Itsesääli ja valitus

Terve

Kirjoitan tämän tänne, jos jollakin olisi antaa vinkkejä, vaikka oikeastaan tiedän mitä pitäisi tehdä, tarvitsisi vain voimaa tehdä.
Käytän masennuslääkkeitä, en suoraan masennukseen vaan ocd:n ja sos.tilanteiden pelkoon, pienennin annostusta joten tämä itsesääli saattoi sen takia tulla pintaan. Tosin tätä saattaa olla aina ilman lääkitystä.

Miksi minä vaivun itsesääli ruikutukseen ja sellaiseen marttyyri asenteeseen, elämä on ollut tälläistä , minulla oli tällainen raskas elämä , jne jne.

Ainoastaan omassa mielessä tälläistä itsesääli ruikutusta käyn läpi, en voisi toiselle ihmiselle ruikuttuaa näin, minusta se on niin säälittävää. Nyt kumminkin ruikutan tässä, tämä on poikkeus.

Kyllä elämä on ollut rankkaa näiden ongelmien kanssa, ihan alusta asti.
Asiat eivät kumminkaan niin huonosti ole, on työpaikka, oma asunto, terveyttä, sisarukset, vanhemmat.

Tiedän mistä olisi varmasti edes vähän apua, menisin kaupungille, kävelylle, hiihtämään, jonnekkin vain. Tuntuu vain ettei saa itseään liikkeelle, ennemmin on 4-seinän sisällä ja piehtaroi itsesäälissä. Toisaalta ei kyllä huvita mikään, mikään ei oikein kiinnosta.

Taidan olla luonteeltani masennukseen taipuvainen, vähän sellainen ettei oikein mikään kiinnosta.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


näinkävi kirjoitti:

Terve

Kirjoitan tämän tänne, jos jollakin olisi antaa vinkkejä, vaikka oikeastaan tiedän mitä pitäisi tehdä, tarvitsisi vain voimaa tehdä.
Käytän masennuslääkkeitä, en suoraan masennukseen vaan ocd:n ja sos.tilanteiden pelkoon, pienennin annostusta joten tämä itsesääli saattoi sen takia tulla pintaan. Tosin tätä saattaa olla aina ilman lääkitystä.

Miksi minä vaivun itsesääli ruikutukseen ja sellaiseen marttyyri asenteeseen, elämä on ollut tälläistä , minulla oli tällainen raskas elämä , jne jne.

Ainoastaan omassa mielessä tälläistä itsesääli ruikutusta käyn läpi, en voisi toiselle ihmiselle ruikuttuaa näin, minusta se on niin säälittävää. Nyt kumminkin ruikutan tässä, tämä on poikkeus.

Kyllä elämä on ollut rankkaa näiden ongelmien kanssa, ihan alusta asti.
Asiat eivät kumminkaan niin huonosti ole, on työpaikka, oma asunto, terveyttä, sisarukset, vanhemmat.

Tiedän mistä olisi varmasti edes vähän apua, menisin kaupungille, kävelylle, hiihtämään, jonnekkin vain. Tuntuu vain ettei saa itseään liikkeelle, ennemmin on 4-seinän sisällä ja piehtaroi itsesäälissä. Toisaalta ei kyllä huvita mikään, mikään ei oikein kiinnosta.

Taidan olla luonteeltani masennukseen taipuvainen, vähän sellainen ettei oikein mikään kiinnosta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu