Miten te km kokeneet koitte tämän sekä fyysisesti että henkisesti?
Itselläni ei mitään kipuja ollut,mutta henkisesti tämä oli todella raskas kokemus. Alkio tuli itsestään ulos, olin rv 10 4 kun koin tämän, eli aika alku vaiheessa mutta tämä kaikki koski minua silti aivan valtavasti. Vauva oli todella odotettu!
Kaiken kruunasi se että kun lääkäri tutki minut niin opiskelija seurasi tilannetta, tuntui kun olisin ollut joku koe tälle opiskelijalle.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ensi kerralla! Onnea muille tuleville mAmmoille, toivottavasti kaikki menee hyvin!
Itselläni ei mitään kipuja ollut,mutta henkisesti tämä oli todella raskas kokemus. Alkio tuli itsestään ulos, olin rv 10 4 kun koin tämän, eli aika alku vaiheessa mutta tämä kaikki koski minua silti aivan valtavasti. Vauva oli todella odotettu!
Kaiken kruunasi se että kun lääkäri tutki minut niin opiskelija seurasi tilannetta, tuntui kun olisin ollut joku koe tälle opiskelijalle.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ensi kerralla! Onnea muille tuleville mAmmoille, toivottavasti kaikki menee hyvin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sain keskenmenon ennen joulua. Fyysisesti toivuin hyvin, henkinen toipuminen vielä meneillään. Mielestäni olit jo aikasta pitkällä raskaana, itse sain keskenmenon rv 8 1. Ja silti olin aivan "rikki", lasta oli yritetty jo kauan.
Opiskelijan läsnäolosta tutkimuksissa haluaisin sanoa, että vaikka se ei mukavaa olekkaan, niin se on niin kovin tarpeellista. Pakkohan heidän on oppia ja seuraavalla kerralla opiskelija voikin jo olla harjoitteleva lääkäri, jolla ei ole mukanaan toista viisampaa lääkäriä. Joten parempi, että on opiskeluaikana harjoitellut runsaasti!
Ensimmäinen raskauteni meni syksyllä kesken rv 10 0. Kaavinnan jälkeen ei fyysisiä vaivoja juuri ollut, mutta olin useamman kuukautta aivan kappaleina. Vauvojen ja raskaana olevien näkeminen sai minut pois tolaltaan ja koin kaikki mahdolliset tunteet surusta katkeruuteen ja hysteriasta raivoon. Myös parisuhde oli kovalla koetuksella. Vähitellen hyviä päiviä alkoi kuitenkin olla enemmän kuin huonoja.
Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä käydä jonkun ammattilaisen kanssa juttelemassa. En kuitenkaan jaksanut sitä itse silloin järjestää.
Nyt olen uudestaan raskaana, suunnilleen samoilla viikoilla ja pelko kalvaa kyllä koko ajan.
Olen pahoillani menetyksestäsi, koeta toipua rauhassa ja anna sille aikaa. Toivottavasti sinulla ihmisiä joille puhua. Voimia ja toipumista, et ole yksin!
Heipä hei,
Myös minä sain marraskuun alussa keskenmenon ja toivon nyt kovasti uutta raskautta alkavaksi. Ihan samalla lailla minuakin on ahdistanut nähdä pieniä vauvoja ja raskaana olevia naisia. Myös parisuhde on joutunut aikamoiselle koetukselle. Itse olen käynyt 2 kertaa puhumassa terapeutin kanssa ja se on kyllä keventänyt hieman oloa.
Toivon Sinun kuitenkin pääsevän peloista eroon ja nauttivan täysillä uudesta raskaudestasi!
Eli onnellista odotusta Sinulle!
tosi helppo juttu. Km joulukuun alussa viikolla 10 , 2 pillerityhjennystä, 2 päivää sairaslomaa ja siinä se. Alla 2 ulkopuolista raskautta. Henkisesti kaikki mennyt perseelleen, nyt vasta rupee normaalit ruuanlaitot ja siivoukset sujumaan (syötiin varmaan koko tammikuu jotain valmisruokia).
Ex Mammalle!
Sain itse raskausviikolla 11 keskenmenon lomamatkalla Euroopassa.Tämä tapahtui marraskuun alussa. Koin tilanteen aikamoisena shokkina, koska vauva oli todella odotettu. Ja tietysti syyllistin itseäni lentomatkasta ym. Tilanne oli vaikea, koska en saanut siellä omalla kielelläni käytyä sairaalassa kaikkia asioita läpi. Moni asia jäi vaivaamaan mieltä. Sen jälkeen olen välillä voinut paremmin ja ollut toiveikkaana mahdollisen uuden raskauden alkamisesta ja välillä masentaa ja pelottaa, että tulenko enää uudestaan raskaaksi ja jos tulen niin kuinka se raskaus etenisi. Olen jo 37-vuotias, joten en enää varmastikaan hedelmällisimmässä iässäni. Nyt olen käynyt 2 kertaa puhumassa terapeutin kanssa keskenmenosta ja se on hieman parantanut oloa. Yleensä saan hyvin selvitettyä elämän ongelmakohtia mieheni tai ystävieni kanssa. Tämä keskenmeno asia on kuitenkin ollut siinä mielessä vaikea, että tuntuu että sitä ei ymmärrä ellei itse ole kokenut samaa.
Toivon sinulle onnea ja uutta vauvaa! Surutyö kannattaa kuitenkin käydä läpi ja antaa itselleen lupa itkeä menetystään..