Tyttöni on pian 6 vuotias ja nyt meillä eletään tosi hermoja repivää aikaa.Iltaisin nukkumaan mentäes meillä on aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia "temppuja" ennen kun nukahdetaan,se voi kestää tunninkin,tänään pari tuntia,peitot ja nallet oli huonosti,vessas käytiin muutaman kerran yms.Hän myös simputtaa minua,täytyy seisoa miten hänelle on hyvä tai sanoa jokin asia oikealla äänensävyllä.Ja jos jokin menee vikaan silloin on kummallakin meillä huumori kaukana,tyttäreni saa jonkinlaisen raivarin,huutaa ja potkii minua.Vaatteiden pukeminenkin on raivostuttavaa kaikki pitää olla niin jämptisti suoras,ei oo aamuisin mukava lähteä kiireellä...Olen yrittänyt olla antamatta periksi ja olla kovana,mutta ilmeisesti huonoin tuloksin.Yleensä siinä käy lopuksi niin,että tyttäreni itkee(melkein myös minä) ja mieheni alkaa minua haukkumaan kuinka pöljä minä olen.Onneksi tyttöni osaa olla ihanakin,jopa miehenikin.Pitäisikö vaan tehdä niinkuin tyttäreni käskee niin pysyisi perheessä rauha maas?
6-vuotias riehuja
19
3384
Vastaukset
- linja
lapsen kasvatuksessa tärkeä mielestäni, nyt kuulostaa siltä että se hakusessa ja lapsi huomannut sen. 6-vuotias ei voi olla pomo joka simputtaa ja käskee vanhempiaan! Kiukkukohtaukset ym. keinoja joilla lapsi hakee sitä että vanhemmat asettavat rajat kun ei lapsi itse pysty. Voimia sulle.
- yx äiti
meillä oli joskus ihan sama juttu, mikään ei ollut hyvin ja kaikki oli minun syytäni.Minä juttelin meillä tytön kanssa kahdenkesken.Olin tosi tiukka ja kyllä äänikin kohosi.Selitin tytölle ettei hän ole kaiken napa, ei me voida kaikki elää hänen oikkujensa mukaan.Monta kertaa kyselin ymmärtääkö hän mistä puhun.Siinä sitten istuttiin nenätysten, välillä tyttö itki.Olin päättänyt että asia selvitetään että rauha palaisi.Tarpeeksi kauan kun tivasin mistä hänen käytöksensä johtuu niin aina löytyi jonkunlainen syy.Meillä on vieläkin tällaisia "kurinpalautus istuntoja" silloin tällöin, tyttö on nyt 10v. Sinun tyttösi taitaa olla vahva luonteeltaan,meillä ainakin on ja se tuo aina ongelmia.
- 5n äiti
Niin miehesi suuttuu sinulle kun yrität pitää lapsellenne komentoa!? Seuraavalla kerralla voitkin luovuttaa hänelle vastuun raivokohtauksesta. Onhan hänkin vastuussa lapsenne kasvatuksesta.
- saman arvoinen
"Miehesi alkaa lopulta haukkumaan"...Eikö hän ole lapsen isä? Vaikka ei olisikaan, niin koska elätte yhteisessä taloudessa, tulisi hänen osallistua lapsen kasvatukseen muulla tavalla kuin äitiä haukkumalla.
Ja sinä, äitikulta! Annatko todella lapsen määrätä missä seisot! Miten puhut! Annat kuusivuotiaan nöyryyttää itseäsi ilta illan jälkeen.
Nyt terästäydy, hyvä ystävä! Panet lapsen oven kiinni pontevasti ja sanot, että NYT pysytään sängyssä. NYT sinä tottelet. Kun hän tietenkin tulee esiin taas hetken kuluttua, tiukka ote kädestä, takaisin sänkyyn ja PYSYT täällä nyt! On kiireellisesti osoitettava hänelle, että aikuiset ovat määräävässä asemassa kotona. Mies mukaan näihin talkoisiin.
Sano hänelle, että hänen PITÄÄ olla äidin kanssa samaa mieltä. Lapsi ei voi kasvaa tasapainoiseksi, jos hänellä on niin lepsut vanhemmat, että sallivat lapsen hyppyyttää heitä mielin määrin ja sitten vielä keskenään riitelevät siinä hyppiessään.
Aloita nämä talkoot vakavalla keskustelulla miehesi kanssa. Keskustele neuvolassa tai tarhan tätien kanssa. Pyydä osoitteita eteenpäin saadaksesi ammattiapua.
