. Jos minusta joskus tulee omnistunut valokuva : Ei uskoisi että susta saa otettua tuommoisen valokuvan !
Jos jotain älyän. "Oho sä olet älykäs !"
Pitäskö nuo ottaa kohteliaisuutena vai päinvastoin ?
"Mä en ymmärrä miten yhteiskunnan auttajatkin onkaan voineet monimutkaistaa tämän asian."
Tämä poiju tässä ei voi puhua mitään mistään yhteiskunnan auttajista, kun ei heitä edes käytä. Käyttää ilmaispuhelinapuja, joissa on siis harrastelija-auttajia...
Eli jos tämä poiju tässä vetäisi sen moraalin myös tähän kohtaan, jossa noista auttajista puhuu, niin hän käyttäisi heistä jotain sellaista nimitystä, josta kävisi ilmi, että puhuu niistä ilmaisharrastaja-avuista. Mutta jostain syystä ei halua eettisyyttä tässä kohtaa vetää peliin ollenkaan.
Joo mutta mun mielestä se on vähän huijausta ottaa mitään terapeutin palkkiotakaan sellaisesta minkä voi ratkaista näin:
Jätä ne ilman jotka ei halua ja siten voi jättää terapeutitkin ilman ylimääräisiä palkkioitaan .
Ei siinä ole mitään järkeä että ihmisen pitää maksaa rakastamisesta.
Siitä ei pidä maksaa mitään !
Narsistien uhrien pitäs nostaa päänsä pystyyn.
Sillä tää juttu ratkeaa.
Kaikki uhrit kuvittelemaan itsensä jalokiviäkin arvokkaammiksi.
Joo puhelinpalvelu myös vei mun rahat.
Ne terapeutit ynnä muut ei sano sitä että sä olet jalokiviäkin arvokkaampi koska sitten heiltä loppuu kultalähde. Siksi he vääntää vääntämistää kaikkea monimutkaista ja kitsastelee kannustusta viimeiseen asti. Muttia riittää loputtomasti jotta sua kohdeltaisiin ihmisarvoisesti, ne muttat ei lopu koskaan jos heiltä kysyy...koska samalla loppuu heiltä kulta...
Ennen mun vammautumista tein työtä missä sai kannustaa ihmisiä, se oli ihanaa...
Mä löysin kyllä hyviä ulkomaisia tukiryhmiä, joissa narsistien uhrin syyllistäminen tilanteestaan millään tavalla on täysin sääntöjen vastaista.
Mutta en juuri osallistu niihinkään enää koska yksinkertaisimmalta tuntuu tämä:
Jätä ilman kuka ei halua !
Miksi kenenkään vastuulla olisi tyrkyttää ???
Jotkut systeemi laittaa tyrkyttäjän virkaan. Mä irtisanoudun.
Niin en osaa oikein ajatella, että missä tilanteessa ihminen sitten kääntyy jonkun terapeutin puoleen... Luultavasti ainakin useimmiten silloin kun ei syystä tai toisesta löydä ulospääsyä ongelmistaan omin avuin...
" voi jättää terapeutitkin ilman ylimääräisiä palkkioitaan"
Minua vähän tämä nyt hymyilyttää, vähän kuin kateus pilkottaisi jostain.
Mitäköhän Suomen psykologiliitto tuumaisi tuosta näkökulmasta...
Jotenkin kovin lapsellista tuollainen näkätys minusta. Ei aikuisen ihmisen kuuluisi tuollaiseen käyttää aikaansa.
Minun mielestäni taas sinulla on kummallinen näkökulma.
Näkemyksistäni pääsee sillä ettei tarjoile minulle minulle sopimattomia palveluja. Eli siis ei tyrkytä. Minäkään en enää tyrkytä rakkauttani, niin ei tarvitse tyrkyttää minullekaan mitään.
Siis odotan, että jatkossa joka ikininen iikka ymmärtää kun kohteliaasti ja ystävällisesti ystävällisellä äänellä ilmoitan: "Kyseisenlaiset palvelut eivät sovellu henkiläkohtaisesti minulle."
Ja tuohon kuuluu vastata: "Ahaa, ok, hyvä tietää". eikä mitään jahkausta minuuttiakaan ja sitten puhua kohtelaasti jotain muuta. Sitten minulle ei tule enää tarvetta kirjoittaa tällaisia.
Kyllä psykologien bisnes pyörii ilman minua ja paremminkin ilman minua.
Minä olen nyksinkertaisesti eri linjoilla. Tykkään noista erilaisista uudenaikaisesta kansainvälisistä henkisistä elämänneuvojista tuolla Youtubessa joita on vaikka kuinka paljon. Ei kaikille tarvi tyrkyttää samaa. Suomalainen peruspsykologia vaan ei ole mun juttuni ihan ymmärrettävästikin jos tietää kaikki elämänkokemukseni.
Se suomalainen peruspsykologia vaan tuntuu mulle niin älyttömän rajottuneelle ottaen huomioon kaiken mitä olen elämässäni nähnyt, että se ei tuota mulle m,uuta kuin turhaa ahdistusta.
Mä olen taiteilija. Minä RAKASTAN taidetta ! Enkä tarvitse mitään mikä tuota rakkautta rajoittaa !
Kun nuo minun kauheat vanhempani kuitenkin erään hyvän asian tekivät. Lapsena veivät minut jotain lähemmäs kai sata kertaa Kansallisoopperaan ja narsistinikin jonnei taidenäyttelyretkille joskus minua vei, samalla mentiin Eläinmusoon joka minua enemmän kiinnosti. Ja ostivat minulle ulkomailta jotain lasten taidekirjoja.
Se on ollut hirveää väkivaltaa kun minua lähes vuosikymmenet estettiin olemasta taiteilija !!!! Se oli HIRVEÄÄ HENKISTÄ VÄKIVALTAA PAHIMMILLAAN !!!
MIkään psykologia ei auta yhtään mitään niin kauan kuin taide kielletään !!!!
Ensin mua estettiin tekemästä taidetta ja sen jälkeen mä vammaannuin niin etten pystnyt tekemään sitä. Juuri kukaan ei välittänyt mistään tuosta paskaakaan. Mihin mä semmosia tarvitsen ?
Mua ei tarvitse kutsua minnekään salaisten ovien taakse haastattelemaan salaisista tunteistani. Mä voin ilmoittaa ne samantien kaikille julkisesti tässänäin.
Ahhh, kuinka mä rakastankaan taidetta !!!
Ja mua ahdistaa kaikki mikä sitä rajoittaa...
Taide mahdollistaa paljon monimuotoisemman kokemisen kuin psykologian oppikirjat.
Psykologia esim rajoittuu yleensä tiettyyn kulttuurelliseen tapaan kokea ja merkityksellistää. Taiteessa kaikki nuo rajat voidaan ylittää ja merkityksellistäminenkin vapauttaa tietyistä kaavoista.
Siis kun tällä palstallakin on surtu esim. narsistien lapsiuhrien kohtaloa ja kuinka heidät kulttuurellisesti merkityksellistetään, periaatteessa taide tarjoaa vaihtoehtoisen merkityksellistämistavan sillekin... Tai kenties sen merkityksen parhaimmillaan voi luoda itse jos onnistuu edistymään taiteen tiellä...
.
YK:n ihmisoikeuksissa ihmisellä on mielipiteen ja ilmaisun vapaus sekä vapaus pitää mielipiteensä ilman puuttumista. Ihmisoikeus on myös oikeus vapaasti nauttia taiteista.
Ahh, ahh, mä rakastan taidetta !!!
Niin ehkä se kateus jostain pilkottaa ihan niinkuin...
Mua+tympii+pykologiassa+se+kun+yleensä+ne+psykologiset+ihmiset+rajoittaa+myös+ihmisen+älyllisen+kapasiteetin+käyttöä+luovasti.+He+muka+"auttaa"+keksimään+uusia+näkökulmia.+Mä+koen+100%+että+he+rajoittaa+keksimästä+uusia+näkökulmia.+
Ja millä perusteella homma toimii niin että mä olen se jolle kaikki muut tuputtaa ajatuksiaan kuten on suuremmallakin joukolla tehty heiveröisille autistisille aivoilleni ? miksei enemmin niinpäin että mä tuputan ajatuksiani heille ?
Miksi se on lapsellista jos mä tuputan ajatuksiani ja se ei ole lapsellista jos mulle tuputetaan ajatuksia ? Ihmettelin tuota 50 vuotta. Nyt tiedän miksi : Se on HUIJAUSTA ! Huijausta merkityksillä !
Minusta sinun kirjoituksissa on ikävää se, että ikäänkuin ulkoistat ongelmiesi syyt joihinkin sinulle itsellesikin ventovieraisiin ilmaisapukuuntelijoihin, jotka avut olet ihan itse oma-aloitteisesti käsittänyt vielä ihan väärin.
Mitä jos ongelmiesi alku ja syy oletkin sinä ihan itse?
Vai tuleeko siitä liian huono olo jos ajattelisi että syy on itessä?
Voisin hyvinkin kirjoittaa omasta elämästäni samantyyppisen vuodatuksen, tosin auttajien tilalla olisi työnantajat minun vuodatuksessani.
Olen kuitenkin rakennettu niin, että minusta on huomattavasti rakentavampaa, kehittävämpää ja antoisampaa kysyä aina itseltäni, mitä minä voin tehdä paremmin, eri tavoin, miten minä voin kehittää itseäni.
Koko ajan käyn omaa taisteluani, nyt olen työssä ja unelma harrastuksista elää sisälläni.
Onhan tämä vaativa yhteiskunnan olotila kun työikäiset terveet on valjastettu kaikki työhön tai työtä hakemaan ja odottamaan työtä.
Ehkä sitten aikanaan eläkkeellä minäkin saan toteuttaa omia unelmiani taiteen parissa. Vähän suunnittelen jo nyt mitä tulen tekemään.
Edelleen syytän sinua pähkähassusta auttajien niputtamisesta. Vuodatuksesi on jonninjoutavan älytöntä. Ajattelen että psykologien/terapeuttien ammattikunnassa on itsessään paljon taiteen harrastajia ja tukea asiaan riittää varmasti.
Joo en viitsi edes lukea nyt kun olen jo päässyt näkemään maailmalla parempaa ajatussisältöä...
Tänään tein elämäni hassuimman oivalluksen. Miksi olen maksanut suuren summan rahaa saadakseni emotionaalista halventamista kun samalla summalla olisi voinut ostaa arvostusta ???
Tuo oli elämäni typerin ostos. Vika todellakin oli itsessäni kun menin ostamaan haukkuja, kun samalla summalla olisi voinut ostaa yhtä paljon kehuja.
Ostetut kehut vois kuulostaa hieman teennäiselle, mutta onko ostetut halvennutkset sitten jotain sen aidompaa ?
Ja jos jonpiakumpia aikoo ostaa, niin eikö kumminkin ennemmin niitä kehuja. Siinä on sentään vielä jotain ideaa ostaa kehuja, mutta onko vähäisintäkään järkeä ostaa henkistä halvennusta ?
Voiko tehdä mitään typerämpää kuin ostaa henkistä halvennusta ?
No sanotaan nyt vaikka niin että vika on minussa kuin jotain niin typerää tein että menin semmoista ostamaan kun olin vähän avuton yllättäen päästä varpaisiin vammautuneena. Vammaiselle voi käydä niinkin että menee ostamaan viimeisillä rahoillaan henkistä halvennusta.
Onneksi en enää ole niin vammainen.
Minä nyt taas tarjoilen tätä (sosiaalista) asemaa yhteisössä. Sinua sekä ajatuksiasia ei arvosteta pätkän vertaa. Sinut nähdään ehkä siten tyhmänä (olet itse tuonut useasti tätä älykkyys/tyhmyys -teemaa esiin), jolla ei voi olla mitään annettavaa, tai ajatuksesi ja kokemuksesi jotenkin väärinä tai vääristyneinä, joita tulee oikoa ja joille ei ehkä sen kummemmin tule lotkauttaa korvaansa. Olet melko varmasti saarroksissa joko välinpitämättömien tai omahyväisten ja varsin narsististen tai vähintään itsekkäiden ihmisten keskellä.
Onhan tässä huomattu miten asiamme painottuminen lapsiuhrien aseman selvittelyyn on aiheuttanut jotain närkästyksen tapaista ja painostusta siirtyä aikuisnäkökulmaan ja parisuhdeprobleemiin sukupuolikysymyksineen. Monet aikuiset tykkää kovasti semmoisesta ja kaikista sukupuolirakkausjutskista ilmiöineen, joka sitten tylsästi tyssähtää meidän lapsiuhrikokemuksiin, joiden esiintuonti ja näin aikuisena uusintaa traumaa jatkuvan väheksynnän ja mitätöinnin, jopa kiusaamisen muodoissa. Pitäisi varmaan rakastua ja hankkia miäs..?!!?! tsissus
MUa todella harmittaa etten koskaan tule saamaan vähiä rahojani takaisin. Mä olisin saanut niillä kaikkea pientä kivaa meriittiä.
Joo oikeassa olet.
Mutta tämä illuusio voi rikkoutua jos vaihdamme ihmisryhmää tai kulttuuripiiriä.
Katsoin eilen kivan Youtubevideon: Ei ole kauheita ihmisiä on vain vääriä piirejä...
Palaan vanhaan aiheeseen.
Toisen roska on toisen aarre...
ja kyllä se on tuota varmaan sitä enemmänkin mitä tulee henkisten ominaisuuksien määrittelyyn...
Jossain piirissä missä mä olen tosi huono, niin jos joku sieltä tulisikin sinne missä mä olen vähän parempi, niin voi vaikka osat kääntyä.
Noi ihmisten väliset henkiset arvostukset ei ole mitään absoluuttisia. Kulttuurierot tekee niihin tosi paljon.
Esim. jos mä olen oikein kohtelias mulla menee Suomessa tosi huonosti ja siks on pitänyt opetella rääväksi vastoin tahtoani, mutta valitettavasti tuolla maailmalla se on aika pitkälti just toisinpäin mun kokemuksen mukaan. Siellä ei joudu halveksituksi jos esittää asiat oikein kunnioittavin sanakääntein, vaan huonosti menee jos käytän Suomessa oppimaani räävätyyliä.
Ja se mistä mä tykkään maailmalla on se että siellä tykätään enemmän hempeilystä kuin kotosuomessa. Raavaat miehetkin voi tykätä vaaleanpunaisista kukkasista ihan reippaasti. Täällä jotenkin mulla ei ole mitään virkaa vaaleanpunaisen kukkakimpun kanssa.,
"Tuo oli elämäni typerin ostos. Vika todellakin oli itsessäni kun menin ostamaan haukkuja, kun samalla summalla olisi voinut ostaa yhtä paljon kehuja."
Niin, kyllähän ns. normaalikin ihminen haluaa jotain muilta ihmisiltä, sitä paljon puhuttua huomiota. Vuoropuhelu on myös tarpeen...
Ihan en itse kuitenkaan tykkäisi jos vastauksena saisin pelkkiä kehuja...
Kehuille on aikansa ja paikkansa, mutta niiden sisältö loppupeleissä olisi vähän köyhä kutenkin. Kehut ovat varsinkin taiteessa kannustavia.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/NarSupply.html
"Me kaikki etsimme ympärillämme olevista ihmisistä positiivista palautetta. Nämä vihjeet muovaavat joitakin käyttäytymisemme piirteitä. Siinä että narsistikin tekee näin, ei ole mitään erikoista. Mutta narsistisen ja normaalin persoonallisuuden välillä on kaksi merkittävää eroa.
