Sain olla joulun jälkeen puhujainkokouksessa Oulussa. Uskon, että se on meille puhujaveljille odotettu kokoontuminen, jonka SRK järjestää kahdesti vuodessa: joulun jälkeen välipäivinä ja suviseurojen yhteydessä.
Aamulla seitsemän jälkeen lähdimme kolmen muun Kyyjärven puhujaveljen kanssa kohti Viitasaarta, jossa nousimme iloisten veljien seuraan Jyväskylästä lähteneeseen bussiin. Saimme matkalla kuulla ensi kesän Äänekosken suviseurojen järjestelyistä useamman veljen suulla. Tutustuin vieressäni istuvaan, minulle uuteen puhujaveljeen, jonka kanssa saimme keskustella ja jakaa elämän sekä puhujantehtävän kokemuksia.
Ensimmäisen kerran olin mukana vastaavassa kokouksessa vuonna 1977 Oulun vanhalla rauhayhdistyksellä. Tuolloin, teologian ylioppilaana, kuuntelin hämmästellen puheenvuoroja. Ihmettelin sitä raamatuntuntemusta ja Pyhän Hengen antamaa viisautta, jolla keskustelua käytiin. En ollut koskaan aikaisemmin saanut kokea mitään sellaista. Etukäteen ajattelin kokousta vähän jännittyneenä, koska en tiennyt tarkasti, mitä siellä tapahtuu. Jännitys poistui jo eteisessä, kun näin iloisia veljiä ja monilla oli huumorin pilke silmässä. Tunsin oloni leppoisassa ilmapiirissä tervetulleeksi ja hyväksi.
Nytkin, niin kuin ensimmäisellä kerralla, ihmettelin, että minä saan todella olla tästä kaikesta kokoontumisen annista osallinen. Että sain olla armon koulussa oppimassa Jumalan valtakuntaa monien veljien puheenvuorojen ja keskustelujen kautta. Koen, että nämä puhujainkokoukset ovat puhujan tehtävän parhaimpia puolia. Tällaisessa isossa joukossa tunnelma on uskoa vahvistavaa: voimallinen laulu, ruokkivat puheet ja Pyhän Hengen läsnäolo. Olo on kuin Pietarilla Kirkastusvuorella: ”Herra, meidän on tässä hyvä olla” (Matt.17:4).
Joku saattaa ajatella, että meidän puhujien on pakko osallistua näihin kokouksiin. Samalla tavalla joskus on nuoriltamme kyselty suviseuroissa, että onko teidän pakko tulla näihin seuroihin. Pakko meidän kenenkään ei ole seuroissa käydä tai uskoa, eikä uskominen pakolla onnistu. Se on täysin vapaaehtoinen asia. Me olemme saaneet tämän uskon lahjan aivan Jumalan armosta. Minäkin lähdin vapaaehtoisesti puhujainkokoukseen ja oikeastaan odotin innolla pääsyä sinne ja toivoin etten sairastuisi. Olen joskus joutunut olemaan pois sairauden tähden. Silloin olen lukenut lehdestä tarkasti alustuksen, mutta ei se ole sama asia kuin päästä paikan päälle – tunnelma on toinen.
Puhujainkokousten keskeisin asia on alustus, josta käydään yhteinen keskustelu. Tänä vuonna aiheena oli ”Laki ja evankeliumi”, joka sopi hyvin uskonpuhdistuksen juhlavuoden jälkeiseen kokoontumiseen. Jumalan sana oli uskonpuhdistuksen toinen pääperiaate, ja se sisältää lain ja evankeliumin. Alustus on julkaistu päivämiehen numerossa 1/2018, ja mielestäni se kannattaa lukea.
Minulle jäi itselleni kokouksesta hyvä mieli. Jumalan valtakunnan työn aika on edelleen. Saamme rohkeasti julistaa Pyhän Hengen voimalla parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä. Vaikka maailma on paha, ei meidän tarvitse tätä pahuutta voivotella. Me saamme olla pahan ajan keskellä Jumalan valona ja toivon lähettiläinä. Meidän on hyvä elää Jumalan valtakunnan yhteydessä, kun meillä on uskon lahja sydämessä. Koko ajan olemme matkalla kohti parempaa, iankaikkista elämää.
Monesti mieliimme jää kokoontumisista enemmän tunnelma kuin se, mitä kuulimme. En muista paljoakaan rakkaan veljen puheesta talvella 1978, kun minut asetettiin puhujaksi Jalasjärven Ilvesjoella kotiseuroissa. Muistan sisaret ja veljet, jotka siunasivat ja rohkaisivat minua puhujan tehtävään. Puhujaveljen isällinen ja rakkaudellinen olemus on jäänyt ainaisesti mieliin. Tunsin olevani heikkonakin Taivaan Isän lähellä ja lähettämänä.
Puhujan tehtävässä olemme aina riippuvaisia Taivaan Isän hyvästä tahdosta. Nöyrinä, mutta luottavaisina saamme tehdä työtä. Armon koulussa olemme kaikki, niin puhujat kuin kuulijat. Siinä koulussa huonokin oppilas saa hyvän todistuksen.
Aamulla seitsemän jälkeen lähdimme kolmen muun Kyyjärven puhujaveljen kanssa kohti Viitasaarta, jossa nousimme iloisten veljien seuraan Jyväskylästä lähteneeseen bussiin. Saimme matkalla kuulla ensi kesän Äänekosken suviseurojen järjestelyistä useamman veljen suulla. Tutustuin vieressäni istuvaan, minulle uuteen puhujaveljeen, jonka kanssa saimme keskustella ja jakaa elämän sekä puhujantehtävän kokemuksia.
Ensimmäisen kerran olin mukana vastaavassa kokouksessa vuonna 1977 Oulun vanhalla rauhayhdistyksellä. Tuolloin, teologian ylioppilaana, kuuntelin hämmästellen puheenvuoroja. Ihmettelin sitä raamatuntuntemusta ja Pyhän Hengen antamaa viisautta, jolla keskustelua käytiin. En ollut koskaan aikaisemmin saanut kokea mitään sellaista. Etukäteen ajattelin kokousta vähän jännittyneenä, koska en tiennyt tarkasti, mitä siellä tapahtuu. Jännitys poistui jo eteisessä, kun näin iloisia veljiä ja monilla oli huumorin pilke silmässä. Tunsin oloni leppoisassa ilmapiirissä tervetulleeksi ja hyväksi.
Nytkin, niin kuin ensimmäisellä kerralla, ihmettelin, että minä saan todella olla tästä kaikesta kokoontumisen annista osallinen. Että sain olla armon koulussa oppimassa Jumalan valtakuntaa monien veljien puheenvuorojen ja keskustelujen kautta. Koen, että nämä puhujainkokoukset ovat puhujan tehtävän parhaimpia puolia. Tällaisessa isossa joukossa tunnelma on uskoa vahvistavaa: voimallinen laulu, ruokkivat puheet ja Pyhän Hengen läsnäolo. Olo on kuin Pietarilla Kirkastusvuorella: ”Herra, meidän on tässä hyvä olla” (Matt.17:4).
Joku saattaa ajatella, että meidän puhujien on pakko osallistua näihin kokouksiin. Samalla tavalla joskus on nuoriltamme kyselty suviseuroissa, että onko teidän pakko tulla näihin seuroihin. Pakko meidän kenenkään ei ole seuroissa käydä tai uskoa, eikä uskominen pakolla onnistu. Se on täysin vapaaehtoinen asia. Me olemme saaneet tämän uskon lahjan aivan Jumalan armosta. Minäkin lähdin vapaaehtoisesti puhujainkokoukseen ja oikeastaan odotin innolla pääsyä sinne ja toivoin etten sairastuisi. Olen joskus joutunut olemaan pois sairauden tähden. Silloin olen lukenut lehdestä tarkasti alustuksen, mutta ei se ole sama asia kuin päästä paikan päälle – tunnelma on toinen.
Puhujainkokousten keskeisin asia on alustus, josta käydään yhteinen keskustelu. Tänä vuonna aiheena oli ”Laki ja evankeliumi”, joka sopi hyvin uskonpuhdistuksen juhlavuoden jälkeiseen kokoontumiseen. Jumalan sana oli uskonpuhdistuksen toinen pääperiaate, ja se sisältää lain ja evankeliumin. Alustus on julkaistu päivämiehen numerossa 1/2018, ja mielestäni se kannattaa lukea.
Minulle jäi itselleni kokouksesta hyvä mieli. Jumalan valtakunnan työn aika on edelleen. Saamme rohkeasti julistaa Pyhän Hengen voimalla parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä. Vaikka maailma on paha, ei meidän tarvitse tätä pahuutta voivotella. Me saamme olla pahan ajan keskellä Jumalan valona ja toivon lähettiläinä. Meidän on hyvä elää Jumalan valtakunnan yhteydessä, kun meillä on uskon lahja sydämessä. Koko ajan olemme matkalla kohti parempaa, iankaikkista elämää.
Monesti mieliimme jää kokoontumisista enemmän tunnelma kuin se, mitä kuulimme. En muista paljoakaan rakkaan veljen puheesta talvella 1978, kun minut asetettiin puhujaksi Jalasjärven Ilvesjoella kotiseuroissa. Muistan sisaret ja veljet, jotka siunasivat ja rohkaisivat minua puhujan tehtävään. Puhujaveljen isällinen ja rakkaudellinen olemus on jäänyt ainaisesti mieliin. Tunsin olevani heikkonakin Taivaan Isän lähellä ja lähettämänä.
Puhujan tehtävässä olemme aina riippuvaisia Taivaan Isän hyvästä tahdosta. Nöyrinä, mutta luottavaisina saamme tehdä työtä. Armon koulussa olemme kaikki, niin puhujat kuin kuulijat. Siinä koulussa huonokin oppilas saa hyvän todistuksen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kaan! Joona ei ainakaan ollut enää puhujainkokouksessa.
---
Nimetön
25/01/2018 11:56
Kysyisin Joonalta että millasta toimntaa teillä on? Onko teillä seuroja tai vastaavia kokoontumisia, puhujiakin löytyy ainakin kaksi Joona ja jaakko Tölli, ihan vaan mielenkiinnosta asiaa kohtaan kyselisin, ja tämä varmaan kiinnostaa muitakin että onko ollut minkäänlaista järjestäytymistä yhdistystasolla tai muuten.Vai toimitteko lähetyshiippakunnassa tai muussa yhteisössä?
Joona Korteniemi
25/01/2018 13:57
Ensinnäkin: Sääntöjen mukaan jokaisen kommentoijan tulisi käyttää vähintään nimimerkkiä. Täysin anonyymi kommentointi ei ole sallittua. (Ks. kommentoijalle).
Toiseksi, ketä tarkoitat, kun puhut ”teistä”? Miksi ihmeessä haluaisin ”järjestäytyä yhdistystasolla tai muuten”? Miksi alkaisin järjestää jotain ”toimintaa”, ”seuroja tai vastaavia kokoontumisia”? En ymmärrä nyt yhtään.
tarkoitetaan eriseuraisia. Joona ymmärtää sen varsin hyvin, vaikka muuta valehteleekin. Joona on lähtenyt Jumalan valtakunnasta tarkoituksenaan saatanan avustuksella perustaa kilpaileva poppoo. No eiväthän ne eriseurat oikein koskaan ole menestyneet, vaan kuivuneet kokoon ja näivettyneet omaan mahdottomuuteensa. Surullista on, että Joona eriseuralaisineen on saattanut eksyttää uskosta jonkun kalliisti lunastetun sielun niin kuin hänen tarkoituksensa onkin - ei kuitenkaan valittuja.
Mitä tarkoitetaan vl Jumalan valtakunnalla? Tarkoittaako se rauhanyhdistyksiä vai kaikkia uskovia yhteisöjä? Ja mihin te olette menossa, ja mitä tehtäviä teillä tulee olemaan? Kerro tulevaisuudentoivostasi.
taa itseään. Joona ymmärtää jutut nyt samalla tavalla kuin pappiseriseuralaiset 1960-luvun alussa. Eivät ne papitkaan olleet mukamas mihinkään lähteneet. Jumalan valtakunta jatkoi elämäänsä eikä pappipoloisilla ollut enää mitään ympärillään. Eihän Joonalla, Jaakolla (ja Roosallakaan?) enää ole mitään muuta kuin haalistunut muisto ajasta, jolloin saivat asua Jumalan valtakunnassa.
kirjoita todellakin aika omituisia ajatuksia. Jos se mitä referoidaan on todellakin Joonan tekstiä (sitähän ei täällä tiedä kukaan) niin eihän ole mitään tarvetta rekennella uutta lestadiolaista haaraa, mitä ihmettä sinä kuvittelet. Vanhoillislestadiolaisuus toimii evl kirkon sisällä. Joka viikko on mm messut. Mitään kokoontumisia ei varsinaisesti tarvita. Toisaalta evl kirkossa toimii muitakin herätysliikkeitä kuin vanhoillislestadiolaisuus.
Te olette jo lähtöjäänkin alkulestadiolaisuuden eriseura.
Lannavaaraan grapen avustuksella perustettu.
Sen todistaa jo se, että ette opeta samaa oppia kuin Laestadius.
Ja aika röyhkeä eriseura, jos väittävät olevansa Jumalan valtakunta, jonka ulkopuolella ei pelastu. Se on pelkkä väite, jolla ei ole mitään raamatullista perustetta.
niemeläiset ovat eriseura röyhkeimmästä päästä.
Kari-poju tunnusta tehneesi virheen ennen kuin on liian myöhäistä.