Kerro tyttärellesi, että nyt ruvetaan käymään terapiassa, kun ei tästä kotielämästä enää tule mitään. Saattaisi antaa tyttärelle ajattelemisen aihetta!- rtir
mitähän meinaat et lapselle annetaan ymmärtää että kun tekee jotain väärin,niin laitetaan sänkyyn häpeemään niinkö?tai uhkaillaan et jos et ole ns kiltti,niin mennään puhumaan asiasta ammatti ihmisille!kummallista uhkailua on sinun kasvatus metodi!EI SE NOIN KULJE TOI HOMMA JA IHAN TURHA PELOTELLA LAPSIA AMMATI IHMISILLÄ,JOIDEN LUONA SUN LAPSES TULEE KÄYMÄÄN AIKA KAUAN,KUN SUSTA ERROON PÄÄSEVÄT!näkeekö sun lapsesi kovastikkin painajaisia?katos lapset yhdistää sängyn ja rangaistuksen ja huutavan äidin!
kyllä minäkin pidän rajat lapselleni,mut ikinä en sitä laita sänkyyn ns rangaistus mielessä,vaan oma sänky on lapselle mukava paikka,minne on hyvä ja turvallinen olo mennä ja sinne on hyvä nukkua!
- tuitturainen
Tuo kuullosti niin tutulta, niin tutulta. Ero on vain siinä, että mulla tämä melkein kuusivuotias riiviö on poika. Ja isää ei meidän perheestä löydy.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia näistä uusuhmaisista. Jos haluat juttukaverin ja "kohtalotoverin" niin voit kirjoitella osoitteeseen, [email protected] - yritä edes
Et pärjää 6-vuotiaalle...
Voi luoja.- Lynni
samaa mieltä kanssasi. Luvat lapsen hankkimiseen. Sinulta ne evättäisiin heti ensimmäisessä istunnossa..... Hyvähän se on lapsettoman huudella. "Parhaat neuvot" tulevat juuri kaltaisiltasi, tietämättömiltä lapsettomilta...;)
- yxäiti
naseva kannanotto.Huomaa ettet tiedä lapsista mitään.Mene lemmikki palstalle kommentoimaan.
- Äiti & 5 lasta
Pakko oli sinulle vastata kun sait pari vähättelevää kommenttia.
Olen kanssasi samaa mieltä, näitä vanhempia riittää, jotka "eivät voi" lapselleen mitään kun on niin "luonteikas". Luonteikas saa olla, muttei ilkeä.
Miksei nykyään uskalleta olla vanhempia, auktoriteetteja, vaan koitetaan olla lapsen kavereita.
Mitähän minunkin arjestani tulisi jos 5 lastani pompottaisi minua mennen tullen? Ruumiillista kuritusta olen vastaan, mutta esim.6v ymmärtää jo hyvin puhetta. Tietysti jos niitä rajoituksia alkaa tulemaan vasta, kun lapsi on jo lähes kouluiässä, niin ehkä lapsella kestää aikansa tottua sääntöihin.
Siispä: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jos ei ole viitsinyt lapsen ollessa pieni asettaa rajoja, niitä on paljon työläämpi jälkeenpäin sitten asetella.
- patteri6
Teillä on lapsi turvattomassa asemassa. Vanhemmuus on pahasti hukassa. Lapsi näyttää käytöksellään turvattomuutensa. Ota yhteyttä neuvolaan. Noudata neuvoja. Aikuistu äitinä. Tulevaisuus ei näytä hyvältä.
hoitaa lapsen iltapuuhat seuraavat pari viikkoa: jos hänen mielestään olet pöljä, niin hänellä lienee sitten parempia vinkkejä, miten tuosta rallista päästään eroon?
- poikien äiti
Kaikki ne normaalit asiat mitä hän venkuttaa ja määrää, tehkää ne etukäteen. Tarkoitan vesilasit, vessakäynnit, ehkäpä pehmolelujen järjestelyt. Tehkää ne etukäteen ja sitten sanot: Noin, se oli nyt siinä, nyt ei enää tehdä niitä asioita.
Ja pysyt itsekin päätöksessänne. Pyydä miehesi lukemaan tämä seuraava lause: AUTTAISITKO VAIMOASI KASVATUSTEHTÄVÄSSÄ, SE KUULUU SINULLEKIN. OSAATKO SINÄ OLLA AUKTORITEETTI TYTTÄRELLENNE? JOS ET OSAA RAJOITTAA TYTTÄRENNE KAIKKIVOIPAISTA KÄYTÖSTÄ, HAKEKAA YHDESSÄ APUA, VAIMOSI HAUKKUMINEN EI AUTA TÄHÄN TILANTEESEEN.
Jos tyttärenne ahdistuu kovasti lelujen asennoista ja paikoista ja silti haluaa siirrellä niitä, voisiko olla mahdollista että hänellä on jonkinlaisia pakkoneurooseja? On tietysti vaikea erottaa mikä on "tilausitkua" ja minä ahdistusitkua kun hän ilmeisesn taitavasti teitä pyörittää. Mutta ota tämä asia huomiooon. Minulla ainakin pisti silmään tuo kertomasi äänensävyillä puhuminen eri asennoissa. Onko se todella 6-vuotiaan kekseliäisyyttä vai neuroottista käytöstä? - PEPE
Muista että tuonikäinen lapsi elää eräänlaista viimeistä uhmaikää tai ensimmäistä murrosikää. 6- vuotias voi olla todella hankala, vaikkakin seuraavassa hetkessä pikku enkeli, juuri kuten kuvasit.
Tärkeintä on, että säilytät malttisi tilanteissa, olet silti peräänantamaton pelisäännöissä.
Sopikaa lapsen isän kanssa yhteiset säännöt joista ei tingitä. Lapsesta on lopulta turvallista kun vanhemmat vetävät yhtä köyttä ja määräävät tahdin.
Huutoahan maailmaan mahtuu, hermot vain ovat koetuksella.- Ei aina tuota!
Ei aina kannata vedota uhmaikään. Kyllä se jatkuu jatkumistaan, jos sallitaan.
Pieni 5-6 vuotias kaipaa hellimistä ja rajoja.
Jos molempia on tasapuolisesti, niin arkimurheet sujuvat kyllä omalla painollaan. Pitää vain muistaa, että vanhemmat kuitenkin sanovat, koska mitäkin tehdään.
Ei uhmaikä ole miään tauti, jota pitäisi hoitaa jollakin ihme lepsuudella. Päin vastoin. Uhmaikäinen kokeilee kuinka paljon voi vanhempia kurmottaa. Kun hänelle osoitetaan missä rajat ovat, on kaikilla - myös lapsella itsellään - helpompi olla. Rajojen osoittamisen voi hoitaa ystävällisesti ja hellittämättömyydellä, rangaistuksia välttäen.
Muistettava on, että uhmaikä kasvattaa myös vanhempia vanhemmuuteen. - edell.
Ei aina tuota! kirjoitti:
Ei aina kannata vedota uhmaikään. Kyllä se jatkuu jatkumistaan, jos sallitaan.
Pieni 5-6 vuotias kaipaa hellimistä ja rajoja.
Jos molempia on tasapuolisesti, niin arkimurheet sujuvat kyllä omalla painollaan. Pitää vain muistaa, että vanhemmat kuitenkin sanovat, koska mitäkin tehdään.
Ei uhmaikä ole miään tauti, jota pitäisi hoitaa jollakin ihme lepsuudella. Päin vastoin. Uhmaikäinen kokeilee kuinka paljon voi vanhempia kurmottaa. Kun hänelle osoitetaan missä rajat ovat, on kaikilla - myös lapsella itsellään - helpompi olla. Rajojen osoittamisen voi hoitaa ystävällisesti ja hellittämättömyydellä, rangaistuksia välttäen.
Muistettava on, että uhmaikä kasvattaa myös vanhempia vanhemmuuteen.Lue viesti, ehkäpä lasten kehitysvaiheisiin tutustuminen tekisi hyvää.
Halusitko omin sanoin kertoa sen minkä minäkin?
- reeta
hän on ottanut pomon roolin,koska muista ei ole siihen. on se hyvä, ettei ole penikoita.
- loppuunpalanut äiti
Kiitoksia vastauksista niille vanhemille jotka tietävät mitä lapsen kasvatus on.Se on helppo sanoa miten pitää tehdä,mutta kun tosi paikka on kysymyksessä sitä ei itsekään aina tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.
- Kuka määrää kaapin paikan?
Tuli mieleeni, että jos miehesi tuollaisissa tilanteissa todella lapsesi kuullen tulee sinua arvostelemaan ja haukkumaan, olisiko tyttäresi voinut oppia moisen isältää, siis mieheltäsi? mieti rehellisesti; jos hän on joskus kuullut teidän keskustelevan ja hän on huomannut sinun olevan miehesi määräysvallan alla vähänkin verran, hän saattaa olla ns. dominoiva persoona ja koittaa samanlaista käytöstä sinuun; isänsä esimerkistä. Toivottavasti ei. Tämä ajatus vain tuli, kun eräässä tuttavaperheessä esiintyi tämäntapainen raaka kuvio.
Koikeile siis jotakin psykologista jekkua tyttäreesi ja ehkä myös mieheesi. Teidän pitäisi yrittää kasvattaa samaan tapaan, tai ainakaan miehesi ei saisi lapsen kuullen arvostella sinun kasvatustasi etkä tietysti sinäkään hänen, koska vanhempi on auktoriteetti ja toisen auktoriteetin kyseenalaistaessa toisensa, "valta" ajelehtii. Ei lapsi ehkä tietoisesti tahdo olla "tuhma" tai tottelematon. Mutta jo lapsikin voi oosata hyödyntää luonteenpiirteiden heikkouksia. Yleensä lapset tekevät sitä ikäisilleen, ei vanhemmille.
No, en tiedä teidän tilanteestanne, mutta ajattelin antaa ajateltavaa. Heikkoudet voi kääntää vahvuudeksi, jos ne tunnistaa ajoissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 713115
- 922885
- 512115
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201575- 151349
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..51338Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131301- 181280
Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein131273Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin241232