Ensimmäinen ero on laadullinen. Tavallinen ihminen ottaa mielellään vastaan kohtuullisen määrän huomiota, hyväksyntää ja ihailua - sanallista ja sanatonta. Mutta jos sitä on liian paljon, hän kokee sen rasittavana ja välttää sitä.
Narsisti sen sijaan on alkoholistin mentaalinen vastine. Hän pyytää lisää ja yhä lisää. Hän ohjaa koko käyttäytymistään, itse asiassa koko elämäänsä, hankkimaan näitä miellyttäviä huomionosoituksen herkkupaloja. Hän juurruttaa ne johdonmukaisesti yksipuoliseen kuvaansa itsestään. Hän käyttää niitä säädelläkseen epävakaata oman arvonsa ja itsekunnioituksen tunnettaan."
Tämä viimeinen kappale nimenomaan, erottaa minutkin selvästi narsistista. En muuta itseäni sellaiseksi, että saisin vain näitä "huomionosoitusen herkkupaljoja" 🍻🍰🍦... Narsistit toki tyytyvät sellsiseen ja ne ovat ainoita mitä he haluavat edes. Minä elän jotenkin narsistia syvemmin ja se on nimenomaan minua.
Just...
siksi mäkin keksin räväkämpiä ilmaisuja kuten: "Jätetään ilman !"
Kuulostakseeni mielenkiintoisemmalle.
Ehkä meidän ei kannata ettiä ketään miestä, vaan jättää he kaikki ilman.
Nää ihmissuhteet on todella typerää peliä. Mä joudun siellä miesmarkkinoilla heti alimpaan riviin siksi että mä olen tunteellisesti tosi ilmaisullinen, miehet tulkitsee sen jotenkin vähäiseksi saavutettavuudeksi kun he luulee mua jo valmiiksi itsensä rakastuneeksi ennenkuin ovat avanneet suutaankaan. Omapahan on tulkintansa. Mikä noita Youtube videoita on uskominen, niin kyllä äkkiä meidän arvo kasvaa kun aletaan oikein kolkoiksi ja kopeiksi. olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, mutta en ole vielä vakuuttunut että se olisi sen väärti.
" Pitäisi varmaan rakastua ja hankkia miäs..?!!?! tsissus"
Miksi vertaat itseäsi noin rajusti muihin?
Pidä myös sinä asiat erillään. Et voi ikäänkuin samaan keskusteluun ihan noin vain sujahtaa, missä puidaan parisuhdeproblematiikkaa.
Josta parisuhteesta te lapsiuhritkin olette seurausta.
Minua jotenkin ottaa sydämestä, että tosiaan vertaat suoraan. Opettele erottamaan asiat. Myöskään se, että on lapsiuhri, ei oikeuta mihin tahansa väärään toimintaan.
"Monet aikuiset tykkää kovasti semmoisesta ja kaikista sukupuolirakkausjutskista ilmiöineen"
Oletko sinä lapsi?
Minusta jokaisella, varsinkin aikuisella on oma suhteensa omaan seksuaalisuuteensa, oli sitten kumppania tai ei. Seksuaalisuutta ei pitäisi käsittää liian kapeasti ainoastaan esim. yhdyntänä.
Ja se ei oikein sovi yhteen mun taidesuunnitelman kanssa, niin jääköön ne miehet.
Joku taiteilijamies siellä on kiva. Lähetellään toisillemme virtuaalikukkia ilman minkäänlaisia henkilökohtaisia kiinnostuksia. Vain taiteilijat taitaa ymmärtää semmosta ilmaisua. Ei mitään puhuta tai tunneta. Lähetetään vain kukkia ihan muuten vaan päivän piristykseksi. Eikä mua yhtään huoleta että se olis sen kummempaa kiinnostusta. Mutta auta armias jos lähettelisin virtuaalikukkia harvase päivä jollein ei taiteilijamiehelle he kuvittelis jo itseensä rakastuneeksi ja alottais sen hirveän ylimielisen käytöksen. Mutta mä luotran että taiteilijan kukkaset on vilpittömiä kukkasia.
Niin, nykyään on hyvinkin usein ollut puhetta kun on kaikenlaista vaihtoehtomediaa, että mielipiteet voivat olla myös vääristeltyjä, vääristelyä.
No mutta natrsisteillehan juuri käy lähteeksi myös negatiivinen huomio, mutta se ei rakastavaa ihmistä ruoki.
Joo mutta mua ainakin tympii kaiki valehtelijamiehet jotka valehtelee ja väittää että mun vanhemmat rakastaa minua. Jos ne miehet sen ymmärtää rakkaudeksi minkälaisia minun vanhempani ovat, niin melköön tiehensö kaikki.
Ja just joo mun mielestä psykologinen venkoaminen asioista ei ole yhtään tunteita elävöittävää. JOs mä todella tykkään jostakusta tykkään kehua häntä ihan loputtomasti ja sillä selvä...
Jos se nousee hänellä päähän sitten on päässä vika...
En mä halua semmoista miestä joka välttelee mun rakkaudenosoituksia näin: "Mä olen normaali-ihminen, otan vastaan vain sopivan annoksen ja sitten loput välttelen ."
Tosi tylsää psykologiaa. Mua ei kiinnosta tuommonen mies yhtään.
Rakkaudella mun mielestä ei oikeastaan tarvitse olla rajaa, mun mielestä sen sopii mennä aivan yli äyräidenkin...Siis jos on vilpittömästä rakkaudesta kyse...
Moni ei oo mun kanssa samaa mieltä. Se onkin se syy miks mä olen taiteilija.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/NarSupply.html
"Voiko negatiivinen palaute olla Narsistinen Lähde (NL)?
Vastaus:
Kyllä. NL sisältää huomiota, kuuluisuutta, pahamaineisuutta, ihailua, pelkoa, ylistämistä ja ihailua. Se on sekalainen pakkaus. Jos narsisti saa huomiota - positiivista tai negatiivista - se on NL. Jos hän voi manipuloida ihmisiä tai vaikuttaa heihin - positiivisesti tai negatiivisesti - se on NL.
Jopa ihmisten kanssa riitely on NL. Ehkä ei riita sinänsä - vaan kyky vaikuttaa muihin ihmisiin, synnyttää heissä tunteita ja manipuloida emotionaalisesti, kyky saada heidät tekemään jotakin tai olemaan tekemättä jotakin."
Käsitän narsistin hamuavan negatiivisen lähteen vähän toisin...
Ei narsistille kelpaa negatiiviseksi lähteeksi alistava väärinymmärrys, jossa hänet ikäänkuin sivuutetaan ilman sen kummempia perusteluja.
Vaan joku rosvoilu jossain rosvojoukossa, vähän päällikköisenä esim. tms. reipas ylinopeussakko kehuskeltavaksi...
Soittelin jopa yhden iloisen puhelun psykopaatilleni. Hänkin kuulosti iloselle niin kauan kun nimittelin ihmisiä valehtelijoiksi. KUn sitten siihen vaatimattomasti mainitsin hänenkin tavallaan kuuluvan joukkoon. Hän oli silleen: "Noh, eipäs mennä henkilökohtaisuuksiin ."
Mutta kuka ihminen maailmassa tarvitsisi alistavaa väärinymmärrystä minkäänlaisina annoksina ?
Sitä paitsi ei kukaan täällä voi tietää millaiisia miehiä minä olen kohdannu elämäni aikana, olenko kohdannut esim. narsistia tai en tai mitä olen kohdannut. Semmoisista en ikinä puhuisi millekään terapeutille tai nettipalstalle mitään, aihe ei kertakaikkiaan kuulu kenellekään viraalle tädille tms.. Mä en tykkää puhua aiheesta kenenkään muun kuin valitsemieni mieshenkilöiden kanssa enintään. Mitkään ammattilaiset ei kelpaa, vaan pitää olla yksityishenkilöitä ehdottomasti kelle puhun, jos puhun.
"No mutta natrsisteillehan juuri käy lähteeksi myös negatiivinen huomio, mutta se ei rakastavaa ihmistä ruoki. "
Tuo sinun vastauksesi minun kommettiini jossa korostin narsistien haluavan huomonosoitusten herkkupaloja...
Johon minä taas vastasin että negatiiviset herkkupalat ovat tietynlaisia kuitenkin.
Jos nyt olen oikein käsittänyt sinun saamasi negatiivinen huomio on juurikin tuota alistavaa epähuomiota... Että se ei kelpaisi myöskään narsistille huomioksi...
"aihe ei kertakaikkiaan kuulu kenellekään viraalle tädille tms.. "
Olet myös itse "vieras täti".
No en minä kenenkään toisen naisen miesjuttuja ratkokaan.
Itse tosin olen elänyt vain itsekseni pari vuosikymmentä. Mutta jos minulla olisi joku mies, minua älöttäisi repostella sitä jollekin vieraalle tädille. Kokisin sen suorastaan perverssiksi. Sitäkään nämä suomalaiset psykologisoijat ei ymmärrä.
Esim. sitä olenko mä ollut koskaan rakastunut tiedän vain minä, ei kukaam täti missään. Rajansa kaikella.
Mä olen maalannut myös miesten kuvia. Mulla harvoin käy vieraita. Kerran kävi yksi täti. Heti osoitteli miestä seinälläni: "Kuka hän on ?"
Ihan sama kuin osoittelusi Aku Ankkaa ja kyseli, kuka hän on ? heheh
Siinä sitä sitten onkin tädeille päänvaivaa.
Olkoot vaan. Ja en ole lapsi, vaan poiun kanssa pidän itseäni lapsiuhrikokemusten vertaisselvittelijänä, enkä ole kovin halukas tässä kohtaa joustamaan ja rönsyilemään muihin suuntiin tästä roolista. Olen havainnut, että tarvittaisiin vieläkin vahvempaa superliimaa asemasaappaissa pysymiseen kuin mitä luontainen jääräisyyteni on kykenevä tuottamaan. Luoja armahtakoon niitä ketkä tästä minua koettaa kovin kammeta. Minä en.
Siis olemmehan molemmat aikuisia poiun kanssa lapsiuhrikokemuksella. Siis tarkastelen mieluusti myös aikuisasemaa lapsiuhritaustalla täsmentääkseni ylempää.
Niin. Olet aikuinen ihminen, joka tapauksessa.
"pidän itseäni lapsiuhrikokemusten vertaisselvittelijänä, enkä ole kovin halukas tässä kohtaa joustamaan ja rönsyilemään muihin suuntiin tästä roolista. "
Voivatko lapsiuhrit olla keskenään aivan erilaisia aikuisia?
Ja voiko lapsiuhrilla ja ei-lapsiuhrilla olla keskenään myös jotain yhteistä mielenkiintoista keskusteltavaa... selviämispolkuja silmällä pitäen, kun ollaan narsismipalstalla?
Ihan mielipidettä kyselen.
Sanottakoon vielä, että niputus yleensäkään ei ole minun heiniäni.
Ratkot tai et, olet vieras täti.
Ei todellakaan. Harva, vain aniharva ilmeisesti on kiinnostunut lapsiuhrien kohtaamista institutionaalisista epäoikeudenmukaisista käytännöistä, lasten kaltoinkohteluun liitetyistä kulttuurisista ja sosiaalisista merkityksistä ja asenteista ja niiden vaikutuksista. Siksipä uskon että minulla ja poiulla on harvinaisen paljon yhteistä vs. muut kohtaamani lapsiuhrit.
Tosi moni sen sijaan on kiinnostunut juuri sukupuolirakkaudesta, omasta urapärjäämisestä (ei yleensä lapsiuhriteemaan liittyvä) yms. mistä muutkin. Tietysti yhteistä tässä voi hakemalla hakeaja ne ovat todellisia kaikill ; resurssivaje ja energiahukka sinne kotitaustaan, joka on meillä musta-aukko eikä ponnahduslauta, tai tarmpoliini kuten ei-uhreilla.
Eli kokemukseni mukaan lapsiuhrit eroavat huomattavasti juuri tiedostamisen asteissa (psykologinen ja erityisesti sosiokulttuurinen), tavoitteissaan ja arvoissaan niin kuin muutkin ihmiset. Temperamentiterot ja yleisälykkyys tietysti aina mukaan sekä kyky olla rehellinen itselleen, joka on kyllä tosi monelle vaikea paikka kun kyse on omista vanhemmista. Eikä sitä kyllä tavikset helpota, kuten olemme tuhannen ja yhdenkin kerran taas havainneet.
Tässä tuli just mieleen miksi lapsiuhrit ovatkin niin epäkiinnostuneita yhteiskunnallisesta asemastaan; Taustaan liittyy tietysti häpeää ja monia todella vaikeita tunteita, eikä sitä monikaan osaa havainnoida muuta kuin psykologisena ongelmana. Monella on lisäksi kova ja kyseenalaistamaton kaipuu ja draivi siihen oletettuun normiin (normaalibiografiaan?) taipuisana ja miellyttämisenhaluisena "pärjääjänä". Siis joku kulttuurinen mielikuva on tosi purematta nielty. Jotain tomottii ehkä.
"Eikä sitä kyllä tavikset helpota, kuten olemme tuhannen ja yhdenkin kerran taas havainneet."
Tuosta tavistelusta saa vähintäänkin sätkyn tässä yhteydessä.
Miten suhtaudut tuon toisen taideharrastukseen ja hänen tavoitteisiinsa sen kautta saada sisältöä elämäänsä sekä myös jakaa omaa osaamistaan/kykyään/kauneutta? Minusta kuulostaa siltä että taide edustaa hänelle todella paljoa. (Minulla myös taideharrastus, joka minulle hyvin hyvin tärkeää).
Korostan että oma erkaantumiseni narsistista ja hänen otteestaan perustui myös hyvin paljon omaan taidepainotteiseen harrastemaailmaani ja taide on osa sitä unelmaa mitä kohti tässä kuljen enkä päästä narsistia enää elämääni.
Minä korostaisin tässä yhteydessä eriyisesti, että osa (enemmän kuin keskimäärin) huumeidenkäyttäjistä on lapsena uhriutuneita. Näkisin että huumekulttuuri on niin omansa ja niin tuhoisa, että kuka tahansa on parempaa seuraa kuin huumeidenkäyttäjä aikuislapsiuhrille.
Mikään linnottautuminen ei voi olla hyväksi. Osa ongelmien selvittelyjä on käsittääkseni oman itsen vahvistaminen niin, että kykenee suvereenisti pitämään puolensa elämässä niin, että oma persoona kantaa... myös muiden joukossa.
Korjaan sen verran että tuolle toiselle taide on siis ammatti, minulle harrastus.
"Monella on lisäksi kova ja kyseenalaistamaton kaipuu ja draivi siihen oletettuun normiin (normaalibiografiaan?) taipuisana ja miellyttämisenhaluisena "pärjääjänä". Siis joku kulttuurinen mielikuva on tosi purematta nielty. Jotain tomottii ehkä. "
Mikä sinusta on sellainen suuri poikkeama, minkä voisi tehdä "normaalista"? Mikä olisi hyvä tehdä tai mikä suorastaan pitäisi tehdä? Vai voiko sen valita itse, miten haluaa asian olevan?
Ollos hyvä vaan, hieno homma. Minä taas aion pysytellä aiheessani, johon olen jo uhrannut valtavan määrän elämästäni ja ajastani. Jos sallinet... tai mitäs helevettiä minä sitä sinulta kyselen.
Aikoinaan eräs läheisimmistä ihmisistäni tokaisi minulle että kukaan ei ole niin kiinni perheessään kuin sinä. Hän itse asustaa edelleen perheensä luona. Mikään tokaisu ei varmaan ole tavoittanut asian ydintä paremmi. Ja ssian monessa merkityksessä.
