ammattitaitoa?
Työssäni saa kaikenlaista kommenttia osakseen. Viime vikko oli taas "herutus viikkoja"
Jossain "pienessä sievässä" taikka pahemmassa kovemman aineen sekavuudessa asiakkaita heilui kassalle viimeisillä minuuteilla ennen sulkua ja halusi jäädä lämmitteleen sisätiloihin samalla minusta seuraa hakien.
Tein töitäni ja kuuntelin sitä lirkutusta kuinka tiukka perä mulla on ja kuinka jokaisen miehen unelma olen ja kuinka kukaan mies ei sanoisi minulle ei. .. Kuuntelin tyynenä miettien vain että selviytyyköhän tuo kotionsa tuosta vai sammuuko tohon ja näkeeköhän tuo enää eteensä vai onko onko tuo päihtymys jo saanut sen näkökenttää sumeneen. Häätipä siitä pari mummoakin karkuun sillä että jutteli minulle seksin sävytteisiä. Minä vain hymähtelin vastaukseksi enkä kommentoinut juttuja, koska halusin hoitaa loppuhommat ja päästä kotio enkä joutua höpötteleen työhöni tunneiksi jonkun päihtyneen kanssa joka kaipaa juttuseuraa ja pakoa pakksesta.
Mietiskelin asennettani kotimatkalla. Joku toinen olisi ehkä aivan otettu kun joku kehuu noin, mutta minun ajatuksisssani liikkui vain että tää tätä normisettiä. Päihtyneen horinoita. Jakaa noita kohteliaisuuksia vaikka taksitolpalle, kun ei erota sitä ihmisestä. Olenko kyyninen? Enkö enää usko ihmisiin? vai onko tämä vain työn tuomaa realismia ja turtumusta työhönsä kuuluviin sivujuonteisiin?
Ehkä minusta on tulossa kyyninen vanha nainen muutaman kymmenen vuoden päästä?
Työssäni saa kaikenlaista kommenttia osakseen. Viime vikko oli taas "herutus viikkoja"
Jossain "pienessä sievässä" taikka pahemmassa kovemman aineen sekavuudessa asiakkaita heilui kassalle viimeisillä minuuteilla ennen sulkua ja halusi jäädä lämmitteleen sisätiloihin samalla minusta seuraa hakien.
Tein töitäni ja kuuntelin sitä lirkutusta kuinka tiukka perä mulla on ja kuinka jokaisen miehen unelma olen ja kuinka kukaan mies ei sanoisi minulle ei. .. Kuuntelin tyynenä miettien vain että selviytyyköhän tuo kotionsa tuosta vai sammuuko tohon ja näkeeköhän tuo enää eteensä vai onko onko tuo päihtymys jo saanut sen näkökenttää sumeneen. Häätipä siitä pari mummoakin karkuun sillä että jutteli minulle seksin sävytteisiä. Minä vain hymähtelin vastaukseksi enkä kommentoinut juttuja, koska halusin hoitaa loppuhommat ja päästä kotio enkä joutua höpötteleen työhöni tunneiksi jonkun päihtyneen kanssa joka kaipaa juttuseuraa ja pakoa pakksesta.
Mietiskelin asennettani kotimatkalla. Joku toinen olisi ehkä aivan otettu kun joku kehuu noin, mutta minun ajatuksisssani liikkui vain että tää tätä normisettiä. Päihtyneen horinoita. Jakaa noita kohteliaisuuksia vaikka taksitolpalle, kun ei erota sitä ihmisestä. Olenko kyyninen? Enkö enää usko ihmisiin? vai onko tämä vain työn tuomaa realismia ja turtumusta työhönsä kuuluviin sivujuonteisiin?
Ehkä minusta on tulossa kyyninen vanha nainen muutaman kymmenen vuoden päästä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet jo kyyninen ja mieleltäsi vanha nainen.