Minulla ei ole huumeongelmaa eikä ympärilläni ole huumekulttuurin edustajia. Kokemukseni tällaisesta on kapeita ja hentoisia enkä koe sitä mielenkiintoisena tai kiehtovana.
"Jos sallinet... tai mitäs helevettiä minä sitä sinulta kyselen."
Tämä kuitenkin terveys-narsismiaiheinen palsta, ja kaikki asian tiimoilta täällä saavat keskustella...
Tämähän ei täysin avoimena palstana ole edes mikään vertaistukipalsta, vaikkei vertaistuki täällä kiellettykään ole.
On vain hyvin complicated mikä tulee ketäkin, mikä ei.
Ok. Tällaisella avoimella palstalla voi liikkua ihan mitä vain, joten tulipa tuokin kysäistyä.
Joo taide on siinä mielessä narsisminuhriuden vastakohta, että narsismi tukahduttaa ihmisten tunteet ja taide vapauttaa tunteita. Narsismi kieltää tunneilmaisun, taide sallii...
Ei tosin yhtään ihme monien kokemuksilla että ovat ajautuneet tai hakeutuneet huumepiireihin parempien puuttuessa. Sanotaan nyt sitten vaikkapa että surullista. Asiaa voitaisiin varmaan auttaa tutkimalla ja keskustelemalla reilusti mm. poiun kanssa esiin tuomiamme kohtia ja tunnistamalla ja tunnustamalla lapsiuhrien kohtaamia epäeettisiä, rikollisia, kaltoinkohtelevia ja kohtuuttomia, epäoikeudenmukaisia menettelyjä nimeämällä ne sellaisiksi, eikä peittelemällä ja harhaanjohtamalla väärillä nimillä väärissä etiketeissä näin aluksi... sanktioista (tai niiden puutteista) sittemmin kun asiat ensin saadaan edes esitettyä. Sellaiset piirit olisikin muuten mukavia missä näin meneteltäisiin. Ei taida löytyä koko maasta ja kysyvä tieltä eksyy, tai eksytetään.
Kyllä kyllä, ihan vieras täti
Ja miten raivostuttavaa tuommoinen että ilmoittaa kokemistaan vääryyksistä, epäkohdista ja väkivallasta, niin johan sieltä tulee kysymyspatteristo huumeidenkäytöstä kakan koostumukseen ja seksipartnerien määrään. Oikein SOTEn 7päivästä päivää?
No joo se asema on aivan älytön.
Ja ehkä tosiaan kannattaisikin ajatella asiaa enemmän poliittisesti kuin psykologisesti. Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta enkä ole siihen osallistunut tai siis en ole ainakaan kuulunut mihinkään puolueeseen tms. poliittiseen toimintaan.
Joka tapauksessa viime aikoina olen huomannut, että tarkemmin asiaa mietittyäni koen politiikan huomattavasti psykologiaa kiinnostavammaksi. Olen kenties ollut ennakkoluuloinen sanan politiikka kuivuuteen. Siitä tulee helposti mieleen jäykkiä henkilöitä harmaissa puvuissa tai sitten jopa väkivaltaa. Eikä sana siinä mielessä kiehdo minua. Mutta onhan politiikka varmasti muutakin. En vain oikein ole perehtynyt kaikkiin sen ulottuvuuksiin.
Mutta ehkä meidän narsistien lapsien olisi syytä enemmän "politikoida" asemaamme kuin psykologisoida.
Kun me kerromme sitä surkeaa psykologista narsistien uhri tarinaa, niin ne auttajatkin innostuu siitä eikä halua päästää meitä pälkähästä. Ehkä meidän pitäs "politikoida" jotain muuta.
Joo se on törkeää ja kammoksuttavaa, että uhreihin liitetään sitten kaikkea sopimatonta.
Joo+.+Minäkin+varmuuden+vuoksi+korostan+että+olen+koko+elämäni+ajan+ollut+100%+raitis.+En+ole+kokeillut+enkä+käyttänyt+huumeita,+enkä+alkoholia,+en+kahvia,+enkä+psyyken+lääkkeitä.+Myös+suklaan+syömisen+olen+lopettanut,+koska+koen+sen+liian+"huumaavaksi".+Musta+teekään+ei+sovi.
Unohtui, että tietenkään en ole koskaan polttanut tupakkaa, enkä edes maistanut.
Ja sitten kommentoin tuon loppuosan että kyllä: Asioita peitellään väärien nimien ja merkitysten alle.
No luuletkos että olet ainoa kenelle tulee tuollainen normisetti kysymyksiä.
Sinusta tulee mieleen yksi toinen juttu. Aihe arka myös... Sanotaan nyt vaikka että rasistin leima heilahtaa tietyissä tilanteissa epäoikeudenmukaisesti, kun on asiasta sanottu. Asiasta josta sanottaisiin kenelle hyvänsä, niin auta armias jos sanot siitä samasta jollekin muumaalaiselle, niin rasistihan siinä.
Epäoikeudenmukaisuutta on niin monenlaista.
Kovin aikuisena (noin niinkuin henkisesti) en epäoikeudenmukaista haistatteluasi pidä.
Varsinkin kun...
Minulla tällä palstalla oikeus kysellä mitä tahdon. Varsinkin kun ihan fiksusti kysyn ja vastaukseksi tulee haistattelua.
En ole kysynyt kakan koostumuksesta enkä seksipartnerien määrästä.
Aika sekaisin taitaa sinulla olla käymäsi keskustelut, jos tuollaisia sinulta kysytty.
En katso, että minun täytyy sinua vastaan mitenkään puolustautua, kun en ole sinulle mitään väärää tehnyt.
Sen sijaan sinä itse olet monenlaiseen epäasialliseen syyttelyyn syypää.
Tässä olen kyllä eri mieltä. Kyllä pahoinpitely pitäisi merkityksellistää pahoinpitelyksi, eikä esim. rakkaudenosoitukseksi tai kuritustoimenpiteeksi. Sehän on jo mitä suurinta harhautusta ja pään sekoittamista, henkistä väkivaltaa, jos joidenkin kohdalla pahoipitelyä opetetaan pitämään normaalina, rakkaustoimenpiteenä, tai kurituksena... Tulee mieleen ihan Huxleyn dystopia, joka siis on näissä asioissa varsinkin lasten kohdalla vallitseva todellisuus. Hyvin kasvatetut kukin ympäristöönsä... niinpä niin.
Kyllä eksytetään pahan kerran. Mä jouduin oikein supereksytykseen. Mutta se on vähän pitkä juttu joten ei enempää tässä siitä.
Ja sitten ei tajuta tätä:
Vaiva ei helposti parane samassa ympäristössä missä se on tullut.
Tuota ne auttajat varsinkaan ei ymmärrä.
Siksi esim. mulle pelkkä virtuaalinen ulkomaillaolo on tehnyt hyvää.
"Asioita peitellään väärien nimien ja merkitysten alle. "
Mitä kukaan hyötyy teidän ongelmienne peittelyistä ?
Minulla nyt tietty käsitys muotoutunut tähänastisesta.
Ehkä ette edes halua, että laistenne kokemat ongelmat vähenisivät, vaan ajatte ainoastaan omaa henkilökohtaista asiaanne. Senkin kustannuksella, että mikään ei ratkeaisi.
Jos joku jotain peittelee niin kyllä se on tuo toinen kirjoittelija, joka on niiiin salaperäinen ja hyökkää ihan normikysymyksestäkin kysyjän raiveliin kiinni. Ja vielä ihmettelee, että joku huumeidenkäytöstä kysyy.
Siis eikö laki nyt tulisi olla sama kaikille. Ja miten sitä voi enää kommunikoida, jos merkitykset eroaa huomattavasti? Kukin pysyköön merkityspiirissään? Minusta tällä alueella tarvitaan nimenomaan merkitysten yhdenmukaistamista ja samalla kehysten moninaistamista yli viranomaistoimijarajojen.
Ymmärsit väärin mitä tarkoitin. Mikä on luonnollista koska en juuri selittänyt. Selitän kohta jos osaan ja ehdin. .
Siis toihan on niinkuin sitä narsistien gaslightingia, kun asiat merkityksellistetään väärin.
MInä tarkoitin sillä, että taide ei sido sellaisiin psykologisiin ajatuksiin kuten että
1. Nyt sulla menee 15 vuotta että ensin todistat puheesi, jos me nyt ylipäätään uskotaan
2. Jos me uskotaan, niin sun tietenkin pitää käydä loppuelämä terapiassa, eihän siitä muuten voi selvitä
Mutta toinen vaihtoehto on etten mä ala todistella mitään. Totean vain kuinka asia on ja sitten alan etsiä jotain luovaa ratkaisua siihen. Siis olen huomannut tuossa taiteessa on ihanaa se, että taiteella voi ilmaista miltei mitä vain eikä siitä kukaan tule vaatimaan mitään todisteluja. Siksi mun mielestä paljon psykologisointia yksinkertaisempaa.
Myös henkinen pahoinpitely pitäisi merkityksellistää henkiseksi pahoinpitelyksi.
Kuten sinä pahoinpitelet minua henkisesti erittäin herkästi.
Kas kun minä en pidä huumeongelmaa erityisesti mitenkään moraalisesti sillä tavoin likaiseksi kuin sinä näyt pitävän. Minusta kyse riippuvuudesta. Jonka riippuvuuden ympärille kehkeytynyt oma huumekulttuurinsa.
Ei ole minun vikani, jos ette ole kyenneet ainakaan vielä kasvamaan ihmisinä yli sen, että revitte pelihousunne pelkästä kysymyksestä.
Varsinkin kun kysymys oli oikeutettu täydellisesti aiemman perusteella.
Aikuisuhri aiemmin sanoi että ainoastaan aikuisuhrit ovat keskenään samanlaisempia, joten mainitsin sen perusteella tuon tietämäni faktan huumeidenkäyttäjistä.
Mutta teitä ei ehkä nyt faktat kiinnosta vaan teitä vie joku ihan muu flow.
Tervemenoa.
:)
No joo siis tuolla miesmetsällä, joiksi sitten kehystetään varmaan joidenkin mielestä kaikki sosiaaliset sukupuolikohtaamiset, on joskus ollut jänniä dynamiikkoja. Naisena äkkiä olet joko tyrkky helppo ja halpa, mutta liikaa ei saisi odotuttaa tai oikean ajoituksen kilpasisar vie nenän edestä :D Jotain tuommoista. Ja metsällä sitä on joidenkin mielestä aina, oli kyse mistä tahansa. Kuka sellaista sitten jaksaa missän ihmissuhteessa näin vanhemmiten kovinkaan kauaa missä pelaillaan joillain ja joidenkin päähän kalkkeutuneilla siveys ja haluttavuusnormeilla. Tai siis saahan sitä hillota päähänsä mitä vaan mutta en minä ainakaan ryhdy toisten säilykkeiden mukaan toimimaan, kun en nyt pidä itseäni kovinkaan tuhoisanakaan tuttavuutena. Mutta tuttavuuteni varmasti menettää nämä kalkkiviivoittajatt; Tulla kytätyksi, kyräillyksi ja laskelmoiduksi ja liikaa ohjailluksi on yök turn off missä tahansa ihmissuhteessa. Saatika sitten halvennetuksi ja rienatuksi..?!!
Kyllä mun mielestä on tällaisessa yhteydessä epäkohteliasta kysyä huumeenkäytöstä.
Joo mutta kyllä henkilöä joka ei käytä huumeita helposti loukkaa jos häntä ajatellaan huumeenkäyttäjäksi.
Siis niinkuin mikä tahansa muukin kun ajatellaan joksikin mitä ei ole.
Se on totta että henkinen pahoinpitely todellakin pitäisi merkityksellistää paljon vakavammin kuin yleisesti tehdään. Siitä voisin kirjoittaa pitkään, mutten nyt jaksa.
"MInä tarkoitin sillä, että taide ei sido sellaisiin psykologisiin ajatuksiin kuten että
1. Nyt sulla menee 15 vuotta että ensin todistat puheesi, jos me nyt ylipäätään uskotaan
2. Jos me uskotaan, niin sun tietenkin pitää käydä loppuelämä terapiassa, eihän siitä muuten voi selvitä"
Minulla sama ajatus mitä tulee työttömyyteeni.
Yhteen aikaan pohdin keinoja millä voisin saada oikaistuksi kokemani vääryyden ja nimenomaan todistettua kokemani vääryyden.
On kuitenkin selvää, että aika loppuu jonain päivänä ja tuon todisteluun elämä ei vain tule riittämään. Ehkä teen valituksen Jumalalle, niin voin jatkaa keskustelua taivaassa tai siellä toisessa paikassa, jos niin käy. Täällä nyt vain mentävä tavalla tai tosella eteenpäin ja tehtävä siihen tarvittavat valinnat. Minä olen valinnut myös taiteen yhdeksi tärkeimmistä asioista itselleni.
Myöskään en ymmärtänyt, miten mikään terapia voi vaikuttaa työttömyyteeni edullisesti, kun sitä minulle ehdotettiin.
Sinusta poiketen, en kuitenkaan täysin torpedoi sitä, että terapiasta olisi ollut hyötyä. En vain hiffaa miten. Nyt olen työssä joka tapauksessa, enkä terapiassa...
Ei yleistäminen ole fakta.
No mutta kiva, ei me sitten niin erimielisiä olla,..
"Saatika sitten halvennetuksi ja rienatuksi..?!!"
No jos nyt olet se loanheittäjä, joksi sinut ajattelen, niin olet sellainen käytökseltäsi, että sinulla ei mitään kanttia sanoa mistään.
Ai nii, unohdin, että sinulle sellainen asia kuin kantti ei merkitse mitään. Et tarvitse kanttia etkä mitään syytä, vaan loka lentää...
Kanttiaan mittailevat vain selkärankaiset.
Joo, ei ollenkaan mitenkään kaikesta.
En kai ole ilmaissut henkilökohtaisia tuntemuksiani huumeiden käyttäjiin muuta kuin termillä surullista. Minusta on epärelevanttia selvittää epäkohtien osoittajan huumeiden käyttöä? Omituista nyt vähintään. Perusteltua ja relevanttia se on silloin kun ollaan kokonaisvaltaisen psykiatrisen hoidon piirissä. On varmaan silti totta että epäkohtien olemassaolosta seuraa paljon addiktioita jos mitä kaikkea SURULLISTA. En silti tunne huumeiden käyttäjiä, enkä ole pyrkimässä seuraan, koska juuri se maailma ei kiinnosta minua (tässä kohtaa onnekas?). Pitää varmaan nyt sitten olla erityisen kiitollinen ja keskittyä tuntemaan kiitollisuutta ettei juuri tätä ongelmaa ole, ja jalkojakin on vielä kaksi.
En ole yleistänyt. Kysyin asista nimenomaan, enkä pelkästään kyseisen yhtälön vuoksi, vaan myös muista syistä.
"Pitää varmaan nyt sitten olla erityisen kiitollinen ja keskittyä tuntemaan kiitollisuutta ettei juuri tätä ongelmaa ole, ja jalkojakin on vielä kaksi."
Ja kenen kanssa kuvittelet keskustelevasi? Minkä yleistyksen nyt taas itse teit, kun tuollaisia päättelet.
Mikä ihme loan heittäjä? Mistä sinä puhut?
"Minusta on epärelevanttia selvittää epäkohtien osoittajan huumeiden käyttöä? Omituista nyt vähintään. "
Niin, kysyin asiaa siis sen käymämme keskustelun perusteella, jossa sanoin, että aikuislapsiuhrit muodostavat oman erityisen ryhmänsä, jossa ovat toistensa kaltaisia enemmän kuin muiden... Olen vain eri mieltä. Käytin huumeryhmää yhtenä vertauksena. Toki vertauksia voisi olla monenlaisia, mutta tuo nyt lyhyt ja ytimekäs.
En kykene keskustelemaan kanssasi mielekkääksi kokemallani tavalla, joten skippaan suosiolla tästä lähtien kunnes tunnistan jotain ymmärrettävää johon koen haluavani tarttua. Tämä siis energian säästämiseksi.
Nyt selitän mitä tarkoitin sillä taiteella.
Jos menet terapiaan sun pitää todistella se oli pahoinpitelyä ei rakkaudellista kuritusta ja väitellä siitä. Mutta teoriassa taiteilijana voisit maalata taulun: Tässä kuva siitä mitä olen kokenut ja määrätä sen merkityksen itse. Olen itsekin vasta aloittelija.
Sinä voit pitää minua matelijana tai ihan minä tahansa haluat. Minusta sinä et ole keskustelun ja huomioni väärti enää tällaisen kommentin jälkeen.
" irrelevantti
4.2.2018 17:31
etikettivirhe kirjoitti:
Ei tosin yhtään ihme monien kokemuksilla että ovat ajautuneet tai hakeutuneet huumepiireihin parempien puuttuessa.
---Ja miten raivostuttavaa tuommoinen että ilmoittaa kokemistaan vääryyksistä, epäkohdista ja väkivallasta, niin johan sieltä tulee kysymyspatteristo huumeidenkäytöstä kakan koostumukseen ja seksipartnerien määrään. Oikein SOTEn 7päivästä päivää?---
Kuinka monta kirjoittajaa?
Tällä palstalla on nimenomaan poijun kanssa kirjiottamaan pyrkinyt häijyläinen, joka heittää lokaa ainakin minun kirjoittajapersoonani niskaan säästelemättä.
Kovasti samantyyppinen me-kirjoittelu nytkin meneillään.
Olen tunnistanut kirjoittajan samaksi.
Mä en ylipäätään tajua sitä miksi terapiassa pitää todistella itseään kun se ei ole mikään oikeudenkäynti, eikä mun mielestä toimi oikeudenmukaisena oikeudenkäyntinä vaan mielivaltaisena sellaisena, kun siinä ei oikeasti todistella mitään kunnolla esim. kirjallisilla todisteilla tms. Eikä päätöksessä näy perusteluja kuten oikeudenkäynnissä-
Et halua, kuten jo aiemmin hetimiten ilmoitit.
Olen siis ihminen sosiaalisemmasta päästä ja tulen yleensä melkein kaikkien kanssa toimeen.
En ole epäymmärrettävä vähimmässäkään määrin.
Teen kohta palstadiagnoosin...
Anteeksi mutta sanon suoraan että kiistanne on absurdi.
Jos tunnet nikamia selässä asia on selvä.
Niinpä...!
Ihan en hiffaa mikä kenenkään motiivi tällaisella avoimella palstalla vaatia toisten vaikenemista ilman mitään erityistä syytä on. Jos ja kun hän on asialleen vihkiytynyt, niin kai hän ymmärtää että tiukkaan aihekeskusteluun ON omat palstansa...
Tämä palsta nyt ihan avoin.
Annan toki teidän keskutella rauhassa, mutta kirjoittajapersoonani ei ole likakaivo, johon voi sumeilematta kiukkunsa purkaa.
Voihan sitä toivoa, että hyvässä kodissa kasvanut ja hyvän kasvatuksen saanut olisi täysin hampaaton ääliö, mutta ihan ei mene putkeen.
Mutta etkö sinä näe että olet itse yhtä herkkänahkainen ?
Loukkaannut ajatuksesta että mahdollisesti olisit hampaaton ääliö.
Mä melkeen olin. Multa meinas tän sairastumisen takia lähteä hampaatkin samalla kun aivovaurio heikensi älyäkin. Nyt tajuan että heikensi sitäkin, koska sitä on tulossa takaisin hiljalleen.
Miksi koet että se olisi ongelmallista jos olisit hampaaton ääliö ?
Mä harjoittelen positiivista ajattelua.
Vaikka näin:
Kaikki katkaisee minuun välit koska olen niin luova :)
ei siksi että olisin niin kauhea tai huono.
Joten kun vielä joku katkaisee yhteyden minuun ajattelen: wow miten luova mä olen !
Kokeilen miten toi vaikuttaa minuun...
Koittakaa tekin jotain vastaavaa. Kootaan sitten tuloksia tänne.
Mulla muuten on granaattiomenapuun taimi ja papiljotit päässä Muistatteko ku suunnittelin ?
Joo meille narsistien uhreille tosi tärkeää oppia välttämään huonoja energioita. Olen vasta aloittelija.
Kirjoittajalla on selkeästi toiset motiivit keskusteluun kuin meidän kokemuksista ja asemista kumpuavat ällistely ja selvittelyintressit. Arvostelen intervention hyväntahtoisimmillinakin tyhjänä henkilöön käyvänä sotkemisyritelmänä vailla aitoa kiinnostusta asiaan. En ole kieltänyt ketään kirjoittelemasta. Kaino toive on että toisten hentoisia yritelmiä lapsiuhriasiassa ei tultaisi elefantin jaloin argumenttivirhekärsineen huiskimaan. Koen muuten samoin oikeudekseni pidättäytyä kommentoimasta, lukemasta, noteeraamasta epämielekkäitä ja sekoittavia puheenvuoroja, jonka ajattelin nyt ilmoittaa, toisin kuin yleensä.
:):) Olet mielestäni ihastuttava
Minä en usko että minuun katkaistaisiin välit luovuuden takia. En pidä itseäni kovin luovana. Ei se ole koskaan edes ole ollut päämääräni. Omasta mielestäni olen varsin tylsä ja tavallinen, vaikka minulla on joitain näkemyksiä ja kokemuksia joista ei selkeästi pidetä.
Joo mutta jos ei luovuus niin jotain muuta. Kriittisen ajattelun kehittäminen kuuluu muistaakseni ihan jos peruskoulun perusopetussuunnitelmaan tai jonnekin sinne jos en aivan väärin muista. Eli eihän se ole välttämättä huono jos olemme kriittisiä ajattelijoita vaikkeivat muut siitä pitäisikään. Siis meille syntyjään narsistien uhreille on erittäin tärkeää oppia olemaan välittämättä siitä mitä muut ajattelee koska olemme herkistyneitä sille. Katsoin juuri videoitakin hieman sen suuntaisesta aiheesta.
Ja just toi meidän mitää oppia: oppia sivuuttamaan se mistä ei ole meille mitään hyvää...
Ehkä suurin apu olisi oppia ajattelemaan mitä tykkäämme ...
Sehän on kanssa jokin perusoikeus, että meillä on täysi ajattelun vapaus, mutta sitä ei osaa käyttää kunnolla kun ei aivotkaan ole tottunut ...
Minä olen muista syistä vaikutuksille altis, mutta olen aika vahva kestämään sitä vaikka saisin olla yksinäni eri mieltä jostain.
Eilen katsoin muitakin videoita. Sielläkin joku elämänohjeistaja selosti, että tosiaan ihmisten lukumäärä jonkin ajatuksen takana ei takaa sitä että ajatus olisi järkevä. Miljoonakin ihmistä voi olla aivan väärässä. Ja se ihan oikeasti mahdollista.
"Miksi koet että se olisi ongelmallista jos olisit hampaaton ääliö ?"
No se ei edusta minkäänsorttista totuutta. Totuudenmetsästäjänä varmaan ymmärrät mitä tuolla tarkoitan. Eräänlainen totuudenmetsästäjä minäkin...
Olen varsinkin nuoruudessani kohdannut eräässä vaiheessa melkoisia haastajia. En ole alistuva luonne.
Mietin juuri eilenissä, että mitä sellaisen haastamisen takana on. Ehkä tässä nyt mietintäni tuloksen pränttään. Siis kyse siitä, että joku/jotkut kokevat valta-asemansa horjuvan. Olen tällä palstalla kohdannut muutaman haastajan ennenkin.
Ehkä tuo kirjoitta on kova suustaan ja tottunut sillä pelinsä voittamaan... Minä nyt ihan ns. vasemmalla kädellä voin myös olla kovasuinen, jos niin haluan. Mutta sinänsä ei ole ollenkaan minun juttuni. Minulla ei muuta tarvetta tuollaiseen kuin satunnaisen vastineen antaminen loukkauksiin.
Hänhän kirjoitti aiemmin sen tasoisia loukkauksia, että ne olisi voinut pyytää poistamaan. Ehkä pyydänkin. Niitä taidettiin poistaakin joskus.
Häntä nyt ei taida palstan siisteys todellakaan kiinnostaa. Hän on hyvin raskasmurheinen henkilö, mutta se ei oikeuta ihan kaikkeen. Minusta tietyllä tapaa rajaton. Ehkä sinunkaan ei kannata luottaa täysin tuollaiseen vaikka sinua kehuskelee. Narsistitkin toimivat juuri noin...
Tossa kriittisessä ajattelussa on käsitteessä vaan minulle sellainen ongelma, että kun se merkityksellistyy ihmisille selkeästi usein, minullekin, vihervasemmistofeninistisenä ajattelupakettina agendoineen, ja sitten niitä pidetään tiedostavina ja kriittisinä... niin sitten kun minä kritisoin jotain joka ei kuulu tähän sisältöön tai ilmeisesti koetaan uhaksi tälle sosiaalisen statuksen saavuttaneelle kriittiselle ajattelulle niin saan osakseni ... jotain tosi väkivaltaiselta tuntuvaa... Kyllä minä tiedän että yksikin ihminen voi tuottaa validia näkökulmaa ja osoittaa valideja ennen havaitsemattomia mekanismeja ja käytäntöjä, tai kokonaisia epärationaalisia ajatusperinteitä, joiden korjaamiseksi pitäis oikoa jo isompaakin rakennetta kaikeksi sosiaaliseksi tyrmistykseksi...
"Kirjoittajalla+on+selkeästi+toiset+motiivit+keskusteluun+kuin+meidän+kokemuksista+ja+asemista+kumpuavat+ällistely+ja+selvittelyintressit."
"niin saan osakseni ... jotain tosi väkivaltaiselta tuntuvaa... "
Ohhoh. Voi pikkuista, joka aina on itse niin kiltti ja herkkis... Miten moraalisesti väärää sinua kohtaan...
https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsistin_moraalikasitys_ja_omat/
"Narsisti tahtoo nähdä kaikki asiat subjektiivisesti, eikä hän vaivaudu miettimään asioita muiden ihmisten näkökulmasta. Narsisti pitää itsestäänselvyytenä sitä, että muut ihmiset tottelevat häntä. Narsisti on hyvin itseriittoinen, eikä hän kykene ymmärtämään sitä, että muilla ihmisillä on identiteetti. Vaikka narsistit voivat näennäisesti pitää muista ihmisistä, vuorovaikutussuhteet eivät pääse kehittymään aidoiksi, sillä narsistilla on jo omat ennalta omaksutut mielipiteet muista ihmisistä ja heidän tekemisistään."
"Loppujen lopuksi narsisti on tuskin edes kiinnostunut toisten asioista, ellei asia koske narsistia itseään."
Ja niinpä isolla luudalla ja tehokkuudella ajaakin sellaisen kirjoittan tiehensä, joka ei ehkä ihan täysillä palvelekaan juuri hänen henkilökohtaisia päämääriään riittävän ketterästi...
"Narsisti rakastaa moralisoida kyllä itse kaikkea ja kaikkia, kunhan se ei kohdistu häneen itseensä tai omiin tekoihinsa. Narsistille on tyypillistä toimia moraalin vastaisesti, kun hän siitä hyötyy. Hän perustelee usein toimintaansa sillä, että teko on oikeutettu jos siitä ei jää kiinni."
Ja suoranaisen kiinnijäämisen ainakin satunnaisten palstavierailijoiden joukossa voi välttää vaikka tottuneeseen tapaan kirjoittamalla joka kommentin eri nikillä...
" joiden korjaamiseksi pitäis oikoa jo isompaakin rakennetta kaikeksi sosiaaliseksi tyrmistykseksi... "
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html
"Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia);"
JA ENNEN KAIKKEA
"On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein, tai ovat hänen seuransa arvoisia;"
Isoja asioita sinulla hoidettavana ja korkealla toimit.
Ette te kumpikaan milleen narsistille tai psykopaatille vaikuta, ainakaan sellasille kuin mun vanhempani. Ja mä olen täysin varma että äitini on aivan psykopaatti. Lukekaa nyt tuo hyvä artikkeli tänään lehdessä. Tuolla ketjun lopussa.
Ei tuo henkilö minua ole kaapannut tuo toinen palstakirjoittaja. Kyllä ne kaappaajat on toisenlaisia.
Älkää nyt niin kovasti hermostuko jos mua vähän kehutaan ...heheh
Itse en osaa kummastella koska olen välillä itse tosi kova kehumaan ihmisiä.
On tässä aika mahtava mahtiolo kun tulee tuollaista mahtipontista diagnoosia asianharrastuneisuudesta jotka ei ole ketään kiinnostaneet, eikä muuten tule kiinnostamaankaan pennin vertaa. Yleisöä on joka kerta ja joka paikassa vähintään yksi stadionillinen raikuvine aploodeineen ja luvassa on mainetta, kunniaa, naisia ja vuittoneittain rahaa. Luksusillallisia ja VIP-aitioita, punaisia ja itämaisia mattoja... Kovan luokan tekijöitä.
Ei ne mekanismit ja käytännöt psykologisilla diagnooseilla korjaannu tai häviä, kuten ei meidänkään tarpeeton stressaaminen tai edes hävittäminen maan päältä.
No minä ainakaan en usko ratkovani mitään isoja asioita konkreettisesti, mutta sopii niitäkin koittaa ymmärtää sen verran kun pystyy-
Mutta monologit minä tosiaan olen lopettanut. Tälläkin palstalla nähty viimeiset monologini näinä päivinä. Voin kuitenkin vielä kanssanne keskustella. Mutta elämäni monologi on tullut kirjoitettua päätökseensä asti. En enää ketään vaivaa monologilla.
Nuo kaksi liikaa hermostuvat toisistaan. Olen vähän pihalla kiistastaan. En meinaa edes ymmärtää heidän kirjoituksiaan toisilleen vaikka muulloin ymmärrän tekstiään. Mutta sitten aloittavat tuon erikoisen mun korvissa siansaksalle kuulostavan keskustelun.
Minä en aikoinani tehnyt mitään nikkiä kun ei tullut mieleen, enkä osannut pitää sitä oleellisena ja tarpeellisena silloin, kun aloin kirjoittamaan poiun anssa asiasisällöistä, joihin hänellä oli kaltaistani tulokulmaa. Se, että kirjoittelen vailla nikkiä ei pitäisi häiritä sinua mitenkään, eikä sinulla ole mitään oikeutta tulla vaatimaan minulta sellaista, oi prinsessa pieni. Tämä on anonyymi palsta eikä minulla ole tarvetta eikä halua paljastella Sinulle itseäni yhtään mitenkään muuten kuin koen tarpeelliseksi ja antoisaksi asiani selkiyttämiseksi missä taas koen poiun olleen suuresti avuksi. Onko sinulla jotain annettavaa näihin lapsiuhrikeskusteluihin roimimiesi napakymppidiagnoosiesi lisäksi?
En ymmärrä mitä tämä psykologisen silmäterän omaava henkilö pelmahti ja millä mandaatilla. Mut kaikki kukat täällä kukkii ja olkoon sitten.
Salailu ei tee narsistin uhristä epäilyttävää. Mä olenkin nykyään ihan mahdottoman rempseä aiheesta. Kun ei tässä nyt ole enää keksinyt muutakaan noiden psykopaattien kanssa.
Mutta on ihan luonnollista olla narsismikuvioissa salailevan oloinen.
MInäkin jossain vaiheessa melkein puhuin vain "salakielellä".
Tuo taiteeni eteneminen on siitä vapauttanut mua.
Tarkoitan että erikoiset ilmaukset ja sanakäänteet on mun mielestä ihan luonnollisia jos pitää mietiä mitenm lutvia jonkun narsistijutun kanssa.
En mä usko palstadiagnooseja. Siis palstalaisille annettuja. Ei mulle ole niillä mitään merkitystä.
Mä tunnen sen kyllä sillon kun psykopaattinen henkinen energia tulee kenttääni.
Psykopaatteja on vaikea tunnistaa, mutta sen energian voi tuntea helpommin ikäänkuin aisteilla.
No rölläyksenä (joku pershärö sekin, nasset, psykot?) ne on tietysti otettava. Tietysti joskus kimpaatuu ja ärsyttää kun on muutenkin menettänyt koko elämänsä tälle aiheelle ja sitten yhä uudestaan ja joka kerta vuorollaan ne pyritään alhaisesti sotkemaan. Tämä on ollut minulle melko ainoa vuorovaikutuskanava enää tässä asiassa, ja oikeastaan monessa muussakin, niin onhan se aika mauttomalta tuntuvaa kapeaksi viedyssä ahtaissa oloissa ja elämisessä.
Tuli tässä mieleen että olen muitakin psykopaatteja kohdannut kuin äitini. Mm. erään henkilön eräässä ammatillisessa tehtävässä toimimassa. Mutta en tule ikinä kertomaan kuka.
"Se, että kirjoittelen vailla nikkiä ei pitäisi häiritä sinua mitenkään, eikä sinulla ole mitään oikeutta tulla vaatimaan minulta sellaista,"
Se häiritsee silloin kun vaadit minun hakevan jotain tekstistäsi, kellonaikoineen päivineen... Kuten vaadit aiemmin kertomaan missä tekstikohdassa olet heittänyt lokaa minun päälleni, kuten kerroin sinun tehneen.
Minulla nyt on ihmeen paljon oikeuksia vaatia melkein mitä vaan, se on sitten eri asia, toteuttaako niitä kukaan.
"Onko sinulla jotain annettavaa näihin lapsiuhrikeskusteluihin roimimiesi napakymppidiagnoosiesi lisäksi?"
Ei varmasti henkilölle jolla jo on kaikki vastaukset muutenkin valmiina, ainakin mitä tulee minun alhaiseen sotkeutumiseeni sinun ylhäiselle alueellesi.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html
"Sanallisen tunneilmaisun puuttuminen - Narsisti haluaa puhua itsestään ja vain itsestään. Hän ei ole kiinnostunut muista ihmisistä eikä heidän sanomisistaan, elleivät ole mahdollisia Lähteitä, ja silloinkin vain saadakseen heidän lähdettään. Hän käyttäytyy pitkästyneesti, ylenkatsoen, jopa vihaisesti, jos hän kokee, että muut vievät hänen kallista aikaansa ja siten väärinkäyttävät häntä."
Niin hieman minua ihmetyttää millä mandaatilla SINÄ vaadit minua antamaan sinulle jotain lisäarvoa itsellesi.
"En ymmärrä mitä tämä psykologisen silmäterän omaava henkilö pelmahti ja millä mandaatilla. "
Niin, onhan koko atmosfäärikin sinun, sinun ja vain ja ainoastaan sinun...
Ompa omituista. Olen käynyt todellakin keskusteluja tällä palstalla vuodesta 2012, ja nyt muka olen yhtäkkiä pelmahtanut SINUN palstallesi.
Sinähän se olet joka noin joka toinen kuukausi ehkä hieman käyt tällä palstalla. Minä kirjoittelen keskimäärin useamman kerran viikossa.
"Narsisti osallistuu sosiaalisiin tilanteisiin - jopa pelkkään leikinlaskuun - alentuvasti, valta-asemastaan käsin sekä ylimielisyyden ja alentuvaisuuden näkökulmasta."
lyö.lyötyjä ym. shittiä.
Etköhän sinä ole itse alan miehiä.
Minä tunnen itseni, joten en ala sinua edes sääliä, vaikka sitäkin kai odotat.
"En ymmärrä mitä tämä psykologisen silmäterän omaava henkilö pelmahti ja millä mandaatilla."
Ja milläs mandaatilla SINÄ minun mandaattiani kyselet.
Taidat olla aikas sekaisin.
Oletteko te miehiä vai naisia ? Sekin alkaa jo mennä tässä keskustelussa minulta sekaisin ? :)
Joo. Älä siitä mitään välitä.
Ainoa tapa miten tästä voi parantua on just se ettei välitä kaikkien ihmisten jutuista ja varsinkaan tunteella.
Sen mä olen nyt viimeinkin oppinut, että todellakin tajuan että suurin osa siitä mitä ihmiset ylipäätään puhuu on todellakin täyttää hölynpölyä. Mun on ollut sitä todella vaikea käsittää.
Ei sinusta hengi mitään "vain minä" ilmapiiriä. Ja narsistien uhreille vois tehdä vain hyvää olla joskus "vain minä"
"Mutta on ihan luonnollista olla narsismikuvioissa salailevan oloinen."
Jollain lailla, livenä yleensä kai enemmän.
Mitä järkeä on tulla tänne palstalle salailemaan, sitä en ihan hiffaa.
Miltä tämä nyt näyttäisi:
🕶️
Hei, salainen erityisanonyymi tässä.
Minulla yksi juttu.
Siihen mennyt koko elämä.
Ette tiedä minkä ikäinen olen muuten.
Ja jos joku tähän vastaa niin haistatan pitkät,
kun ei se kumminkaan ymmärrä.
Systeemi pännii ja pätkii.
Muut ei saa kirjoittaa, kun ei niillä mitään mulle kuitekaan.
Yhden tiedän kun vähän samis, se saa kirjottaa.
Muut menkööt manan majoille, niillä mitään virkaa.
Kaikki oikeudet pidätetty.
Mulla ne vaan.
MÄ ajattelen että te muuten vaan ette ole toisillene parasta mahdollista seuraa.
Minä olen naispuolinen henkilö. Keski-ikäkin kohtapuoliin jo takana...
Käsittääkseni tuo toinen on mies, vaikka ensin pidin häntä naispuolisena.
Tai voihan hän olla sellainen vaihtosukupuolinenkin, mistä sen tietää...
Minua on ennen syytetty vastaavasta kirjoitustavasta. Sitä haluaa joskus kommunikoida toisten kanssa vaikka kokisi olevansa tilanteessa josta ei voi puhua.
Mulla sellainen hytinä, että tuo toinen ei ole hyvää seuraa kenellekään.
Onko hällä jotain avuntarvetta keskusteluun, niin siitäkään en ole varma. Ehkä hän puhuu kokemuksistaan totta, ehkä ei. Eihän täällä anonyymillä palstalla voi koskaan tietää toisista kirjoittajista mitä ovat oikeasti, mikä on keksittyä, mikä totta.
Kova on suustaan ja yrittää ajaa muita kirjoittajia (ainakin minua) pois jopa palstalta, kun tämä palsta hänen mielestään hänen, joten todellisuudentajustakaan en oisi ihan varma.
Kaventuneesta kommunikointimahdollisuudesta puhuu. Ehkä olsi sitten peiliinkatsomisen paikkakin. Kovin tyly ja kielteinen suhtautuminen hällä kuitenkin minuun ja ilmeisen ennakkoluuloinen ainakin.
En ole siitäkään varma kommunkoitteko te kaksi oikeasti toistenne kanssa ollenkaan.
Eikä tuo suhtautuminen kohdistu vain minun kirjoittajapersoonaani. Yleiseltä asennoitumiselta kuulostaa. Sen vuoksi tuli vähän tunne että jotenkin "kaapannut" sinut.
Ja minä en tietenkään kenenkään muun takana seiso kuin itseni,
No oikeaa kontaktia ei ole syntynyt. Sitä vähän ihmettelen miksi ei. Vihainen tuntuu olevan. Koko maailmalleko? Ainoastaan joku henkilö syyllinen hänen oletettuun onnettomuuteensa.
Siis voin vain keskustella. Enhän minä tiedä ketä nimimerkkien takana on.
Teilla niinkuin olisi jossain kohtaa jokin tunnereseptori johon toisissanne reagoitte.
Jotain sellaista varmaan😃
Jospa se joskus kirjoittaa vähän enemmän eikä säti niin paljoa...
Väärässä on jos kuvittelee että minä olisin utelias, en ollenkaan.
Toivon vain että ei sättisi. En muuta.
Ja oli mitä oli. Rauhoittukaamme kaikki.
Niin, kuvittelen, että jokaisella ihmisellä on oma pohjakosketuksensa elämässä, sellainen syvin huonoin olotila jossa käynyt. Kellään oikein mitään yksinoikeutta ikäviin olotiloihin. Omani olen kokenut varmaan niissä työttömyyden syövereissä, jolloin tuntui ettei minulla ole sijaa maanpäällä ja muut ryöstävät minun oikeuteni elää... Eikä se vieläkään naurata, vaikka siitä nyt vaivoin olen yli päässyt. Enhän niitä menetettyjä vuosia koskaan takaisin saa.
Jotenkin ajattelen, että se narsistikin pääsi kimppuuni työttömyyden seurauksena, vaikkakin epäsuorasti.
Juu, todella. Hyvää yötä sinulle 🌗
Niin no oli se ikäänkuin heikkous mikä tahansa niin siihen narsistit iskevät.
Siksihän mä koenkin psykologiset henkilöt niin negatiivisesti koska mun tapauksessa heidät teoriat puhua heikkouksistaan on ainoastaan vaarallista koska johtaa vain siihen että psykopaatit käy niihin kiinni. Senkään takia mun mielestä psykologiassa ei ikäänkuin ole mitään järkeä juuri siksi että he eivät huomio psykopaattien olemassaoloa ja toimintatapoja. Ne pitäisi huomioida samanaikaisesti kun jotakuta "terapoi". Muutoin heidän terapiat vain ja ainoastaan altistaa psykopaateille. Kuten eilisestä lehtiartikkelistakin ilmenee psykopaatot kyllä osaavat huijata terapeutteja vaikka terapeutit ei sitä ehkä haluaisi uskoa. Minä uskonkin olevani niin kova kritisoimaan psykologiaa juurikin siitä syystä, että minun äiti on psykopaatti. Mutta kun ei he hoksaa edes tuota yhteyttä-
Lukekaa tuo lehtiartikkeli. Siinäkin mies tulee selittämään asiantuntijalle itse ettei sovi kirjassa kuvattuun tavalliseen ihmiskuvaan. Mä olen juurikin tässä vaiheessa jo hieman ärtynyt siitä kun ne ihmiset koko aika yrittää sovittaa minua ja vanhempiani siihen tavallisimpaan ihmiskuvaan mihin me ei oikein sovita. Kyllä minä tiedän ettei me oikein siihen sovita kukin eri syystä.. Niin siitä todellakin tulee niin äärimmäisen typerää vääntää jotain mitä me ei ollenkaan olla. Siksi olen niin kova kritisoimaan.
Mun heikkoushan oli yllättävä aivovaurio ja siihen he ajoitti sen rajuimman väärinkäytön-.
Kun siihen asti olivat tunteneet mut liian kovapäisenä ihan mitä vain kotkotusta yrittää. MUlla oli aina tapana sanoa nuoruudessani: Mä olen herkkis mutta mulla on suuri ja kova pää. Mä olen kiltti mutten tyhmä.
Minä en ainakaan koe olevani kykenevä kommunikoimaan tuon yhden kanssa. En koe olevani samalla sivulla, eikä aikomukseni ole päästäkään sinne. Hyppään yli, taito sekin.
Mitä sinulle on oikein tehtykään...? Vanhempasi vai? Kuulostaa tosi pelottavalta että yksinäistä kaltoinkohdeltua vastaan tehdään joku hyökkäys.
Me too...
I´ts me 🐰
No täytyy myöntää että tässä joutuu koko aika olemaan itseään rohkeampi.
Olen tainnut jo vuosikymmeniä sitten sanoa olevani itseäni vahvempi ja rohkeampi. Kun ei tässä muu auta.
Kyllä oli todella pelottavaa saada samanaikaisesti sosiaalisesti joukon vastustajia kun on juuri saanut aivovaurion. Aika avuton olo siinä toki tuli kun itse aivovauriossa ja puoluhalvantuneena ja samalla siinä sitten joukko vahvempikehoisia ja aivoisia vastustajia. Mun mielestä ihmiset on vähän raukkoja kyllä kun toimivat niin. Tai ei niin vähänkään. Sitten he pilkkaa tyyliin nauraen: "Onks sul joku pelko ? Mitenköhän sen sais pois ? Voi voi kun en keksi."
Ihan kieroa.
ylihyppäämisen kykyä toivoisin minäkin kehittäväni.
Olin tänä aamuna yhtäkkiä huonossa kunnossa johtuukohan se siitä kun eilen puhuin psykopaattini kansaa kun olo oli niin vahva että pystyin siihen. Voisko se vaikuttaa noin paljon?
Niin ja on kyllä tehny kamalaa mutta kun se on niin kamalaa ettei sitä sovi edes kertoa kelleen...
Auttajillekin on tärkeintä etten mä mieti sitä kuka sen on tehnyt. Mun pitäs lähes kaikkien mielestä selvitä jotenkin ajattelematta sitä mikä tähän on johtanut. Eli mä en saisi kertoa mitä on oikeasti tapahtunut, vaan mun pitäs tästä vaan jotenkin itsekseni hissukseen selvitä. Yritän kyllä niin. Mutta myönnän että vähän salamyhkäisyyttä tässä on.
Mihin väärään toimintaan? Mistä syytät? Mihin olen/olemme syyllistyneet?
Ainakin yksi tyyppi jonka olen käsittänyt lapsiuhriksi on ilvehtinyt hyvin rumasti palstan naispuolisia kirjoittajia joilla ongelmia parisuhteessa... Ei ollenkaan fiksua.
Samantapaista roimintaa tullut taas tuona aikana kun vastasin nimimerkillä Miksi.
Kyseinen hekilö varmaan tunnistaa itsensä. Jos et ole sinä, ohita.
Mulla ei oo kysymyksessä vanhemmat, mutta kun on sellainen tilanne , että lenkkarit ei vielä ole mahdollista, niin paras varmaan on yrittää tuota samaa suhtautumista. Vähän kuin silloin tällöin vierailevaan pelleen ja heitän sopimusten kanssa kruunaa ja klaavaa. Kyllä se aina harmittaa kun mihinkään ei voi koskaan luottaa mutta osaan ainakin varautua.
Siis sehän on ihailtavaa, että pystyt tuntemaan rakkautta ja myötätuntoa kaiken jälkeen. Mun emootiot ovat olleet täysin toisentyyppisiä. Toivonkin, että pystyn nyt suhtautumaan siihen kuin johonkin ilmiöön, pelkkiin faktoihin ja siihen mitä todella tapahtuu nojaten, eikä omien tuntemusten ja harhojen( tuottaneet paljon pettymyksiä) perustuen.
Voi johtua siitä että riitaannun anteeksiantoneuvojien kanssa helposti, koska mulla ei tule torjutuksi tulemisesta minkäänlaista vihan tai edes suuttumuksen tunnetta, vaan mun rakkaus vaan jatkuu jatkumistaan, niin voi vittu kun mua vituttaa kun joku tulee siihen sanomaan että mun pitää antaa anteeksi. Ihan potaskaa puhuvat.
Anteeksiannon sijaan parempi neuvo on: Jätä ilman !
Mutta nyt olen tullut siihen johtopäätökseen että vain lapsia rakastetaan kiukuttelusta huolimatta ja vaikka aikuisenakin, mutta muita ei tarvi rakastaa, jos on tarjonnu rakkautta ja ilmaisevat että eivät halua niinku mun vanhemmat esimerkiksi.
Miksi auttajat laittaa mut rakastaan mun vanhempia kuin pikkulapsia, että mun pitää rakastaa heitä vaikka he miten kiukuttelisi, vaikka hei ei rakasta mua vaikka olen ollut harvinaisen kiukuttelematon jopa omien sanojensa mukaan. Onks toi muka reilua ?
Mut jos hällä on ISO kannattaa ehottomasti jatkaa suhteessa kituuttamista. SE tekee kuiteski niin höpöä...
Voi kuule, maailmassa on miljoonia isoja ja parempia, joita voi saada. Ja kokemuksesta tiedän ettei koolla tai edes opituilla taidoilla ole mitään merkitiystä, vaan halulla ja sitä kun ei voi itselleen mitenkään keinotekoisesti tehdä! Siksi myös mun ex on vähän ongelma jota ei pitäisi päästää metriä lähemmäksi,mutta onneksi en ole seksiaddikti joten en siitä tule kärsimään. Sitä paitsi on jopa itse sanonut ettei ole kiinnostunut seksistä ja puhunut elimestään koneena. Siis oikeasti!Mistä sitten? Mitään suhdetta edes seksisuhdetta ei koskaan ole ollut. Oikeasti.
"Moni muukin on katkaissut yhteyden minuun tyyliin, mutta kyllä sun taulu on ihan kiva ja sopii mulle tuohon seinälle, Sellasia ihmisiä on ehkä kymmenkunta."
Juu, minäkin ostan silloin tällöin kivat kengät, mutta en suin surminkaan halua kauppiasta kaupan päälle, en edes niiden kenkien suunnittelijaa.
Niin tottakai. Mä tarkoitankin tässä ihmisiä, jotka tunnen muusta syystä ja olen vaan lahjoittanut taulujani muuten vaan lisäksi tai ilmaistakseni iteäni paremmin.
Siis mm. mun vanhemmilla on mut tauluja seinillä ja tykkäävät kai niitä kutakuinkin päivittäin katsella. Mutta mua eivät ole kiinnostuneita näkemään.
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005549963.html
Upea artikkeli tänään lehdessä.
Ja mennee aika lähelle sitä mitä itse olen koko aika väittänyt, niin siksi kai mielestäni sitäkin upeampi.
Mielenkiintoisesti siellä sanotaan että psykopaatteja naisia on oletettavasti enemmän ja just sanotaan niinku mun äiti ettei tunne sympatiaa tai empatiaa. Kun siis mun äiti ei pidä koko sanoista. Ja artikkelissa sanotaan että psykopatia ei ole psyykkinen sairaus.
Mulle ne väitti niissä auttavissa luureissa että on vakava sairaus. Ja mä väitin vastaan. Mä olen aivan asiantuntijoiden linjoilla monissakin asioissa jopa tarkemmin kuin jossain työskentelevät ihmiset. Silti mun oletetaan aina olevan väärässä. Mun mielestä se on täysin epäreilua jos kuitenkin väitän yleensä prikulleen samaa kuin parhaat asiantuntijat.
Mä olen lukemattomat kerran saanut ilahtua kun saan eri aieista asiantunmtijoiden teksteista lukea tarkalleen mitä itse olen väittänyt, silti mua aina halvennetaan että mä muka olen väärässä, mun mielestä toi on elämäni suurin vääryys.
Siellä sanotaan myös ettei psykopatiaan auta psykoterapia ja kaikki muukin psykopaatin haastaminen on kannattamatonta.
Ja+siis+uuden+tiedon+mukaan+psykopaatteja+mahdollisesti++jopa+4%+väestöstä.++Ja+artikkelin+asiantuntija++nimenomaan+halusi+auttaa+ihmisiä+elämään+todellisuudessa+eli+siinä+että+psykopaatteja+on++ympärillämme.++Se+ei+ole+mitään+mielikuvitusta.
Niin tuskin edes hakeutuvat hoitoon, eihän heissä ole mitään vikaa. Ja jos sitten joutuvat, niin tuskin motivaatiota tai oikeintoimimisinnostusta esim. "hyväksi" ihmiseksi, saatika sovittelutoiveita tehtyihin tekoihin. En muista törmänneeni varsinaisiin pahiksiin hoitopiireissä. Enemmän ja vähemmän murjottuja uhreja kirjavilla diagnooseilla siellä pyörii.
"kaikki muukin psykopaatin haastaminen on kannattamatonta."
Joo. Tavallaan. Olen kokeillut haastaa narsisti-psykopaattiani aikoinaan todella paljon eri tavoin, mutta se laimea perusvire on ja pysyy. Tietenkin hän piti haastamista kannattavana lähteenä ja sain hänet siihen kyllä vastaamaan, mutta mitään pysyvämpää tulosta ei tullut vaan hän nopeasti palasi laimeaan olotilaansa oman tyypillisen tyylinsä mukaan.
Tuolla artikkelissa sanotaan että psykopaatti ei voi parantua eikä muuttua.
Saisi ne auttajat huomioida tuonkin, ettei edes voi !!!
Mutta kuluttavat aikaa ja rahaa kaikkeen höpönhöpöön mitä ei ole edes mahdollista olla.
Mun mielestä tuossa on jotain oleellista, ettei VOI parantua tai muuttua.
Niin ne auttajat ihan kiusaa niillä mielikuvituksillaan .
Ja oleellinen uusimpiin kuuluva oivallukseni.
Keskusteleminen voi olla hyvin vaarallista. En ikinä ajatellut että pelkkä puhuminen voisi olla vaarallista, mutta psykopaatin kanssa keskusteleminen voi olla hyvin vaarallista vaikka se olisi pelkkää keskustelua ja pysyisi sellaisena. Mutta sillä voi olla vaarallisia manipulatiivisia aivovaikutuksia. Ja se on totta.
Ja mikään ei estä että psykopaatti houkuttelee siihen sillä verukkeella että keskustelu yleensä ymmärretään "ongelmia ratkovaksi".
Joo ei. Tai se ongelmahan ratkeaa sitten psykopaatin edun ja toiveen mukaiseksi, jos siis tällaista ratkaisukeskeisyyttä psykopaatti ehdottelee.. Silloin voi varautua etukäteen harkittuun kuvioon osallistumista, joka on täysin psykopaatin kontrollissa ja johdettavissa, johdateltavissa. Silloin ei haeta uhrin etua ja oikeutta taikka oikeudenmukasuutta, reiluutta, vaan taistellaan jostain ihan muusta asiasta. Silloin pitää olla skarppina, johon varmaan harva uhri kykenee erilaatuisuuden ja heikon kunnon takia. Miksipä sellaiseen osallistua?
Mitäs te nyt tuohon sanotte kun asiantuntijakin sanoo ettei psykopatia ole psyykkinen sairaus ?
Silti siitä pitää mennä lääkäriin ?
Niin kun tosiaan on ollut puhetta siitä aivojen rakenteellisesta ominaisuudesta jota varmaan, kuten siinä yhdessä psykopaattitutkijan tapauksessa, voidaan edesauttaa myönteiseen ja harmittomaan suuntaan kasvatuksella. Niin mikä siinä nyt sitten on hoidettavaa jos joku omaa psykopaattiset aivot? Rikokset tietysti kuuluu rikosoikeuden piiriin oli psykopaatti tai ei. Onko joku aivorakenne ja mikä milloinkin sitten jotenkin huono (muotia) on tietysti arvostus ja kulttuurikysymys. Hyvän ja asianmukaisen kasvatuksen saanut paattiaivo varmaan usein löytää paikkansa ihan normaalista paikasta yhteiskuntaa. Kaikkiin hankkeisiin ei aivotyypin ehkä tule ryhtyä ja hakeutua, niin kuin ei millekään aivotyypille sovi kovin hyvin kaikki ympäristöt ilman että se tuottaa kärsimystä. Tai he tuottavat kärsimystä...
Kyllä minä ihan tarjoaisin sille Harelle varsin tietoisena hänen aivorakenteestaan majapaikan hätätapuksessa aika luottavaisestikin.
Mä luin että pitkäaikainen narsistinen väärinkäyttö voi aiheuttaa aivovaurion. Ja siinä sanottiin tärkeintä on suunnitella ulospääsy tilanteesta ja että pienikin altistuminen voi tehdä merkittävän takapakin.
Kaikkein kummallisinta on että psykologisoijat ja jotkut auttavat puhelimet käytännössä opettivat niin huonoa käytöstä, ettei sillä pärjää maailmalla. Olin todella kohteliaskäytöksinen ennen auttavaan puhelimeen soittamista. Kohteliaana minut kuitenkin laitettiin niin lyttyyn luureissa että oli pakko alkaa huonompikäytöksiseksi, jotta pärjää ja se oli muka edistystä, paranemista ja kehitystä ...
Nyt ajatellen en ymmärrä yhtään. Mulla on nyt kova homma opetella kohtelias käytökseni takaisin jotta voin taiteeni kanssa toimia jne. .
Mun mielestäni siis auttavan puhelimen kulttuuri sopii tosi huonosti yhteen taidekulttuurin kanssa. Siis samalla tyylillä puhumalla ei pärjää kummassakin, vaan vain jommassakummassa. Kulttuuriero on nähdäkseni suuri. Ja keskustelukulttuuri aivan erilainen.
Siis jos mä menisin jonnekin taiteilijoiden kanssa keskustelemaan ja epäilsin kaikkea mitä he sanoo, niin hullunahan minua pidettäisiin. Siis kun ihmisten kanssa keskustellaan kunnioituksella ei heihin tavallisesti kohdisteta koko ajan sillätavoin ennakkoluuloja ja epäluuloja kuten ainakin jossakin auttavassa puheliessa on tapana. .
Ja kun kysyin siellä tekeekö ihmiset nykyään muuta kuin henkisesti kiusaa toisiaan ? Mulle vastattiin että sellasta elämä nykyään on. Ihmettelin vähän. Mutta siis ei kulttuuri kaikkialla ole sellaista. Taideporukoissa en ole nähnyt netissä vielä yhtäkään epäkohteliasta lausetta lausuttuna kenellekään vaikka ihmisiä on laidasta laitaan ympäri maailmaa. Keskustelukulttuuri on hyvin toisenlainen. Olisi vaikeaa samalla pärjätä siellä ja olla jossain avussa missä oppis niin toisenlaista keskustelukulttuuria. Miksi niissä avuissa pitää olla niin tavattoman epäkohteliaita. Minä olen nyt vähällä pilata kontakteja kun en enää osaa olla hillityn kohtelias.
Ja siellä auttavassa puhelimessa puhutaan kohteliaasti sekin usein ikäänkuin piloillaan teennäisesti. Olis kiva kun ihmiset saisi ennemmin oppia niissä oikeasti kunnioittavaa keskustelukulttuuria. MInä ainakin haluaisin että minusta tulis kunnon gentle lady nyt kun täytän 50. vaikka onkin aivovamma.
Noin siis ainakin mikäli niissä luureissa halutaan muokata ihmisen persoonaa vaikkei sinne persoonastaan valittaakseen ole soittanut.
No joo. Ehkä se on niin että soittajan pitäisi ikäänkuin ottaa haltuun se puhelunsa, jonka sinne soittaa. Mutta niinkuin sanottu, sielläkin monen sortin väkeä istuu. Esim. seurakunnan auttava puhelin on joutunut kiristämään linjaa kun menee kuulemma niin paljon pilapuheluita. Sinne voi soittaa ainoastaan niin että numero näkyy... menee jonnekin keskukseen kuulemma, että ei sentään ihan sinne apuihmiselle näy.
No kerran minulle sanottiin että minua voitaisiin luulla teini-ikäiseksi pilasoittelijaksi. Mutta toiselle en yhtään kuulostanut sellaiselle. Mä olin nuorena erittäin hyväkäytöksinen mulla oli käytössäännöt oikein erityiskiinnostuksena. Halusin käyttäytyä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Tuo johti siihen että Suomessa mua on aina halveksuttu ja ulkomaalaiset kehui että kun olin niin kohtelias tyttö. Siellä vanhoillisemmissa kulttuureissa arvostetaan kun on vaikka vähän nöyränkin kohtelias. Nyt sitten kun tuli tuo aivovaurio niin käyttäytyminen on jotenkin vähän vaikeaa pitää kovin tietoisesti keskittyä siihen. Ja sitte kun on itse emotionaalisen väärinkäytön kohteena rankasti ja mun vanhemmat käyttäytyy huonosti siinä on sutten vaikkea yksin käyttäytyä niin hyvin kuin haluaisi.
Mun mielestä järkkyä että pilasoittelijat on saaneet vallan luureista jonne ihmiset soittavat vakavissakin vaikeuksissa, että toimitaan sitten pilasoittajien ehdoilla. Mun mielestä olis parempi vaikka puhua kohteliaasti niille pilasoittajillekin kuin kaikkia kohdella pilasoittajina. MItä väliä vaikka jotain teinejä sitten vähän teititeltäisiin kun soittavat pilapuhelun jonnei.
Siinähän voisivat harjoitella kohtelasta keskustelua vaikka pilailun muodossa sitten.
Kummasta on enemmän haittaa ???
Pilailijateinejä uskotaan niin että saavat kunnon naurut vai että hädässä olevia tätejä kohdellaan pilailijateineinä ?
Noh ehkä se kuulostaa oudolle jos täti soittaa että on ongelmaa vanhempien kanssa.
Toisaalta aivovauriossa on vähän vaikea ottaa niin tilanne haltuun.
Mutta näin se vain on vanheneva psykopaatti ja narsisti on tosi hankalaa porukkaa.
"Mun mielestä olis parempi vaikka puhua kohteliaasti niille pilasoittajillekin kuin kaikkia kohdella pilasoittajina."
Niin no minulla ei yksityiskohtaista tieto minkälaisista häirintäsoitoista on kyse. Mutta voin kuvitella että asialla ei yksinomaan teinit. Varmaan kaikenlaisia pilailevista lapsista alkoholisoituneisiin seksihäiritsijöihin... Varmaan vaikea kuvitella minkälaista on puhua esim. jonkun kuolemansairaan hylätyksi itsensä tuntevan kanssa ja sitten soittaa joku huohottaja juovuksissa. Ehkä tuotakin hetken kestäisi, mutta ei varmaan kauvaa... ilmaiseksi vielä.
Pitäisi olla eri linjat vakaville ja ei vakaville asioille ja mielenterveysongelmille ja muille ongelmille eri linja. Esim. muuten vain yksinäisille oma linjansa.
Se on järkyttävää kuolemansairaan olla siellä seassa pilailuhäirikköjen kanssa. Ei tee hyvää mielenterveydelle sellainen. Mulle se oli hirveä kokemus. Toivottavasti se ajallaan unohtuu aivoista.
Minulla vähän samansuuntaista ajatusta tuosta asiasta. Kuinka ne harrastelijat siellä linjojen toisessa päässä voisivat kyetä ottamaan vastaan mitä vaan ja vielä ehkä neuvomaankin, kun maailmassa ei missään ammatissa ikinä vaadita keneltäkään ihmiseltä minkäänlaista palkkaa vastaan kaiken osaamista. Jotain eriytymistä ongelmien suhteen voisi tosiaan olla.
Tosin uskon häiriytyneiden häirikköjen löytävän aina paikalle...
Itse asiassa, tälla palstalla taitaa olla häirikköjä vähemmän kuin joillain toisilla palstoilla.
Ihan pakko kommentoida tähän, että näissä erilaisissa auttavissa puhelimissa tosiaan saattaa olla jopa aluetta tuntematon ei-harrastelija. En itse ole koskaan hädässäni tuollaisiin soittanut, kun sain tietää yhdestäkin tapauksesta, joka on vastaamassa. Lähinnä minulle tulee ajatus näistä, että ensimmäinen idea on, että joku ylipäänsä kuuntelee ja en tiedä millä meriiteillä, mutta joillakin ohjaa eteenpäin.
No minä traagisesti päädyin soittamaan sellaisiin koska vammauduin samaan aikaan ulkonaliikkumiskyvyttömäksi ja kaikkien tuntemieni ihmisten yksin jättämäksi (ja itsekin jätin joitain ilkimyksiä samaan syssyyn), ja sitten terveydenhoitoani koskevassa kysymyksessä oli eräässä paikassa tehty eräänlainen virhe jota ei oltu korjattu, niin sinnekään en voinut mennä koska oli huolenaiheena että virheet jatkuvat mahdollisesti terveydelle haitallisesti, koska korjauksia ei selkeästi tehty. Niin joku olisi voinut siellä vahingossa väärässä luulossa aiheuttaa vahinkoa terveydelleni lisää. Niin oli niin pattitilanne ulkoisesti, että soitin sitten niihin luureihin. Tuloksena se, että sain vielä ajatuksenikin sekaisin.
Jos se olisikin niin että kuuntelisivat mitä soittajallla on sanottavaa, mutta mä koin että aivopesevät soittajaa. Ja hyvä ettei siitä tullut jokin ikäänkuin arvovaltakysymys kun mä koin että mun kuuluis olla se joka selitän oman asiani. Koska mun mielestä se on vähän huijausta jos annetaan ymmärtää että voi soittaa jonnei omaa asiaansa jota sitten kunnioittavassa kohtaamisessa kuunnellaan, mutta käytännössä suututaan jos ei haluakin suostua vastaajan aivopesemäksi.
Mutta jonkin verran on jo ulkonaliikkumiskykyä ja uudet sosiaaliset kontaktit ulkomaille. jne.
Niin etäännyn luureista onneksi.
Kuulostaa loputtomalle kiroukselle jonka alaisena taidan itsekin olla osittain. Ensin sitä on "hankala" lapsi, sitten "kapinoiva" ja "rajojaan hakeva" teini, sitten taas pilaileva teini(?).... kypsymätön keski-ikäinen?, ja lopulta kai "kärttyisä" vanhus.
Todellisuudessa pahoinpidelty, pelkäävä ja hätääntynyt lapsi, hylätty teini, huomaamaton nuoraikuinen, halveksittu ja vähätelty keski-ikäinen ja kai sitten lopulta lannistunut ja apaattinen vanhus, jos sinne asti jaksaa elää.
Joitain ihmisiä kunnioitetaan enemmän kuin toisia riippumtta siitä kuinka kohtelias ja huomaavainen itse alkujaan on. Toisilla on varaa tehdä vaikka mitä ketkuilua ja joku naulataan pienestäkin rikkeestä. Kotitausta ja kasvukokemukset on varmasti oleellisiä tässä-
Juuri näin.
Mutta ainakin voisimme yrittää harjoitella lisätä itsekunnioitusta muilta kysymyättä.
Vanhemmiten olisi kiva kasvattaa jotain semmosta arvokkuutta.
Mä lapsena niin ihailin mun yli kahdeksankymmentä vuotiasta taideopettajaani. Pyysin tavata hänet kun hän oli jo eläkkeellä ja minä melkein aikuinen. Kävimme kaupungilla muistaakseni turkisliikkeessä. (minä tosin olen kasvissyöjä ja en käytä turkiksia) , mutta mä niin tykkäsin ja ihailin tuota rouvaa, koska hänen käytöksensä oli todella hienostunutta ja arvokasta. Ja hän oli niin kaunis vielä kahdeksankymmentävuotiaani. Pitkät lainehtivat hopeiset hiuksen ja elegantti olemus ja puhetyyli. Minä niin rakastin häntä. Hän piti kovaa kuria rakkaudella. Toista oppilasta ei saanut häiritä ei yhtään .
Kyllä siellä luureissakin kerran vastasi taiteilija. Hän oli varsin kohtelias minua vanhempi ihminen.
Yksi seikka vain tekemässäni psykopaatti- "diagnoosissa mättää.
Sanotaan että psykopaateilla on huono hajuaisti ja kestävät voimakkaita hajuja.
Mun psykopaatilla on erittäin herkkä hajuaisti, tosin hänelläkin on siis poikeava hajuaisti, mutta erikoisesti toiseen suuntaan. Tuo seikka minua kummastuttaa, että se niin räikeästi poikkeaa hänen muista nähdäkseni psykioaateille tyypillisistä ominaisuuksista,
Ja mulla itsellä on kaksi psykopaateille tyypillistä ominaisuutta, vaikka muut puuttuu: Hyvin korkea kivunsietokyky ja ljonkin verran kameleonttimaisuutta.
Nuorena kun tapasin ihmisiä vielä niin mä eläydyin heihin niin että monista alkoi tuntua kuin katsoisivat peiliin kun katsoivat minun naamaan.
Mun vanhemmat kasvatti minusta hyvän peilin varmaan.
Suuttuvat jos peili alkaa puhua omiaan.
Oli eilen mukava päivä, mutta illalla vointi hyvin huono.
Mietin monia asioita uudelleen.
Olen entistäkin kriittisempi mitä tulee keskusteluapuun.
Havaitsen siinä itselleni suureksi ongelmaksi sen että siinä ei ole selkeästi määritelty kuka on vastuussa mistäkin ja miten kukin on vastuussa sanoistaan ja onko ollenkaan. Kuka on vastuussa minkin lausutun sanan seurauksista tai seurauksista jos niihin uskoo jne. Kaikki on yhtä sekamömmöä kun noita vastuita ei ole tarkalleen määritelty ja seuraukset sitten ihan mitä tahansa. Tuosta syystä nyt tänään kammoan keskusteluapua todella ! Kuka siinä vastaa niiden sanojen aivovaikutuksista ? Ilmeisesti yksin avunhakija mikä on minun mielestäni epäeettistä. Tästä syystä loptan varmuuden vuoksi kaikki ylimääräiset keskustelut tästä aamusta lähtien. Parempi varmaan lopettaa myös täällä-
Mä muistan jo nuorena tyttönä ihmetelleeni kun toiset ihmiset puhuvat minulle minun elämästäni itsevarmemmin kuin minä itse. Mietin voiko siihen luottaa ja luotin nähdäkseni voiko siihen luottaa.
Tuon kauhean itselläni tekemäni ihmiskokeen johdosta olen saanut kuitenkin vastauksen tuohon kysymykseen ja se on : Ei voi
Mä halauaisin vain sellaisia ohjeita millaisia minä itse annan tai antaisin toisille. :)
Onhan sitä tullut saatua jos jonkinmoista neuvoa vinkkiä ohjausta ja painostusta, jostain syystä ehkä enemmän kuin keskimäärin. Itse en missään tapauksessa kehtaisi puuttua siinä määrin toisten elämään kuin mitä omaani on puututtu minulle tuhoisin seurauksin, saatika arvostella siinä määrin mitä minua on arvosteltu.... minulla taitaisi olla aika paljon varaa heitellä takaisin arvostelmia (hyi, yöks, jne..) vailla huolta edes tasoihin pääsystä. Yleensä mitä nuijempi tapaus sitä röykeämpi ja varmempi sekaantumisyritys.
Siis todellakaan ei voi luottaa että ihmiset osaisivat, haluaisivat tai kykenisivät (yleensä kaikki nämä) neuvoa etusi mukaan tai tarjota mitään edes järkeenkäypää näkövinkkeliä tai muuta helpottavaa tai edistyksellistä.
Tuon tekstin kanssa kokemukseni on hyvin samanlainen.
Mietin tässä sitäkin että kuinka niin hölmöä voi edes olla ettei viiskymppisen ihmisen anneta sanoa omista vanhemmistaan mitä itse haluaa jossain auttavassa puhelimessa. Hävettää että mut saatiin aivovammaisena niin tyhmään juuttuun edes mukaan.
Tottakai mä sanon omista vanhemmistani mitä minä itse haluan.
Miten maailmassa voisi olla tuhansia, kymmeniatuhansia, satoja tuhansia narsistien uhreja keskustelemassa., jos "itsediagnooseja ei voisi tehdä ?
Kyllä mun mielestä sellainen toiminta käytännössä edellyttää että ihmiset tekevät itsediagnooseja.
Joku toinen "kulttuuriseura" voi sitten päättää ettei saa tehdä. Olisko tämä kaikki pohjimmiltaan politiikkaa ?
No kyllähän kulttuurierot aiheuttaa varmaan väärinymmärryksiä ja ihan ymmärryksenkin kanssa konflikteja. Joissain kulttuureissa siis jo pelkkä ikä velvoittaa nuoria kohtelemaan kunnioittavasti riippumatta ikähenkilön omasta käytöksistä tai tekosista. Muu olisi kauhistus. Varmaan monet itämaiset kulttuurit on tällaisia. Jonkin verran täälläkin sellaista virtausta on olemassa, mutta ei suinkaan lähellekään minään ehdottomana ja kaikenkattavana.
Jotkut saa siitä varmaan kiksejä että saavat vanhemman henkilön arvostuksen ja hyväksynnän osakseen mystifioimalla vanhuksia viisaiksi ja kunnianarvoisiksi. Ehkä myös turvallisuudentunnetta, kun niin kärkkäästi ovat vaatimassa jollekin ikäryhmälle semmoisenaan jotain erityiskunnioitusvaatimusta muiltakin. Minusta todella monet vanhukset, niin kuin muutkin ihmiset, on tosi typeriä ja henkisesti ahtaita ja kaikkea muuta kuin kunnioitettavia. Olen työskennellyt vanhusten kanssa eikä itsellä ei ole näistä suhteista muuta kuin pääosin positiivisia kokemuksia, mutta muissa tilanteissa olen havainnut mitä inhottavinta ja alhaisinta mielenlaatua ja käytöstä ihan siinä missä nuoremmissakin sukupolvissa. Vanhuuden katkeruus saattaa antaa päälle vielä ekstramausteet. Toisaalta taas on vaikka mitä peppi pitkätossua ja nuuskamuikkusta niisääkin, eli aika yksilöllistä.
Politiikkaa on tietysti resurssien jaosta taisteleminen ja saavutettujen etujen puolustaminen. Kuka saa ja kenelle annetaan ja mitä. Kuka määrittelee, kuka hallitsee puheavaruutta, mistä puhutaan. Ketkä potkitaan marginaaleihin ja vaiennetaan (meidän tapauksessa) yhteisöväkivallan keinoin henkilöön käyvin solvauksin (rikos?). Täällä on ainakin joku psykologisoija taas ollut valppaasti dignooseineen leimaamassa "vääriä" näkökulmia ja oikeutta ilmaista kokemuksiaan valitsemistaan näkökulmista. Epäeettistä minusta nyt vähintään.
"Jotkut saa siitä varmaan kiksejä että saavat vanhemman henkilön arvostuksen ja hyväksynnän osakseen mystifioimalla vanhuksia viisaiksi ja kunnianarvoisiksi."
No joo. Niin kauvan kun ihminen on puolustuskykyinen ja saattaa vaikka haastaa nuorempaa vastaamaan, niin tietenkin silloin voi olla aikuinen aikuiselle, eikä tarvitse minkäälaisen ikärasismiksikin taipuvan kohtelun nimissä alkaa pitää toista aikuista jotenkin pehmenneenä olentona.
Olet ollut vanhustenhoitotyössä ja olet havainnut sen positiivisen puolen. Suurin osa muistisairaistakin kykenee kiteyttämään jännästi olemustaan ja jos ei kärsi mistään agressiivisesta dementiasta niin voivat todella kiitollisia ja heitä on silloin helppo kuitenkin kunnioittaa. Joskus kunnioitus on kovemman työn takana ja hoitajalle tulee haastetta. Joutuu ikäänkuin ansaitsemaan palkkansa.
Minulla tästä eettisiä näkemyksiä, mutta en nyt ketään tässä ole kouluttamassa. Käsitin että et ole tuossa työssä enää. Eettisyydessä mukana myös oman jaksamisen näkökulma oltava. Silloin kuin ihminen ei enää kykene vastaamaan kaikesta tekemisestään, muuttuu tilanne niin toisenlaiseksi.
"Jotkut saa siitä varmaan kiksejä että saavat vanhemman henkilön arvostuksen ja hyväksynnän osakseen mystifioimalla vanhuksia viisaiksi ja kunnianarvoisiksi."
Itse olen aina kuulunut niihin, jo nuorena, jotka arvostavat vanhempia ihmisiä (en tietenkään kenenkään vanhankaan rikollisista luonnetta ja päihteiden väärinkäyttöä ja epäasiallista ilkeyttä vaikka ei olisi edes sairas). Aina löytyy marginaaleja, jotka poikkeuksina vahvistavat säännön.
"Täällä on ainakin joku psykologisoija taas ollut valppaasti dignooseineen leimaamassa "vääriä" näkökulmia ja oikeutta ilmaista kokemuksiaan valitsemistaan näkökulmista. Epäeettistä minusta nyt vähintään. "
Kun nyt otit eettisyyden esiin, voisitko hieman täsmentää mistä nimimerkistä kyse, niin ei jokaisen tarvitse ajatella, että olenko se minä ja että mistähän kyse.
Minusta nimettömät vihjailut tässä yhteydessä on epäeettisiä.
Psykiatri Peter Breggin kirjoittaa että väärinkohdeltuja lapsia voi auttaa ymmärtää että väärinkäyttäjä toimi vihamielisesti ja ei todellakaan rakastanut heitä. Hän kirjoittaa että totuus on etteivät kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan. Ja että se voi auttaa että ymmärtää että kipeät tunteet oli aiheutettu henkilölle ulkoakäsin. Hän kirjoittaa että myös se voi auttaa että täysin eroaa väärinkäyttäjistä.
Kirja quilt, shame and anxiety, understanding and overcoming negative emotions sivu 94-95
Hän myös kirjoittaa että usein aikuiset jatkavat väärinkäytön hyväksymistä vanhenevilta vanhemmiltaan, mutta että he kuitenkin voisivat vaatia vähintään kunnioittavaa kohtelua ja mikäli vanhempi kieltäytyy tästä ystävällisestä eleestä saattaa olla viisasta lopettaa viettämästä aikaa heidän kanssaan.
s. 104
Pitäiskö antaa anteeksi kirjassa ei nähdäkseni suoranaisesti vastata, mutta tietyllä tapaa tuodaan esiin että se seikka antaako anteeksi vai ei, ei varsinaisesti vaikuta niihin tunnevammoihin.
Hyvä ohje kaikkiin ihmissuhteisiin. Kun on kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta että asioita arvioidaan lasta vastaan näissä tilanteissa, taantuu sitä syytösten jälkeen siihen shokkitilaan mitä nämä petokset vanhemmilta aiheuttivat lapsenakin. Ts. annetaan ymmärtää että vika on lapsessa; hemmoteltu, perheeseen sopeutumaton, hankala, kuriton....
Jos sinun tavoitteesi on pyrkiä arvokkuuteen niin ehkäpä minä pyrin nyt sitten olemaan se tottelematon, kun sellaisena muutenkin pidetään näin kaikesta nöyristelystä ja aneluista ja pyynnöistä ja sietämisestä uhmaantuneena.
Vielä enemmän päänvaivaa minulle aiheutuu niistä ihmisistä ketkä ovat katsoneet ohi, olleet välinpitämättömiä ja näin hyväksyneet väärintekijöiden menettelyt. Asioista on mahdoton puhua heidän kanssaan, joten pitääkö sitä sitten alistua keskustelemaan joutavia näiden tietäväisten mahdollistajien kanssa, jotka ilmeisesti haluavat kuitenkin kovasti olla tekemisissä?!
Lisään vielä että varsinaisia pääaggressoreita kohtaan en koe olevani velvollinen edes enää minimikunniottavaan käytökseen kaiken tämän jälkeen. Asia on ratkaistu välien katkaisemisella. En myöskään koe olevani velvollinen ottamaan vastaa minkäänlaista "ojennusta" keneltäkään tässä asiassa ilman että "ojennan" takaisin samalla mitalla.
Ymmärrän tottelemattomuusajatuksen.
Minäkin olen ollut nyt viimeisinä aikoina hieman koomisella tavalla tottelematon. Jotenkin se oli välttämätöntä, mutta laitan nyt kuitenkin itseni mahdollisuuksien mukaan arvokkuusmoodiin ettei mene överiksi.
Näinpä. En näe asiaa myöskään oleellisena henkilön voimaantumisessa ja vahvistumisessa, mikä kai olisi se päämäärä, ainakin minulla on, vaikka sitä parisuhde- ja sukupuolirakkautta niin maan penteeleesti joka puolelta tyrkytetään kuin mitäkin ihmekäärmeöljyä. Siis ihan joka puolelta niin että en tiedä onko ihmiset kauheenkin sekaisin päästään.
Tähän mun arvokkuusmoodiin kuuluu myös etten mä suostu puhumaan ihmisten kanssa jotka ei puhu riittävän älykkäitä ajatuksia. Päätin sen ihan näinä päivinä.
Mä olin ennen semmonen empaattinen että kuuntelin empaattisesti ketä tahansa typeryksiä.
No sanon nyt vähän häpeilemättömästi mutta ei mikään parisuhde ole kivaa niin että koko ajan jonkun narsistivanhemman värähtely leijuu siinä ilmassa. Kumma kun ne psykologisoijat ei sitäkään ymmärrä, että kaikki romantiikkahan moisesta pilaantuu tietenkin.
Vähän sama juttu. Ja yks on noi ainakin sukupolven jälessä tulevat ihmiset arvostuksineen, toimineen ja näkemyksineen. Ei mitään annettavaa minulle siis. Ja minun annettavia ei oteta vastaan, tai sitten ne menee liian työläästi jakeluun, eli resurssihukkaa vähistä voimavaroista.
Joo maailmassa on niin monenlaisia ihmisiä. Miks tarttis olla joidenkin tiettyjen seurassa.
No en tiedä olenko itse kovin romanttinen sinänsä. Tai varmaan jotenkin sanattomasti ja tekemättömästi, ehkä jopa enemmän tai sitten eri tavalla kuin ehkä moni. Romantiikkaa voi joskus kokea hetkellisesti ihan yksinkin auringonlaskussa, sankarillistaessaan taistoon lähtemisen asioineen, illan sinihämärässä, aamu-usvassa... Kynttiläillaninen ja kukkakimppu olisi aika tappaja :)
Tietysti aina ei ole parempaakaan, tai ehkä oikeammin sanottuna sopivampaa seuraa tarjolla. Kun nyt on arvioinut tällä hetkellä tämän hetkisen tilanteensa vähän edelläkävijämäiseksi niin on vertaiset harvahkossa. Aina melkein jostain kohtaa hiertää vaikka olisi minkä piirin edustaja, ei kuitenkaan aina samasta kohtaa lukuunottamatta tuota ilmeisesti koko kansan läpäisevää ensisijaista kiinnostusta sukupuoliseen rakkauteen ja pyrkimystä samankaltaistaa toista omiin käsityksiin sopivaksi. Täytyy varmaan sitten itsekin ryhtyä samaan sättimiseen ja taivasteluun omalta muodostetulta arvopohjalta; Oletko sinä naimisissa? Miksi ihmeessä olet institutioinut sukupuolisuhteesi noin, joka ei pitäisi kenellekään muulle kuin teille kuulua, varsinkaan jos lapsia ei ole eikä tule. Hyi olkoon miten vastenmielistä ja juntteroista(!). Ai että asutte yhdessä? Onko inhottavampaa tapaa järjestää elämänsä keksittykään. Onko sinulla jotain lapsellisia riippuvuusongelmia? Vai että rakkaudesta perustitte perheen? Kai nyt jokainen vähän asiaa ajatellut tietää ettei perhettä voi perustaa sukupuoliselle rakkaudelle mikäli tavoitteena on kasvattaa voimakkaita ja itsenäisiä lapsia, joka siis, on pitkän matkan juoksijoiden hommaa, halloo, eikä mitään kolmen vuoden savannisessioo etc.
No sillon kun mä olin kovin halvaantunut oli vaikeaa etsiä ihmisiä netistäkään kun ei oikein nähnytkään mitään, niin tuli tartuttua puhelimen luuriin monin tavoin. Mutta nyt mua ihan kammottaa mikä aivomanipulointituutti se luuri on.
Nyt kun olen astunut nettimaailmaan ensimmäisen kerran elämässäni kenttä vaikuttaa kyllä hyvin laajalle ja monipuoliselle, ei aikakaan riitä tutkia mitä kaikkea maailmalta löytyykään. Että teoriassa valinnanvaraa varmasti on kun vain saisi aivonsa zoomattua siihen.
Se on vaan ollut niin vahingollista aivoille kun on joutunut kuuntelemaan jankkausta sellaisella sisällöllä jota aivoni ei ole tarvinnut ollenkaan. Semmonen tolkuton saman hokeminen on mielestäni manipulointia.
Youtubesta löytyy moniarvoisuutta aika mukavasti. Huomaa että on monia tapoja ajatella asioita.
Ai niin oli niissä luureissa joskus hyviä. Kerran joku "poika" siellä neuvoi minulle Youtuben katselua. Pojalla oli kyllä hyvä neuvo.
Joo siis ei minulla ole juuri koskaan ollut vaikeuksia hahmottaa maailmaa moniarvoiseksi. Yksi arvojärjestelmä tietysti per piiri, maanviljelijät pruukaa arvostaa eri asioita kuin mainostoimiston ad. Moniarvoisina taas itseään markkinoineeton kompuroineet ainakin minun silmissäni sen verran että ovat menettäneet uskottavuutensa, niin että kyllä sielläkin joku n arvojärjestys on. Sitten tietysti narsistiset superutilitaristit joiden arvo on tiukasti oma etu ja ehkä huvituskin jopa heikon ja toisen kustannuksella, arvoja nekin tietysti.
Oikeastaan narsistin uhri asian kaikessa yksinkertaisuudessa nähdäkseni ei tarvitse mitään muuta kuin löytää itsensä. Mahdollisesti hän ei tarvitse parisuhdetta, ei terapeuttia, ei neuvojaa eikä edes ystäväpalvelua, vain itsensä, jonka nuo terapeutit, neuvojat, ystäväpalvelut, auttavat luurit ynnä muut sitten tuntuvat vain haluavan viedä.
Siis narsistin uhrin asemassa auttajat helposti alkavat tuntua hyvin egoistisille tarpeessaan siihen että heidän apujaan tarvittaisiin. Kaikki on sitten vain auttajan tarvituksi tulemisen tunteen ruokkimista ja alkaa tuntua sille että auttaja on riippuvainen autettavasta. Ja se alkaa sitten tuntua samanlaiselle kuin narsistin koukku.
Ja minä en pidä siitäkään että jotkut miehet elämäni aikana ovat pelleilleet ja pelailleet sosiaalisesti saadakseen asiat näyttämään siltä että tarvtsisin heitä johonkin. En tarvitse heitä yhtään mihinkään yhtään ketään.
Minä olen ollut vain niin hämmentynyt siitä kun asiat on saatu näyttämään n iin muunlaisille kuin mitä oikeasti tunnen ja sitä koittanut selviyttää. Siinä kaikki.
Mua on käytetty hyväksi muiden peleihin.
En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitat. Miksi kukaan pelleilisi niin? Siis millainen peli se sellainen on ja mitä ihme etua siitä heille olisi, tai vastavuoroisesti haittaa sinulle, tai yhtään mitään yhtään kenellekään?
Ainoa selkeytynyt tosin aina tiedossani ollut asia minun kohdallani on se, että vanhempani ovat antaneet ymmärtää asiota ulospäin toisin kuin ne ovat. Vieläkin alhaisemmin ja nuljummin kuin olin tajunnut. Asiaa on ollut mahdotonta aktiivisesti ajatella saati siihen mitenkään puuttua jo ihan lapsiaseman ja sittemmin muun hektisen selviytymisen takia.
No semmosta peliä on ja se voi pilata puoli elämää ainkakin tunneherkältä ihmiseltä. Minulle siitä on hyvin paljon haittaa. Haluan itse päättää kenestä miehestä tykkään ja että tykkäänkö. Ei niin että muut kehittää mun tunteista tarinan mun puolestani. Sitä on tehty mulle monta kertaa.. Kuuluu kysyä suoraan minulta : "Tykkäätkö tästä miehestä vai jostain toisesta tai et kenestäkään ?" Ja ainoastaan mun vastaus on asiassa pätevä.
Uskokaa tai älkää niin jopa auttavassa puhelimessa kehitettiin mielikuvitustarina, että muka tykkään jostain miehestä siellä. Se ei ole totta. Minua ei kiinnosta eikä ole kiinnostanut kukaan mies auttavassa puhelimessa.
Minä enemmänkin ihmettelen miten joku on v oinut säästyä näkemästä tommosta peliä. eikä ymmärrä mitä se haittaa
Minäpä tykkään ja olen tykännyt monistakin miehistä, tai ainakin muutamasta... en vaan nyt käsitä että mitä se tähän asiaan erityisemmin kuuluu. En minä ole kaikkien tykkäämisteni kanssa menossa naimisiin, perustamassa perhettä tai edes sänkyyn menossa. Joitakin tykkäämisiäni näen ani harvoin. Ei tykkäämisilläni tai tykkäämättömyyksilläni ole välttämättä yhtään mitään sen kummempia seurauksia tai vaikutuksia yhtään mihinkään. Olen mielestäni aika hyvä kätkemään sekä vastenmielisyyden että mieluisuudenkin tuntemukset mikäli katson ettei ole mitään perustetta niitä erityisemmin ilmaista. Joskus on tietysti ihana ilmaista positiivinen tuntemus jotain henkilöä kohtaan. Tai ehkä ennemminkin hetkellinen positiivisen kokonaistilanteen riemastuttavuus, jossa läsnäoleva henkilö on oleellinen osatekijä; La Dolce Vita!
:)
No mä koen mun sydämen tuntemukset ikäänkuin "pyhäksi" mistä valehtelu on erittäin loukkaavaa.
Mulla ei nyt ole ketään miestä kiikarissa, mutta jos olisi niin olisihan se todella loukkaavaa, jos jotlut muut levttäisi juttua, että mä olenkin vaikka kiinnostunut lähikaupan kauppiaasta.
Mun miekestä sillä on mulle erittäin suuri merkitys kenestä tykkään jos tykkään. Ei suinkaan mitenkään samantekevää-. Ja se on sillon juuri se henkilö, ei kummin kaima.
Tietysti asia on vakava jos joku vallakas (kuka?) päättää virkata rakkaustarinaa tilanteeseen, jossa kyse on psykopaattisten ja narsististen vanhempien kynsissä pyristelevästä vaurioitetusta uhrista. Varmasti menee pahasti pieleen. Samoin kuin moni muukin väärä tarina ja mielikuva. Palvelee vain narsistisia vanhempia ja väkivaltaisten, väärien ja epäoikeudenmukaisten käytäntöjen jatkumista. Mutta voihan sitä tykätä jostain ja olla samalla vakavasti narsistien uhrina. Ei kai ne poissulje toisiaan.
Mutta kuka kummassa on kiinnostunut siitä oletko ihastunut kala- vai lihatiskin myyjään? Siis noinkin kiinnostunut sinun romanttisista ja ihastuksen tuntemuksista jättäen varsin vaikealta kuulostavan kokonaistilanteesi huomiotta ja sinut yksin oman onnesi nojaan? Spekuloiden pelkkiä sukupuolirakkautesi potentiaalisia suuntauksia ja kohteita? Naapurin muori ikkunaverhojen takana?
No esim. siellä auttavassa puhelimessa oli semmosta että kiinnosti enemmän kiinnostaako minua joku mies kuin minun hermostovaurioni.
Muutoin en ymmärrä selostustasi.
Mitä merkitystä valta-asemalla on asiassa ?
Minä en hyväksy itseäni yhdistettävän mihinkään väärään mieheen oli sitten ylä tai alakastia, sillä ei ole mitään merkitystä mitä kastia on.
No kyllä joku sosiaalisen solmukohdan haltija voi olla vallakas ja tuhoisa kerkeävästikin sosiaalisine verkostoineen ja juoruilutarpeineen. En minäkään välttämättä haluaisi tulla yhdistetyksi kaikkiin ihmisiin, varsinkaan millä tahansa tavalla, oli minulla suhde heihin millainen tahansa tai on olematta. En minä sille mitään kuitenkaan mahda jos joku miehenkipee sentraalisantra päättää yhdistellä minut johonkin henkilöön ja luoda luovuuttaan jonkin eroottisen tai romanttisen novellin asiasta. Mikäs siinä jos kelpaa muusaksi. Tietysti rajansa tosiaan kaikella niin että yksityishenkilönä on tietysti oikeus siihen yksityisyyteen ja anonyymisyyteen, jota suojaa laitkin.
Minä en liity kehenkään, en edes sittenkään vaikka alkaisin alastonkuvamaalariksi, mika tosin ei ole suunnitelmissa näillä näkymin.
Miten ne ihmiset, jotka ovat keskimääräistä egoistisempia, muuttuisivat joksikin toiseksi jos ovat auttavassa puhelimessa? Ihmiset nyt vain ovat egoistisiakin, olivat sitten missä tahansa, ainakin osa meistä.
Minusta on aika itsestäänselvääkin että ainakin osa auttavien puhelimien auttajista on itse tilanteessa, jossa ei esim. syystä tai toisesta ole aktiivielmässä mukana työn kautta. Työssäkäyvä harvoin kykenee mihinkään harrastepohjaisiin auttamistoimiin laajemmalti omistautumaan.
Tietenkin siellä sitten itsekin jotain haluaa siitä toiminnasta saada... vaikka tunnetta että on kyennyt auttamaan jotakuta, laajentaa maailmankuvaansa tms.
Sensijaan minusta soittajan ei kannata olla niin itsekeskeinen, että kuvittelee olevansa ainoa soittaja ja että auttaja on hänestä riippuvainen siinä auttamishommassaan. Laittaa vaan puhelun lopetukseen, kiittää ja toivottaa hyvää jatkoa... Ja se siitä. Seuraava puhelu varmaan on sellainen jossa soittaja hyötyy enemmän ja se auttajakin taas on kuosissaan. Kyllä ne varmaan on kurssitettu niin, että ymmärtävät etteivät voi kaikkia tukea klassisin keinoin.
Ihan nyt omistatte aikaanne tuollaiselle murheelle, että miten se auttaja siellä selviääkään... ihan turhaan.